Lääkäripäivien aikaan lehdissä oli juttua siitä, että psykoosilääkkeitä syötetään vanhuksille tolkuttomia määriä, jopa enemmän kuin joka kymmenes yli 90 v. nainen niitä saa.
Luuletteko ikääntyneiden naisten olevan todella psykoottisia?
Ei toki, mutta dementia on monella. Sitten ihmetellään, kun psykoosilääkkeet ovat tehottomia (mm. Lääkärilehden artikkeleissa ja Käypä hoito-sivuilla). Psykoosissa todellisuudentajo hämärtyy ja potilailla on harhoja. Sivusta katsoen dementoituvilla on täsmälleen samoin, mutta jos näkisimme pään sisään, tilanne olisikin toinen. Dementoituvan kun elää jotain mennyttä aikaa, jossa hänen kokemansa tilanne oli aivan totta. Siispä hän elää todellisuudessa - vuonna 1942 sota-aikaa tai vuotta 1964, jolloin perheessä oli pieniä lapsia. Myöskin aistimuisti on heikenytnyt, ja vaikka näkö ja kuulo olisivat kunnossa, jotain olennaista tietoa havainnoista unohtuu sekunneissa. Niinpä hän päättelee esimerkiksi pommikoneen jostain äänestä, jota hän ei tunnista vaikkapa television ääneksi. Harhaisuuteen tehoavista lääkkeistä ei silloin ole mitään apua.
Miksi niitä silti syötetään? Lääkitseekö henkilökunta niillä itseään, jotta tuntisi tekevänsä edes jotain? Ja onhan se paljon helpompaa hoitaa tainnoksiin lääkittyä potilasta kuin omatoimista ja liikkuvaa.
Luuletteko ikääntyneiden naisten olevan todella psykoottisia?
Ei toki, mutta dementia on monella. Sitten ihmetellään, kun psykoosilääkkeet ovat tehottomia (mm. Lääkärilehden artikkeleissa ja Käypä hoito-sivuilla). Psykoosissa todellisuudentajo hämärtyy ja potilailla on harhoja. Sivusta katsoen dementoituvilla on täsmälleen samoin, mutta jos näkisimme pään sisään, tilanne olisikin toinen. Dementoituvan kun elää jotain mennyttä aikaa, jossa hänen kokemansa tilanne oli aivan totta. Siispä hän elää todellisuudessa - vuonna 1942 sota-aikaa tai vuotta 1964, jolloin perheessä oli pieniä lapsia. Myöskin aistimuisti on heikenytnyt, ja vaikka näkö ja kuulo olisivat kunnossa, jotain olennaista tietoa havainnoista unohtuu sekunneissa. Niinpä hän päättelee esimerkiksi pommikoneen jostain äänestä, jota hän ei tunnista vaikkapa television ääneksi. Harhaisuuteen tehoavista lääkkeistä ei silloin ole mitään apua.
Miksi niitä silti syötetään? Lääkitseekö henkilökunta niillä itseään, jotta tuntisi tekevänsä edes jotain? Ja onhan se paljon helpompaa hoitaa tainnoksiin lääkittyä potilasta kuin omatoimista ja liikkuvaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asiahan ei minulle kuulu, mutta olen ymmärtänyt että: Ahdistuneiden, levottomien, aggressivisten ja voimakkaasti käytösoireisten dementoituneiden hoidossa käytetään psykoosilääkkeitä rauhoittavien lääkeiden sijasta.
Rauhoittavia lääkkeitä kuten bentsot: Diapam, Oxepam, Temesta jne. ei aina käytetä, koska ne alkavat kerääntymään elimistöön, aiheuttavat kaatuilua jne, mutta tuovat vain hetkellisen ratkaisun tilanteeseen.
Dementoituneen hoitotyössä pitäisi pyrkiä löytämään paras mahdollinen ratkaisu. Lääkärin tehtävänä on pyrkiä löytämään oikea lääkehoitolinja, joskus tämä löytyy pienistä (huomaa: PIENISTÄ) annoksista psyykenlääkeitä. Nekään eivät todellakaan ole ongelmattomia, haittavaikutuksettomia, eivätkä missään nimessä sovi kaikille. Joskus psyykenlääkkeet ovat parempi, inhimillisempi ja toimintakykyä paremmin säilyttävä ratkaisu kuin trad. rauhoittavat.
Ja ei, me emme kuvittele dementoituneiden olevan "psyykkisesti sairaita" tai "psykoottisia".
Ja ei, me emme myöskään pidä rauhoittavaa lääkehoitoa dementtiahoidon kulmakivenä, kyllä muut asiat ajavat sen edelle.
Joskus vain on pakko käyttää rauhoittavia: Dementoivat sairaudet ja dementia oireisto ovat vaikeampia, vakavampia ja huomattavasti enemmän tuskaa ja kärsimystä aiheuttavia kuin moni tietääkään...
Valitettavasti tulin tämän potilaan omaishoitajana tietämään todella riittävästi niistä käytösongelmista. Silloin kyllä lääkitykseen suhtauduttiin todella säästeliäästi. Siksi tuntuu omituiselta, että nyt laitoksessa voi olla useampia, vastakkaisesti vaikuttavia lääkkeitä. Psykoosilääkkeen sivuvaikutuksena voi olla psykoosioireita, masennuslääkitys puolestaan voi pahentaa psykoosia, eli lääkityksen tulos on nolla.
Voi olla, että jollekin dementikolle todella tulee mielisairaus vasta dementian jälkeen, ja silloin tietenkin asianmukainen lääke on tehokas. Jostakin syystä vaan dementoituneille ikäihmisille syötetään psykoosilääkkeitä, vaikka he ovat silti aivan yhtä rauhattomia, ja sitten annetaan lisäksi näitä rauhoittavia, jne. kunnes makaa liikkumattomana, sänkyyn sidottuna.
Ainakin öiseen aikaan levottomat dementikot voivat olla jopa vaaraksi itselleen (pakkasella ulos meno, kaatuminen jne). Lisäksi yön valvominen ei auta seuraavan päivän toimintoja ollekaan. Kun talossa on esim. 20 vanhusta, yksi levoton vanhus voi valvottaa koko yön useampaa vanhusta. Tiedän, että lääkärin luvalla annettu diapam rauhoittaa yhden levottoman ja saa sen 20 muuta rauhoittumaan yöunille.
Silti turhaa kuvitella, että ne 20 nukkuisi vaan yön ja hoitaja istuu lukemassa. Useimmat mummut haluaa astialle yöaikaan 1-3x. Lisäksi on asennon vaihtoa, särkylääkkeen antamista, kirjaamista jne.
Mitä itse tekisit, jos valvoisit 20-22 vanhuksen seurassa yön yksin ja yksi huutelisi ja liikkuisi levottomana koko yön, välillä karkaille ulko-ovesta ulos (kun olet käyttämässä toista vanhusta vessassa.. et voi sitä vanhusta yksin jättää vessaan valvomatta).
Kuten jokainen tietää, että määrärahat vanhustyöhön on liki joka kaupungissa ja kunnassa minimissä, joten lisää työn tekijöitäkään ei voi palkata).
Anna omainen neuvosi, mielellämme otamme kaikki hyvät vinkit ja hyvät neuvot käyttöön.
Ensinnäkin Diapamista: se ei sovi dementoituneille kahdesta syystä: ei ole tehokas, mutta tekee tokkuraiseksi ja altistaa kaatumiselle.
Toiseksi karkailemisesta: on edesvastuutonta pitää dementoituneita sellaisessa paikassa, josta pääsee karkaamaan ulos henkilökunnan tietämättä. Näistä surullisista tapauksista on luettu tänäkin talvena.
Sille huutelevalle voisi varata äänieristetyn ja lukitun huoneen, jotta ei häiritsisi muita eikä häntä tarvitsisi sitoa. Sitominen kun vaatii jonkun istumaan vieressä , lain mukaan.
Kun sinäkin tarpeeksi paljon levottomia dementiapotilaita hoidat, tiedät että psykoosi-, uni- ja rauhoittavista lääkkeistäkään ei kaikissa tapauksissa ole apua. Aiotko silloin nostaa kädet pystyyn vai otatko loputilin? Kannattaisi hvyissä ajoin perehtyä lääkkeettömiin vaihtoehtoihin, joita kyllä löytyy.
Monessa paikassa on ongelmana, että harvassa on ne lääkärit ketkä hallitsevat vanhutenhoidon puolta.
Ja taas lääkärit mitkä ovat erikoistuneet geriatriaan on todella vähän. Esim. terveyskeskuksissa vanhusten hoito on monesti jätetty täysin lääkäri kandejen varaan, mitkä sitten vaihtuvatkin tiuhaan tahtiin.
Vanhustenhoito on ihan oma alueensa ja alansa, eikä vanhukia voi lääkitä samallatavalla kun työikäisiä. kaikki lääkkeetkään eivät sovi ollenkaan vanhuksille. Monia lääkäreitä ei edes kiinnosta geriatrian puoli.
Ei kai voi yleistää, että näin jokapaikassa, mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että aika useassa paikassa kuitenkin.
En tiedä hoidetaanko psykoosilääkkeillä dementiaa, mutta olen kuullut, että joskus niitä on käytetty esim. käytöshäiriöihin, jos "kiukkuinen mummo" tms. Ei tiettävästi ainakaan pitäisi enään olla käytössä.