(Tämä aloitus on lainaus eräästä viestistä. Kiitän sen kirjoittajaa ja pahoittelen lainausta! Mutta sen verran hyvä viesti, että tämä on aloituksen paikka.)
"Kumman sanomiset ovat uskottavampia, keski-ikäisen, tylsän, heteromiehen vai boheemielämää viettävän, tempperamentikkaan, naistaiteilijan ja miksi?"
"Kumman sanomiset ovat uskottavampia, keski-ikäisen, tylsän, heteromiehen vai boheemielämää viettävän, tempperamentikkaan, naistaiteilijan ja miksi?"
Vastaukset 21
Vanhimmat
tuossahan on kyse siitä, että kumman persoonan / ihmisen koemme uskottavammaksi eikä suinkaan mistään arvoista.
Prisman dokumentissa muuten testattiin joskus ulkonäön merkitystä. Kadulla ihmisille näytettiin kahta erilaista kasvokuvaa ja kysyttiin mm.kumpaan luottaisivat. Tietynlainen kasvonpiirre sai toista helpommin ihmisen luottamuksen. Sama testi tehtiin myös ihmisen äänestä ja tulosten perusteella tietynlainen ääni herättää helpommin luottamusta. Tämä päti myös ihmisillä, jotka vakuuttivat että ulkoisella olemuksella tai äänellä ei ole merkitystä. Niin vain pakon edessä valitsivat saman kuin ns. tavalliset - heitä ilmeisesti huonommat- ihmiset.
Kyse oli siis lainatekstistä, ei minun.
Mutta kyllä tuossa hyvin selkeästi tulee nimenomaan ARVOT esiin, jos toisen sanaa, ilman sen enempää miettimättä, uskotaan mieluummin kuin toisen.
Me arvotamme ihmisiä ihan liikaa ulkoisten asioiden perusteella, vaikka emme olenkaan tuntisi heitä. Ikä on yksi mittari, valitettavasti sukupuoli on toinen, ja valitettavastai esim. seksuaalisuuntauksella on merkitystä. Siis ihmisille noin yleensä. Ja on niinkin, että yhteiskunnassamme on "kirjoittamattomia sääntöjä", miten ihmisten tulisi ajatella, kokea ja muodostaa mielipiteensä, jotta saa ns. kunnon kansalaisen leiman.
Mainitsemistasi kasvokuvista se, että kasvojen ilme merkitsee paljon. Toinen uskottava, toinen ei. Mutta jos kahta samaa ilmettä verrataan keskenään, niin silloin tulokseen vaikuttavat jotkin mielikuvat, jotka perustuvat omaan arvomaailmaan. Sellainen olisi mielenkiintoinen testi tehdä.
Muuten, kumpaa sinä uskoisit aloituksen tyypeistä ja millä perusteella? Ei siis minkään tietyn tapauksen yhteydessä, vaan noin yleisesti.
Kyseessä ei ole arvot vaan mielikuvat joita toisen ulkoinen olemus meille luo. Siinä testissä jonka mainitsin olivat ilmeet aina peruslukemilla. Tietenkin siinä testattiin myös samoilla kasvoilla eri ilmettä sekä eri kasvoilla eri ilmettä. Mutta peruslukema naamalla tietyntyyppinen kasvo sai luottamusta enemmän kuin toisen tyyppinen. Alle prosentti testin mukaan poikkesi valtaryhmästä. Ja en puhunutkaan kirjoituksessani ilmeistä.
Sukupuolella ja seksuaalisella suuntauksella sekä ihonvärillä että kansalaisuudellakin on näissä asioissa merkitystä. Nämä asiat saavat eri merkityksiä kuitenkin eri yhteyksissä. Sudanin olosuhteista kertovista henkilöistä varmasti Suomessa saisi painoarvoa enemmän jos olosuhteista kertoo sudanilainen nainen joka on lesbo ja vieläpä vasenkätinen kuin suomalainen keskustaan kuuluva kristillinen ja oikeakätinen mies. Jos taas puhuisimme suomalaisesta sosiaalipolitiikasta niin sudanilaisnaista ei varmaan uskottaisi siinä määrin kuin suomalaismiestä. Ymmärrätkö pointin?
Kahdesta ihmisestä jotka väittävät eri asiaa ihmiset uskovat enemmän aina toista kuin toista vaikka eivät tietäisi käsiteltävästä aiheesta tuon taivaallista. Nämä valinnat ovat joskus tietoisia mutta taustalla vaikuttavat aina myös alitajuntaiset seikat sekä se millaisia mielikuvia kertoja meissä herättää. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin ehkä luulet.
Tapauksen tyypeistä en uskalla uskoa vielä kumpaakaan. En tiedä tapahtumasta mitään. Ennakkoluuloni kuitenkin kertovat minulle, että politiikoilla on tapana valehdella ja taiteilijat saattavat olla hieman luovia tosiasioita kertoessaan - ainakin joskus. En vielä uskalla spekuloida tapahtumasta tämän palstalla luetun perusteella. Toisaalta miehillä on taipumus puristella naisia pakaroista, joten sen olettaman sekä politiikon taipumus valehdella voisin kallistua naisen puoleen tässä tapauksessa. Mutta epäilen tapahtuman olleen jotain molempien kertomuksien välimaastosta.
Minulle on ihan yhdentekevää, kuka jotain sanoo, olkoot hetero, lesbo, sovinisti, feministi, naisataiteilija tai vaikka vanhainkodin asukki. Uskottavuus ei ole minun arvomaailmassani kiinni taustasta vaan yksinomaan siitä, että tyypillä on jotain sanottavaa. Mutta kysymys, miksi se keski-ikäinen heteromies olisi tylsä? Minulla on kotona (tai siis nyt töissä) monipuolisesti varsin kiinnostava keski-ikäinen mies, jota en toiseen vaihtaisi.
Saattaisit luottaa boheemiin taiteilijanaiseen?
Kuten sanottu, ihan kiljuen, jos hänellä on minua puhuttelevaa sanottavaa. Ei luottamus rakennu sen taustan, vaan sanoman kautta. Minulla on tapana katsella maailmaa suhteellisen laveasti enkä ole noista taustoista erityisen kiinnostunut.
Yksi esimerkki vielä lyhyesti. Meidän mökkitiellä kulkee aika erikoisen näköinen vanhempi mies, jota kyläläiset kilvan naureskelevat. Olen muutaman kerran siinä pihatöissä ollessani pysähtynyt hänen kanssaan juttelemaan. Ja luoja paratkoon, mies on laajasti sivistynyt, maailmaa seuraava, erinomaisen fiksu tyyppi, jonka kanssa on tosi mukava jutella ja aina sieltä jää jotain pohdittavaa myös omaan pieneen päähäni.
Mutta, jos aloitukseni kaksi tyyppiä olisivat kertomuksiltaan päinvastaiset jostain tapahtumasta, jota et itse olisi nähnyt, niin kumpaa uskoisit ja millä perustein?
Vastaan, vaikka kysymys ei ollutkaan minulle tehty. Miksi pitäis uskoa kumpaakaan ilman parempaa tietoa. Sehän on aivan typerää. Jos asiasta ei ole mitään muuta näyttöä, kuin kahden ihmisen sana niin olkoon. Mikäli näyttöä löytyy niin sitten voi jokainen tehdä uudet johtopäätökset.
Mutta tarkennan vielä. Siis sitä, jolla on jotain sanottavaa. Tilanteesta riipuen molempia.
Kuten totesin, taustoilla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten tuossa tarinassanikin yritin kuvata. Vaikka yleinen mielipide olisi voimakkaasti jotain väheksyvä, en siitä piittaa, vaan yritän muodostaa oman kuvani ja elän sen mukaan. Näitä esimerkkejä löytyy sekä privaatti-että työelämästä lukuisia. Heikosti itseään ilmaisevillakin voi olla se jokin, joka minua puhuttelee. En pyri olemaan mikään Äiti Theresa, mutta olen kiinnostunut ihmisistä ja jaksan kuunnella sellaistakin, joka ei ole kovin in missä tahansa yhteisössä.
..kuten olen monesti sanonut, arvo liittyty kiinteästi varallisuuteen, tuloihin, yhteiskunnalliseen asemaan yms..
..siksipä myös henkilö, jolla on varallisuutta, tuloja, yhteiskunnallinen asema yms. on uskottavampi..
..siksipä toimeentuloerojen tasoittaminen yhteiskunnassa vähentäisi eriarvoisuutta ja laittaisi ihmiset enemmän samalle viivalle uskottavuudenkin suhteen..
..jos boheemi taitelijattaresi ei menesty ja ansaitse taiteellaan, niin hän on kyllä hetken päästä persaukisten kirjoissa..
Uskottavuus voi olla siis arvo sinänsä.
Samaten sitten voi olla "tempperamentikkuus" (joka on usein myös kauniimpi nimi sille, että ihminen on tuuliviirin lailla dundeittensa vietävänä, riippuen vähän missä yhteyksissä asiaa käytetään) tai vaikkapa "luotettavuus" (joka voi "tempperamentikkuuden" näkökulmasta vaikuttaa vaikkapa tylsältä).
Tuossa uskottavuudessa pitäisi varmaan sitten katsoa, mistä aihepiiristä em. sanojien sanomisia tulkitaan. Esim. "boheemin, tempperamentikkaan naistaiteilijan" sanomisia tuskin ottaisi kovin vakavasti, mikäli olisi puhe siitä, mikä noin sijoitusmielessä kannattaa perheen turvallisuuden takaamiseksi pitkällä tähtäimellä jne.
Ehkäpä tässä olisi oman elämänsä näkökulmalta sanottava, että niissä asioissa, jotka ovat minulle merkityksellisiä, voisi useimmiten olla se "keski-ikäinen tylsä heteromies" semmoinen oikeasti merkityksellisempi keskustelukumppani. Tuommoinen "boheemi naistaiteilijahan" tavallaan elää useimmiten sitten itse joko yhteiskunnan tai ihastuneiden muusien varoilla kuitenkin, ja tavallaan niin johdannaismarkkinoilta olevalta henkilöltä harvemmin saa mitään perustavaa laatua olevaa "viisautta".
..nimenomaan viisaus liittyy siihen, että asiat menevät kuin ne ovat meneet viimeiset 65 biljoonaa vuotta, muutenhan viisaus ei viisautta olekaan..
..viisaudella on sitten nähdäkseni vankka kytkentä myöskin uskottavuuteen, totta mooses sellaiseen täytyy luottaa, joka on toiminut jo ennen ajanlaskua..
..taiteilija puolestaan leimautuu helposti haihattelijaksi, tuulentupien rakentelijaksi, yms. mahdollisine ajatuksineen, kuten yleensä toisinajattelijat yhteiskunnissa, ellei heitä sitten yksinkertaisesti kielletä harjoittamsta toisinajatteluaan..
..tokipa sitten, jos taide alkaa tuottaa, niin viisauskin syntyy suunnilleen niiltä jalansijoilta ja kutsu linnaan kolahtanee suoraan postiluukkuun..
...jotta ihminen saa myös esteettisiä kokemuksia.
Toisaalta taiteen ei tarvitse olla sinänsä "uskottavaa" - eikä siihen tarvitse liittää sen kummemmin attribuutteja.
Kaikista karmeinta taidetta on ollut ns. "sosiaalinen realismi"... miksi kuvata idealisoitua arkea?
...mutta tuskin tosiaan kovin moni ottaisi "tempperamentikasta boheemia nais (tai mies-) taiteilijaa" vaikkapa neuvonantajakseen itselle tärkeissä kysymyksissä ihan ensimmäisenä, ellei sitten tavoitteena ole alkaa itse "boheemiksi".
..näen taiteen arjen luojana kuin kuvaajana, joten mitä vikaa siinä on, jos pystyy keksimään arjellekin jonkin ideaalin..??
..toisaalta jouduin oikein tarkistamaan, ovatko social realism ja socialist realism sama asia, mutta eivät näy olevan (ainakaan kaikkien mielestä)..
..social realism näyttää olevan taiteen suunta, joka on syntynyt ameriikoissa joskus suuren laman aikana ja jonka tarkoitusperänä on ollut tai on kapitalismin kritiikki..
http://concise.britannica.com/ebc/article-9378995/Social-Realism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_realismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Social_realism
...eli ilman muuta kritisoin tuota "sosialistista realismia".. hyvä kun havaitsit erheen.
Sosiaalinen realismi lienee ollut ihan kantaaottavaa taidetta, joka ei pönkitä pystyynkuolleita rakenteita, vaan tuo jotain uutta esiin.
... tietynlainen "naturalismi", esim. suomalaistenkin taiteilijoiden kuvaukset sairaista lapsista jne. ovat myös jossain määrin samassa kategoriassa. Samaten joku "punainen viiva" -teos tuo esiin arkea kantaaottavasti, sisältäen toivoa muutoksesta, vaikka onkin masentavaa sinänsä. Semmoinen taiden on aina mielekästä.
Jos kyseessä olisi boheemielämää viettävä temperamenttinen miestaiteilija,
suhtautumiseni olisi aivan sama kuin
boheemielämää viettävään tempperamentiseen naistaiteilijaan...
Ja kummankin sanomiset uskottavia, riippuen mitä sanoo..
Vastaus: Keski-ikäiseen, tavalliseen heteromieheen.
Syy: Boheemien naistaiteilijoiden jalat on harvemmin tukevasti maassa. Muutenkin taiteilijoiden mielikuvitus on usein sangen lennokasta. Näin etenkin jos nainen syyttää miestä ilman sen kummempia näyttöjä.
Vaan kun tällaisissa tapauksissa harvemmin on niitä kaipaamiasi näyttöjä. Sehän se ongelma aina on. Ja siksi naiset eivät usein ilmoita mm. seksuaalisestai häirinnästä. Koska suurin osa ihmisistä uskoo asemansa vakiuttaneita keski-ikäisiä heteromiehiä.Ihan kuten sinäkin.
...valtaosa usko jo heitä, jotka syyttävät erilaisesta kähminnästä näitä keski-ikäisiä miehiä...
Jopa siinä määrin, ettei sitä juttuakaan tarvitse enää erikseen nostaa, kunhan asia on tullut mediassa mainituksi.
Kyllä se niin menee, että tuo keski-ikäinen heteromies määrittelee sanomisten uskottavuuden.
Nekin, jotka väittävät muuta, eivät huomaa että hekin alitajuisesti kuitenkin kuuntelevat tuota keski-ikäistä heteromiestä.
Ja omasta äänekkäästä mielestään nämä keskiäkäiset herrat eivät ole tylsiä.
Heidän äänekkyytensä ja monipäisyytensä pitää huolen siitä, että heidän mielipiteensä on päällimmäisenä. Lisäksi heillä on aina tukenaan noin 60 % naisia, jotka ovat samaa mieltä kuin miehensä. Tarvittaessa myös siitä, että musta on valkoista.
Boheemi naistaiteilija saa sanomansa silloin tällöin läpi, jos on hauska, seksikäs tai molempia. Uskottavuuden kanssa tulee kyllä silloinkin ongelmia.
Kyse ei ole niin paljon kuin luulisi rahavallasta, sillä jos boheemilla olisi rahaa, hän todennäköisesti hankkiutuisi niistä nopeasti eroon. Kyllähän kukkaroa kumarretaan, mutta on myös asioita, joita ei osteta rahalla. Mielipiteet ja moraaliarvot ovat usein sellaisia.
ihan asiayhteydestä.