Voi voi... Näyttää siltä, että olen vaipumassa masennukseen. Elämä käy välillä niin raskaaksi.
Olen viimeaikoina tuntenut syvää murhetta sisimmässäni vähän kaikesta, mutta ihan aiheellisesti kylläkin.
Minulla on tapana käydä muutaman kerran viikossa punttisalilla ja aina se on henkisesti raskasta. Se on raskasta siitä syystä, että minua masentaa suomalaisen miehen tila. Ei masenna, vaan oikeastaan murehduttaa ja vihastuttaa samanaikaisesti. Punttisalilla nimittäin käy paljon ihan tietyntyyppisiä miehiä...
Suomalainen mies on usein reppana ja itsessäänhän reppanuus on myötätuntoa herättävää. Ongelmaksi muodostuu se, että suomalaiset kanssaveljeni ovat liian usein myös vihaisia ja kaikin tavoin epämiellyttäviä ihmisiä. Ulkonäkö on kuin Jukolan Jussilla ja katkeruus, sekä masennus ovat uurtaneet veljieni kasvoille pysyvät jäljet. He ikäänkuin alleviivaavat reppanuuttaan ja sitä, että heistä ei ole mihinkään. Nämä asiat eivät vielä kaada maailmaa, niinkuin sanoin, mutta on jotain, mikä tekee asiasta hankalaisti siedettävän. Se nimittäin, että aivan liian usein, tai itseasiassa poikkeuksetta, suomalainen mies on harvinaisen epämiellyttävästi ja jopa kammottavan junttimaisesti käyttäytyvä sivistymätön öykkäri. Monesti kauhistun ajatusta, joka hiipii turhautuneeseen ja murheen murtamaan mieleeni. Se ajatus on nimittäin se, että suomalainen mies on toivoton tapaus ja itseasiassa maailman pohjasakkaa. En haluaisi missään nimessä ajatella edes satunnaisesti näin, mutta kun kanssanveljieni käytös vain on niin pöyristyttävää liian usein. Tuntuu kuin koko maailman tyhmyys ja ihmisvihamielinen junttimaisuus kiteytyisi isoon osaan suomalaisista miehistä.
Suomalainen mies ei usko mihinkään, eikä arvosta mitään. Suomalainen mies ei huolehdi itsestään, eikä läheisistään. Suomalainen mies rakastaa väkivaltaa ja huonosti istuvia vaatteita, ja mikä kauheinta, vihaa syvästi niitä miehiä, jotka ajattelevat asioista ihmisystävällisemmin. Itse en ikinä ole rakastaniut henkistä, enkä fyysistä väkivaltaa ja siksi kanssaveljistäni iso osa ajattelee, että olen jotenkin kummallinen.
Olen syvästi haavoittunut ja kärsin aika ajoin suunnattomasti suomalaisen miehen edesottamuksista. En voi pukea edes sanoiksi kaikkea sitä murhetta, joka velloo sisimmässäni suomalaisen miehen huonouden tähden. Tuntuu, että maailmassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään niin surkuhupaisaa ja luotaantyöntävää kuin kapakassa istuva plösö suomalainen mies, joka kaiken lisäksi on tossun alla.
Olen todella epätoivoinen ja sisäisesti vereslihalla kanssaveljieni tähden. Tiedän koko olemuksellani, että suomalaista miestä voi auttaa vain ja ainoastaan Jeesus Kristus. Voi miten minua masentaakaan se, että suomalainen mies ei näytä kaipaavan Jumalaa. Meitä uskovaisia miehiä on varmasti paljon, joita kansamme uroiden tila murehduttaa sydänjuuria myöten.
Mitä minä voin tehdä harrastukselleni? Olen jo kuusi vuotta käynyt punttisalilla ja alan olla aika kivassa kunnossa. En voi lopettaa harrastustani ja siksi minua kauhistuttaa ajatuskin, että joudun katsomaan niitä luusereita siellä punttisalilla. Ne ovat sanalla sanoen kammottavia tapauksia monetkin!
Kerron loppuun episodin eilisestä päivästä. Olin juuri käynyt suikussa ja olin bussissa matkalla, sinne, minne olin matkalla. Taakseni istuu kalju ruipelo, joka koko matkan aivastelee ja pärskii niskaani. Tunne olevani saastan kuorruttama. Miten koko loppupäivän, että miksi tämä ressukka teki niin?
Suomalaiset miehet tarvitsevat Jumalaa kipeämmin kuin ehkä ketkään muut tässä maailmassa. Hartaimpia toiveitani on, että Jumala vielä kerran kutsuisi voimakkaasti suomalaista miestä Ateismi, alkoholi ja niin monet monet muut synnilliset asiat ovat tehneet suomalaisesta miehestä säälittävän olennon! Synti on kansakuntien häpeä!
Olen viimeaikoina tuntenut syvää murhetta sisimmässäni vähän kaikesta, mutta ihan aiheellisesti kylläkin.
Minulla on tapana käydä muutaman kerran viikossa punttisalilla ja aina se on henkisesti raskasta. Se on raskasta siitä syystä, että minua masentaa suomalaisen miehen tila. Ei masenna, vaan oikeastaan murehduttaa ja vihastuttaa samanaikaisesti. Punttisalilla nimittäin käy paljon ihan tietyntyyppisiä miehiä...
Suomalainen mies on usein reppana ja itsessäänhän reppanuus on myötätuntoa herättävää. Ongelmaksi muodostuu se, että suomalaiset kanssaveljeni ovat liian usein myös vihaisia ja kaikin tavoin epämiellyttäviä ihmisiä. Ulkonäkö on kuin Jukolan Jussilla ja katkeruus, sekä masennus ovat uurtaneet veljieni kasvoille pysyvät jäljet. He ikäänkuin alleviivaavat reppanuuttaan ja sitä, että heistä ei ole mihinkään. Nämä asiat eivät vielä kaada maailmaa, niinkuin sanoin, mutta on jotain, mikä tekee asiasta hankalaisti siedettävän. Se nimittäin, että aivan liian usein, tai itseasiassa poikkeuksetta, suomalainen mies on harvinaisen epämiellyttävästi ja jopa kammottavan junttimaisesti käyttäytyvä sivistymätön öykkäri. Monesti kauhistun ajatusta, joka hiipii turhautuneeseen ja murheen murtamaan mieleeni. Se ajatus on nimittäin se, että suomalainen mies on toivoton tapaus ja itseasiassa maailman pohjasakkaa. En haluaisi missään nimessä ajatella edes satunnaisesti näin, mutta kun kanssanveljieni käytös vain on niin pöyristyttävää liian usein. Tuntuu kuin koko maailman tyhmyys ja ihmisvihamielinen junttimaisuus kiteytyisi isoon osaan suomalaisista miehistä.
Suomalainen mies ei usko mihinkään, eikä arvosta mitään. Suomalainen mies ei huolehdi itsestään, eikä läheisistään. Suomalainen mies rakastaa väkivaltaa ja huonosti istuvia vaatteita, ja mikä kauheinta, vihaa syvästi niitä miehiä, jotka ajattelevat asioista ihmisystävällisemmin. Itse en ikinä ole rakastaniut henkistä, enkä fyysistä väkivaltaa ja siksi kanssaveljistäni iso osa ajattelee, että olen jotenkin kummallinen.
Olen syvästi haavoittunut ja kärsin aika ajoin suunnattomasti suomalaisen miehen edesottamuksista. En voi pukea edes sanoiksi kaikkea sitä murhetta, joka velloo sisimmässäni suomalaisen miehen huonouden tähden. Tuntuu, että maailmassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään niin surkuhupaisaa ja luotaantyöntävää kuin kapakassa istuva plösö suomalainen mies, joka kaiken lisäksi on tossun alla.
Olen todella epätoivoinen ja sisäisesti vereslihalla kanssaveljieni tähden. Tiedän koko olemuksellani, että suomalaista miestä voi auttaa vain ja ainoastaan Jeesus Kristus. Voi miten minua masentaakaan se, että suomalainen mies ei näytä kaipaavan Jumalaa. Meitä uskovaisia miehiä on varmasti paljon, joita kansamme uroiden tila murehduttaa sydänjuuria myöten.
Mitä minä voin tehdä harrastukselleni? Olen jo kuusi vuotta käynyt punttisalilla ja alan olla aika kivassa kunnossa. En voi lopettaa harrastustani ja siksi minua kauhistuttaa ajatuskin, että joudun katsomaan niitä luusereita siellä punttisalilla. Ne ovat sanalla sanoen kammottavia tapauksia monetkin!
Kerron loppuun episodin eilisestä päivästä. Olin juuri käynyt suikussa ja olin bussissa matkalla, sinne, minne olin matkalla. Taakseni istuu kalju ruipelo, joka koko matkan aivastelee ja pärskii niskaani. Tunne olevani saastan kuorruttama. Miten koko loppupäivän, että miksi tämä ressukka teki niin?
Suomalaiset miehet tarvitsevat Jumalaa kipeämmin kuin ehkä ketkään muut tässä maailmassa. Hartaimpia toiveitani on, että Jumala vielä kerran kutsuisi voimakkaasti suomalaista miestä Ateismi, alkoholi ja niin monet monet muut synnilliset asiat ovat tehneet suomalaisesta miehestä säälittävän olennon! Synti on kansakuntien häpeä!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miten on?
Ihan oikea Pente olen.
Monet eivät voi uskoa Jumalaan, koska he eivät koe tätä uskoa. Monet yrittävät kyllä kokea tätä tunnetta, mutta silti kuitenkin tuntevat olevansa yksin. Pahat asiat karkoittavat ihmisen myös uskonnosta.
jotka uskovat Jumalaan. Sanotaan, että ihminen uskoo sen, minkä haluaa uskoa. Kyllä totuus usein kolkuttaa ihmisen sydämen ovella, mutta liian usein ihminen torjuu sen. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Monet eivät voi uskoa hyvään Jumalaan, koska eivät saa muutosta omaan elämäänsä eivätkä apua omiin ongelmiinsa.
Jumalan auttaa. Jumala murehtii sitä, että ihmiset jatkavat synnin harjoittamista ja paatumuksessa elämistä. Synti nimittäin erottaa ihmisen Jumalasta ja estää Jumalaa auttamasta ihmistä.
Tekeekö lapsi joka menttää vanhempansa syntiä? Onko se lapsen vika jos hän joutuu olemaan yksin ja kukaan ei halua olla hänen kaverinsa? Onko se lapsen vika ettei hän tämän takia voi uskoa Jumalaan?
Raamattu sanoo, että tämänlaisissa tapauksissa kyse ei välttämättä ole mistään synnistä, vaan Sallimuksen tahdosta koroittaa Jumalaa, joka voi auttaa ihmisiä tällaisissa tilanteissa.
Miksi ei sitten kuitenkaan monessa tapauksessa auta?
ja siksi kärsimystä ei voida poistaa. Jumala kuitenkin ylläpitää jokaista ihmistä ja on varma, ettei kovastikaa kärsinyt ihmninen voisi elää päivääkään ilman, että Jumala tavalla tai toisella suojelee.
Onko silloin mikään ihme ettei kovasti kärsinyt ihminen voi uskoa Jumalaan?
sillä on erittäin paljon kärsineitä ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan.
Raamattu ei lupaa ihmiselle, eikä edes uskovaiselle ihmiselle onnellista elämää. Syntiinlangenneessa maailmassa me ihmiset olemme useimmiten koko ajan jollain lailla epätyydyttävässä tilassa. Ihmiset kärsivät kaikki ihmisten yhteisestä pahuudesta ja taipumuksesta syntiin ja pahuuteen.
"sillä on erittäin paljon kärsineitä ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan."
On siis paljon ihmisiä jotka uskovat Jumalaan ja väittävät kärsineensä paljon vaikka eivät tiedä kärsimyksestä yhtään mitään.
samanlainen fundamentalistipelle kuin kaikki
muutkin helluntalaiset ja ateismikin on järkevämpää
suhteessa Pentecostalin häiriintyneisiin puheisiin
joita hän tällä palstalla levittelee. Suurin osa
suomalaisista miehistä loukkaantuisi jos sinä haukkuisit heitä alkoholisteiksi ja ateisteiksi
ja saisit varmaan lopulta lähinnä turpaan ihmisiltä
jotka kyllästyvät kuuntelemaan sinun evankeliointiasi!
Tuollainen mielipide on tuulen tuomaa, eikä perustu mihinkään. Kyllä tosiasia on se, että uskovaiset kärsivät ihan yhtä paljon kuin muutkin hirittävien sairauksien ja muiden ongelmien seurauksena. Tiedän se, koska olen omin silmin nähnyt sitä. Uskovaisten hankalaa oloa lisää monissa maissa julmatja epäinhimilliset vainot ja kidutukset.
Älä ihmeessä käyttäydy TÄMÄN aloituksen puitteissa tuolla tavalla!
Ei tämä ole evankeliointia varsinaisesti, vaan sydämen tuskan jakamista.
Suomalainen nainen on verevä ja erinomaisella tavalla voivan näköinen ja oloinen.Tergguja kaikille gimmoille(Luettekohan te edes tätä juttua vai pitäisikö aloittaa uudella otsikolla,YYmmmhhooh.) Terv:Profeetta.
masennukseltani kykenen... En viitsinyt muuten enää tehdä aloitusta suomalaisten naisten feminismistä ja muusta hörhöilystä. Olisin romahtanut kokonaan niiden asioiden ajattelemisestakin...
älä hyvä mies mieti liikoja. ehän tollasista asioista kannata masentua. eiku salille vaan...itekki pitäs mennä päästelee höyryt pellolle.
Naiset ovat kyllä aika monimutkaisia...Pitäisiköhän minunkin lähteä punttisalille?
Kaikki on totta mitä pentacostal* puki sanoiksi. se on todistettu myös täällä hengellisessä punttisalissa. monenlaista kaljuuntumista ja aivastelua tälläkin näkyy ja kuuluu. mutta se mitä piti sanomani, on se, että pentacostal* taisi unohtaa erään miesrymhän. ne vanhat konkarit. he ovat parkkiintuneita oikeassaolijoita ja väkevien lahkohappojen polttamia, niin että heihin ei tehoa omat lahkojumalatkaan.
punttisalin raskaan sarjan orakkelit olisi ehkä oikea nimitys? he keskittyvät ainoastaan erään tietyn ihmisryhmän käännyttämisvenytyksiin tehokoneiston avustuksella. puntinnostolautakuntakin on neuvoton heidän käyttäytymisestään. ymmärrän todellakin tuskasi hiet ja ahdistuneisuutesi kyyneleet. kokeilemisen arvoinen toimenpide näille lahkohappojen polttamille konkareille on saada heidät charmauskurssille. sähkölaitoksen tosi-tympeä henkilökuntakin muuttui niin miellyttäviksi, että jo pelkästään siitä maksaa
ylimääräiset 50 €. kurssin rahotukseen voi käyttää erilaisia fondeja joissa on paljon käyttämättömiä varoja; esim lahkovammaisten rahastosta voitaisiin anoa tarvittavat varat.
pientä vastustusta voi tietenkin tuottaa kyseisten henkilöitten kohdalla, kun kurssitoiminta tältä erin on ennenaikaiseläkkeelle päässitten nahkapäitten kurssikeskuksessa ja he ovat taanneet kurssin 100% tehokkuuden. mitä ajattelet? olisiko mahdollista ainakin rukoilla asian puolesta?
Sulla on rankka elämä.
kuinka jäikään listasta pois naisten halveksiminen ja nimittely; kyseisten lahkokonkareitten taholta.
ja hirveitä samaan aikaan. Niin se vaan on.
naiset ovat fantastisia
aamen!
Aamen!
uskotko että sanoin !aamen, tuohon
* hirveitä samaan aikaan *
viestissä, mutta uskon.
nyt minuakin jo melkein masentaa
se näköjään tarttuu
Onko vika minussa? Jos on, niin se on masentavaa...
jos tästä lähtisi
sittenkin salille,
leuannosto voisi
saada taas hymyä
huuleen.
siunausta!
...
"Itse en ikinä ole rakastaniut henkistä, enkä fyysistä väkivaltaa ja siksi kanssaveljistäni iso osa ajattelee, että olen jotenkin kummallinen."
Et sinä ole sen kummallisempi kuin muutkaan. Moniaat kerrat ovat ateistit ja homot saaneet maistaa henkistä väkivaltaasi ja halveksuntaasi tällä palstalla. Eli kaikki kunnossa! :)
sillä itsehän loukkaantuvat totuuteen, joka on että homoseksuaalisuus on, mitä se on. Väkivaltaa on niin monenlaista...
http://www.seta.fi/
En ole tehnyt mitään rangaistavaa.
Iljettävää ja alentuvaa muiden ihmisten mollaamista ja oman erinomaisuuden peiteltyä esilletuontia verhottuna säälin kaapuun.
Näinkö mielestäsi uskovaisen pitää puhua?
Jos ahdistaa käydä salilla, ei ole pakko mennä.
Jos et kestä asua suomessa, olet vapaa lähtemään.
Tuossa linkki USA:n siirtolaisviraston sivuille, pidithän muistaakseni heidän presidentistään.
http://www.uscis.gov/portal/site/uscis
En minä omaa erinomaisuuttani tuo esille, vaikka eihän se nyt niin vaarallista ole, jos omaa hyvän itsetunnon.
Vaaroista en tiedä mutta vahinkoa teet.
"luuseri, juntti, toivoton tapaus, ihmisvihamielinen öykkäri, plösö, ruipelo"
Halventamisesi ja mollaamisesi nakertaa helluntailaisten ja kristittyjen "imagoa" ylipäätään ja antaa sinusta henkilönä epäkypsän ja vastenmielisen kuvan.
Tähänkö kenties pyritkin?
Vaahtoamisesi ei kerro hyvästä itsetunnosta, päinvastoin.
suomalaisen miehen hullu käytös. En voi sille mitään, enkä muuten tajua miksi tulkitset noin neuroottisesti aloitustani.
Mitä jos kertoisit angsteistasi vaikka päiväkirjalle tai psykologille, se saattaisi auttaa enemmän.
"enkä muuten tajua miksi tulkitset noin neuroottisesti aloitustani."
Vastuuko on mielestäsi aina kuulijalla eikä sanojalla?
Tulee tästä avauksesta mieleen muuan fariseus joka
sanoi: "onneksi en ole kuin tuo publikaani tuossa"