Mitä kirjaa suosittelisitte henkiseen etsintään?
Oma tyrkkyni on Elisabeth Haich: Vihkimys.
Oma tyrkkyni on Elisabeth Haich: Vihkimys.
Suositellaan kirjoja -gallup
Tellu
34603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Luin juuri äsken tätä:
http://www.nic.fi/~jlindell/kysykr-usko.htm
Se kirja on raamattu. En suosittele 92-käännöstä, vanha on parempi. Rattoisia lukuhetkiä sinulle!
Sinuhe egyptiläinen ja Kringla Heimsins (Norjan kuningassaagat).
Kun luet Sinuhea, opit ymmärtämään ihmistä yksilönä. Kun luet Kringla Heimsinsin, ymmärrät kollektiivista ihmistä, ja ymmärrät miten valtio on saanut alkunsa ja miten se toimii.
tulee mieleen Fred Adams/Greg Laughlin "MAAILMANKAIKKEUDEN ELÄMÄNKERTA". Sen esittämä näkymä muutta käsityksesi loppuiäksesi, mikä tietysti ei välttämättä taas sovi herkkähermoisille hihhuleille, mikä kummajainen sellainen sitten onkin, niin suosittelen kirjasta, 257 sivua asiaa.
Mark Twain: Matkakirjeitä maasta
Vaikka on kaikenlaista tullut luettua, niin älyllisesti ja toisaalta syvemmin henkisesti minua ei ole liikuttanut edelleenkään kuin Benjamin Hoffin Nalle Puh ja Tao. Vaikka kyseessä ei ole millään muotoa hengellinen kirja, mutta se on todella ollut ainoa minua hengellisesti liikuttanut... Ehkä lopulta kyse ei olekaan siitä, että kirjassa itsessään pitäisi olla nimellisesti henkeä, vaan sen vaikutus on henkinen.
Muita hassunhauskoja lurituksia sitten ovat mm. Oshon kirjat. Omalla tavallaan riipaisevia ovat sitten Raamattu, Koraani, Bhagavad Gita, Gilgamesh ja taolaisuuden pääteos Tao te ching. Viimeinen ei itseäni sytyttänyt, koska siinä on toki samoja asioita kuin Benjamin Hoffin kirjassa, mutta vanha kiinalainen ajattelutapa on lopulta hieman erilainen kuin meidän nykyinen, länsimaalainen.
Muutoin sitten mitkä tahansa muinaiset tekstit, niin intiaaniuskonnoista kuin sitten eri puolilta maailmaa taltioiduista luonnonuskonnoista, joita on edelleen useita tallentamatta. Mutta mielenkiintoista pohjaa varmasti on Pakana(M):n mainitsema norjalainen kirja, mutta vielä vanhempien kulttuurien ajatuksia löytyy. Kannattaa tutustua Inkakulttuuriin, sikäli kuin heidän ajattelutapaansa on pystytty tallentamaan.
Kringla Heimsins on islantilainen teos, vaikka kertookin pääasiassa Norjan historiasta.
Kringla Heimsins on islantilainen teos, vaikka kertookin pääasiassa Norjan historiasta.
Kiitos oikaisusta. Muistan silmäilleeni teosta netissä, mutta detaljit ovat vissiin aina olleet eksyksissä, kuten on äijä itsekin. Hyvää lauantaita =)
Kiitos oikaisusta. Muistan silmäilleeni teosta netissä, mutta detaljit ovat vissiin aina olleet eksyksissä, kuten on äijä itsekin. Hyvää lauantaita =)
Suosittelen lukemaan kunkin oman elämän kirjaa, katsomaan sieltä mitkä asiat ovat aiheuttaneet kärsimystä ja mitkä iloa, minkä jälkeen on ollut paha olla ja minkä jälkeen rauhallinen olo. Sitten analysoimaan perimmäiset syyt näille tuntemuksille.
Päiväkirjahan se on.
Ja jos sitä ei ole, niin siitä vain pohtimaan, miksi ei ole.
Neuvolakortti ei riitä.
Nietzschen Epäjumalten hämärä; kuinka vasaralla filosofoidaan.
Nietzschen Epäjumalten hämärä; kuinka vasaralla filosofoidaan.
Nietzschen Epäjumalten hämärä; kuinka vasaralla filosofoidaan.
Tietystikkin klassikko, aka. kirjojen kirja, eli Raamattu, joka käsittää muuuttumattomia totuuksia elämästä, niin arkitasolla, kuin myöskin esoteerisellatasolla. (Mikä vaatiikin jo syventymistä, mutta palkitsee.)
Tämän lisäksi näen hyödylliseksi tutustua Zohar-kirjasarjaan, sekä Waltarin Johannes-sarjaan, sekä "Valtakunta"-sarjaan.
Filosofeista suosittelen mm. Schopenhauerin & B.Pascalin tuotantoa.
Itse olen viime aikoina palannut vertailevan uskontotutkimuksen pariin, unohtamatta kulttuurihistoriaa. Sekin voi olla varsin avartava kokemus eri tasoilla.
Loppujen lopuksi on muistettava yksinkertainen totuus:
"maailma on kirjoitusta
siellä mistä olen tullut
asiat ja nimet
ovat aina kiinni toisissaan"
Olen lukenut Waltarin Johannes Angeloksen (ei muuten ole sarja vaikka kirjan harjoitelma kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistiinkin) ja Valtakunnan salaisuuden sekä Ihmiskunnan viholliset useita kertoja.
Waltarin romaanien ideat, ajatusmaailma ja maailmankuva on äärimmäisessä ristiriidassa nimerkin EclipsE tällä palstalla edustaman(ei millään pahalla) "minun uskontoni ensin" -ajatuksen, fundamentalistisen opin ja idioottimaisen kreationismin julistamisen kanssa.
Olen kauhian hämmästyny!!!
Eikös Nuori Johannes-kirjan jatko-osa ollut Angeloksen Johannes?
"Waltarin romaanien ideat, ajatusmaailma ja maailmankuva on äärimmäisessä ristiriidassa nimerkin EclipsE tällä palstalla edustaman(ei millään pahalla) "minun uskontoni ensin" -ajatuksen, fundamentalistisen opin ja idioottimaisen kreationismin julistamisen kanssa."
Mitä idioottimaista on Kreationismissa, sekö kun se paikkaa aukot mitä kehitysoppi ei osaa selittää? (mikä on muutenkin oppina melkoinen torso.)
Entä eikö sinun mielestäsi Totuus ole yksi? Pitäisikö suhtautua tulkintoihin, jotka ovat pahimmillaan sen kanssa päinvastaiset, resignaatiivisella toleranssilla?
"Olen kauhian hämmästyny!!!"
Tämä tarkoittaa vain sitä että tiedät jommasta kummasta, minun tai Mikasta keskinäisestä, ajatuksellisesta suhteesta toisiinsa, liian vähän.
PS. Jotta voisin vielä enempi yllättää, niin pidän myöskin C. Bukowskin ja H. Millerin teoksista. Joskin suhtaudun niihin hieman erilailla kuin mainitsemaani kasvatukselliseen kirjallisuuteen. ;O)
Eikös Nuori Johannes-kirjan jatko-osa ollut Angeloksen Johannes?
"Waltarin romaanien ideat, ajatusmaailma ja maailmankuva on äärimmäisessä ristiriidassa nimerkin EclipsE tällä palstalla edustaman(ei millään pahalla) "minun uskontoni ensin" -ajatuksen, fundamentalistisen opin ja idioottimaisen kreationismin julistamisen kanssa."
Mitä idioottimaista on Kreationismissa, sekö kun se paikkaa aukot mitä kehitysoppi ei osaa selittää? (mikä on muutenkin oppina melkoinen torso.)
Entä eikö sinun mielestäsi Totuus ole yksi? Pitäisikö suhtautua tulkintoihin, jotka ovat pahimmillaan sen kanssa päinvastaiset, resignaatiivisella toleranssilla?
"Olen kauhian hämmästyny!!!"
Tämä tarkoittaa vain sitä että tiedät jommasta kummasta, minun tai Mikasta keskinäisestä, ajatuksellisesta suhteesta toisiinsa, liian vähän.
PS. Jotta voisin vielä enempi yllättää, niin pidän myöskin C. Bukowskin ja H. Millerin teoksista. Joskin suhtaudun niihin hieman erilailla kuin mainitsemaani kasvatukselliseen kirjallisuuteen. ;O)
Waltari antoi julkaista eläessään ainoastaan Johannes Angeloksen. Nuori Johannes oli alunperin tarkoitettu johdannoksi varsinaiseen tarinaan. Sen osoittauduttua liian laajaksi, Waltari aloitti kirjoittamisen alusta, suoraan Konstantinopolin viimeisistä päivistä. Waltari itse ei halunnut julkaista Nuorta Johannesta lainkaan, sen julkaisemisen hyväksyi vasta hänen perikuntansa.
Itsekin olen "kreationisti" siinä mielessä, että uskon tai toivon olevan Jumalan, joka on luonut maailman. Uskon tai toivon kristinuskon olevan siinä suhteessa aika lähellä totuutta. Uskon/toivon Kristuksen edustavan uutta mahdollisuutta ihmiskunnalle. "Idioottimaista" (huomaa sulkeet) on asettaa maallinen luonnontiede ja idealistinen usko/toivo ristiriitaan, puhumattakaan aloittaa riitely luonnontieteen kanssa.
Mitä tulee sinun ja Waltarin ajatukselliseen suhteeseen, tiedän siitä varmaankin liian vähän. Tiedän ainoastaan sen mitä olet tällä palstalla kirjoittanut. Sen perusteella sinulla ei pitäisi olla kovin paljon yhteistä Waltarin kanssa.
Vaikka olenkin aika paljon kirjoja tavannut, en valitettavasti ole koskaan lukenut sen paremmin Bukowskin kuin Millerin kirjoituksia. Tiedän molemmat ja myönnän, että heidän lukemattomuutensa on anteeksiantamaton puute.
"Waltari antoi julkaista eläessään ainoastaan Johannes Angeloksen. Nuori Johannes oli alunperin tarkoitettu johdannoksi varsinaiseen tarinaan. Sen osoittauduttua liian laajaksi, Waltari aloitti kirjoittamisen alusta, suoraan Konstantinopolin viimeisistä päivistä. Waltari itse ei halunnut julkaista Nuorta Johannesta lainkaan, sen julkaisemisen hyväksyi vasta hänen perikuntansa."
Mielenkiintoista. Mutta samasta Johanneksestahan siinä on kysymys.
"Itsekin olen "kreationisti" siinä mielessä, että uskon tai toivon olevan Jumalan, joka on luonut maailman. Uskon tai toivon kristinuskon olevan siinä suhteessa aika lähellä totuutta. Uskon/toivon Kristuksen edustavan uutta mahdollisuutta ihmiskunnalle. "Idioottimaista" (huomaa sulkeet) on asettaa maallinen luonnontiede ja idealistinen usko/toivo ristiriitaan, puhumattakaan aloittaa riitely luonnontieteen kanssa."
Ok, tässä tuleekin se crucial point, että kehitysoppi, jonka juuret ovat jo antiikissa on eräänlainen vastaideologia kreationistisuudelle.
Luonnontieteitä huomattavasti enempi vastustava on ajatus siitä että luonnonlain alaisuuksien maailma olisi syntynyt tyhjästä, ilman ohjausta. Puhumattakaan elämänsynnystä, jolloin vaatii huomattavasti suuremmat määrät emotionaalista uskoa siihen että uskoo kehitysopin määrittelemään maailmansyntyyn.
Syy miksi Kristinusko taas on lähellä totuutta löytyy jo tutkimalla muita uskontoja, kristinuskon Jumala on se muinainen Globaalisti tunnettu "tuntematon Jumala" jonka nimen valittukansa sai.
Kristinusko myöskin ainoana ratkaisee tiettyjä tärkeitä kysymyksiä, mitä muut uskonnot tiedostavat mutta, joihin ratkaisu on varsin ristiriitainen/mahdoton.
"Mitä tulee sinun ja Waltarin ajatukselliseen suhteeseen, tiedän siitä varmaankin liian vähän. Tiedän ainoastaan sen mitä olet tällä palstalla kirjoittanut. Sen perusteella sinulla ei pitäisi olla kovin paljon yhteistä Waltarin kanssa."
Niin tiedätkin, tai et tiedä.
Miten paljon olet lukenut minun materiaaliani? Miten kauan? Minun vastaamiseni on yleensä suhteutettu lujasti vastaajanasenteeseen.
"Vaikka olenkin aika paljon kirjoja tavannut, en valitettavasti ole koskaan lukenut sen paremmin Bukowskin kuin Millerin kirjoituksia. Tiedän molemmat ja myönnän, että heidän lukemattomuutensa on anteeksiantamaton puute."
Noh, näissä ei ole paljoakaan ed.mainitun kaltaisuutta. Lähinnä karua kerrontaa, joissa on mielenkiintoisia, pohdinnallisia pointteja. Myöskin tuollainen kaunistelematon minä-näkökulmasta kertominen, sekä Millerin surrealistinen kerronta.
Enkä nyt sanoisi että heidän lukematta jättäminen olisi nyt silti mikään anteeksiantamaton puute. ;)
"Mielenkiintoista. Mutta samasta Johanneksestahan siinä on kysymys."
Juu ja ei. Kun Waltari oletti, ettei Nuorta Johannesta julkaista, hän muutteli Angeloksen takautumina kerrottua menneisyyttä erilaiseksi. Monia tärkeitä yksityiskohtia ja ennenkaikkea tyyli on kirjoissa aivan erilainen.
Kehitysopilla ja sen suhteella kristinuskoon lienee tarpeetonta sen enempää hyvää keskustelua pilata. Sen nyt kuitenkin sanon, ettei minusta yksi totuus millään tavoin sulje toista pois.
Yxx
Aalrighty then..hyviä jatkoja sinulle. Kuten sanoit, niin siinä vaiheessa keskustelu luisunee tylyksi, jos alamme puhua totuuksista. Tai tarkemmin ajatellen, Totuushan on yksi. Mutta tulkinnat on ihmisten osa, joskin Totuutta voi oppia.
Aalrighty then..hyviä jatkoja sinulle. Kuten sanoit, niin siinä vaiheessa keskustelu luisunee tylyksi, jos alamme puhua totuuksista. Tai tarkemmin ajatellen, Totuushan on yksi. Mutta tulkinnat on ihmisten osa, joskin Totuutta voi oppia.
Helpota elämääsi
Elaine St. James
Olen itse juuri lukemassa Esa Saarisen ja Kirsti Longan Muodonmuutosta, ja kirja oli huomattavasti antoisampi, kuin osasin odottaa. Kirja kertoo siitä, kuinka kasvaa ihmisenä ja oppii uutta. Eli aika perusteos tuolla saralla.
Henkinen etsintä on itsessään niin laaja ja ptikä prosessi, joka kohdistuu ihmisen omaan sisimpään, että en uskalla suositella muuta kuin erään viisaan ihmisen sanoja: "go to the 'paakirjasto' and just browse the shelves: you never know what you might find". Kirjat ovat vain apuvälineitä, jotka avaavat oivalluksia ihmisen omassa sisimmässä. Se vaatii itseltäkin jotain: ainakin avoimuutta ja ajattelua ja syventymistä.
no tuossa kirjassa on ainakin mielenkiintoisen sekava lay-out. :) Selailin sitä tuossa jokinaika sitten, tartteekin mulkaista.
Olen itse juuri lukemassa Esa Saarisen ja Kirsti Longan Muodonmuutosta, ja kirja oli huomattavasti antoisampi, kuin osasin odottaa. Kirja kertoo siitä, kuinka kasvaa ihmisenä ja oppii uutta. Eli aika perusteos tuolla saralla.
Henkinen etsintä on itsessään niin laaja ja ptikä prosessi, joka kohdistuu ihmisen omaan sisimpään, että en uskalla suositella muuta kuin erään viisaan ihmisen sanoja: "go to the 'paakirjasto' and just browse the shelves: you never know what you might find". Kirjat ovat vain apuvälineitä, jotka avaavat oivalluksia ihmisen omassa sisimmässä. Se vaatii itseltäkin jotain: ainakin avoimuutta ja ajattelua ja syventymistä.
EclipsE varasti ensisijaiset suositukseni. Loistava uskon ja realismin vaikeaa suhdetta käsittelevä kirja on Graham Greenen Voima ja kunnia.
vai että varastin. Onko kenties skandinaaviset maatkin varastaneet lippuihinsa ristit? ;)
No Haichia mikäpäettei
Kyllä mä edelleen vihjaisin tuohon Neale Donald Walschin puoleen ja kirjasarjaan "Keskusteluja Jumalan kanssa".
Ja siihen kaveriksi Barry Longin "Meditaatio - Kymmenen askelta hiljaisuuteen".
Herätteleviä ja elähdyttäviä elämyksiä.
samoja kun jo mainittu esim. Nalle Puh ja Tao, Bhagavad Gita.
Zen ja jousella ampumisen taito, Herrigel, Herman Hessen Laihelmipeli, Upanishadit ja kaikenmaailman sadut ja tarinat ja Noam Chomskylta mitä vaan.
Kaikki Joan Grantin teokset.
- voisit aloittaa siivekkäästä Faaraosta... Kysy myös kirjastojen varastot.
Vihkimys on yksi parhaimpia ja antaa laajan kuvan ihmisten eri uskomuksista mennen tullen historiamme.
Divarista ja kirjastojen varastosta kysykää Joan Grantin kirjoja Ne mainostettiin aikoinaan historiallisina romaaneina. Ovat kuitenkin entisistä elämistään.