Viime syksynä oltiin ajelemassa kotia päin pohjoisesta kun hirvi tuli konepellin yli tuulilasista sisään sillä seurauksella että avovaimoni joka oli raskaana menehtyi heti ja itsellä hajosi pää lähes kokonaan. Naamaan on laitettu metallia ja ruuveja,ikuiset arvet ja kivut jäi. Yhdessä kolarissa menetin puolisoni,tulevan lapsen ja oman elämän! Mutta on tämä elämä vain niin yllätyksiä täynnä että kivusta ja surusta huolimatta katson tämän loppuun! Taistelkaa kohti huomista kaikki jotka on kuoleman kohdannut,kipu on hyvä ystävä,siitä tietää että on hengissä!
Rakastan teitä kaikkia kohtalontovereita ja muistakaa että menkää loppuun asti vaikka se vaikealta tuntuukin!
Terv. Juhana
Rakastan teitä kaikkia kohtalontovereita ja muistakaa että menkää loppuun asti vaikka se vaikealta tuntuukin!
Terv. Juhana
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihanaa lukea tuollaista positiivista kirjoitusta. Ja todella otan osaa suruusi. Voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Minä menetin rakkaan isäni yht'äkkiä kolme viikkoa sitten ja tuntuu että elämä ei vaan enää jatku. Mutta kirjoituksesi antoi taas lisää valoa tulevaisuuteen!! Kiitos siitä.
Lämpimin halauksin
jokin tarkoitushan sillä on, että sinä jäit henkiin vaikka pahoin loukkaannuit. Osan otto suruusi ja tuskaasi.
Elämä ei aina ole oikeuden mukainen jos olisi kukaan ei kuolisi.
Terveyttä sinulle.
Jotenkin mulle tuli mieleen sinun tekstiä lukiessa eräs hengellinen laulu.
Yllä pilvien on taivas sininen ja ylä puolla kaiken sen on kotimaani kirkkauden.
ja toivon paljon hyvää elämääsi suuresta menetyksestäsi huolimatta.
Kohtalosi on ollut rankka ja käsittämätön.
Itsellänikin on nyt raskas suruaika päällä, menetin poikani pari kuukautta sitten.
Jotenkin tuo "katson tämän loppuun asti" kuulosti hyvältä sanonnalta.
Eiköhän katsota mikä meitä vielä odottaa ja annetaanko meille vielä valoisia päiviä.
jokaiselle vaikka välillä se tuntuu mahdottomalta! Ei saa antaa periksi,antakaa elämän voittaa,meillä jokaisella on ainakin yksi asia joka yhdistää rakkaat,sen nimi on muisto!
Kukaan ei ole hylännyt ketään,toiset on vaan siirtynyt ajasta ikuisuuteen,ei sen kummempaa...
Muistelkaa ja eläkää,aurinko on myös teitä varten!
Rakkaudella Olli-Matti
ei tunnu vaikka pitäisi?
vastaamaan tähän, koska poden juuri tota oloa..
Riippuu kai elämäntilanteesta, mutta kai sitä vaan on löydettävä se joku pienin pienin syy elää..joku rakas ihminen kenelle ei tahdoisi mitään pahaa.Joku ketä ottaisi oman elämän loppumisen kovin raskaasti.Se on minun syyni elää, vaikkei kauheasti elämänhaluja sinänsä enää ole..en odota mitään elämältäni enää, tavoitteet loppui kertaheitolla.Koska tämä ainoa ihminen jonka takia elän, joutuisi kokemaan uudelleen surun,mikäli minä kuolisin, en voi sitä hänelle tehdä..en vaan voi..ja hänellä on oikeus elää ja saada elämästään vielä kiinni..tavoitteet on nyt hänellä, minä elän vaan ja ainoastaan hänen takia..en kenenkään muun..ja kun aikani koittaa, pääsen poikani luokse..