faktatietoa pyydetään

Parhaiten tietoa löytyis varmaan em. seurakuntien virallisilta nettisivuilta.

Täällä kun liikkuu monenmoista "tietoa"...

Miksi on eri suuntia? Tulisiko olla yhtä mieltä opista? Lahkolaisuus. Tie kristittyjen yhteyteen. Raamattu ja ekumenia.


Olemme suuren kysymyksen edessä. Se tuodaan myös joka taholta eteemme uudelleen ja uudelleen: Miksi on niin monta uskoa ja suuntaa, koska Jumala on yksi ja kaikki pyrkivät samaan paikkaan? Puhuuko Raamattu monesta uskosta ja monista erilaisista seurakunnista?
"Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä." Ef.4:4-6.

Tässä on seitsemän kertaa sana yksi. Kaikkea on vain yksi, ei monia. Ei edes kahta. Mitä tällä tahdotaan osoittaa?
On vain yksi oikea Jumala, sillä ihmiset palvovat monia jumalia, jotka ovat vääriä eli epäjumalia.
On vain yksi oikea Herra, Jeesus Kristus, jolle on annettu kaikki valta. Mutta maailmassa on monia herroja, jotka hallitsevat ihmisiä enemmän.
On vain yksi oikea Henki, totuuden Henki eli Pyhä Henki. Mutta on olemassa muita henkiä, joista vakavasti varoitetaan. 1 Joh.4:1.
On vain yksi oikea ruumis eli seurakunta (Ef. 1:22,23), koska on olemassa monia erilaisia seurakuntia.
On vain yksi oikea, raamatullinen kaste, erotukseksi monista muista erilaisista kasteista ja kastetavoista.
On vain yksi ainoa pelastuksen toivo, sillä ihmiset toivovat pelastuvansa monella tavalla.
On vain yksi oikea usko, sillä maailmassa, samoinkuin kristikunnassa, on niin paljon erilaisia uskoja. Toiset ovat lähempänä, toiset kauempana.
Raamattu puhuu tuosta yhdestä. Tähän yhteen Raamattu ja Pyhä Henki pyrkivät johtamaan. Se on nimeltään "Jeesuksen usko". Ilm.14:12.

Miten tämä usko tulee?
Pietari kirjoittaa; "niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin." 2 Piet.1:1.
Juuda kehottaa "kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu". Juuda 3.
Se tulee siis ihmisen ulkopuolelta. Se on "usko, jonka Jeesus vaikuttaa". Apt.3:16. Miten? "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" Room.10:17.

Siksi Jumala kehottaa julistamaan ja tutkimaan hänen sanaansa. Kuulkaa, kuulkaa Herran sana, ottakaa vaarin, tarkatkaa, lukekaa, toistuvat yhä uudelleen Raamatussa. Sillä vain näin annetaan ja saadaan tuo yksi, oikea, pelastava usko.

Koska näin on, ei ole ihme, että kaiken totuuden ja hyvän suuri vastustaja on tehnyt ja tekee kaikkensa estääkseen ihmistä kuulemasta, lukemasta ja tutkimasta Raamatun sanaa. Siksi hän pyrkii järjestämään jotakin muuta tekemistä, kiirettä, menoja tai ennakkoluuloja, vastaväitteitä ja epäilyksiä. Ja niiltä jotka ovat kuulleet, hän tahtoo "ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi". Luuk.8:12.
Hän on uskon estäjä sekä riistäjä.
Mutta sielunvihollinen on myös taitava, terävä-älyinen teologi. Hänellä ei ole uskontoa vastaan mitään sinänsä, kunhan hän vain saa olla sitä tulkitsemassa ja selittämässä. Raamatussa onkin kerrottu hänen kommenteistaan ja sovellutuksistaan. Ensimmäinen tapahtui jo Paratiisissa. Paholaista on aina kiinnostanut uskon asiat. Siksi hän on myös synnyttänyt ja kehitellyt sitä monenlaisista pakanallisista rituuaaleista lähtien uskonnon korkeimpiin muotoihin asti.

On ihmetelty, mistä kaikenlaiset mielikuvitukselliset jumalan kuvat ovat syntyneet, sellaiset joissa on osa ihmistä, osa eläintä. Tällaisia nähdään kaikkialla maailmassa, toisten ollessa muinaislöytöjä, toisten nykyajan tuotetta. Mutta ne ovat demonihenkien inspiroimia. Sillä koska pahoilla hengillä on valta ilmestyä kuolleen ihmisen hahmossa, jopa valkeuden enkelinä (Kor.11:14), ei ihme, että ne voivat ilmestyä alhaisemmissakin muodoissa. Siksi pakanuudessa palvellaan eläinjumalia. Room.1:23.

Nykyisen pakanuuden kehto on muinaisessa Babylonissa, josta sen uskonkultit ovat levinneet eri puolille maailmaa mononaisine muunnoksineen. Ja alusta alkaen sieltä lähtenyt uskontojärjestelmä on kaikin mahdollisin keinoin taistellut Jumalan antamaa ja Raamatun opettamaa uskoa vastaan. Tämä katkera kamppailu nähdään selvästi muinaisessa Israelissa.

Mutta totuuden ja oikean uskon vihollinen ei ole tyytynyt toimimaan vain ns. pakanauskontojen kautta. Hän on kiinnittänyt erikoista huomiota juuri kristinuskoon turmellakseen sen samoinkuin israelilaisten uskon. Miten? Sellaisen uskonnon kautta joka mahdollisimman paljon muistuttaa kristinuskoa ollen sen sijalla, mutta samalla on tosi kristillisyyttä vastaan. Tämä on antikristillisyyttä. (anti, Kreikk. = sijaan, vastaan).

Tästä Raamattu ennustaa: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapsia mukaansa". Apt.20:29,30.

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta". 1 Tim.4:1.

"Se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa". 1 Joh.4:3.
"Ja niinkuin olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme". 1 Joh.2:18,19.

Raamattu osoittaa, että jo apostolien aikana antikristillinen henki oli olemassa. Tämä ei vaikuttanut vain ulkopuolella, vaan sisäpuolella. "Meistä he ovat lähteneet". "Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä... jotka kääntävät meidän Jumalamme armon.." Juuda 4. "Teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja". 2 Piet. 2:1.
Mutta apostolien jälkeen tämä kaikki lisääntyi ja voimistui.

Historia todistaa: "Kristinusko maallistuu: Se suosio, jonka kristinusko sai osakseen myöhempien keisarien puolelta, ja kristittyjen luvun nopea kasvaminen ei ollut kristilliselle kirkolle yksinomaan hyödyksi, vaan siitä oli myös vahingollisia seurauksia.
1) Monet henkilöt, jotka eivät olleet mieleltään kristittyjä, liittyivät kirkkoon saavuttaakseen keisarin suosion, joten ulkokultaisuus pääsi vallalle..

2) Nimikristityt noudattivat pakanallisia pitämyksiään, ja heidän mielipiteensäkin olivat monessa kohden pakanallisia. Heistä nämä epäkohdat tarttuivat muihin, joten kirkko sekä oppinsa että menojensa puolesta pakanallistui". Mantere - Sarva. Keskikoulun Yleinen Historia I, siv. 224, 225. Kahdeskymmenesneljäs painos.

Ratkaisevaa oli Rooman keisari Konstantinus Suuren aika (kuoli v 337). Hän näki parhaimmaksi sulauttaa kristinusko ja pakanuus toisiinsa ja toimi lakkaamatta tämän hyväksi. Näin syntyi katollinen kirkko, jonka hengelliseksi johtajaksi vähitellen kohosi Rooman piispa, jota sittemmin alettiin kutsua nimellä paavi (papa - isä).
Konstanttinus Suuren ajoista alkaen ja hänen hallituskauttaan lähinnä seuraavina vuosisatoina katolinen kirkko varttui siksi vallaksi, joka halki koko keskiajan oli ohjaava Euroopan kansojen kehitystä". Tri Gustav Bang, Euroopan Sivistyshistoria, osa I siv. 142.

Paavista ei tullut vain kristikunnan johtaja, vaan hän nousi kaikkien hallitsijoiden yläpuolelle. "Pannaa ja interdiktiä (kirkonkirousta) käyttämällä voimakas paavi pakotti Euroopan ruhtinaat tottelemaan tahtoansa". Mantere - Sarva, Keskik.Yl. Historia, siv. 307.

Hänen mahtisanallaan liitettiin kristinuskoon uusia opinkappaleita. "Euroopan Sivistyshistoria, siv. 145. Hänelle omistettiin arvonimi: Vicarius Filii Dei, Jumalan Pojan sijainen (Huom. anti = sijaan, vastaan) Näin täyttyi ennustus: "Laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja (anti-), joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että asettuu Jumalan temppeliin (seurakuntaan) ja julistaa olevansa Jumala". 2 Tess.2:3,4.
"Paavi on arvoltaan niin suuri ja ylhäinen, että hän ei ole enää ihminen, vaan hän on niinkuin hän olisi Jumala, Jumalan sijainen". Ferraris Ecclesiastical Diktionary, luku Paavi.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Roomasta muodostui se suuri keskus, jossa Babylonissa syntynyt pakanuus ja maallistunut kristillisyys kohtasivat toisensa. Tehtiin sovitteluratkaisu, jota on kutsuttu myös nimellä "Konstantinuksen kompromissi". Pakanalliset opit ja menot pukeutuivat kristillisten nimitysten ja muotojen verhoon.
Tunnettu Konstantinuksen laki, jossa hän määräsi auringonpäivän (sunnuntain) pyhäpäiväksi". Keskik. Yl. Hist. siv. 223. Jo Babylonista lähtien pakanat olivat palvelleet aurinkoa jumalana, jonka kunniaksi pyhitettiin viikon ensimmäinen päivä. Siitä nimikin sunnuntai = auringon päivä (tulee muinaissaksal. sunnutag; söndag, engl. sunday).

Kun sitten paavin johtama kirkko otti ylivallan, sunnuntaipyhä aste asteelta vahvistettiin eri kirkolliskokouksissa kristilliseksi säädökseksi. Samalla alkuperäinen Raamatun sapatti, viikon seitsemäs päivä pyhä vähitellen syrjäytettiin. Jopa sen viettäminen kiellettiin ja sunnuntain rikkomisesta rangaistiin.
Näin toteutui profetia, jossa on tämä antikristillisen vallan tuntomerkki: "Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain". Dan. 7:25. Lepopäiväkäsky on ainoa, joka Jumalan laissa koskee aikoja eli arkipäiviä ja viikkopyhää.
"Pyhä kirkko ja sen opettajat eli piispat -Rooman piispa etunenässä Kristuksen ja Hänen apostoliensa sijaisena maan päällä - siirsi vanhan sapatin kirkkauksinensa ja pyhyyksinensä viikon ensimmäiselle päivälle". (Beretning om 2. kirk. Möde i Köbenhavn.) Kuinka mikään kirkko voi muuttaa sellaista, jota itse Kristuskaan ei muuttanut?

Monet muutkin pakanallista alkuperää olevat käsitykset saivat Rooman kirkossa kristillisen muodon. Mm. naispuolinen äitijumalatar (Astarte, Artemis, Isis jne.) tuli Marianpalvonnan pohjaksi. (Saarisalo, Raamatun sanakirja, siv. 106) Muiden pakanallisten jumalien tilalle tuli hurskaiden ihmisten palvonta pyhimyksinä. (Keskik. Yl. Histor. s 225) Kiirastulioppi, sielun kuolemattomuusoppi, nunna - ja munkkilaitos, anekauppa, lapsikaste, kulkueet, suitsutukset, kuvienpalvonta jne. ovat samaa alkuperää.

Kun siis kysytään, miksi on niin monta eri uskonkäsitystä kristikunnassa, niin voimme osoittaa Roomaa, paavikirkkoa. Sieltä lukemattomat epäraamatulliset näkemykset ja tavat ovat levinneet sukupolvien aikana kaikkialle kristikuntaan. Ilmestyskirjassa tätä kirkkoa kutsutaan portoksi, jonka nimi on "Suuri Babylon". Ilm. 17:5.
Ilmestyskirjan portto tarkoittaa sellaista kirkkoa, joka on luopunut uskollisuudesta". (Saarisalo. Raamatun sanakirja, siv.871)

Se on juovuttanut haureutensa viinillä kaikki kansat, sanoo Ilm. 14:8; 17:2; 18:3, 23. Tämä viini on epäraamatullisia ihmisoppeja, jotka juovuttavat hengellisesti. Jes. 29:9, 13; 28:7, 8. Se on oikean ja väärän sekoitusta. (Babylon = sekoitus) Tästä kutsutaan nyt Jumalan kansaa lähtemään ulos, koska se on "tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi". Ilm. 18:3, 4. Tämä on Jumalan käsky irrottautua pois kaikesta mikä on Raamatun vastaista ja palata takaisin totuuden puhtaille lähteille.

Miksi on Lutherilaisia, baptisteja, metodisteja, adventisteja jne.?

Selitys löytyy siinä työssä, joka n. 500 vuotta sitten alkoi ja joka on jatkunut tähän asti: Uskonpuhdistus. Ensimmäisinä vuosisatoina tapahtui luopumus ja sen seurauksena syntynyt paavikirkko vei kristikunnan alas hengelliseen pimeyteen ja taikauskoon. Siksi myös historia puhuu pimeästä keskiajasta. Mutta sitten vähitellen, Jumalan johdatuksesta, pääsi käyntiin suuri työ, jonka päämääränä on palata takaisin siihen Raamatun totuuteen, josta on poikettu pois.

Tunnetuin uskonpuhdistuksen perushahmoista on meille Martti Luther. Hän Jumalan avulla laski vahvan perustuksen tuoden Raamatun kansan käteen ja korostaen uskonvanhurskautta katollisen tekojenvanhurskauden vastakohtana. Mutta hän ei suinkaan vienyt työtä päätökseen, vaan sitä oli jatkettava hänen jälkeensä. Tässä Jumala on joutunut käyttämään eri liikkeitä.

Baptistit ovat edellisen lisäksi tuoneet valoa raamatulliseen kastetotuuteen ottaen käyttöön uskovien kasteen. Se tapahtuu veteen upottamalla, kuten Jeesuksen ja apostolien aikana.

Metodistit ovat korostaneet pyhityselämää, jonka tulee seurata uskoon ja kääntymykseen tulemista. Se merkitsee jatkuvaa hengellistä kasvua ja uudistumista.

Viime vuosisadan alkupuolella syntynyt adventtiliike on kaiken edellisen omaksuen kiinnittänyt huomion Kristuksen tulemukseen ja raamatulliseen, seitsemännen päivän lepopäivään, jota Jeesus ja apostolit viettivät.

Kaikki, mitä tässä näiden vuosisatojen aikana on tapahtunut, on nähtävä Jumalan työnä. Sen tarkoitus on ollut johtaa ihmisiä askel askeleelta valosta yhä kirkkaampaan valoon, yhdestä totuudesta kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. "Kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta". Apt. 3:21.

Edellisten ohella on myös ollut monia herätysliikkeitä, kuten nytkin. Näiden vaikutuksesta on saatu uutta elämää kuolleisiin muotoihin, joihin uskonelämä niin usein kangistuu.
Uskonsuuntien moninaisuutta lisäävät vielä suoranaiset harhaliikkeet joita lopun aikana tulee paljon, kuten ennustetaan. Matt. 24:4, 5, 11, 23, 24. Siksi kaikki on koeteltava Jumalan sanan totuudella.

Huom. : Koska meidän päivinämme totuuden valoa on enemmän saatavissa kuin menneiden sukupolvien aikana, ei meillä Jumalan edessä riitä se vähäisempi valo mikä heillä oli silloin eli minkä he ymmärsivät. "Jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään". Luuk. 12:48. Monet erehtyvät tässä vedoten isien uskoon. Mutta uskonpuhdistustyö on jatkunut isien päivien ja lisää totuutta on tullut päivänvaloon. Siksi meiltä kysytään enemmän. Kiitämme siitä, sillä se on Jumalan armoa ja hyvyyttä. Seuratkaamme tätä kaikkea mielellämme koko sydämestämme. Näin tekee tosi kristitty.

Tulisiko olla yhtä mieltä opista?

Usein sanotaan, ettei oppi ole tärkeä. Pääasia, kun uskoo Jeesukseen Kristukseen. Mutta Raamattu puhuu päin vastoin:" Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa". 2 Joh.9. Raamatun oppia ei saa erottaa toisistaan, sillä Jumala yhdistää ne. Apostolit teroittivat voimakkaasti oikean totuudenmukaisen opin välttämättömyyttä. "Jos joku monta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään". ja hän jatkaa, että nämä ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet". 1 Tim. 6:3-5.

Kristikunnan hajanaisuus johtuu paljon siitä, että ei olla yhtä mieltä opissa. On erilaisia mielipiteitä, vaikka tunnustetaankin samaa Jumalan ja Herran nimeä. Kuitenkaan pelkkä tunnustus ei ole vielä mitään.
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen nimeen, että olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus". 1 Kor. 1:10.

Lahkolaisuus.

Yleensä lahkolaiseksi katsotaan sellainen, joka poikkeaa uskonnollisesta enemmistöstä. Jeesuksen opetuslapsia nimitettiin aikanaan Nasaretin lahkoksi ja Paavalia sen päämieheksi, Apt. 24:5. Sitä vastaan kaikkialla kiistettiin. Apt. 28:22. Sen kannattajia pidettiin siis harhaan menneinä. Mutta kuitenkin juuri tämä "lahko" oli ainoa totuutta edustava uskonsuunta. Muissa oli enemmän tai vähemmän valhetta mukana..
Raamatun mukaan uskon kannattajien määrä ei merkitse mitään ratkaisevaa. Mutta tosiasia on se, että uskonnollisissa asioissa enemmistö on aina ollut väärässä. Muissa asioissa se kyllä saattaa usein olla oikeassakin. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää". 1 Kor. 2:14.
Luonnollinen ihminen on uudestisyntymätön, kääntymätön ihminen. Useimmat uskonnolliset, uskoa tunnustavatkin ovat sellaisia. Ihmisen täytyy tulla ensin hengelliseksi, ennenkuin hän voi ymmärtää näitä asioita oikein. Mutta heitä, tosi uskovia on aina ollut vähän. Jeesuksen aikana tuon monimiljoonaisen kansan keskellä, kansan joka tunnusti uskoa oikeaan Jumalaan, oli heitä vain "piskuinen lauma". Luuk. 12:32. Tästä lopun ajasta Jeesus sanoo: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä". Luuk. 18:8. Uskontoa on paljon, mutta uskoa vähän. Varautukaa siis kantamaan lahkolaisen nimeä. Tärkeintä, ettemme ole sitä Jumalan silmissä. Raamatullisessa mielessä lahkolainen on se, joka jossakin poikkeaa Jumalan sanan totuudesta eli Kristuksen opista. Tällaista tarkoitetaan Gal. 5:20.

Kristittyjen yhteys.

Tästä puhutaan paljon. Sillä yksi suurimpia onnettomuuksia ja häpeän aiheita on kristikunnan hajaannus. Myös monia keinoja on yritetty ja suunnitelmia laadittu yhteyden saamiseksi. Tämä on myös Jumalan tarkoitus. Jeesus esitti vielä ennen poislähtöään kolminkertaisen rukouksen tästä: "Että he kaikki olisivat yhtä...että he olisivat yhtä.. että he olisivat täydellisesti yhtä"- Joh. 17:21-23.
Miten tämä voi toteutua? Herra on antanut siihen hyvin selvät ohjeet sanassaan, miten "me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa...ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa". Ef. 4:13, 14. Seuraava jae sisältääkin selvän ja yksinkertaisen ohjeen: "Että me totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus".
Totuus on Jumalan sana. Sitä tulee tutkia, että oppisi tuntemaan. Mutta pelkkä totuuden tuntemus ei hyödytä, jos sitä ei ota käytäntöön. Tulee noudattaa totuutta, joka on selvinnyt. Kolmanneksi tarvitaan oikea henki, joka on rakkaus. Ei siis itsekkäästä ansiomielestä tai kadotuksen pelosta tai toisia tuomiten ja halveksien, vaan pyyteettömästi ja nöyrästi pyrkien seuraamaan Herran sanaa. Näin päästään yhä lähemmäksi Kristusta. Ja mitä se samalla merkitse? Päästään lähemmäksi toisia, joilla on sama pyrkimys ja suunta. Näin päästään "yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa".

Raamattu ja ekumenia.

Ekumenialla ymmärretään nykyään sitä liikettä, joka pyrkii lähentämään eri kirkkoja, niin että lopulta voitaisiin olla yhtä opillisista erimielisyyksistä huolimatta. Siksi on ollut paljon neuvotteluja ja maailmankongresseja. Kuitenkaan tämä liike ei ole koskenut niin paljon yksityisiä jäseniä kuin kirkkojen hallintopiirejä. Suuret joukot ovat täysin välinpitämättömiä ja vieraita koko asialle.
Kuitenkin usko on henkilökohtainen asia. Meitä ei viedä Kristuksen yhteyteen joukkoina, vaan yksilöinä "totuutta noudattaen rakkaudessa". Vain tällä tavoin voidaan päästä myös todelliseen kristittyjen yhteyteen.
Nykyisessä ekumeniassa on kuitenkin vakava puute se, että siellä Raamatun sanalle ei anneta määräävää asemaa. Se ei ole ylin auktoriteetti. Toisin sanoen: Totuus ei saa ratkaista ja johtaa. Siksi tällainen yritys tulee johtamaan samaan tulokseen, mihin päädyttiin keisari Konstantinuksen aikana: Kompromissiin, jossa on annettu myöden puolin ja toisin yhteyden ja rauhan saamiseksi. On hyvä, että annetaan periksi siinä, missä on erehdytty. Mutta Jumalan sanasta ei voi tinkiä, sillä siellä ei ole erehdyksiä. Kuitenkin näin tehdään ja joudutaan tekemään yhteyden saamiseksi nykyisin perustein.
Raamatun profetian mukaan suunniteltu kirkkokuntien välinen yhtyminen läheiseen yhteistoimintaan tulee toteutumaan. Myös paavikunta tulee ottamaan johtoaseman, kuten keskiaikanakin. Kuolinhaava parantuu. Ilm.13:3. Oikeastaan tämä on jo tapahtunut suurelta osalta, sillä onhan se vaikutusvallaltaan sekä jäsenmäärältään suurin voimatekijä kristikunnassa. (yli 600 milj.)
Mutta miten käy niiden, jotka eivät mene tähän, eli sen pienen joukon, joka tahtoo pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon? Vastauksen antaa mm. Ilm. 13:16, 17 kertoen pakotteista, jotka asetetaan heille. Vainon aika on uudistuva. Mutta kun tämä tapahtuu, voimme tietää, että myös vapautuksen hetki on käsillä. Kristus saapuu pelastamaan kansansa.
Ystävä! Meillä on yksi Raamattu, jonka kautta Herra tarjoaa meille yhden uskon. ottakaamme se vastaan, koska vain se pelastaa. Se on oikea usko, sillä Raamattu on oikeassa.

"helluntailaisuudessa ja vapaakirkolla"
-- liikkeissä on epäraamatullisuutta!
Muun muassa; he viettävät Oikean Sapatin (joka on lauantaipäivä) asemasta epäraamatullista sunnuntaisapattia!

Adventismi taas pyrkii uskonpuhdistukseen - Raamatullisuuteen - henkilökohtaiseen pyhitykseen!
IV Käsky; 2.Moos.20:8 "Muista pyhittää lepopäivä."

Kaikki muut seurakunnat ovat babylonin harhaopeilla juopuneita enemmän tai vähemmän. Siksi Jeesuksen seuraaja valitsee aina adventtikirkon!

Pääset alkuun tästä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com

Selitys on aluksi yksinkertainen .

Miksi meillä on Kreikkalais kotolinen ja Ordotoksinen kirkko ?

Vastaus koska meillä on ns,klyyrilliset ja kreikalaiset aakkoset eiku , eiku roomalaiset # pieleen meni.

Protestanttinen kuitenkin ja Anglikaaninen S#

Helluntaiherätys,Jehovantodistajat,Mormoonot,Adventistit,Vapaakirkko,Pelastusarmeeja,Badistit,Presbyteerit,Lestadiolaisuus,Herännäisyys,Körttilöisyys,Luther ja Islam.ym ym.


Niin miksi siksi kun Kristin uskon oppi on ollut monella tapaa tulkittavissa Johtajat ovat riitaantuneet opeista ja perustaneet uuden uskonnon haaran oppiriitojen seurauksena ja alkaneet saarnata muka puhtaampaa ja ainoaa oikeata uskontoa.