Muutama huomio homesairaudesta

Olen itsekin monesti yrittänyt saada häneltä selitystä tiettyihin asioihin, mutta kommenttia ei ole tullut. Muutenkin herättää kovasti mielenkiintoa hänen tarpeensa seurata tämän palstan keskusteluja, mikä mahtaa olla hänen hyötynsä tästä, kun kuitenkin viesteissään leimaa meidät jotenkin "oudoiksi"...

Seuraako hän mahdollisesti muitakin palstoja, vai miksi juuri tämä aihe häntä niin kiehtoo?

Noin 15v elin oireilujen kanssa, eikä niitä kukaan missään osannut yhdistää homeisiin. 2006 syksyllä se sitten tapahtui, tuon paljon puhuttaneen TTL toimesta. Ammattiastma altistuminen kosteusvauroimikrobeille. Ei minua pelota yhtään, päin vastoin olin iloinen että tälle "mystiselle sairaudelle" löytyi syy - en silti iloinen sairaudesta. "Ei mikään muu kuin kuin kosteusvauriomikrobit aiheuta oireita", minulle kerrottiin laajojen tutkimusten jälkeen, siksi kai olinkin selvä tapaus. Hyvä niin ajattelin ja terve olen ollutkin melkein vuoden. Sitten kuntosali missä käyn treenaamassa "yllätti minut". Eräänä kertana yskin siellä ja kysyin lähtiessä onko jotain erikoista - minulle kerrottiin että ilmastointia remontoidaan. Niin siinä kävi, että kynnys oli ylittynyt ja noin 6h tämän jälkeen kaiverrus kurkusta alkoi painua alas ja alkoi hirvittävä polte keuhkoissa ja keuhkoputkissa. Pari päivää vielä hoidin itseäni "flunssan" takia, mutta sitten oli pakko mennä lääkäriin. Elämäni ensimmäinen kortisonitablettikuuri alkoi. Palasin viikon kuluttua töihin eikä yhtään pelottanut ja sitten jouduin (kuuluu työhön) isoon tapahtumaan, missä oli paljon ihmisiä ts. "hajuja ja pölyjä" ja taas kynnys ylittyi, kun illaksi pääsin kotiin "pölyt" painui keuhkoihin eikä varmasti pelosta. Ei muuta kun reippaasti ja pelotta lääkäriin, jälleen kortisonia... Nyt sitten makaan kotona ja vitmutus on suuri, kun ei pääse töihin ja ulkonakin on komea ilma. Se on mielenkiintoista, että töissä aina odottelee lomia, mutta sitten kun pakosti joutuu olemaan kotona melkeinpä vankina, kun mitään ei voi tehdä, niin ei tämä tosiaan ole kivaa. VAIKEA TÄTÄ ON KENENKÄÄN TAJUTA JOS EI ITSE OLE SAIRASTUNUT. Minä luupää en meinaa millään uskoa ja hyväksyä että olen homesairas, ei minua pelota ja haluan elää normaalisti - keuhkot vaan näköjään muistuttaa sairaudesta ellen pysy ruodussa. Sitten vielä nuo TTL lääkärini sanat "kun olet herkistynyt, niin suurella todennäköisyydellä myös muita allergioita puhkeaa", "jos käytät hajuvesiä niin kannattaa luopua niistä, samoin välttää eläinkontakteja jne." Ei pelota, mutta taitaa olla parempi pikkuhiljaa alkaa uskoa, tämä sairastelu ja pakko makaaminen on nimittäin todella rasittavaa.

Hajusteyliherkkyys ei ole "varsinainen" allergia, eikä hajuste aiheuta varsinaista astmakohtausta, missä oikeasti keuhkoputket supistuisivat siten, että potilaalle kehittyisi hapen puutetta ja tarvittaisiin esim. adrenaliinipistosta tai kortikosteroidia pikaisesti lihakseen pistettynä, kuten esim. ampiaisallergikolle saattaa käydä ampiaisen pistäessä sopivasti, että keuhkoputket todella supistuvat ja todellinen tukehtumisvaara on olemassa ja vaaditaan pikaista ensiapua.

Kaivoin muutaman tasokkaasti tehdyn tutkimuksen aiheesta esiin, nimenomaan tutkimuksen jossa on altistettu ja seurattu todellisia reaktioita ja tehty lumevertailua myös, eikä vain ole kysytty potilaalta hänen kokemiaan subjektiivisia oireita. Seuraavassa referoituna tutkimukset (kannattaa sitten huomata, että hengenahdistus ei ole todellista hapenpuutetta, vaan hengenahdistus tarkoittaa potilaan subjektiivisesti kokemaa oiretta siitä ettei saa kunnolla henkeä, veri hapettuu kuitenkin todellisuudessa normaalisti, oikea tukehtuminen tai hapenpuute on eri asia kuin hengenahdistus)

Lääkärit ja muu terveydenhuoltohenkilökunta tapaavat tuon tuostakin henkilöitä, joille ilmaantuu nuhaa, hengenahdistusta ja silmien kirvelyä erilaisista tuoksuista. Aiheuttajat vaihtelevat hajuvesistä homeenhajuun. Usea tällainen henkilö jättää aamulehden luvun iltaan tai jättää koko lehden tilaamatta. Reaktioiden mekanismi on edelleen epäselvä, mutta sellaiseksi on esitetty sensoristen hermosäikeiden liikareagointia (Allergy 1998; 53: 1208).

Reaktioita on aiemmin tutkittu tekemällä altistuskokeita hengitysteiden limakalvoille, ja vain hengitysteiden reaktioita on seurattu. Tässä tutkimuksessa tehtiin lumekontrolloitu sokkoaltistus hajuvedellä silmään ja keuhkoihin. Altistuskokeisiin otettiin 11 henkilöä, jotka saivat astmatyyppisiä oireita erityyppisistä tuoksuista (Allergy 1999; 54: 495). Jotta hajuveden tuoksu ei olisi paljastanut tutkittavaa ainetta ja jotta nenän limakalvon ärtyminen ei olisi vaikuttanut tulokseen, nenä oli suljettu molempien kokeiden aikana ja silmät keuhkoaltistuksen aikana. Oireita seurattiin 30 minuuttia. Hieman odottamatta hajuste aiheutti silmäaltistuksessa enemmän hengitystieoireita kuin keuhkoaltistuksessa. Silmäaltistuksessa hajusteesta aiheutui merkitsevästi enemmän hengenahdistusta ja yskää kuin lumeesta. Myös silmä ärtyi hajusteesta voimakkaasti. Keuhkoaltistus puolestaan lisäsi merkitsevästi vain hengenahdistusta muttei yskää tai silmän ärsytystä. Oireet lisääntyivät molemmissa altistustavoissa tasaisesti koko 30 minuutin seuranta-ajan.

Hajusteille yliherkkä henkilö saa usein vouhkaajan maineen, kun hän pyytää, etteivät työtoverit käyttäisi hajuvettä tai partavettä ennen töihin tuloa tai työpäivän aikana. Herkimmät eivät uskalla juuri mennä julkisiin tiloihin tai kulkuvälineisiin.

Hajusteyliherkkyys saattaa olla sukua ns. yleiselle kemikaaliherkistymälle, jossa pienetkin kemikaalimäärät aiheuttavat päänsärkyä, väsymystä, hengenahdistuksen tunnetta ja muita epäspesifisinä pidettyjä oireita. Yleistä kemikaaliherkistymää pidetään toistaiseksi lähinnä psykosomaattisena tautina. Tuoksuyliherkkyyttä voitaneen sen sijaan pitää selvänä somaattisena oireiluna. On kuitenkin epäselvää, miten tällaisia potilaita tulisi tutkia ja hoitaa. Ehkäpä käytettävissä on muutaman vuoden kuluttua diagnostinen, vakioitu altistuskoe. Hoidossa noudatetaan toistaiseksi muiden yliherkkyysreaktioiden hoitolinjoja. Antihistamiinit tuovat helpotusta osalle potilaista. Myös paikallissteroideja ja sympatomimeetteja käytetään.

Kuitenkin reaktioiden mekanismi on epäselvä, mahdollisesti kyseessä on siis tuo sensoristen hermojen yliherkkä reagointi. Esim. chilissä on ainetta (kapsaisiini) joka aiheuttaa substanssi P -nimisen välittäjäaineen vapautumisen, mikä aiheuttaa aistimuksen suussa ja myös hengitysteissä jos chiliruokahöyryä vetää henkeen esim. kokatessa, tällöin tulee tunne siitä, että jokin polttaa hengitysteissä ja silmät vuotavat ja suussa polttaa, mutta eihän siinäkään ole kysymyksessä todellinen allergia tai tässä mielessä tauti, vaan hermovälitys tekee tepposiaan, aiheuttaa em. tuntemukset. Voihan joku tietysti väittää olevansa chilille allerginen kun se polttaa suuta, mutta kyllä tuonkaltainen "allergia" särähtää lääkärin korvaan. Ja chiliäkin jotkut voivat henkiä ihan ilman kummempia oireita.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Hajusteyliherkkyys ei ole "varsinainen" allergia, eikä hajuste aiheuta varsinaista astmakohtausta, missä oikeasti keuhkoputket supistuisivat siten, että potilaalle kehittyisi hapen puutetta ja tarvittaisiin esim. adrenaliinipistosta tai kortikosteroidia pikaisesti lihakseen pistettynä, kuten esim. ampiaisallergikolle saattaa käydä ampiaisen pistäessä sopivasti, että keuhkoputket todella supistuvat ja todellinen tukehtumisvaara on olemassa ja vaaditaan pikaista ensiapua.

Kaivoin muutaman tasokkaasti tehdyn tutkimuksen aiheesta esiin, nimenomaan tutkimuksen jossa on altistettu ja seurattu todellisia reaktioita ja tehty lumevertailua myös, eikä vain ole kysytty potilaalta hänen kokemiaan subjektiivisia oireita. Seuraavassa referoituna tutkimukset (kannattaa sitten huomata, että hengenahdistus ei ole todellista hapenpuutetta, vaan hengenahdistus tarkoittaa potilaan subjektiivisesti kokemaa oiretta siitä ettei saa kunnolla henkeä, veri hapettuu kuitenkin todellisuudessa normaalisti, oikea tukehtuminen tai hapenpuute on eri asia kuin hengenahdistus)

Lääkärit ja muu terveydenhuoltohenkilökunta tapaavat tuon tuostakin henkilöitä, joille ilmaantuu nuhaa, hengenahdistusta ja silmien kirvelyä erilaisista tuoksuista. Aiheuttajat vaihtelevat hajuvesistä homeenhajuun. Usea tällainen henkilö jättää aamulehden luvun iltaan tai jättää koko lehden tilaamatta. Reaktioiden mekanismi on edelleen epäselvä, mutta sellaiseksi on esitetty sensoristen hermosäikeiden liikareagointia (Allergy 1998; 53: 1208).

Reaktioita on aiemmin tutkittu tekemällä altistuskokeita hengitysteiden limakalvoille, ja vain hengitysteiden reaktioita on seurattu. Tässä tutkimuksessa tehtiin lumekontrolloitu sokkoaltistus hajuvedellä silmään ja keuhkoihin. Altistuskokeisiin otettiin 11 henkilöä, jotka saivat astmatyyppisiä oireita erityyppisistä tuoksuista (Allergy 1999; 54: 495). Jotta hajuveden tuoksu ei olisi paljastanut tutkittavaa ainetta ja jotta nenän limakalvon ärtyminen ei olisi vaikuttanut tulokseen, nenä oli suljettu molempien kokeiden aikana ja silmät keuhkoaltistuksen aikana. Oireita seurattiin 30 minuuttia. Hieman odottamatta hajuste aiheutti silmäaltistuksessa enemmän hengitystieoireita kuin keuhkoaltistuksessa. Silmäaltistuksessa hajusteesta aiheutui merkitsevästi enemmän hengenahdistusta ja yskää kuin lumeesta. Myös silmä ärtyi hajusteesta voimakkaasti. Keuhkoaltistus puolestaan lisäsi merkitsevästi vain hengenahdistusta muttei yskää tai silmän ärsytystä. Oireet lisääntyivät molemmissa altistustavoissa tasaisesti koko 30 minuutin seuranta-ajan.

Hajusteille yliherkkä henkilö saa usein vouhkaajan maineen, kun hän pyytää, etteivät työtoverit käyttäisi hajuvettä tai partavettä ennen töihin tuloa tai työpäivän aikana. Herkimmät eivät uskalla juuri mennä julkisiin tiloihin tai kulkuvälineisiin.

Hajusteyliherkkyys saattaa olla sukua ns. yleiselle kemikaaliherkistymälle, jossa pienetkin kemikaalimäärät aiheuttavat päänsärkyä, väsymystä, hengenahdistuksen tunnetta ja muita epäspesifisinä pidettyjä oireita. Yleistä kemikaaliherkistymää pidetään toistaiseksi lähinnä psykosomaattisena tautina. Tuoksuyliherkkyyttä voitaneen sen sijaan pitää selvänä somaattisena oireiluna. On kuitenkin epäselvää, miten tällaisia potilaita tulisi tutkia ja hoitaa. Ehkäpä käytettävissä on muutaman vuoden kuluttua diagnostinen, vakioitu altistuskoe. Hoidossa noudatetaan toistaiseksi muiden yliherkkyysreaktioiden hoitolinjoja. Antihistamiinit tuovat helpotusta osalle potilaista. Myös paikallissteroideja ja sympatomimeetteja käytetään.

Kuitenkin reaktioiden mekanismi on epäselvä, mahdollisesti kyseessä on siis tuo sensoristen hermojen yliherkkä reagointi. Esim. chilissä on ainetta (kapsaisiini) joka aiheuttaa substanssi P -nimisen välittäjäaineen vapautumisen, mikä aiheuttaa aistimuksen suussa ja myös hengitysteissä jos chiliruokahöyryä vetää henkeen esim. kokatessa, tällöin tulee tunne siitä, että jokin polttaa hengitysteissä ja silmät vuotavat ja suussa polttaa, mutta eihän siinäkään ole kysymyksessä todellinen allergia tai tässä mielessä tauti, vaan hermovälitys tekee tepposiaan, aiheuttaa em. tuntemukset. Voihan joku tietysti väittää olevansa chilille allerginen kun se polttaa suuta, mutta kyllä tuonkaltainen "allergia" särähtää lääkärin korvaan. Ja chiliäkin jotkut voivat henkiä ihan ilman kummempia oireita.

Lue lisää

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen tutkimus, joka pisti silmään:

Tiedetään, että hajujuosteen bulban vaurioittaminen tuhoaa imettäväisiltä (eli nisäkkäiltä) valon säätelemän vuodeaikavaihtelun.

On myös kiinnitetty huomiota siihen, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet (esim. unisuus, painonnousu, sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen ja vähentynyt aktiivisuus) muistuttavat monien eläinten käyttäytymisessä tavattavaa vuodenaikavaihtelua (lisääntyminen, talvehtiminen ja muuttoliike), jonka on todettu olevan yhteydessä valon määrän vaihteluun.

Tältä pohjalta tutkijat olettivat, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien hajuherkkyys olisi poikkeava.

Ja näin todellakin oli. Vuodenaikamasennuspotilaiden hajuaisti oli herkempi kuin terveiden, ja tulos oli samanlainen potilaiden ollessa masentuneita tai oireettomia.

Miten sitten herkkä hajuaisti voisi liittyä masennukseen? Yhteinen lenkki löytyy hypotalamuksesta, jonka suprakiasmaattiseen nukleukseen sekä haju- että näköradat projisoituvat. Tutkijat olettavat, että herkistynyt hajuaisti johtaa hajuradan yliaktiivisuuteen, joka puolestaan voi johtaa muutoksiin suprakiasmaattisessa nukleuksessa. Herkistynyt hajuaisti ei kuitenkaan olisi primaarista vaan seurausta muiden masennukseen liittyvien aivorakenteiden muutoksista.

Postolache TT, Wehr TA, Doty RL, Sher L, Turner EH, Bartko JJ, Rosenthal NE. Patients with seasonal affective disorder have lower odor detection thresholds than control subjects. Arch Gen Psychiatry. 2002;59:1119–22.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Hajusteyliherkkyys ei ole "varsinainen" allergia, eikä hajuste aiheuta varsinaista astmakohtausta, missä oikeasti keuhkoputket supistuisivat siten, että potilaalle kehittyisi hapen puutetta ja tarvittaisiin esim. adrenaliinipistosta tai kortikosteroidia pikaisesti lihakseen pistettynä, kuten esim. ampiaisallergikolle saattaa käydä ampiaisen pistäessä sopivasti, että keuhkoputket todella supistuvat ja todellinen tukehtumisvaara on olemassa ja vaaditaan pikaista ensiapua.

Kaivoin muutaman tasokkaasti tehdyn tutkimuksen aiheesta esiin, nimenomaan tutkimuksen jossa on altistettu ja seurattu todellisia reaktioita ja tehty lumevertailua myös, eikä vain ole kysytty potilaalta hänen kokemiaan subjektiivisia oireita. Seuraavassa referoituna tutkimukset (kannattaa sitten huomata, että hengenahdistus ei ole todellista hapenpuutetta, vaan hengenahdistus tarkoittaa potilaan subjektiivisesti kokemaa oiretta siitä ettei saa kunnolla henkeä, veri hapettuu kuitenkin todellisuudessa normaalisti, oikea tukehtuminen tai hapenpuute on eri asia kuin hengenahdistus)

Lääkärit ja muu terveydenhuoltohenkilökunta tapaavat tuon tuostakin henkilöitä, joille ilmaantuu nuhaa, hengenahdistusta ja silmien kirvelyä erilaisista tuoksuista. Aiheuttajat vaihtelevat hajuvesistä homeenhajuun. Usea tällainen henkilö jättää aamulehden luvun iltaan tai jättää koko lehden tilaamatta. Reaktioiden mekanismi on edelleen epäselvä, mutta sellaiseksi on esitetty sensoristen hermosäikeiden liikareagointia (Allergy 1998; 53: 1208).

Reaktioita on aiemmin tutkittu tekemällä altistuskokeita hengitysteiden limakalvoille, ja vain hengitysteiden reaktioita on seurattu. Tässä tutkimuksessa tehtiin lumekontrolloitu sokkoaltistus hajuvedellä silmään ja keuhkoihin. Altistuskokeisiin otettiin 11 henkilöä, jotka saivat astmatyyppisiä oireita erityyppisistä tuoksuista (Allergy 1999; 54: 495). Jotta hajuveden tuoksu ei olisi paljastanut tutkittavaa ainetta ja jotta nenän limakalvon ärtyminen ei olisi vaikuttanut tulokseen, nenä oli suljettu molempien kokeiden aikana ja silmät keuhkoaltistuksen aikana. Oireita seurattiin 30 minuuttia. Hieman odottamatta hajuste aiheutti silmäaltistuksessa enemmän hengitystieoireita kuin keuhkoaltistuksessa. Silmäaltistuksessa hajusteesta aiheutui merkitsevästi enemmän hengenahdistusta ja yskää kuin lumeesta. Myös silmä ärtyi hajusteesta voimakkaasti. Keuhkoaltistus puolestaan lisäsi merkitsevästi vain hengenahdistusta muttei yskää tai silmän ärsytystä. Oireet lisääntyivät molemmissa altistustavoissa tasaisesti koko 30 minuutin seuranta-ajan.

Hajusteille yliherkkä henkilö saa usein vouhkaajan maineen, kun hän pyytää, etteivät työtoverit käyttäisi hajuvettä tai partavettä ennen töihin tuloa tai työpäivän aikana. Herkimmät eivät uskalla juuri mennä julkisiin tiloihin tai kulkuvälineisiin.

Hajusteyliherkkyys saattaa olla sukua ns. yleiselle kemikaaliherkistymälle, jossa pienetkin kemikaalimäärät aiheuttavat päänsärkyä, väsymystä, hengenahdistuksen tunnetta ja muita epäspesifisinä pidettyjä oireita. Yleistä kemikaaliherkistymää pidetään toistaiseksi lähinnä psykosomaattisena tautina. Tuoksuyliherkkyyttä voitaneen sen sijaan pitää selvänä somaattisena oireiluna. On kuitenkin epäselvää, miten tällaisia potilaita tulisi tutkia ja hoitaa. Ehkäpä käytettävissä on muutaman vuoden kuluttua diagnostinen, vakioitu altistuskoe. Hoidossa noudatetaan toistaiseksi muiden yliherkkyysreaktioiden hoitolinjoja. Antihistamiinit tuovat helpotusta osalle potilaista. Myös paikallissteroideja ja sympatomimeetteja käytetään.

Kuitenkin reaktioiden mekanismi on epäselvä, mahdollisesti kyseessä on siis tuo sensoristen hermojen yliherkkä reagointi. Esim. chilissä on ainetta (kapsaisiini) joka aiheuttaa substanssi P -nimisen välittäjäaineen vapautumisen, mikä aiheuttaa aistimuksen suussa ja myös hengitysteissä jos chiliruokahöyryä vetää henkeen esim. kokatessa, tällöin tulee tunne siitä, että jokin polttaa hengitysteissä ja silmät vuotavat ja suussa polttaa, mutta eihän siinäkään ole kysymyksessä todellinen allergia tai tässä mielessä tauti, vaan hermovälitys tekee tepposiaan, aiheuttaa em. tuntemukset. Voihan joku tietysti väittää olevansa chilille allerginen kun se polttaa suuta, mutta kyllä tuonkaltainen "allergia" särähtää lääkärin korvaan. Ja chiliäkin jotkut voivat henkiä ihan ilman kummempia oireita.

Lue lisää

se ei ole "varsinainen astmakohtaus", johon ampiaisallergiselle annetaan adrenaliinia eikä kyseisessä kohtauksessa ole kyse keuhkoputkien supistumisesta, ainakaan pelkästään.

Hei "lääkäri", mikä on akuutin astman ja anafylaktisen shokin ero, osaatko vastata?

homeahdistus kirjoitti:

se ei ole "varsinainen astmakohtaus", johon ampiaisallergiselle annetaan adrenaliinia eikä kyseisessä kohtauksessa ole kyse keuhkoputkien supistumisesta, ainakaan pelkästään.

Hei "lääkäri", mikä on akuutin astman ja anafylaktisen shokin ero, osaatko vastata?

Lue lisää

Anafylaksia:

Anafylaksia on äkillinen allerginen reaktio, jossa syöttösoluista ja basofiilisista granulosyyteistä vapautuu kemotaktisia tekijöitä, histamiinia ja leukotrieenejä, jotka johtavat pienten valtimoiden ja laskimoiden laajentumiseen, kapillaarisuonten läpäisevyyden lisääntymiseen sekä keuhkoputkien ja ruuansulatuskanavan sileän lihaksiston supistustilaan.

Anafylaktisessa reaktiossa potilaalle voi aiheutua sokki, eli kiertävän verivolyymin ja verenpaineen riittämättömyys, koska anafylaktisessa reaktiossa verisuonet voivat laajeta niin voimakkaasti (koko ihmisen verimäärä mahtuu toiseen alaraajaan, jos verisuonet laajenevat tarpeeksi). Tässä uhkana on sydämen pysähdys sydämen hapenpuutteen takia ja samaten aivovaurion riski aivoverenkierron riittämättömyydestä.

Oireet
Mitä nopeammin oireet alkavat ja etenevät, sitä vaikeampi reaktio on.
Ensioireet
Ihon kuumotus, punoitus, pistely
Takykardia
Täyteläisyyden tunne kurkussa, rinnassa, yskiminen
Mahdollisesti pahoinvointi, oksentelu
Ensioireita seuraavat
ihon turvotus (erityisesti silmäluomissa, huulissa), limakalvoturvotus (angioödeema)
nokkosihottuma
kurkunpään turvotus, käheys, vinkuva hengitys, yskänpuuskat
vatsakipu, pahoinvointi, ripuli, oksentelu
verenpaineen lasku, hikoilu, kalpeus
vaikeimmissa tapauksissa kurkunpään tukkeutuminen, sokki, hengityksen ja sydämen pysähtyminen.

Erotusdiagnoosi
Akuutti astma
Ei iho-oireita
Verenpaine on normaali tai koholla.
Alkaa kuitenkin usein päivien kuluessa.

Astman oireet ovat moninaisia ja erilaisia eri potilailla. Oireisto vaihtelee usein samallakin potilaalla kuukaudesta toiseen.
Tavallisia oireita astmassa
Hengenahdistus
Aamuisin ja aamuöisin
Rasituksen jälkeen (erityisesti pakkasella)
Ylähengitystieinfektioiden yhteydessä
Allergeeneille, kuten siitepölyille ja eläimille, altistumisen jälkeen
Hengityksen vinkuna
Samanaikaisesti hengenahdistuksen kanssa
Pitkäaikainen yskä
Aamuisin ja aamuöisin
Liittyy ärsyttäviin tekijöihin
Kolmasosalla pitkään yskijöistä todetaan myöhemmin astma.
Yskä voi olla kuivaa, mutta usein keuhkoista erittyy kirkasta vaaleaa limaa.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen tutkimus, joka pisti silmään:

Tiedetään, että hajujuosteen bulban vaurioittaminen tuhoaa imettäväisiltä (eli nisäkkäiltä) valon säätelemän vuodeaikavaihtelun.

On myös kiinnitetty huomiota siihen, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet (esim. unisuus, painonnousu, sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen ja vähentynyt aktiivisuus) muistuttavat monien eläinten käyttäytymisessä tavattavaa vuodenaikavaihtelua (lisääntyminen, talvehtiminen ja muuttoliike), jonka on todettu olevan yhteydessä valon määrän vaihteluun.

Tältä pohjalta tutkijat olettivat, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien hajuherkkyys olisi poikkeava.

Ja näin todellakin oli. Vuodenaikamasennuspotilaiden hajuaisti oli herkempi kuin terveiden, ja tulos oli samanlainen potilaiden ollessa masentuneita tai oireettomia.

Miten sitten herkkä hajuaisti voisi liittyä masennukseen? Yhteinen lenkki löytyy hypotalamuksesta, jonka suprakiasmaattiseen nukleukseen sekä haju- että näköradat projisoituvat. Tutkijat olettavat, että herkistynyt hajuaisti johtaa hajuradan yliaktiivisuuteen, joka puolestaan voi johtaa muutoksiin suprakiasmaattisessa nukleuksessa. Herkistynyt hajuaisti ei kuitenkaan olisi primaarista vaan seurausta muiden masennukseen liittyvien aivorakenteiden muutoksista.

Postolache TT, Wehr TA, Doty RL, Sher L, Turner EH, Bartko JJ, Rosenthal NE. Patients with seasonal affective disorder have lower odor detection thresholds than control subjects. Arch Gen Psychiatry. 2002;59:1119–22.

Lue lisää

Poikkeuksiahan aina löytyy, ja jos tuo pitää paikkansa, mitä kirjoitit, niin minä olen poikkeus: hajuaistini on kiusallisen tarkka ja herkkä - en nyt lähde kertomaan vuosien varrelta mitään esimerkkejä. En kärsi vuodenaikamasennuksesta. Päinvastoin, tapaan vitsailla, että kyllä pohjolan ihmisen pitäisi olla pimeään tottunut. Valokaan ei aiheuta ylimääräisiä tunteita.

En ole edes masentunut.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen tutkimus, joka pisti silmään:

Tiedetään, että hajujuosteen bulban vaurioittaminen tuhoaa imettäväisiltä (eli nisäkkäiltä) valon säätelemän vuodeaikavaihtelun.

On myös kiinnitetty huomiota siihen, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet (esim. unisuus, painonnousu, sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen ja vähentynyt aktiivisuus) muistuttavat monien eläinten käyttäytymisessä tavattavaa vuodenaikavaihtelua (lisääntyminen, talvehtiminen ja muuttoliike), jonka on todettu olevan yhteydessä valon määrän vaihteluun.

Tältä pohjalta tutkijat olettivat, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien hajuherkkyys olisi poikkeava.

Ja näin todellakin oli. Vuodenaikamasennuspotilaiden hajuaisti oli herkempi kuin terveiden, ja tulos oli samanlainen potilaiden ollessa masentuneita tai oireettomia.

Miten sitten herkkä hajuaisti voisi liittyä masennukseen? Yhteinen lenkki löytyy hypotalamuksesta, jonka suprakiasmaattiseen nukleukseen sekä haju- että näköradat projisoituvat. Tutkijat olettavat, että herkistynyt hajuaisti johtaa hajuradan yliaktiivisuuteen, joka puolestaan voi johtaa muutoksiin suprakiasmaattisessa nukleuksessa. Herkistynyt hajuaisti ei kuitenkaan olisi primaarista vaan seurausta muiden masennukseen liittyvien aivorakenteiden muutoksista.

Postolache TT, Wehr TA, Doty RL, Sher L, Turner EH, Bartko JJ, Rosenthal NE. Patients with seasonal affective disorder have lower odor detection thresholds than control subjects. Arch Gen Psychiatry. 2002;59:1119–22.

Lue lisää

Ei ole hajusteallergiaakaan.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Anafylaksia:

Anafylaksia on äkillinen allerginen reaktio, jossa syöttösoluista ja basofiilisista granulosyyteistä vapautuu kemotaktisia tekijöitä, histamiinia ja leukotrieenejä, jotka johtavat pienten valtimoiden ja laskimoiden laajentumiseen, kapillaarisuonten läpäisevyyden lisääntymiseen sekä keuhkoputkien ja ruuansulatuskanavan sileän lihaksiston supistustilaan.

Anafylaktisessa reaktiossa potilaalle voi aiheutua sokki, eli kiertävän verivolyymin ja verenpaineen riittämättömyys, koska anafylaktisessa reaktiossa verisuonet voivat laajeta niin voimakkaasti (koko ihmisen verimäärä mahtuu toiseen alaraajaan, jos verisuonet laajenevat tarpeeksi). Tässä uhkana on sydämen pysähdys sydämen hapenpuutteen takia ja samaten aivovaurion riski aivoverenkierron riittämättömyydestä.

Oireet
Mitä nopeammin oireet alkavat ja etenevät, sitä vaikeampi reaktio on.
Ensioireet
Ihon kuumotus, punoitus, pistely
Takykardia
Täyteläisyyden tunne kurkussa, rinnassa, yskiminen
Mahdollisesti pahoinvointi, oksentelu
Ensioireita seuraavat
ihon turvotus (erityisesti silmäluomissa, huulissa), limakalvoturvotus (angioödeema)
nokkosihottuma
kurkunpään turvotus, käheys, vinkuva hengitys, yskänpuuskat
vatsakipu, pahoinvointi, ripuli, oksentelu
verenpaineen lasku, hikoilu, kalpeus
vaikeimmissa tapauksissa kurkunpään tukkeutuminen, sokki, hengityksen ja sydämen pysähtyminen.

Erotusdiagnoosi
Akuutti astma
Ei iho-oireita
Verenpaine on normaali tai koholla.
Alkaa kuitenkin usein päivien kuluessa.

Astman oireet ovat moninaisia ja erilaisia eri potilailla. Oireisto vaihtelee usein samallakin potilaalla kuukaudesta toiseen.
Tavallisia oireita astmassa
Hengenahdistus
Aamuisin ja aamuöisin
Rasituksen jälkeen (erityisesti pakkasella)
Ylähengitystieinfektioiden yhteydessä
Allergeeneille, kuten siitepölyille ja eläimille, altistumisen jälkeen
Hengityksen vinkuna
Samanaikaisesti hengenahdistuksen kanssa
Pitkäaikainen yskä
Aamuisin ja aamuöisin
Liittyy ärsyttäviin tekijöihin
Kolmasosalla pitkään yskijöistä todetaan myöhemmin astma.
Yskä voi olla kuivaa, mutta usein keuhkoista erittyy kirkasta vaaleaa limaa.

Lue lisää

kopioida lääkärin tietokantoja, kuten varmaan olet huomannut. En silti esiinny lääkärinä.

Kysyin sinulta, miten erotat astman anafylaktisesta shokista? Et osannut vastata, kopioit vain netistä...

Entä miten akuutti astmakohtaus hoidetaan ja miten sen hoito eroaa anafylaktisen shokin hoidosta? Tiedätkö tätä?

homeahdistus kirjoitti:

kopioida lääkärin tietokantoja, kuten varmaan olet huomannut. En silti esiinny lääkärinä.

Kysyin sinulta, miten erotat astman anafylaktisesta shokista? Et osannut vastata, kopioit vain netistä...

Entä miten akuutti astmakohtaus hoidetaan ja miten sen hoito eroaa anafylaktisen shokin hoidosta? Tiedätkö tätä?

Lue lisää

Anafylaksian hoito:

Keskeytä heti mahdollisen altistavan aineen anto.
Adrenaliini
Vahvuus 1:1 000 (1 mg/ml) reiden ulkosivulle.
Annos voidaan toistaa 5–15 min:n kuluttua; yli kolmannes tarvitsee useampia annoksia.
Sokissa olevalle aikuispotilaalle voidaan antaa adrenaliinia 1:10 000 (0.1 mg/ml) 1–5 ml, lapselle 0.3–1 ml suoneen. Voidaan toistaa.
Jos suoniyhteyttä ei saada, voidaan adrenaliinia antaa 0.5–1.0 mg intubaatioputkeen (1:10 000 5 ml tai 1:1 000 0.5 ml).
Vitaalitoimintojen ylläpitäminen
Potilas asetetaan makuulle.
Varmistetaan, että potilas hengittää. Annetaan happea maskilla, jos happilähde on käytettävissä.
Kortikosteroidi laskimoon
Annetaan aikuiselle metyyliprednisolonia 80–250 mg, lapsille 2 mg/kg tai hydrokortisonia 250–1 000 mg i.v. aikuisille, 10 mg/kg lapsille. Lasten kokonaisannos ei saa ylittää aikuisannoksia.
Vaikutus alkaa hitaasti.
Jatkohoitona on muutaman päivän peroraalinen predniso(lo)nikuuri aloitusannoksena 30–50 mg.
Nesteytys
Potilaalle aloitetaan välittömästi i.v.-nesteytys Ringerin liuoksella tai fysiologisella NaCl-liuoksella. Ensimmäisen tunnin aikana annetaan aikuiselle 500–1 000 ml, lapselle 10–20 ml/kg/ 15–30 min.
Beeta2-sympatomimeetti
Astmaoireisiin auttavat adrenaliini ja kortikosteroidi. Hengitettävä lääke kuten astmakohtauksessa.
Vaikeassa, muuhun hoitoon reagoimattomassa bronkusobstruktiossa i.v. 5 µg/kg/10 min (terbutaliini 0.5 mg/ml), annos voidaan toistaa 10 min kuluttua. Voidaan jatkaa tasaisena infuusiona 1 µg/kg/min.
H1- ja H2-salpaajat / harkitse
Suun kautta, esim. hydroksitsiini, lähinnä ihoreaktioissa
Aikuiselle 25–50 mg
Lapselle mixt. 2 mg/ml (alle 1-vuotiaille 2.5 ml, 1–5-vuotiaille 5 ml, 6–10-vuotiaille 10 ml)
Ranitidiini
Aikuisille 75–150 mg p.o. tai 50 mg i.v.
Lapsille 1.7–2.5 mg/kg/vrk 3:na annoksena i.v.
Lähetä potilas ensiavun jälkeen sairaalaan tarkkailtavaksi. Reaktio voi uusia (jopa viidenneksellä).
Kertakäyttöinen adrenaliiniruiske ja ohjeet sen käyttämisestä annetaan kotiin kaikille potilaille, joilla on ollut vakava anafylaktinen reaktio.
Anafylaktiseen reaktioon on varauduttava (adrenaliinia saatavilla) kaikissa niissä paikoissa, joissa annetaan rokotuksia tai siedätyshoitoa, tehdään allergiatestauksia tai röntgenvarjoainetutkimuksia.

Akuutin vaikean astmakohtauksen hoito:

Potilaalle järjestetään hyvä istuma-asento, mieluiten jalat alaspäin, jotta hän voi tarvittaessa kumartua eteenpäin ja saada tukea käsille ja jaloille.
Annetaan happea (yleensä 35-prosenttinen riittää, resuskitaatiotilanteessa suurin pitoisuus ja virtaus) naamarilla tai nenäviiksillä 4–5 l/min.
Salbutamolia 0.1 mg 4–8 suihketta annossumuttimella sumutussäiliön kautta A tai 2.5–5 mg kapillaarisumuttimella (tai fenoterolia 1.25 mg) ja ipratropiumbromidia 0.5 mg nebulisoituna (esim. Spira, Bennet, Bird) annetaan hapen kanssa tai ilman happea. Toistetaan tarvittaessa 20–30 min välein 2–4 kertaa.
Teofylliiniä ei enää suositella rutiinilääkityksenä vaikeutuneen astman hoitoon, koska sen teho on kyseenalainen ja sillä on haittavaikutuksia.
Vaikeassa astmakohtauksessa tehohoidon uhatessa voidaan kuitenkin harkita teofylliinilääkitystä: 5 mg/kg laskimoon/20–30 min, jatkoon infuusio (400 mg teofylliiniä 1000 ml 0.9-prosenttista NaCl:a tai 5-prosenttista glukoosia, tiputusnopeus < 50-v. 0.6 mg/kg/tunti, > 50-v. 0.4–0.5 mg/kg/tunti.
Suuri annos kortikosteroidia annetaan laskimoon tai suun kautta (40–80 mg metyyliprednisolonia tai 125–250 mg hydrokortisonia). Kortikosteroidihoito suun kautta (esim. 30–40 mg prednisolonia) aloitetaan i.v.-steroidiannoksista huolimatta heti, kun potilas pystyy nielemään lääkkeitä.
Jatketaan kortikosteroidien antoa suun kautta 30–40 mg aamuisin. Jos potilas käyttää kotioloissa jatkuvasti kortikosteroideja, hän saattaa tarvita suuremman annoksen.
Henkeä uhkaavassa ja vaikeassa akuutissa astmassa, jossa ei keuhkoputkea laajentavalla lääkityksellä saada vaikutusta, voidaan harkinnan mukaan antaa laskimoon 1.2–2 g magnesiumsulfaattia hitaana infuusiona 20 minuutin aikana.
Pitkään kestäneessä kohtauksessa potilas saattaa olla kuiva, koska ei pysty hengenahdistuksen vuoksi juomaan. Potilas saattaa tarvita nesteitä 2 000–3 000 ml yli normaalitarpeen/vrk. Varovaisuutta on noudatettava vanhusten ja sydänpotilaiden kohdalla!
Jatkohoito
Potilasta ei tule jättää yksin ennen kuin hänen tilansa on selvästi korjautunut.
Jatka happihoitoa tarpeen mukaan.
Jatka kortikosteroidien antoa suun kautta (esim. 30–40 mg prednisolonia/vrk).
Jos tila on korjautunut, jatka nebulisaatiohoitoa neljän tunnin välein.
Jos tila ei ole korjautunut, toista nebulisaatiohoito 15–30 min:n kuluttua.
Sedatiivisia lääkkeitä ei tule käyttää tehohoitoyksikön ulkopuolella astman pahenemisvaiheessa.
Antibiootit eivät ole tarpeen, ellei ole merkkejä bakteeritulehduksesta. Taputusfysioterapia on vasta-aiheinen.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Anafylaksian hoito:

Keskeytä heti mahdollisen altistavan aineen anto.
Adrenaliini
Vahvuus 1:1 000 (1 mg/ml) reiden ulkosivulle.
Annos voidaan toistaa 5–15 min:n kuluttua; yli kolmannes tarvitsee useampia annoksia.
Sokissa olevalle aikuispotilaalle voidaan antaa adrenaliinia 1:10 000 (0.1 mg/ml) 1–5 ml, lapselle 0.3–1 ml suoneen. Voidaan toistaa.
Jos suoniyhteyttä ei saada, voidaan adrenaliinia antaa 0.5–1.0 mg intubaatioputkeen (1:10 000 5 ml tai 1:1 000 0.5 ml).
Vitaalitoimintojen ylläpitäminen
Potilas asetetaan makuulle.
Varmistetaan, että potilas hengittää. Annetaan happea maskilla, jos happilähde on käytettävissä.
Kortikosteroidi laskimoon
Annetaan aikuiselle metyyliprednisolonia 80–250 mg, lapsille 2 mg/kg tai hydrokortisonia 250–1 000 mg i.v. aikuisille, 10 mg/kg lapsille. Lasten kokonaisannos ei saa ylittää aikuisannoksia.
Vaikutus alkaa hitaasti.
Jatkohoitona on muutaman päivän peroraalinen predniso(lo)nikuuri aloitusannoksena 30–50 mg.
Nesteytys
Potilaalle aloitetaan välittömästi i.v.-nesteytys Ringerin liuoksella tai fysiologisella NaCl-liuoksella. Ensimmäisen tunnin aikana annetaan aikuiselle 500–1 000 ml, lapselle 10–20 ml/kg/ 15–30 min.
Beeta2-sympatomimeetti
Astmaoireisiin auttavat adrenaliini ja kortikosteroidi. Hengitettävä lääke kuten astmakohtauksessa.
Vaikeassa, muuhun hoitoon reagoimattomassa bronkusobstruktiossa i.v. 5 µg/kg/10 min (terbutaliini 0.5 mg/ml), annos voidaan toistaa 10 min kuluttua. Voidaan jatkaa tasaisena infuusiona 1 µg/kg/min.
H1- ja H2-salpaajat / harkitse
Suun kautta, esim. hydroksitsiini, lähinnä ihoreaktioissa
Aikuiselle 25–50 mg
Lapselle mixt. 2 mg/ml (alle 1-vuotiaille 2.5 ml, 1–5-vuotiaille 5 ml, 6–10-vuotiaille 10 ml)
Ranitidiini
Aikuisille 75–150 mg p.o. tai 50 mg i.v.
Lapsille 1.7–2.5 mg/kg/vrk 3:na annoksena i.v.
Lähetä potilas ensiavun jälkeen sairaalaan tarkkailtavaksi. Reaktio voi uusia (jopa viidenneksellä).
Kertakäyttöinen adrenaliiniruiske ja ohjeet sen käyttämisestä annetaan kotiin kaikille potilaille, joilla on ollut vakava anafylaktinen reaktio.
Anafylaktiseen reaktioon on varauduttava (adrenaliinia saatavilla) kaikissa niissä paikoissa, joissa annetaan rokotuksia tai siedätyshoitoa, tehdään allergiatestauksia tai röntgenvarjoainetutkimuksia.

Akuutin vaikean astmakohtauksen hoito:

Potilaalle järjestetään hyvä istuma-asento, mieluiten jalat alaspäin, jotta hän voi tarvittaessa kumartua eteenpäin ja saada tukea käsille ja jaloille.
Annetaan happea (yleensä 35-prosenttinen riittää, resuskitaatiotilanteessa suurin pitoisuus ja virtaus) naamarilla tai nenäviiksillä 4–5 l/min.
Salbutamolia 0.1 mg 4–8 suihketta annossumuttimella sumutussäiliön kautta A tai 2.5–5 mg kapillaarisumuttimella (tai fenoterolia 1.25 mg) ja ipratropiumbromidia 0.5 mg nebulisoituna (esim. Spira, Bennet, Bird) annetaan hapen kanssa tai ilman happea. Toistetaan tarvittaessa 20–30 min välein 2–4 kertaa.
Teofylliiniä ei enää suositella rutiinilääkityksenä vaikeutuneen astman hoitoon, koska sen teho on kyseenalainen ja sillä on haittavaikutuksia.
Vaikeassa astmakohtauksessa tehohoidon uhatessa voidaan kuitenkin harkita teofylliinilääkitystä: 5 mg/kg laskimoon/20–30 min, jatkoon infuusio (400 mg teofylliiniä 1000 ml 0.9-prosenttista NaCl:a tai 5-prosenttista glukoosia, tiputusnopeus < 50-v. 0.6 mg/kg/tunti, > 50-v. 0.4–0.5 mg/kg/tunti.
Suuri annos kortikosteroidia annetaan laskimoon tai suun kautta (40–80 mg metyyliprednisolonia tai 125–250 mg hydrokortisonia). Kortikosteroidihoito suun kautta (esim. 30–40 mg prednisolonia) aloitetaan i.v.-steroidiannoksista huolimatta heti, kun potilas pystyy nielemään lääkkeitä.
Jatketaan kortikosteroidien antoa suun kautta 30–40 mg aamuisin. Jos potilas käyttää kotioloissa jatkuvasti kortikosteroideja, hän saattaa tarvita suuremman annoksen.
Henkeä uhkaavassa ja vaikeassa akuutissa astmassa, jossa ei keuhkoputkea laajentavalla lääkityksellä saada vaikutusta, voidaan harkinnan mukaan antaa laskimoon 1.2–2 g magnesiumsulfaattia hitaana infuusiona 20 minuutin aikana.
Pitkään kestäneessä kohtauksessa potilas saattaa olla kuiva, koska ei pysty hengenahdistuksen vuoksi juomaan. Potilas saattaa tarvita nesteitä 2 000–3 000 ml yli normaalitarpeen/vrk. Varovaisuutta on noudatettava vanhusten ja sydänpotilaiden kohdalla!
Jatkohoito
Potilasta ei tule jättää yksin ennen kuin hänen tilansa on selvästi korjautunut.
Jatka happihoitoa tarpeen mukaan.
Jatka kortikosteroidien antoa suun kautta (esim. 30–40 mg prednisolonia/vrk).
Jos tila on korjautunut, jatka nebulisaatiohoitoa neljän tunnin välein.
Jos tila ei ole korjautunut, toista nebulisaatiohoito 15–30 min:n kuluttua.
Sedatiivisia lääkkeitä ei tule käyttää tehohoitoyksikön ulkopuolella astman pahenemisvaiheessa.
Antibiootit eivät ole tarpeen, ellei ole merkkejä bakteeritulehduksesta. Taputusfysioterapia on vasta-aiheinen.

Lue lisää

sinulle netistä kopsaamalla, että kyse onkin eri taudeista joihin on eri hoito, niin miten selität tämän oman kirjoituksesi:

"Hajusteyliherkkyys ei ole "varsinainen" allergia, eikä hajuste aiheuta varsinaista astmakohtausta, missä oikeasti keuhkoputket supistuisivat siten, että potilaalle kehittyisi hapen puutetta ja tarvittaisiin esim. adrenaliinipistosta tai kortikosteroidia pikaisesti lihakseen pistettynä, kuten esim. ampiaisallergikolle saattaa käydä ampiaisen pistäessä sopivasti, että keuhkoputket todella supistuvat ja todellinen tukehtumisvaara on olemassa ja vaaditaan pikaista ensiapua."

homeahdistus kirjoitti:

sinulle netistä kopsaamalla, että kyse onkin eri taudeista joihin on eri hoito, niin miten selität tämän oman kirjoituksesi:

"Hajusteyliherkkyys ei ole "varsinainen" allergia, eikä hajuste aiheuta varsinaista astmakohtausta, missä oikeasti keuhkoputket supistuisivat siten, että potilaalle kehittyisi hapen puutetta ja tarvittaisiin esim. adrenaliinipistosta tai kortikosteroidia pikaisesti lihakseen pistettynä, kuten esim. ampiaisallergikolle saattaa käydä ampiaisen pistäessä sopivasti, että keuhkoputket todella supistuvat ja todellinen tukehtumisvaara on olemassa ja vaaditaan pikaista ensiapua."

Lue lisää

Niin, siis mikä nyt on? Anafylaktiseen tapaan reagoida voi liittyä astmaattista oiretta, eikö?

homeahdistus kirjoitti:

kopioida lääkärin tietokantoja, kuten varmaan olet huomannut. En silti esiinny lääkärinä.

Kysyin sinulta, miten erotat astman anafylaktisesta shokista? Et osannut vastata, kopioit vain netistä...

Entä miten akuutti astmakohtaus hoidetaan ja miten sen hoito eroaa anafylaktisen shokin hoidosta? Tiedätkö tätä?

Lue lisää

"minäkin osaan kopioida lääkärin tietokantoja, kuten varmaan olet huomannut. En silti esiinny lääkärinä."

Lääkäri2 saa esiintyä lääkärinä. Hyvä, ettet sinä sitä tee, koska et ole lääkäri.

Mitä Lääkäri2:n pitäisi tuoda keskustelussaan esiin, jos ei tutkittua asiatietoa? Hän arvioi tietoa vuosien koulutuksen, työkokemuksen ja sen tuoman ammattitaidon kautta.

Kiitos Lääkäri2 hyvistä kirjoituksistasi. Niitä on mielenkiintoista lukea. Saa muitakin näkökulmia homesairauksiin, kuin täällä jatkuvasti pyörivät yksipuoliset näkemykset.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Niin, siis mikä nyt on? Anafylaktiseen tapaan reagoida voi liittyä astmaattista oiretta, eikö?

mitään virheitä kirjoituksessasi vaikka sait kopioitua netistä näiden akuuttihoito-ohjeetkin???

Ethän vaan ole päivystyksessä töissä, siellä tulee ruumiita.

En nyt aio enempää rautalangasta vääntää sinulle, mitkä kohdat tekstissäsi ovat pielessä. Halusin tällä vain osoittaa, että jos olisit oikea lääkäri niin tuskin sortuisit noin alkeellisiin kämmeihin.

Vielä pelottavampi ajatus on tietysti se, että lääkärikoulutuksessamme on jotain pahasti vialla. Luojan kiitos sain itse sairaalasta ensihoitolääkkeet mukaan näihin molempiin tauteihin, ettei tarvitse ensimmäisenä päivystykseen lähteä.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen tutkimus, joka pisti silmään:

Tiedetään, että hajujuosteen bulban vaurioittaminen tuhoaa imettäväisiltä (eli nisäkkäiltä) valon säätelemän vuodeaikavaihtelun.

On myös kiinnitetty huomiota siihen, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet (esim. unisuus, painonnousu, sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen ja vähentynyt aktiivisuus) muistuttavat monien eläinten käyttäytymisessä tavattavaa vuodenaikavaihtelua (lisääntyminen, talvehtiminen ja muuttoliike), jonka on todettu olevan yhteydessä valon määrän vaihteluun.

Tältä pohjalta tutkijat olettivat, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien hajuherkkyys olisi poikkeava.

Ja näin todellakin oli. Vuodenaikamasennuspotilaiden hajuaisti oli herkempi kuin terveiden, ja tulos oli samanlainen potilaiden ollessa masentuneita tai oireettomia.

Miten sitten herkkä hajuaisti voisi liittyä masennukseen? Yhteinen lenkki löytyy hypotalamuksesta, jonka suprakiasmaattiseen nukleukseen sekä haju- että näköradat projisoituvat. Tutkijat olettavat, että herkistynyt hajuaisti johtaa hajuradan yliaktiivisuuteen, joka puolestaan voi johtaa muutoksiin suprakiasmaattisessa nukleuksessa. Herkistynyt hajuaisti ei kuitenkaan olisi primaarista vaan seurausta muiden masennukseen liittyvien aivorakenteiden muutoksista.

Postolache TT, Wehr TA, Doty RL, Sher L, Turner EH, Bartko JJ, Rosenthal NE. Patients with seasonal affective disorder have lower odor detection thresholds than control subjects. Arch Gen Psychiatry. 2002;59:1119–22.

Lue lisää

...sitten kehoitti vältämään esim. hajusteita/parfyymeja ja sanoi, että niistä voi myöhemmin tulla oireita kun on herkistynyt kosteusvauriomikrobeille?

TTL lääkäri kirjoitti:

...sitten kehoitti vältämään esim. hajusteita/parfyymeja ja sanoi, että niistä voi myöhemmin tulla oireita kun on herkistynyt kosteusvauriomikrobeille?

joka kuntouttaa, on kutsussa pyytänyt erityisesti huomioimaan miedot ja tuoksuttomat aineet. Kirjeessä lukee näin.

Hajusteet ja tupakointi

Suurin osa asiakkaistamme on hengityssairaita, joten pyydämme välttämään voimakkaita hajusteita ja pesuaineita. Hoikan tilat ovat savuttomia ja tupakoida voi ulkona siihen varatussa paikassa.

***

Itse kirjoitin Hoikkaan, en muuten ole vielä saanut sähköpostiini vastausta, että saavun paikalle aikaisemmin, enkä ole koskaan tupakoinut. Joten jos mahdollista kämppäkaveri olisi myös tupakoimaton, mutta jos tämä ei ole mahdollista pärjään kyllä tupakoivankin kanssa.

Mutta selkeästi minulla on helpompi olla, jos tupakka ei haise vaatteista ja sen lisäksi henkilöllä ei vielä ole voimakkaita hajusteita. Mutta vähäisiä määriä sitä kestää mitä vain. Kuitenkin jos olet ehkä 10 päivää samassa huoneessa voimakkaasti tupakalta haisevien henkilöiden kanssa, kyseessä solukämppä ja vielä nukut kahden hengen huoneessa tupakoivan kanssa, alkaa siinä olla jo aika paljon kestettävää tupakoimattomalle hengityssairaalle kyllä. Siinä voi kurssi mennä yskimiseksi, vaikka porukka mukavaa olisikin.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen tutkimus, joka pisti silmään:

Tiedetään, että hajujuosteen bulban vaurioittaminen tuhoaa imettäväisiltä (eli nisäkkäiltä) valon säätelemän vuodeaikavaihtelun.

On myös kiinnitetty huomiota siihen, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet (esim. unisuus, painonnousu, sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen ja vähentynyt aktiivisuus) muistuttavat monien eläinten käyttäytymisessä tavattavaa vuodenaikavaihtelua (lisääntyminen, talvehtiminen ja muuttoliike), jonka on todettu olevan yhteydessä valon määrän vaihteluun.

Tältä pohjalta tutkijat olettivat, että vuodenaikamasennuksesta kärsivien hajuherkkyys olisi poikkeava.

Ja näin todellakin oli. Vuodenaikamasennuspotilaiden hajuaisti oli herkempi kuin terveiden, ja tulos oli samanlainen potilaiden ollessa masentuneita tai oireettomia.

Miten sitten herkkä hajuaisti voisi liittyä masennukseen? Yhteinen lenkki löytyy hypotalamuksesta, jonka suprakiasmaattiseen nukleukseen sekä haju- että näköradat projisoituvat. Tutkijat olettavat, että herkistynyt hajuaisti johtaa hajuradan yliaktiivisuuteen, joka puolestaan voi johtaa muutoksiin suprakiasmaattisessa nukleuksessa. Herkistynyt hajuaisti ei kuitenkaan olisi primaarista vaan seurausta muiden masennukseen liittyvien aivorakenteiden muutoksista.

Postolache TT, Wehr TA, Doty RL, Sher L, Turner EH, Bartko JJ, Rosenthal NE. Patients with seasonal affective disorder have lower odor detection thresholds than control subjects. Arch Gen Psychiatry. 2002;59:1119–22.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000023277368

Kesällä sitten kesämasennus yskittää talvella talvimasennus yskittää, keväällä kevätmasennus yskittää ja syksyllä tietenkin syysmasennus yskittää tuon tutkimuksen mukaan, kun kaikkina vuodenaikoina hajuvedet, tupakansavu ja hometalot ja hometalon hajuiset ihmiset ja eläimet yskittää.
Itse en vain huomaa mitään masennusta, mutta yskimisen huomaan ja muutkin sen kuulevat.

Kaikenlaisia höpöhöpö tuloksia sitä saadaankin allergisista ihmisistä.

hilkkaliisa kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000023277368

Kesällä sitten kesämasennus yskittää talvella talvimasennus yskittää, keväällä kevätmasennus yskittää ja syksyllä tietenkin syysmasennus yskittää tuon tutkimuksen mukaan, kun kaikkina vuodenaikoina hajuvedet, tupakansavu ja hometalot ja hometalon hajuiset ihmiset ja eläimet yskittää.
Itse en vain huomaa mitään masennusta, mutta yskimisen huomaan ja muutkin sen kuulevat.

Kaikenlaisia höpöhöpö tuloksia sitä saadaankin allergisista ihmisistä.

Lue lisää

Nyt olen itse kokenut kantapäänkautta, että totta nuo herkkyydet on. Juuri tänään mennessäni keuhkolääkärille (sain homeista tulehduksen keuhkoihin, jota nyt olen 3 viikkoa kärsinyt), odotushuoneessa jouduin vaihtamaan paikkaa, kun viereeni tuli "voimakashajuvetinen" henkilö. Ei sille mitään voinut, alkoi vaan yskittämään ja polttelemaan ennestään tulehtuneess keuhkoputkessa. Tuntui kuin suuhuni olisi ruiskutettu tuota hajuvettä. Ärsyttää että näin reagoin, mutta ei sille vaan kertakaikkiaan mitään voi. Vaikea sitä on ymmärtää, ellei itse niin reagoi - kivempi oli ennen. Samoin olen tänä talvena alkanut haistaa homeihmisiä ja hometaloja, kun kuljen niiden ohi. Olin kyllä itsekin hieman ihmeissäni. Vaistomaisesti hakeutuu nopeasti kauemmas ja pois. Hajun tunne on sama kuin "terveenä" mennessäni johonkin maakellariin. Paska puhetta, että se liittyisi masennukseen. En ole yhtään masentunut, näin vaan on käynyt.

eka kertaa googletin hakusanaa "paniikkihäiriö".. ei mulla ole ollut mitään tuollasia, ei hyperventilaatiota.. ei pelkotiloja

mun anafylaksia tulee äkillisesti.. en panikoi silloinkaan.. nykyään häivyn.. yritän saada sen käynnin lyhyeksi.. oireista tulee ekaks kuristus kurkussa..puristus palleassa.. päänsärky.. pahoinvointi..hengitys muuttuu automaattisesti lyhyeksi.. vatsakramppi.. kiire vessaan.. kaiken jälkeen jää semmonen outo olo.. pakko istua että pysyy pystyssä.. jne

ihan varmaan jookos somaattisia oireita..turhaa pelkoa.. suorastaan työpakoilua..

olis tosi kiva tietää miks mun astmani saa toisinaan elimistön kokonaan sekaisin - pakko välttää ja paeta

ODTS muistuttaa oireiltaan allergista alveoliittia, mutta sen oireet ovat lievemmät ja toisaalta yleisoireita esiintyy enemmän. Tauti on ohimenevä ja liittyy todennäköisesti altistumiseen mikrobien aineenvaihduntatuotteille, kuten endotoksiinille tai mykotoksiineille, joskin ilman allergiamekanismia. ODTS:n tyyppiesimerkki on viljelijöiden oireet puintiaikana tai viljavarastotyöntekijöiden oireet runsaassa viljanpölyssä. Oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä lämpöilystä hankaliin yleisoireisiin (yskä, hengenahdistus, lihaskivut, päänsärky, pahoinvointi). Lähes 40 %:lla sienimötyöntekijöistä on löydetty oireyhtymää. Kaikilla heillä oli oireena kuumeilu sekä lisäoireina järjestyksessä yleisyyden mukaan yskää, kurkunpään ärsytystä, väsymystä, lihasten ja nivelien särkyä, nuhaa ja nenän tukkoisuutta, ysköksiä, päänsärkyä, silmäoireita, hengenahdistusta, hengityksen vinkumista, ihon kutinaa ja punoitusta sekä laihtumista.

Kun potilaan kuumeilu ja oireet painottuvat keuhkoihin, tauti tutkitaan kuten allerginen alveoliitti. Löydökset ovat erilaiset: oireissa ei ole latenssiaikaa, IgG-vasta-aineita ei löydy taudinaiheuttajalle, keuhkokuvassa ei todeta muutoksia, keuhkojen toimintakokeissa ilmenee vain vähäistä huononemista ja akuutin vaiheen BAL-tutkimuksessa löytyy neutrofiliaa. Erotusdiagnostisesti tärkeimpiä ovat tulehdussairaudet, sidekudossairaudet ja maligniteetit.

Lievä ODTS jää oiretasolle. ODTS katsotaan tautitilaksi ainakin silloin, kun kuumeilun lisäksi on hengitysteihin liittyviä oireita ja diffuusiokapasiteettimäärityksien osalta voidaan osoittaa merkittävä muutos, joka on johdonmukaisessa yhteydessä oireisiin. Jos kuumeilun lisäksi on yleisoireisiin painottuvia oireita ja voidaan todeta mikrobialitistumiseen liittyvä lämmönnousu, voinee kyseessä olla ODTS-tautitila varsinkin silloin, kun muut syyt on poissuljettu.

Koska oireet sopivat myös allergiseen alveoliittiin, tulee tutkittava lähettää lähimpään keuhkoyksikköön alveoliittitutkimuksiin. Epäselvässä tapauksessa voidaan suorittaa työpaikan altistuskoe tai työpaikkaseuranta, jolloin seuraamalla oireita, lämpöilyä ja PEF-arvoja työ- ja vapaapäivinä sekä spirometria- ja diffuusiokapasiteettimittauksia työ- ja vapaa jaksojen jälkeen, saadaan tukea taudinmääritykselle.

Keuhkoputken tulehdus:

Keuhkoputkitulehdus on alle 2–3 viikkoa jatkunut sairaus, jonka keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen.
Keuhkoputkitulehdus liittyy tavallisesti ylähengitystietulehdukseen, minkä vuoksi potilaalla esiintyy samanaikaisesti nuhaa, kurkkukipua ja äänen käheyttä.
Tärkein erotusdiagnostinen vaihtoehto on keuhkokuume.
Keuhkoputkitulehdusta ja keuhkokuumetta ei voi erottaa kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Keuhkokuume on huomattavasti keuhkoputkitulehdusta harvinaisempi sairaus.
Perusterveellä henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä yleisoireita (pulssi < 100/min, hengitysfrekvenssi < 24/min, lämpö < 38° C) eikä auskultoiden kuulu pneumonisia rahinoita tai perkutoiden todeta painumusta, keuhkokuumeen todennäköisyys on erittäin pieni ja keuhkokuume voidaan sulkea pois.

Keuhkoputkitulehdus on yleensä virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.
Mikrobilääkehoidolla ei ole todettu olevan vaikutusta keuhkoputkitulehduksen parantumiseen silloinkaan, kun bakteerietiologiasta on ollut viitteitä.
Mikrobilääkehoito määrätään potilaille, joilla on selviä viitteitä keuhkokuumeesta.
Koska taudinkulkua ei voida ennustaa kliinisen kuvan tai laboratoriolöydösten perusteella, on akuuttia keuhkoputkitulehdusta sairastaville potilaille järjestettävä uusi vastaanottoaika mikrobilääkehoidon aloittamisesta riippumatta, jos tauti ei parane tai pahenee.

Yskä kestää useimmilla noin kaksi viikkoa.
Keuhkoputkitulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttajina ovat usein samat mikrobit – kyseessä on saman taudin aste-ero.
Keuhkoputkitulehduksessa infektio rajoittuu keuhkoputkipuuston limakalvolle. Keuhkokuumeessa on kyse keuhkoparenkyymin tulehduksesta.

Toisin sanoen keuhkoputkentulehdus paranee itsestään kahdessa viikossa lähes aina, ja jos ei parane, niin sitten katsotaan ettei ole keuhkokuumetta tullut. Se selivää keuhkokuvalla ja CRP:llä.

Siis jos potilas tulee vastaanotolle sen takia että häneen on tullut yskä, niin jos potilaan yleistilaa voidaan pitää hyvänä, eli hän kävelee suhteellisen terveen oloisena itse tutkimushuoneeseen, niin voidaan olettaa erittäin suurella todennäköisyydellä että kyseessä on keuhkoputkentulehdus joka paranee itsestään ja kirjoitetaan potilaalle yskänlääkettä ja käsketään tulla uudestaan vastaanotolle jos yskä ja lämpöily jatkuu yli 2 viikkoa. Näin säästetään potilasta turhilta keuhkokuvilta ja turhilta verikokeilta, nopeutetaan huomattavasti vastaanottoa ja tehostetaan akuuttia päivystysvastaanottoa. Uskokaa pois, suuremmissa kaupungeissa uusavuttomia yskijöitä tulee flunssaepidemioiden aikaan jopa kymmeniä vastaanotolle. Yskijät ehtii katsoa taitava kokenut päivystäjä joka "näkee jo otsallaan" onko potilaalla vain keuhkoputkentulehdus vai jotain vakavampaa, 2-3 min/potilas eli tunnissa voi katsoa jopa 20 potilasta jos oikein huhkii. Noista 20 sitten 19 paranee itsestään ja saavat yskänlääkereseptin, ovat tyytyväisiä että paranivat ja 1 kehittää keuhkokuumeen, saa antibioottikuurin ja paranee.

Se on sitä lääkärin ammattitaitoa, että erottaa ne oikeasti sairaat sieltä massasta. Tosin vielä tehokkaampaa olisi että hoitaja jo katsoisi yskijät nopeasti ja käskisi palata tarvittaessa 2 viikon päästä, MUTTA sitten olisi riskinä juuri se, että hoitajalta menisi ohi noita vakavammin sairaita, jotka lääkäri olisi huomannut joukosta.

Jos vertaa ODTS:n oireita tavalliseen keuhkoputkentulehdukseen, niin voidaan todeta, että ei niitä kyllä kukaan joka saa harjoittaa lääkärin ammattia, varmasti sotke.

Lääkäri 2 kirjoitti:

ODTS muistuttaa oireiltaan allergista alveoliittia, mutta sen oireet ovat lievemmät ja toisaalta yleisoireita esiintyy enemmän. Tauti on ohimenevä ja liittyy todennäköisesti altistumiseen mikrobien aineenvaihduntatuotteille, kuten endotoksiinille tai mykotoksiineille, joskin ilman allergiamekanismia. ODTS:n tyyppiesimerkki on viljelijöiden oireet puintiaikana tai viljavarastotyöntekijöiden oireet runsaassa viljanpölyssä. Oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä lämpöilystä hankaliin yleisoireisiin (yskä, hengenahdistus, lihaskivut, päänsärky, pahoinvointi). Lähes 40 %:lla sienimötyöntekijöistä on löydetty oireyhtymää. Kaikilla heillä oli oireena kuumeilu sekä lisäoireina järjestyksessä yleisyyden mukaan yskää, kurkunpään ärsytystä, väsymystä, lihasten ja nivelien särkyä, nuhaa ja nenän tukkoisuutta, ysköksiä, päänsärkyä, silmäoireita, hengenahdistusta, hengityksen vinkumista, ihon kutinaa ja punoitusta sekä laihtumista.

Kun potilaan kuumeilu ja oireet painottuvat keuhkoihin, tauti tutkitaan kuten allerginen alveoliitti. Löydökset ovat erilaiset: oireissa ei ole latenssiaikaa, IgG-vasta-aineita ei löydy taudinaiheuttajalle, keuhkokuvassa ei todeta muutoksia, keuhkojen toimintakokeissa ilmenee vain vähäistä huononemista ja akuutin vaiheen BAL-tutkimuksessa löytyy neutrofiliaa. Erotusdiagnostisesti tärkeimpiä ovat tulehdussairaudet, sidekudossairaudet ja maligniteetit.

Lievä ODTS jää oiretasolle. ODTS katsotaan tautitilaksi ainakin silloin, kun kuumeilun lisäksi on hengitysteihin liittyviä oireita ja diffuusiokapasiteettimäärityksien osalta voidaan osoittaa merkittävä muutos, joka on johdonmukaisessa yhteydessä oireisiin. Jos kuumeilun lisäksi on yleisoireisiin painottuvia oireita ja voidaan todeta mikrobialitistumiseen liittyvä lämmönnousu, voinee kyseessä olla ODTS-tautitila varsinkin silloin, kun muut syyt on poissuljettu.

Koska oireet sopivat myös allergiseen alveoliittiin, tulee tutkittava lähettää lähimpään keuhkoyksikköön alveoliittitutkimuksiin. Epäselvässä tapauksessa voidaan suorittaa työpaikan altistuskoe tai työpaikkaseuranta, jolloin seuraamalla oireita, lämpöilyä ja PEF-arvoja työ- ja vapaapäivinä sekä spirometria- ja diffuusiokapasiteettimittauksia työ- ja vapaa jaksojen jälkeen, saadaan tukea taudinmääritykselle.

Keuhkoputken tulehdus:

Keuhkoputkitulehdus on alle 2–3 viikkoa jatkunut sairaus, jonka keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen.
Keuhkoputkitulehdus liittyy tavallisesti ylähengitystietulehdukseen, minkä vuoksi potilaalla esiintyy samanaikaisesti nuhaa, kurkkukipua ja äänen käheyttä.
Tärkein erotusdiagnostinen vaihtoehto on keuhkokuume.
Keuhkoputkitulehdusta ja keuhkokuumetta ei voi erottaa kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Keuhkokuume on huomattavasti keuhkoputkitulehdusta harvinaisempi sairaus.
Perusterveellä henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä yleisoireita (pulssi < 100/min, hengitysfrekvenssi < 24/min, lämpö < 38° C) eikä auskultoiden kuulu pneumonisia rahinoita tai perkutoiden todeta painumusta, keuhkokuumeen todennäköisyys on erittäin pieni ja keuhkokuume voidaan sulkea pois.

Keuhkoputkitulehdus on yleensä virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.
Mikrobilääkehoidolla ei ole todettu olevan vaikutusta keuhkoputkitulehduksen parantumiseen silloinkaan, kun bakteerietiologiasta on ollut viitteitä.
Mikrobilääkehoito määrätään potilaille, joilla on selviä viitteitä keuhkokuumeesta.
Koska taudinkulkua ei voida ennustaa kliinisen kuvan tai laboratoriolöydösten perusteella, on akuuttia keuhkoputkitulehdusta sairastaville potilaille järjestettävä uusi vastaanottoaika mikrobilääkehoidon aloittamisesta riippumatta, jos tauti ei parane tai pahenee.

Yskä kestää useimmilla noin kaksi viikkoa.
Keuhkoputkitulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttajina ovat usein samat mikrobit – kyseessä on saman taudin aste-ero.
Keuhkoputkitulehduksessa infektio rajoittuu keuhkoputkipuuston limakalvolle. Keuhkokuumeessa on kyse keuhkoparenkyymin tulehduksesta.

Toisin sanoen keuhkoputkentulehdus paranee itsestään kahdessa viikossa lähes aina, ja jos ei parane, niin sitten katsotaan ettei ole keuhkokuumetta tullut. Se selivää keuhkokuvalla ja CRP:llä.

Siis jos potilas tulee vastaanotolle sen takia että häneen on tullut yskä, niin jos potilaan yleistilaa voidaan pitää hyvänä, eli hän kävelee suhteellisen terveen oloisena itse tutkimushuoneeseen, niin voidaan olettaa erittäin suurella todennäköisyydellä että kyseessä on keuhkoputkentulehdus joka paranee itsestään ja kirjoitetaan potilaalle yskänlääkettä ja käsketään tulla uudestaan vastaanotolle jos yskä ja lämpöily jatkuu yli 2 viikkoa. Näin säästetään potilasta turhilta keuhkokuvilta ja turhilta verikokeilta, nopeutetaan huomattavasti vastaanottoa ja tehostetaan akuuttia päivystysvastaanottoa. Uskokaa pois, suuremmissa kaupungeissa uusavuttomia yskijöitä tulee flunssaepidemioiden aikaan jopa kymmeniä vastaanotolle. Yskijät ehtii katsoa taitava kokenut päivystäjä joka "näkee jo otsallaan" onko potilaalla vain keuhkoputkentulehdus vai jotain vakavampaa, 2-3 min/potilas eli tunnissa voi katsoa jopa 20 potilasta jos oikein huhkii. Noista 20 sitten 19 paranee itsestään ja saavat yskänlääkereseptin, ovat tyytyväisiä että paranivat ja 1 kehittää keuhkokuumeen, saa antibioottikuurin ja paranee.

Se on sitä lääkärin ammattitaitoa, että erottaa ne oikeasti sairaat sieltä massasta. Tosin vielä tehokkaampaa olisi että hoitaja jo katsoisi yskijät nopeasti ja käskisi palata tarvittaessa 2 viikon päästä, MUTTA sitten olisi riskinä juuri se, että hoitajalta menisi ohi noita vakavammin sairaita, jotka lääkäri olisi huomannut joukosta.

Jos vertaa ODTS:n oireita tavalliseen keuhkoputkentulehdukseen, niin voidaan todeta, että ei niitä kyllä kukaan joka saa harjoittaa lääkärin ammattia, varmasti sotke.

Lue lisää

koko päivän tällä palstalla. Kuka maksaa palkkasi?

Siihen et vastannut.

Tosi hienoja vastauksia, mutta en usko niihin. Sorry !

Tiedätkös, että asiat pitäisi selittää niin, että JOKAINEN LUKIJA ymmärtää. Ei sinun hienot lääketieteelliset termisi tee sinusta lääkäriä.

Lääkäreitä on hyviä ja osaavia lääkäreitä ja sitten taas huonoja ja ei niin kovin osaavia.

Yhäkään en pelkää enkä tarvitse adrenaliinia, kun "väärä" hajuvesi tulee kohdalle. Astmalääkettä silloin tarvitsen ja se auttaa.

Eniten pelkäisin jos joutuisin sinun vastaanotollesi.

Missä ne sinun OIKEAT potilaasi ovat kun kirjoitat tänne nettiin koko päivän ?

Et vastannut oletko eläkkeellä !

Aikaa sinulla kyllä on vastailuusi. Ainakin tuon mikrobiologian hallitset :)

Lääkäri 2 kirjoitti:

ODTS muistuttaa oireiltaan allergista alveoliittia, mutta sen oireet ovat lievemmät ja toisaalta yleisoireita esiintyy enemmän. Tauti on ohimenevä ja liittyy todennäköisesti altistumiseen mikrobien aineenvaihduntatuotteille, kuten endotoksiinille tai mykotoksiineille, joskin ilman allergiamekanismia. ODTS:n tyyppiesimerkki on viljelijöiden oireet puintiaikana tai viljavarastotyöntekijöiden oireet runsaassa viljanpölyssä. Oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä lämpöilystä hankaliin yleisoireisiin (yskä, hengenahdistus, lihaskivut, päänsärky, pahoinvointi). Lähes 40 %:lla sienimötyöntekijöistä on löydetty oireyhtymää. Kaikilla heillä oli oireena kuumeilu sekä lisäoireina järjestyksessä yleisyyden mukaan yskää, kurkunpään ärsytystä, väsymystä, lihasten ja nivelien särkyä, nuhaa ja nenän tukkoisuutta, ysköksiä, päänsärkyä, silmäoireita, hengenahdistusta, hengityksen vinkumista, ihon kutinaa ja punoitusta sekä laihtumista.

Kun potilaan kuumeilu ja oireet painottuvat keuhkoihin, tauti tutkitaan kuten allerginen alveoliitti. Löydökset ovat erilaiset: oireissa ei ole latenssiaikaa, IgG-vasta-aineita ei löydy taudinaiheuttajalle, keuhkokuvassa ei todeta muutoksia, keuhkojen toimintakokeissa ilmenee vain vähäistä huononemista ja akuutin vaiheen BAL-tutkimuksessa löytyy neutrofiliaa. Erotusdiagnostisesti tärkeimpiä ovat tulehdussairaudet, sidekudossairaudet ja maligniteetit.

Lievä ODTS jää oiretasolle. ODTS katsotaan tautitilaksi ainakin silloin, kun kuumeilun lisäksi on hengitysteihin liittyviä oireita ja diffuusiokapasiteettimäärityksien osalta voidaan osoittaa merkittävä muutos, joka on johdonmukaisessa yhteydessä oireisiin. Jos kuumeilun lisäksi on yleisoireisiin painottuvia oireita ja voidaan todeta mikrobialitistumiseen liittyvä lämmönnousu, voinee kyseessä olla ODTS-tautitila varsinkin silloin, kun muut syyt on poissuljettu.

Koska oireet sopivat myös allergiseen alveoliittiin, tulee tutkittava lähettää lähimpään keuhkoyksikköön alveoliittitutkimuksiin. Epäselvässä tapauksessa voidaan suorittaa työpaikan altistuskoe tai työpaikkaseuranta, jolloin seuraamalla oireita, lämpöilyä ja PEF-arvoja työ- ja vapaapäivinä sekä spirometria- ja diffuusiokapasiteettimittauksia työ- ja vapaa jaksojen jälkeen, saadaan tukea taudinmääritykselle.

Keuhkoputken tulehdus:

Keuhkoputkitulehdus on alle 2–3 viikkoa jatkunut sairaus, jonka keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen.
Keuhkoputkitulehdus liittyy tavallisesti ylähengitystietulehdukseen, minkä vuoksi potilaalla esiintyy samanaikaisesti nuhaa, kurkkukipua ja äänen käheyttä.
Tärkein erotusdiagnostinen vaihtoehto on keuhkokuume.
Keuhkoputkitulehdusta ja keuhkokuumetta ei voi erottaa kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Keuhkokuume on huomattavasti keuhkoputkitulehdusta harvinaisempi sairaus.
Perusterveellä henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä yleisoireita (pulssi < 100/min, hengitysfrekvenssi < 24/min, lämpö < 38° C) eikä auskultoiden kuulu pneumonisia rahinoita tai perkutoiden todeta painumusta, keuhkokuumeen todennäköisyys on erittäin pieni ja keuhkokuume voidaan sulkea pois.

Keuhkoputkitulehdus on yleensä virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.
Mikrobilääkehoidolla ei ole todettu olevan vaikutusta keuhkoputkitulehduksen parantumiseen silloinkaan, kun bakteerietiologiasta on ollut viitteitä.
Mikrobilääkehoito määrätään potilaille, joilla on selviä viitteitä keuhkokuumeesta.
Koska taudinkulkua ei voida ennustaa kliinisen kuvan tai laboratoriolöydösten perusteella, on akuuttia keuhkoputkitulehdusta sairastaville potilaille järjestettävä uusi vastaanottoaika mikrobilääkehoidon aloittamisesta riippumatta, jos tauti ei parane tai pahenee.

Yskä kestää useimmilla noin kaksi viikkoa.
Keuhkoputkitulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttajina ovat usein samat mikrobit – kyseessä on saman taudin aste-ero.
Keuhkoputkitulehduksessa infektio rajoittuu keuhkoputkipuuston limakalvolle. Keuhkokuumeessa on kyse keuhkoparenkyymin tulehduksesta.

Toisin sanoen keuhkoputkentulehdus paranee itsestään kahdessa viikossa lähes aina, ja jos ei parane, niin sitten katsotaan ettei ole keuhkokuumetta tullut. Se selivää keuhkokuvalla ja CRP:llä.

Siis jos potilas tulee vastaanotolle sen takia että häneen on tullut yskä, niin jos potilaan yleistilaa voidaan pitää hyvänä, eli hän kävelee suhteellisen terveen oloisena itse tutkimushuoneeseen, niin voidaan olettaa erittäin suurella todennäköisyydellä että kyseessä on keuhkoputkentulehdus joka paranee itsestään ja kirjoitetaan potilaalle yskänlääkettä ja käsketään tulla uudestaan vastaanotolle jos yskä ja lämpöily jatkuu yli 2 viikkoa. Näin säästetään potilasta turhilta keuhkokuvilta ja turhilta verikokeilta, nopeutetaan huomattavasti vastaanottoa ja tehostetaan akuuttia päivystysvastaanottoa. Uskokaa pois, suuremmissa kaupungeissa uusavuttomia yskijöitä tulee flunssaepidemioiden aikaan jopa kymmeniä vastaanotolle. Yskijät ehtii katsoa taitava kokenut päivystäjä joka "näkee jo otsallaan" onko potilaalla vain keuhkoputkentulehdus vai jotain vakavampaa, 2-3 min/potilas eli tunnissa voi katsoa jopa 20 potilasta jos oikein huhkii. Noista 20 sitten 19 paranee itsestään ja saavat yskänlääkereseptin, ovat tyytyväisiä että paranivat ja 1 kehittää keuhkokuumeen, saa antibioottikuurin ja paranee.

Se on sitä lääkärin ammattitaitoa, että erottaa ne oikeasti sairaat sieltä massasta. Tosin vielä tehokkaampaa olisi että hoitaja jo katsoisi yskijät nopeasti ja käskisi palata tarvittaessa 2 viikon päästä, MUTTA sitten olisi riskinä juuri se, että hoitajalta menisi ohi noita vakavammin sairaita, jotka lääkäri olisi huomannut joukosta.

Jos vertaa ODTS:n oireita tavalliseen keuhkoputkentulehdukseen, niin voidaan todeta, että ei niitä kyllä kukaan joka saa harjoittaa lääkärin ammattia, varmasti sotke.

Lue lisää

Olet menettänyt uskottavuutesi. Kopioit tänne lainauksia joita täällä on luettu jo vuositolkulla.

Provokatiivista touhua,johon jotkut täällä uskovat.

Joko elämäsi on todella tylsää,ei ole mitään tekemistä tai sitten lainaamalla muiden kirjoituksia yrität pönkittää egoasi!

Veikkaan molempia.

tiiviiseen tahtiin kirjoitti:

Olet menettänyt uskottavuutesi. Kopioit tänne lainauksia joita täällä on luettu jo vuositolkulla.

Provokatiivista touhua,johon jotkut täällä uskovat.

Joko elämäsi on todella tylsää,ei ole mitään tekemistä tai sitten lainaamalla muiden kirjoituksia yrität pönkittää egoasi!

Veikkaan molempia.

Lue lisää

"Olet menettänyt uskottavuutesi. Kopioit tänne lainauksia joita täällä on luettu jo vuositolkulla.
Provokatiivista touhua,johon jotkut täällä uskovat.
Joko elämäsi on todella tylsää,ei ole mitään tekemistä tai sitten lainaamalla muiden kirjoituksia yrität pönkittää egoasi! Veikkaan molempia."

En olisi noin kriittinen. On Hilkka-Liisalla ollut joitain ihan hyviäkin kirjoituksia.

nyt yleistä kirjoitti:

"Olet menettänyt uskottavuutesi. Kopioit tänne lainauksia joita täällä on luettu jo vuositolkulla.
Provokatiivista touhua,johon jotkut täällä uskovat.
Joko elämäsi on todella tylsää,ei ole mitään tekemistä tai sitten lainaamalla muiden kirjoituksia yrität pönkittää egoasi! Veikkaan molempia."

En olisi noin kriittinen. On Hilkka-Liisalla ollut joitain ihan hyviäkin kirjoituksia.

Lue lisää

katso mihin kohtaan vastasin. Vastasin Lääkäri 2 nimimerkille.

Lääkäri 2 kirjoitti:

ODTS muistuttaa oireiltaan allergista alveoliittia, mutta sen oireet ovat lievemmät ja toisaalta yleisoireita esiintyy enemmän. Tauti on ohimenevä ja liittyy todennäköisesti altistumiseen mikrobien aineenvaihduntatuotteille, kuten endotoksiinille tai mykotoksiineille, joskin ilman allergiamekanismia. ODTS:n tyyppiesimerkki on viljelijöiden oireet puintiaikana tai viljavarastotyöntekijöiden oireet runsaassa viljanpölyssä. Oireiden vaikeusaste vaihtelee lievästä lämpöilystä hankaliin yleisoireisiin (yskä, hengenahdistus, lihaskivut, päänsärky, pahoinvointi). Lähes 40 %:lla sienimötyöntekijöistä on löydetty oireyhtymää. Kaikilla heillä oli oireena kuumeilu sekä lisäoireina järjestyksessä yleisyyden mukaan yskää, kurkunpään ärsytystä, väsymystä, lihasten ja nivelien särkyä, nuhaa ja nenän tukkoisuutta, ysköksiä, päänsärkyä, silmäoireita, hengenahdistusta, hengityksen vinkumista, ihon kutinaa ja punoitusta sekä laihtumista.

Kun potilaan kuumeilu ja oireet painottuvat keuhkoihin, tauti tutkitaan kuten allerginen alveoliitti. Löydökset ovat erilaiset: oireissa ei ole latenssiaikaa, IgG-vasta-aineita ei löydy taudinaiheuttajalle, keuhkokuvassa ei todeta muutoksia, keuhkojen toimintakokeissa ilmenee vain vähäistä huononemista ja akuutin vaiheen BAL-tutkimuksessa löytyy neutrofiliaa. Erotusdiagnostisesti tärkeimpiä ovat tulehdussairaudet, sidekudossairaudet ja maligniteetit.

Lievä ODTS jää oiretasolle. ODTS katsotaan tautitilaksi ainakin silloin, kun kuumeilun lisäksi on hengitysteihin liittyviä oireita ja diffuusiokapasiteettimäärityksien osalta voidaan osoittaa merkittävä muutos, joka on johdonmukaisessa yhteydessä oireisiin. Jos kuumeilun lisäksi on yleisoireisiin painottuvia oireita ja voidaan todeta mikrobialitistumiseen liittyvä lämmönnousu, voinee kyseessä olla ODTS-tautitila varsinkin silloin, kun muut syyt on poissuljettu.

Koska oireet sopivat myös allergiseen alveoliittiin, tulee tutkittava lähettää lähimpään keuhkoyksikköön alveoliittitutkimuksiin. Epäselvässä tapauksessa voidaan suorittaa työpaikan altistuskoe tai työpaikkaseuranta, jolloin seuraamalla oireita, lämpöilyä ja PEF-arvoja työ- ja vapaapäivinä sekä spirometria- ja diffuusiokapasiteettimittauksia työ- ja vapaa jaksojen jälkeen, saadaan tukea taudinmääritykselle.

Keuhkoputken tulehdus:

Keuhkoputkitulehdus on alle 2–3 viikkoa jatkunut sairaus, jonka keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen.
Keuhkoputkitulehdus liittyy tavallisesti ylähengitystietulehdukseen, minkä vuoksi potilaalla esiintyy samanaikaisesti nuhaa, kurkkukipua ja äänen käheyttä.
Tärkein erotusdiagnostinen vaihtoehto on keuhkokuume.
Keuhkoputkitulehdusta ja keuhkokuumetta ei voi erottaa kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Keuhkokuume on huomattavasti keuhkoputkitulehdusta harvinaisempi sairaus.
Perusterveellä henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä yleisoireita (pulssi < 100/min, hengitysfrekvenssi < 24/min, lämpö < 38° C) eikä auskultoiden kuulu pneumonisia rahinoita tai perkutoiden todeta painumusta, keuhkokuumeen todennäköisyys on erittäin pieni ja keuhkokuume voidaan sulkea pois.

Keuhkoputkitulehdus on yleensä virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.
Mikrobilääkehoidolla ei ole todettu olevan vaikutusta keuhkoputkitulehduksen parantumiseen silloinkaan, kun bakteerietiologiasta on ollut viitteitä.
Mikrobilääkehoito määrätään potilaille, joilla on selviä viitteitä keuhkokuumeesta.
Koska taudinkulkua ei voida ennustaa kliinisen kuvan tai laboratoriolöydösten perusteella, on akuuttia keuhkoputkitulehdusta sairastaville potilaille järjestettävä uusi vastaanottoaika mikrobilääkehoidon aloittamisesta riippumatta, jos tauti ei parane tai pahenee.

Yskä kestää useimmilla noin kaksi viikkoa.
Keuhkoputkitulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttajina ovat usein samat mikrobit – kyseessä on saman taudin aste-ero.
Keuhkoputkitulehduksessa infektio rajoittuu keuhkoputkipuuston limakalvolle. Keuhkokuumeessa on kyse keuhkoparenkyymin tulehduksesta.

Toisin sanoen keuhkoputkentulehdus paranee itsestään kahdessa viikossa lähes aina, ja jos ei parane, niin sitten katsotaan ettei ole keuhkokuumetta tullut. Se selivää keuhkokuvalla ja CRP:llä.

Siis jos potilas tulee vastaanotolle sen takia että häneen on tullut yskä, niin jos potilaan yleistilaa voidaan pitää hyvänä, eli hän kävelee suhteellisen terveen oloisena itse tutkimushuoneeseen, niin voidaan olettaa erittäin suurella todennäköisyydellä että kyseessä on keuhkoputkentulehdus joka paranee itsestään ja kirjoitetaan potilaalle yskänlääkettä ja käsketään tulla uudestaan vastaanotolle jos yskä ja lämpöily jatkuu yli 2 viikkoa. Näin säästetään potilasta turhilta keuhkokuvilta ja turhilta verikokeilta, nopeutetaan huomattavasti vastaanottoa ja tehostetaan akuuttia päivystysvastaanottoa. Uskokaa pois, suuremmissa kaupungeissa uusavuttomia yskijöitä tulee flunssaepidemioiden aikaan jopa kymmeniä vastaanotolle. Yskijät ehtii katsoa taitava kokenut päivystäjä joka "näkee jo otsallaan" onko potilaalla vain keuhkoputkentulehdus vai jotain vakavampaa, 2-3 min/potilas eli tunnissa voi katsoa jopa 20 potilasta jos oikein huhkii. Noista 20 sitten 19 paranee itsestään ja saavat yskänlääkereseptin, ovat tyytyväisiä että paranivat ja 1 kehittää keuhkokuumeen, saa antibioottikuurin ja paranee.

Se on sitä lääkärin ammattitaitoa, että erottaa ne oikeasti sairaat sieltä massasta. Tosin vielä tehokkaampaa olisi että hoitaja jo katsoisi yskijät nopeasti ja käskisi palata tarvittaessa 2 viikon päästä, MUTTA sitten olisi riskinä juuri se, että hoitajalta menisi ohi noita vakavammin sairaita, jotka lääkäri olisi huomannut joukosta.

Jos vertaa ODTS:n oireita tavalliseen keuhkoputkentulehdukseen, niin voidaan todeta, että ei niitä kyllä kukaan joka saa harjoittaa lääkärin ammattia, varmasti sotke.

Lue lisää

Allergia kirjassa p. 1985 kerrotaan, että allerginen alveoliitti sotketaan virusflunssaan.
Tuolloin sellaista ammattitautidiagnoosia kuin ODTS ei ollut vielä olemassakaan. Sehän on TYKS:n professori Erkki O. Terhon keksintö.

KUITENKIN ammattitautiluokittelussa ODTS luokitellaan keuhkorakkulasairaudeksi.
Oirekuva on sama kuin allergisessa alveoliitissa, eli sama kuin virusflunssassa.
ODTS-reaktion kesto on 1-3 vrk kun taas allergisesta alveoliittireaktiosta toipuminen kestää kuukausia.

Sanoin sinulle pystyväni järjestämään tuon 1-3 vrk:ssa ohimenevän ODTS-reaktion käyttämällä HOMEITIÖaltistusta apunani vaikkapa ylihuomiseksi, koska homealtistuskammioita ei maastamme puutu.
Vastauksesi oli, että se on sitä lääkärin ammattitaitoa, että pystyy erottamaan oikeasti sairaat sieltä massasta.
No ODTS on ihan oikea sairaus ja kysymykseni on yhä kuinka pystyt erottamaan sen virusflunssasta?

Käsityksesi mukaan ODTS:n tunnusmerkki on diffuusiokapasiteettin aleneminen.
Diffuusiokapasiteetin aleneminen ei kuulu ODTS:ään, koska ODTS on 1-3 vuorokaudessa ohimenevä reaktio.
Mikäli diffuusiokapasiteetti alenee "homeflunssan" seurauksena, niin silloin on kysymyksessä allerginen alveoliitti.
Diffuusiokapasiteetin notkahteluhan on yksi allergisen alveoliitin toteamisen LISÄKRITEEREISTÄ.
Allergisen alveoliitin toteamisen PÄÄKRITEEREIHIN, joita on kolme, kuuluu IgG-vasta-ainemäärittely.

Mielestäsi ODTS:n aiheuttajana on mikrobien aiheenvaihduntatuotteet, eli home- ja bakteerimyrkyt.
Tiedät varmaan, että homealtistutkinta keskitettiin maassamme TTL:lle vuonna 1995.
Tiedät varmaan senkin, että siitä lähtien TTL on keuhkoaltistanut tutkittaviaan KOLMELLA LUONNONHOMEELLA: Asbergillus fumigatuksella, Cladosporiumilla ja Acremoniumilla.
Kun ammattitautitilastoissa näkyy ODTS:ää kymmenen tapausta v. 1996 (aikaisemmin ei ollenkaan), niin mikäli teoriasi olisi OK, niin ODTS:ää ei pitäisi näkyä ollenkaan, koska TTL ei käytä ko. myrkkyjä ammattitaudin toteamiseen.
Eli ODTS:kin on allergeenialtistuksen (MYÖS homeet) tuottama immunokompleksivälitteisen reaktiotyypin (PERIMÄ) tuottama ALLERGINEN reaktio.

Allerginen keuhkoputkitulehduskin kuuluu ammattitautiluokitteluun, joten homeflunssan (ODTS) aiheuttama keuhkoputkitulehdus pitäisi pystyä erottamaan virusflunssan aiheuttamasta keuhkoputkitulehduksesta ihan vain ASTMAA ja COPD:tä (keuhkoahtaumatauti) silmälläpitäen. Klassisen astmahan (IgE-vasta-ainevälitteisyys) ei aiheuta COPD:tä.
Muuten keuhkoputkitulehdukseenkaan ei liity AINA ysköksiä, vaikka yskä alkuvaiheessa voi olla jopa sietämätöntä.

Kertoisitko sinä minulle miksi ammattitautitilastoissamme ei ole yhä edelleenkään näkyvissä yhtään allergista keuhkoputkitulehdusta?

Yhdessä asiassa olet oikeassa.
Sanoit, että kukaan lääkäri ei sotke ODTS:ää keuhkoputkitulehdukseen.
Kun tuon kymmenvuotisen ODTS-reaktiokauteni takia minullakin HOITAVA LÄÄKÄRINI totesi silloin tällöin noita poskiontelo- ja keuhkoputkitulehduksia, niin sotkeminen lääkäreiden taholta tapahtui
syy-seuraussuhteessa: virus vai home.
No tosin TTL:kin (E-lausunto) totesi kohdallani A. fumigatuksella aiheutetun keuhkoputkitulehduksenikin ALTISTUSHETKELLÄ PIILOSSA OLLLEKSI KEUHKOPUTKITULEHDUKSEKSI.

Kertoisitko mitä LÄÄKETIETEELLISESTI tarkoittaa piilossa oleva keuhkoputkitulehdus, kun ITSELTÄNI yksikään keuhkoputkitulehduseni ei ole koskaan ollut piilossa?

Kertoisitko myös mihin muuhun keuhkosairauteen kuin allergiseen alveoliittiin kuuluu diffuusiokapasiteettinotkahtelu?
Diffuusiokapasiteettiarvoni oli vielä 9 kuukauden kuluttua työpaikkaa-altistumiseni päättymisestä 65 prossaa. Ja siitä 9 kuukauden kuluttua TTL:llä mitattuna jo 72 prossaa ja siitä huolimatta minut keuhkoaltistettiin TTL:llä A. fumigatuksella ammattiastman toteamista varten.

Yhteenvetonani totean, että maamme lääkärikunnasta yli 90 prossaa on allergisten keuhkosairauksien toteamisen suhteen ammattitaidottomia aina TTL:ää myöten.
Sama koskee myös "HOMEFLUNSSAAN" liittyvää allergisen nuhan toteamista kuin myös allergisen kurkku-, korva-, silmätulehduksen ja jopa virtsatietulehduksen toteamista ja ennen kaikkea KEUHKOPERÄISEEN oireiluun liittyvää ALLERGISEN NIVELTULEHDUKSEN TOTEAMISTA.

Vai oletko eri mieltä?

kommenttiasi tuolla alempana viestiketjussa "Kortisonin heikkous". Et ehkä huomannut sitä, kun täällä keskustelu kulkee taas vauhdilla tai sinulla ei ehkä ollut kommentoitavaa, mutta jos ehdit käydä sen lukemassa ... tosin tilanteeni taitaa olla juuri tuollainen kuin kirjoitit tuossa "kysymyksistä kysymyksiin"... sanatonna hetkittäin...

Terveisin diagnoosi

Homeherkkä kirjoitti:

kommenttiasi tuolla alempana viestiketjussa "Kortisonin heikkous". Et ehkä huomannut sitä, kun täällä keskustelu kulkee taas vauhdilla tai sinulla ei ehkä ollut kommentoitavaa, mutta jos ehdit käydä sen lukemassa ... tosin tilanteeni taitaa olla juuri tuollainen kuin kirjoitit tuossa "kysymyksistä kysymyksiin"... sanatonna hetkittäin...

Terveisin diagnoosi

Lue lisää

tulit tuohon edelliseen sinä. En huomannut ajatella loppuun. Pahoittelut!

Homeherkkä kirjoitti:

kommenttiasi tuolla alempana viestiketjussa "Kortisonin heikkous". Et ehkä huomannut sitä, kun täällä keskustelu kulkee taas vauhdilla tai sinulla ei ehkä ollut kommentoitavaa, mutta jos ehdit käydä sen lukemassa ... tosin tilanteeni taitaa olla juuri tuollainen kuin kirjoitit tuossa "kysymyksistä kysymyksiin"... sanatonna hetkittäin...

Terveisin diagnoosi

Lue lisää

Kyllä luin kirjoittamasi viestin.
Kerroit, että sinun silmissäsi on krooninen tulehdus, jota ei saada kuriin ja joudut siksi syömään kortisonia.

Tuli mieleeni, että onko kyynelnesteestäsi tehty vasta-ainetestejä, tutkittu solukoostetta tai tehty silmän sidekalvon koepalatutkimusta.

Kyllähän se näin on nähtävä, että immuunipuolustusjärjestelmän nostattama tulehdusreaktio allergeenia vastaan voi myös kroonistua niin poskionteloissa, silmissä, keuhkoputkissa, pienissä keuhkotiehyissä ja jopa keuhkorakkula-alueella.
Kuten muistat, niin patologihan totesi nisuiisulla kroonisen keuhkoputkitulehduksen TTL:n hänelle suorittaman neljän keuhkoaltistuksen jälkeen. Nisuiisullahan ei ollut ennen TTL:lle menoa edes keuhkoputkitulehduksia.
Sitten esim. sarkoidoosista sanotaan, että se voi kroonistua niin keuhkoihin kuin silmiinkin.

Ja se tieto, mitä käyttämällä meistä homeallergikoista itse kukin saisi oman immuunijärjestelmänsä olemaan pillastumatta allergeenille/antigeenille ja olla tuon pillastumisen lisäksi tuottamatta akuutteja tulehdusreaktiota tai luopumaan ylläpitämistään kroonisista tulehdusreaktioista, olisi meille jokaiselle kallisarvoisempaa kuin kulta.
Eikö vain?

Jaksamista sinulle taisteluusi oikean diagnoosin puolesta.

Homeherkkä kirjoitti:

Kyllä luin kirjoittamasi viestin.
Kerroit, että sinun silmissäsi on krooninen tulehdus, jota ei saada kuriin ja joudut siksi syömään kortisonia.

Tuli mieleeni, että onko kyynelnesteestäsi tehty vasta-ainetestejä, tutkittu solukoostetta tai tehty silmän sidekalvon koepalatutkimusta.

Kyllähän se näin on nähtävä, että immuunipuolustusjärjestelmän nostattama tulehdusreaktio allergeenia vastaan voi myös kroonistua niin poskionteloissa, silmissä, keuhkoputkissa, pienissä keuhkotiehyissä ja jopa keuhkorakkula-alueella.
Kuten muistat, niin patologihan totesi nisuiisulla kroonisen keuhkoputkitulehduksen TTL:n hänelle suorittaman neljän keuhkoaltistuksen jälkeen. Nisuiisullahan ei ollut ennen TTL:lle menoa edes keuhkoputkitulehduksia.
Sitten esim. sarkoidoosista sanotaan, että se voi kroonistua niin keuhkoihin kuin silmiinkin.

Ja se tieto, mitä käyttämällä meistä homeallergikoista itse kukin saisi oman immuunijärjestelmänsä olemaan pillastumatta allergeenille/antigeenille ja olla tuon pillastumisen lisäksi tuottamatta akuutteja tulehdusreaktiota tai luopumaan ylläpitämistään kroonisista tulehdusreaktioista, olisi meille jokaiselle kallisarvoisempaa kuin kulta.
Eikö vain?

Jaksamista sinulle taisteluusi oikean diagnoosin puolesta.

Lue lisää

mainitsemistasi testeistä ole tehty!
Siis täyttä vauhtia taas eteenpäin...

Kiitos kovasti ja tsemppiä sinullekin!

Homeherkkä kirjoitti:

Kyllä luin kirjoittamasi viestin.
Kerroit, että sinun silmissäsi on krooninen tulehdus, jota ei saada kuriin ja joudut siksi syömään kortisonia.

Tuli mieleeni, että onko kyynelnesteestäsi tehty vasta-ainetestejä, tutkittu solukoostetta tai tehty silmän sidekalvon koepalatutkimusta.

Kyllähän se näin on nähtävä, että immuunipuolustusjärjestelmän nostattama tulehdusreaktio allergeenia vastaan voi myös kroonistua niin poskionteloissa, silmissä, keuhkoputkissa, pienissä keuhkotiehyissä ja jopa keuhkorakkula-alueella.
Kuten muistat, niin patologihan totesi nisuiisulla kroonisen keuhkoputkitulehduksen TTL:n hänelle suorittaman neljän keuhkoaltistuksen jälkeen. Nisuiisullahan ei ollut ennen TTL:lle menoa edes keuhkoputkitulehduksia.
Sitten esim. sarkoidoosista sanotaan, että se voi kroonistua niin keuhkoihin kuin silmiinkin.

Ja se tieto, mitä käyttämällä meistä homeallergikoista itse kukin saisi oman immuunijärjestelmänsä olemaan pillastumatta allergeenille/antigeenille ja olla tuon pillastumisen lisäksi tuottamatta akuutteja tulehdusreaktiota tai luopumaan ylläpitämistään kroonisista tulehdusreaktioista, olisi meille jokaiselle kallisarvoisempaa kuin kulta.
Eikö vain?

Jaksamista sinulle taisteluusi oikean diagnoosin puolesta.

Lue lisää

"Ja se tieto, mitä käyttämällä meistä homeallergikoista itse kukin saisi oman immuunijärjestelmänsä olemaan pillastumatta allergeenille/antigeenille ja olla tuon pillastumisen lisäksi tuottamatta akuutteja tulehdusreaktiota tai luopumaan ylläpitämistään kroonisista tulehdusreaktioista, olisi meille jokaiselle kallisarvoisempaa kuin kulta.
Eikö vain? "

Niinpä. Sitä ei vain tiedä oikein kukaan, millä sen saisi tuon liian herkän immuunivasteen pysyvästi ja tehokkaasti vaimennettua, onneksi joitakin lääkkeitä on olemassa, mm. tuo "diagnoosin" käyttämä kortisoni/prednisoloni on eräs hyvin tehokas immuunireaktioita vaimentava lääkeaine (ihmisen oman hormonin, kortisolin johdoksiahan nuo ovat).

Toinen tehokas anti-immuuninen lääkeaine on jo minun aiemminkin mainitsemani siklosporiini (mm. Sandimmun kauppanimellä myynnissä). Esim. reumaatikkojen autoimmuunisairauksissa sitä käytetään. Lisäksi joskus harvoin todella vaikeilla atoopikoilla siklosporiini tuo avun. Saman ryhmän lääkeiaineitahan ovat myös atoopikoille tarkoitetut immunomodulatiiviset rasvat (protopic ja elidel mm.), jotka sammuttavat liiallista turhaa immuunireaktiota ja korjaavat viallista Th1/Th2 suhdetta tai aktiviteettia.

Siklosporiinillakin on vain huomattavan koviakin sivuvaikutuksia, mm. munuais- ja maksatoksinen se on, mutta jotkut atoopikot ovat todella kiitollisia että saavat siitä avun, paha atopia voi olla todella hankala sairaus.

Lääkäri 2 kirjoitti:

"Ja se tieto, mitä käyttämällä meistä homeallergikoista itse kukin saisi oman immuunijärjestelmänsä olemaan pillastumatta allergeenille/antigeenille ja olla tuon pillastumisen lisäksi tuottamatta akuutteja tulehdusreaktiota tai luopumaan ylläpitämistään kroonisista tulehdusreaktioista, olisi meille jokaiselle kallisarvoisempaa kuin kulta.
Eikö vain? "

Niinpä. Sitä ei vain tiedä oikein kukaan, millä sen saisi tuon liian herkän immuunivasteen pysyvästi ja tehokkaasti vaimennettua, onneksi joitakin lääkkeitä on olemassa, mm. tuo "diagnoosin" käyttämä kortisoni/prednisoloni on eräs hyvin tehokas immuunireaktioita vaimentava lääkeaine (ihmisen oman hormonin, kortisolin johdoksiahan nuo ovat).

Toinen tehokas anti-immuuninen lääkeaine on jo minun aiemminkin mainitsemani siklosporiini (mm. Sandimmun kauppanimellä myynnissä). Esim. reumaatikkojen autoimmuunisairauksissa sitä käytetään. Lisäksi joskus harvoin todella vaikeilla atoopikoilla siklosporiini tuo avun. Saman ryhmän lääkeiaineitahan ovat myös atoopikoille tarkoitetut immunomodulatiiviset rasvat (protopic ja elidel mm.), jotka sammuttavat liiallista turhaa immuunireaktiota ja korjaavat viallista Th1/Th2 suhdetta tai aktiviteettia.

Siklosporiinillakin on vain huomattavan koviakin sivuvaikutuksia, mm. munuais- ja maksatoksinen se on, mutta jotkut atoopikot ovat todella kiitollisia että saavat siitä avun, paha atopia voi olla todella hankala sairaus.

Lue lisää

ettei kortisonihoito ole minua toivotulla/oletetulla tavalla auttanut, ja sen ovat myöntäneet/tunnustaneet jo useammat minua hoitaneet lääkäritkin. Varsinkin altistuksen ollessa "päällä" tilanteeni rauhoittui korkeilla annoksilla (60/40 mg) hetkellisesti alentuen sitten entistä nopeammin (ettei vain kortisoni olisi vaikuttanut epäedullisesti toimien sanoisinko "indikaattorina" lisämuutoksiin, sehän ei ole "täsmäälääke").
Sairashistoriani tuntien on epäilty, ettei siklosporiinikaan vättämättä auta, ja siinähän on nuo vielä vaikeammat seurannaiset.

Joten sanoisin, etteivät nuo ihmelääkkeet kaikille -ikävä kyllä- tehoa riittävästi saatikka kenenkään kohdalla poista sairautta.
Siitä johtuen me sairastuneet toivomme edelleen huolimatta ihmisyyden rajallisuudesta sairauden perusteellista diagnosointia ja uusien hoitokeinojen tutkimusta, jotta mahdollisesti saisimme takaisin mielellään koko terveytemme, ja voisimme elää ilman lääkkeitä ihmisarvoista elämää sen loppuajan, mitä on jäljellä.

diagnoosi kirjoitti:

ettei kortisonihoito ole minua toivotulla/oletetulla tavalla auttanut, ja sen ovat myöntäneet/tunnustaneet jo useammat minua hoitaneet lääkäritkin. Varsinkin altistuksen ollessa "päällä" tilanteeni rauhoittui korkeilla annoksilla (60/40 mg) hetkellisesti alentuen sitten entistä nopeammin (ettei vain kortisoni olisi vaikuttanut epäedullisesti toimien sanoisinko "indikaattorina" lisämuutoksiin, sehän ei ole "täsmäälääke").
Sairashistoriani tuntien on epäilty, ettei siklosporiinikaan vättämättä auta, ja siinähän on nuo vielä vaikeammat seurannaiset.

Joten sanoisin, etteivät nuo ihmelääkkeet kaikille -ikävä kyllä- tehoa riittävästi saatikka kenenkään kohdalla poista sairautta.
Siitä johtuen me sairastuneet toivomme edelleen huolimatta ihmisyyden rajallisuudesta sairauden perusteellista diagnosointia ja uusien hoitokeinojen tutkimusta, jotta mahdollisesti saisimme takaisin mielellään koko terveytemme, ja voisimme elää ilman lääkkeitä ihmisarvoista elämää sen loppuajan, mitä on jäljellä.

Lue lisää

vaan sairastat jotakin sairautta jota ei edes tutkita. Ota yhteyttä lääkäreihin uudelleen ja he miettiköön miksi tilanteesi on noin vaikea.

diagnoosi kirjoitti:

ettei kortisonihoito ole minua toivotulla/oletetulla tavalla auttanut, ja sen ovat myöntäneet/tunnustaneet jo useammat minua hoitaneet lääkäritkin. Varsinkin altistuksen ollessa "päällä" tilanteeni rauhoittui korkeilla annoksilla (60/40 mg) hetkellisesti alentuen sitten entistä nopeammin (ettei vain kortisoni olisi vaikuttanut epäedullisesti toimien sanoisinko "indikaattorina" lisämuutoksiin, sehän ei ole "täsmäälääke").
Sairashistoriani tuntien on epäilty, ettei siklosporiinikaan vättämättä auta, ja siinähän on nuo vielä vaikeammat seurannaiset.

Joten sanoisin, etteivät nuo ihmelääkkeet kaikille -ikävä kyllä- tehoa riittävästi saatikka kenenkään kohdalla poista sairautta.
Siitä johtuen me sairastuneet toivomme edelleen huolimatta ihmisyyden rajallisuudesta sairauden perusteellista diagnosointia ja uusien hoitokeinojen tutkimusta, jotta mahdollisesti saisimme takaisin mielellään koko terveytemme, ja voisimme elää ilman lääkkeitä ihmisarvoista elämää sen loppuajan, mitä on jäljellä.

Lue lisää

No, kukapa sitä ei toivoisi että sairauteen keksittäisiin täsmälääke, joka parantaisi sairauden kokonaan ja vielä siten että yhdellä hoitokerralla tai kuurilla saataisiin paranemaan siten ettei säännöllistä tai jatkuvaa lääkitystä tarvittaisi.

Maailmassa on arvioitu olevan kuitenkin n. 30.000 sairautta, joista noin 10.000:een on olemassa tehokas hoito. Noistakin joihin on olemassa tehokas hoito, niin valtaosa lääkehoidoista niihin on pysyviä ja elinikäisiä. Toki on olemassa sairauksia, joihin riittää kertakuuri, esim. tyypillisesti monet infektiot: saat angiinan ja todella tuskainen vaikea infektio on kyseessä, mutta penisilliinillä se paranee hetkessä, usein jo ensimmäisillä tableteilla tauti on kokonaan poissa ja pysyykin (ellei saa uutta tartuntaa sitten).

Sitten on kuitenkin nivelreumaa, nivelrikkoa, atopiaa, psoriasista, sydämen vajaatoimintaa, munuaisten vajaatoimintaa, ruokatorven tulehduksia, silmänpohjan rappeumaa jne jne jne, jotka ovat pysyviä ja ikäviä tauteja, aiheuttaa vaikkapa jatkuvat kivut tai sokeutumisen ja lääkehoito vain lievittää oireita tai sitä ei ole olemassa ja ainakin lääkitys on elinikäistä...

homeista ollenkaan kirjoitti:

vaan sairastat jotakin sairautta jota ei edes tutkita. Ota yhteyttä lääkäreihin uudelleen ja he miettiköön miksi tilanteesi on noin vaikea.

jos vain selviäisi, mutta totuus on, että muita sairauksia (reumat yms.) on poissuljettu, mutta altistumista, josta faktat (ajallisine yhteyksineen sairastumisen alkaessa)on olemassa, ei ole tutkittu ja minä OIREILEN VAHVASTI HOMEPAIKOISSA.
Oireilu on alkanut niin paljon aiemmin, ettei näitä nettikeskusteluja vielä ollutkaan! Mistääm samaistumisesta/muoti-ilmiöstä ei ole kyse.
Toivottavasti selviää...
Hyviä vointeja vaan kaikille!

Mielestäni Tuula Putus on ehdottomasti aikaansa edellä oleva lääkäri. Joten arvio lienee aivan oikea. On varmasti muitakin hyviä lääkäreitä, mutta miksi ei Tuula Putus.

Mitään sellaista virkanimikettä kuin ” Suomen paras lääkäriasiantuntija homeasioissa” ei ole olemassa, joten ketään ei siihen ole voitu virallisesti nimetäkään. Jos sellainen titteli olisi, virka lankeaisi varmasti Putukselle. On paljon muitakin mittareita, joilla paremmuutta voidaan mitata kuin nimitykset.

Tuula Putus on toiminut tutkijana alalla kauemmin kuin kukaan muu suomalainen lääkäri. Hän on ollut mukana useammassa tieteellisessä tutkimuksessa, myös väitöskirjatutkimuksissa kuin kukaan muu suomalainen lääkäri. Hän on myös kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu. Hän on samalla myös ehtinyt tehdä käytännössä potilastyötä tällä alalla.

Kun Putus 16 vuotta sitten alkoi tutkia asuinrakennusten homeongelmia, Suomessa ei tiedetty asiasta juuri mitään.
http://www.mcipress.fi/kotiavain_2006/ka200603/art2.html

siis Putus. Valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista hometutkijoistamme tai niistä jotka mainostavat itseään ammattilaisina kosteus-ja mikrobivaurioasioissa.

Raha kelpaa monellekin ns. tutkijalle ja lausunnot ovat sitten sinne suuntaan vinossa.

Putus vetää omaa suoraselkäistä linjaansa,oli herrat tai narrit mitä mieltä hyvänsä.
Hän on ottanut homeasian käsittelyyn myös kokonaisuutena,uhrin kohdalla.
Hän on se joka on sanonut että jos ihminen ei kohdalleen osuvassa homehelvetissä väsy ja masennu,niin se ei ole enää normaalia.

Hienosti nostettu asia kokonaisuudessaan esille.
Aina kun Putus aukaisee suunsa,sieltä tulee vahvaa faktaa ja analyyttistä tekstiä.

Kunnioitan naista,joka uskaltaa sanoa miten asiat ovat.
Ja silti....hänellä on työpaikka.

Ylimielisiä ja "kaikkitietäviä" lääkäreitä Voutilaisen ja tämän "palstalääkärimme" Lääkäri 2:n lisäksi on ikävä kyllä monia muitakin.

Yksi lääkäri sanoi, että "homeet eivät aiheuta mitään ja homeet ovat ystäviämme ja että ne eivät ole yhtään vaarallisia" (HN 2004) ja yksi koululääkäri sanoi "oppilaat saavat lisää vastuskykyä homekoulussa ja homeet eivät ole terveydelle vaarallisia".

"Palstalääkärille Lääkäri 2:lle" hieman faktatietoa:


Homealtistus lisää alttiutta herkistyä myös ympäristön tavanomaisille allergeeneille. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamat terveyshaitat voidaan karkeasti jakaa 1) yleisoireisiin, 2) ärsytysoireisiin, 3) yliherkkyyssairauksiin ja 4) toistuviin infektioihin. (Nordman 1996, 76-78.)

Ärsytys- ja yleisoireissa ei yleensä ole kyse allergioista vaan jostakin muista toistaiseksi huonosti tunnetusta ilmiöstä. (Ruukki 2003, 21.)

Paanasen (2004) mukaan astman oireet ovat seurausta limakalvotulehduksesta: yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja rohina, herkkä hengästyminen ja hengenahdistus. Tyypillinen piirre astmassa on ilmateiden hyperreaktiviteetti, ylireaktiivisuus, jolla tarkoitetaan astmaattisten ilmateiden lisääntynyttä supistusherkkyyttä tavallisiin ärsykkeisiin, kuten kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita.

Monet kosteusvauriomikrobeista sairastuneet voivat erittäin huonosti ilman "etikettiä", diagnoosia, jääden oireilemaan työoloihinsa. Oireille ei myöskään aina löydetä lääketieteellistä selitystä. Lopputuloksena on usein monin tavoin kärsimään jäävä sosiaaliturvajärjestelmän väliinputoaja. (Työterveyslaitos 1999, 20; Nordman 2002, 169 – 171 ja 2003, 70.)

Sinä "Lääkäri 2" kirjoitit hajusteyliherkkyydenkin olevan "talvimasennusta" ja mitä lienee höpöjäsi taas laitoitkaan.

Kuitenkin astmaatikoille saattaa tulla hyperreaktiviteettia myös ympäristön tavanomaisille ärsykkeille, kuten "kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita".

Ei siis mitään "talvimasennusta ja hysteriaa".

Olen itsekin antanut palautetta myös Risto Voutilaiselle kirjallisesti hänen muka-tiedoistaan Helsingin Sanomissa: Helsingin Sanomat 4.3.2003 sivu A5. Mielipide. Vauriot korjattava ilman homehysteriaa. Risto Voutilainen.

Myös koordinaattori, filosofian tohtori Soile Juuti ja sisäilmakonsortion johtaja, dosentti, Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelma, Kuopio, Aino Nevalainen antoivat palautetta korvalääkäri Risto Voutilaiselle: Helsingin Sanomat 17.3.2002. A5. Homeet ovat terveysriski. Juuti Soile, Nevalainen Aino. "Kosteusvauriomikrobien terveyshaitoista tiedetään kuitenkin paljon enemmän kuin mitä Risto Voutilainen toi esille".

Terveyshaitoista tiedetään myös paljon enemmän kuin mitä "Lääkäri2" täällä kertoo.

Homesairaiden kiusaamisestakin on täällä kirjoitettu ja lääkäreiden huonosta ja epäasiallisesta käytöksestä homesairaita kohtaan. Niistä on kirjoitettu myös monissa lehdissä.