Joudun luopumaan kotikoneesta joksikin aikaa. Tahtoisin jakaa seuraavan kertomuksen (jostain sotien väliseltä ajalta ilmeisesti):
Teinipoika pyysi isältään lupaa lähteä illalla huvittelemaan ikätovereiden kanssa kertomatta, minkälaisesta huvittelusta oli kyse. Isä totesi tämän olevan sopimatonta ja kieltäytyi antamasta lupaa. Poika sanoi menevänsä silti.
Hänen lähestyessään ovea isä sanoi: "Jos lähdet ilman lupaa, talon ovi on lukossa kun pääset kotiin. Joudut nukkumaan jossain muualla."
Poika ei enää kehdannut perääntyä. Hän siis lähti ja vietti tovereidensa kanssa aikaa aamyöhön asti.
Kotipihaan päästessään hän huomasi talon olevan pimeä ja ovien ja ikkunoidenkin olevan lukossa. Hän seisoi pimeässä ja mietti vaihtoehtoja. Ei ollut talvi, mutta syksy kuitenkin; yö kävi kylmäksi.
Hän muisti käyttäneensä lapsena kanalan parvea salaisena paikkana veljensä kanssa. Siellä oli jonkinlainen patja ja ohut viltti. Hän siis meni kanalaan ja kiipesi parvelle. Patja oli paikalla, mutta vilttiä ei ollut.
Koska vaihtoehtoja ei ollut, poika pani maaten patjalle ja kääriytyi sikiöasentoon. Kylmä tuuli puhalsi seinien ja katon halkeamin läpi. Kanala haisi pahalle. Unta ei tullut mitenkään. Hän makasi paikallaan halaten itseään väristen pimeydessä. Aika kului hitaasti, ja hän pohti, pärjäisikö hän yön yli.
Yhtäkkiä hän kuuli oven avautuvan. Lankut narisivat jonkun kiivetessä portaita pitkin parvelle. Joku pani hänen päänsä alle tyynyn, kävi makuulle hänen viereensä ja veti viltin kummankin päälle.
Pimeydessä hän kuuli isänsä sanovan: "Poikani, kun sanoin, että tottelemattomuutesi vuoksi ovi olisi lukossa, en tarkoittanut itse jääväni oven sisäpuolelle."
Näin poika oppi isältään, mikä merkitys oli sillä, että Jumala tuli yhdeksi meistä.
Olisipa minullakin sellainen isä.
Ai mutta, minullahan on.
Teinipoika pyysi isältään lupaa lähteä illalla huvittelemaan ikätovereiden kanssa kertomatta, minkälaisesta huvittelusta oli kyse. Isä totesi tämän olevan sopimatonta ja kieltäytyi antamasta lupaa. Poika sanoi menevänsä silti.
Hänen lähestyessään ovea isä sanoi: "Jos lähdet ilman lupaa, talon ovi on lukossa kun pääset kotiin. Joudut nukkumaan jossain muualla."
Poika ei enää kehdannut perääntyä. Hän siis lähti ja vietti tovereidensa kanssa aikaa aamyöhön asti.
Kotipihaan päästessään hän huomasi talon olevan pimeä ja ovien ja ikkunoidenkin olevan lukossa. Hän seisoi pimeässä ja mietti vaihtoehtoja. Ei ollut talvi, mutta syksy kuitenkin; yö kävi kylmäksi.
Hän muisti käyttäneensä lapsena kanalan parvea salaisena paikkana veljensä kanssa. Siellä oli jonkinlainen patja ja ohut viltti. Hän siis meni kanalaan ja kiipesi parvelle. Patja oli paikalla, mutta vilttiä ei ollut.
Koska vaihtoehtoja ei ollut, poika pani maaten patjalle ja kääriytyi sikiöasentoon. Kylmä tuuli puhalsi seinien ja katon halkeamin läpi. Kanala haisi pahalle. Unta ei tullut mitenkään. Hän makasi paikallaan halaten itseään väristen pimeydessä. Aika kului hitaasti, ja hän pohti, pärjäisikö hän yön yli.
Yhtäkkiä hän kuuli oven avautuvan. Lankut narisivat jonkun kiivetessä portaita pitkin parvelle. Joku pani hänen päänsä alle tyynyn, kävi makuulle hänen viereensä ja veti viltin kummankin päälle.
Pimeydessä hän kuuli isänsä sanovan: "Poikani, kun sanoin, että tottelemattomuutesi vuoksi ovi olisi lukossa, en tarkoittanut itse jääväni oven sisäpuolelle."
Näin poika oppi isältään, mikä merkitys oli sillä, että Jumala tuli yhdeksi meistä.
Olisipa minullakin sellainen isä.
Ai mutta, minullahan on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
isä ja poika samaan sänkyyn. ;)
Tosiaan liikuttava kertomus ja siinä on paljon sisältöä, mutta opillisesti se on virheellinen. Kertomuksessa tuhlaajapojasta Isä ei suinkaan lähtenyt poikansa perään, vaan odotti, että tämä itse tulisi järkiinsä ja palattuaan koputtaisi oveen. Silti Isä ei odottanut koputusta oveen, vaan kiirehti vastaan, kun näki poikansa palaavan.
Kertomuksestasi puuttuu ydin. Parannuksen tekeminen, tai oikeammin kääntyminnen takaisin oikeaan suuntaan eli kotiin. Muutahan ihminen ei pystykään tekemään.
Koska kertomuksestasi puuttuu ydin, niin se on epäraitis. Miksi edes kääntyä ja ottaa vastasan pelastus, kun isä tulee kuitenkin ulos viereesi nukkumaan?
Eli kertomus on siitä, miten ihmiset toivoisivat asioiden olevan eikä sisällä kysymystä, mitä Jumala toivoo ihmisten olevan.
Jumalan asennoitumista eikä ihmisen kääntymistä.
Taman kertomuksen ja tuhlaajapojan ero on siina, etta jalempi kertoo ihmisen mahdollisuudesta palata Jumalan luo, tama kertomus taas siita, etta Jumala konkreettisesti tuli luoksemme jo ennen parannusta, jo ennen kaantymysta. Tuhlaajapoika ei kerro inkarnaatiosta: muutenhan isa lahtisi poikansa luo jo ennen kuin tama paattaa palata kotiin.
Tuhlaajapoika kertoo Isästä ja pojasta, mutta minusta kertomuksen painopiste ei ole suinkaan maailmaan lähteneessä pojassa, vaan Isässä. Myös pellolla työtä tekevä veli on uskovan kannalta merkittävämpi henkilö kuin tuhlaajapoika. Kuinka moni onkaan Jumala-suhteessaan kuin hän ja tekee työtä ikään kuin velvollisuudesta?
Jos olet nähnyt Pietarin Erimitaasissa olevan Rembrantin maalauksen "Tuhlaajapojan paluu", niin ymmärrät tarkoitukseni. Se on ainoa maalaus, joka on todella kolahtanut minuun. Maalaukseen on koottu tuhlaajapoika-kertomuksen ydin.