Uskovaiset pelkäävät kuolemaa, niin on suuri pelko persiissä, jotta..
Epäilys siitä, onko kuoleman prosessin jälkeen olemassa yhtään mitään kalvaa mieltä viimeistään kuolinvuoteella.
Kaikki se aika ja raha, minkä on käyttänyt kummitus idean palvomiseen, onko se ollut turhaa?
Ja vielä helvetti, joutuuko hän helvettiin, vaikka on yrittänyt elää pappien liekanarussa, pyristelemättä siinä, kiltisti tottelevaisena, kuin lapsi koko ikänsä.
Sillä lapsenmielisten on taivasten valtakunta aam ei.
Aina löytyy syntejä (seksivariaatiot), jos ei sitten muuten, niin salaisimmissa ajatuksissa, jotka jumalalta eivät kyllä ole jääneet huomaamatta.
Mutta riittääkö jeesuksen armo, antaako isä kovemman tuomion, vai onko papit puhuneet totta.
jeesus antaa armoa, jumala ei syökse minua helvetin tulijärveen.
Mikä kauhu on kuolla uskovaisena.
Ottaa oikein sääliksi ja pahaa tekee ajatella sitä pelon määrää.
plpnnss
Epäilys siitä, onko kuoleman prosessin jälkeen olemassa yhtään mitään kalvaa mieltä viimeistään kuolinvuoteella.
Kaikki se aika ja raha, minkä on käyttänyt kummitus idean palvomiseen, onko se ollut turhaa?
Ja vielä helvetti, joutuuko hän helvettiin, vaikka on yrittänyt elää pappien liekanarussa, pyristelemättä siinä, kiltisti tottelevaisena, kuin lapsi koko ikänsä.
Sillä lapsenmielisten on taivasten valtakunta aam ei.
Aina löytyy syntejä (seksivariaatiot), jos ei sitten muuten, niin salaisimmissa ajatuksissa, jotka jumalalta eivät kyllä ole jääneet huomaamatta.
Mutta riittääkö jeesuksen armo, antaako isä kovemman tuomion, vai onko papit puhuneet totta.
jeesus antaa armoa, jumala ei syökse minua helvetin tulijärveen.
Mikä kauhu on kuolla uskovaisena.
Ottaa oikein sääliksi ja pahaa tekee ajatella sitä pelon määrää.
plpnnss
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ateistit pelkäävät kuolemaa viimeistään sitten siinä kuolinvuoteella. Ja luulen, että viimeistään siinä ateistit rukoilevat armoa Häneltä jota joskus kirosivat. Harvassa ovat he jotka eivät näin tee, jos ei sitten näkyvästi niin ainakin syvällä mielessään.
Kristitty voi olla pelkäämättä kuolemaa, sillä yksi perusideoistahan on, että elämää kuoleman jälkeen ei ansaita vaan se saadaan lahjaksi.
siinä kuolinvuoteella. Rukoillen ja silmiä lupsutellen, jehnut ympärillä uhkaillen.
En usko, että ihminen joka ihan oikeasti ei usko olennon x olemassaoloon, yhtäkkiä hetki ennen kuolemaa alkaisi rukoilla olentoa x.
Miksi ihmeessä rukoilla sellaista jota ei vaan ole? :D Ihan riippumatta elämänvaiheesta.
Minusta tulee tämän elämän jälkeen multaa, ja siitä mullasta kasvit ottavat kasvuaineensa. Aurinko (elämänantaja-"jumala") mahdollistaa tämän prosessin. Eläimet (ml. ihmine) syövät kasvit, jolloin minä olen jälleen osa tietoista, elävää olentoa. En minä mihinkään katoa: vain ne sähköiset prosessit jotka muodostavat mun tietoisuuteni, lakkaavat olemasta. Se energia siirtyy muualle ja muuttaa muotoaan. Olen ikuinen osa tätä maailmaa, miksi pelkäisin kuolemaa?
Vain hölmönlaisia aktiivisia "käännyttäjä" krisseleitä me kiroamme.
Oletkos koskaan ollut arvossa pidetyn uskossa olevan kuolemaa tekevän miehen vieressä, joka on 4 lapsen isä ja 7 lapsen onnellinen isoisä ja kahden lapsenlapsen isoisoisä.
Kuinka hän vaimonsa ollessa vieressä ja silittäessään miehensä käsivartta, kuoleva uskossa oleva konservatiivinen yhteisönsä pilari alkaa hokea börje börje börje, missä sinä olet rakas, en näe sinua enään, missä olet olit äsken täällä, missä olet rakas kaikki on niin pimeää.
Olen aina rakastanut sinua börje... ja vaimo itkee tihruttaa, ja lapset kauhistelee silmät pyöreenä vierellä.
Se on kamalaa kuinka uskovaisille paljastuu totuus kuoleman tullessa.
Mitään ei ole, ja salaisuudet uhkaavat paljastua aivotoimintojen hiipuessa.
Kauheeta.
plp
Olen käynyt viimeisiä keskusteluja monilla kuolivuoteilla, useat ovat kertoneet viime keskusteluissaan tähän tapaan:
Kuoleman kohtaaminen uskovaisille on varmaakin tuskaisen vaikeata, saavat pelätä jumalansa tuomiota, miettien määrääkö jumala heidät helvettiin vaiko taivaaseen.
Onneksi en ole koskaan pitänyt jumalan olemassaoloa todellisuutena, tiedän kuolemani olevan lopullinen päätepiste elämälleni, kuolemani jälkeen en tiedosta enää edes omaa kuolemaani, kuolemani lienee ikävä asia ainoastaan läheisilleni, ei minulle itselleni.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta on olemassa muitakin uskontoja jotka tarjoavat pelastusta kuoleman jälkeen. Kukin saa uskoa niistä mihin haluaa, tai olla uskomatta.
Syvällä mielessätarinasi oli kristityn fantasiakuva ateistin kuolemasta. Mitä sinä hyödyt tästä kuvitelmasta ja saako se sinulle aikaan hyvä olon? Hienoa kun uskoton kärsii kun ei uskonut ja minähän hyvänä ihmisenä pääsen taivaaseen? Jos noin ajattelet niin tuskin olet hyvä ihminen.
Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään, kauneinkaan elämä ei ole muuta kuin juhla-ateria, joka tarjotaan tuomitulle miehelle ennen teloitusta.
Ensin hänelle annetaan herkkuja ja sitten hänet hirtetään. Hän saattaa elää ihanneyhteiskunnassa, mutta lopulta hän kuitenkin mätänee kaikkien ikuisesti unohtamana.
Jos ateistit ovat oikeassa, niin "elämä" on vain huono näyttelijä, joka saapastelee näyttämöllä oman aikansa ja josta ei sen jälkeen kuulu mitään.
Tai niinkuin Shakespeare sanoo samasta asiasta: "se on idiootin kertoma tarina, joka on täynnä ääntä ja jännitystä, mutta joka ei merkitse mitään."
jos ateistit ovat oikeassa, niin saippuan olemassaololla ei ole erityistä korkeampaa tarkoitusta, se on vain puhdistautumisväline.
Jos uskova on oikeassa, niin saippua on osa elämän mystistä johdatusta, jonka tarkoitus on mysteeri, siis myös saippuan käyttötarkoitus on lopulta mysteeri, eihän nyt pelkkä käsienpesu voi millään ollaan niin tärkeä tarkoitus että saippua olisi olemassa vain sitä varten.
Tyhjästä voi aina keksiä, että esim. elämällä on oltava mitä ihmeellisimpiä tarkoituksia...
Meistä ei mitään jää kuoleman jälkeen.
Jos sun elämäsi on noin kurjaa, kuin juhla-ateria ennen hirttotuomiota, et ole ymmärtänyt elämän turhuutta oikein. Sitten kun hiffaat sen, pystyt nauttimaan siitä juhla ateriasta aivan aidosti eikä sinun tarvitse murehtia sen jälkeistä katoamista.
Vinkki: mikä pointti on taivaassa oleskelulla?
Ei uskovainen kuolemaa pelkää sen enempää kuin atetkaan. Ei kyse uskovaisuudessa ole siitä. Mene itseesi.
Synnin palkka on kuolema, niin Raamatussa sanotaan. Syntiä on kaikki se mikä erottaa ihmisen Jumalan yhteydestä. Nykyäänhän ei saa kirkoissakaan enää saarnata synnistä. Se sana on kuin "kirosana", mutta niin tärkeä sana uskon kilvoitelussa. Pelko on normaali ihmisen tunne ja on täysin normaalia ja tervettä pelätä kuolemaa. Ihminenhän pelkää sitä mitä ei tiedä. Joillekin kuolema voi olla loikka tuntemattomaan. Kuin hyppy kallion kielekkeeltä, jonnekin mitä ei tunne. Kristitylle kuolemassa on toivo Kristuksen näkemisestä. En itse tiedä mitä lupaus ikuisesta elämästä ihmisjärjellä tarkoittaa. Mutta siellä ei ole kipua, tuskaa, kärsimystä,,,sellaista en elämässäni tavoittele- en itselleni enkä muillekaan. Siksi asetan tavoitteeni "korkealle". Se oikeus kai meille täällä vielä annetaan?
Siihen kuitenkin.
Yksi hyvä lisäsyy eroa kirkosta
Toivoo: Plpnnss
Olin noin 2.5 vuotias vuonna 1972 syksy,, jäin auton alle oli kerho ilta noin klo 17:30 loppu oli pesäpallo tapahtuma Jyväskylän Hippo pesäpallo kenttä oli siihen aikaan , kerho ilta loppui minulle puettiin syksyinen lämmin ulkopuku paksu siihen aikoihin ,, mentiin ulos ahdin kadun kerhotilasta (jyväskylä) oli suojatie heti kerhotilasta,, oli isoveli saattamassa minua ,, jotenkin auto anglia ford tuli yli nopeutta eteeni,, en päässyt takaisin mistä tulin eli käännyin vaistomaisesti takaisin ,,törmäys lensin silmin näkiän mukaan 10 metriä ja pyörin asfaltilla kuin jokin pallo,,
siis , oli vuosi 1972 syksy kuka teistä oli elossa siihen aikaan ??? ette tiedä mitään, turhat fiktiot pois, valot vuonna 1972 ei ollut kuin hehku lamppuja ,, ja mustavalko tv ja kaksi tv kanavaa 1 ja 2 TV KANAVA
En ollut ateisti silloin 🤣🤣🤣
JA AVARUUS OLENNOT TV KANAVALLA 3
Kuolemanpelkoa ei ole niillä jotka palaavat takaisin Paratiisiin entistä ehompana.
Ateisteilla ei sitä toivoaole!
toivo-aole, rasva jota uskovaiset käyttää ollakseen sekavia ja erittäin katkeria sekä tyhmiä!
mÄ NÄIN ITSENI MAKAAMASSA MAASSA,, näin ihmis hamoja ympärilläni noin 4-5 ringissä ympärilläni ,, hämmästyin näkymästä ne leiui ilmassa ei ollut jalkateriä ,, aloin nousemaan puoliistuvaan asentoon jolloin näin itesi makaamassa siinä makuu asennossani,, jolloin heti melkein yksi niistä kokotti kätensä eteen minua kohti kädellä viittoen sanoi mene takaisin kehoosi hän astui askeleen eteeni ja sai niin,, muistini loppuu tähän ,,seuraava on sairaala keski.suomen keskusauíraalaassa vuonna 1972 syksy valokuvie kera taisi olla viihdyttäjä M-A Numminen siellä toisen lapsen luona!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!jEE SE OLI SIELLÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!
muistat ihan mitä sattuu , sillä muisti kultaa muistot