Jeesuksen käymää Getsemanen taistelua seurasi ristin kärsimykset. Kun valmistuspäivän ilta alkoi hämärtymään, se enteili pitkän kärsimyspäivän päättymistä. Laskevan auringon kultaiset säteet kultasivat ristit. Jeesus kohotti runnellut ja kärsineet kasvonsa taivasta kohden. Sisäinen puhtaus ja Jumalan kirkkaus valaisi ne hetkeksi aurinkoa kirkkaammaksi. Niiltä kuului riemullinen voitonhuuto: ”Se on täytetty!” Nämä sanat oli tarkoitettu Isälle. Hänen tahtonsa oli nyt täytetty. Jeesus oli voittanut taistelun ja täyttänyt sen työn, jota oli tullut suorittamaan.
Raamattu kertoo, että Jeesus lepäsi sapatin Joosefin uudessa haudassa. Oli hiljaista, oli odotusta. Haudan oven peittivät sinetit, vartijat valvoivat. Mitä tuolloin tapahtui? Menikö Jeesus tuona aamuna saarnaamaan evankeliumia jossakin tuonelassa oleville sieluille, kuten laajalti opetetaan. Ei mennyt. Hänen, joka kuoli maailman syntien edestä, tuli pysyä haudassa määräaikansa. Hän oli tuossa kivisessä vankilassaan jumalallisen oikeuden vankina. Jeesus oli vastuussa kaikkeuden tuomarille. Hänen päällään oli maailman synnit, ja vain Hänen isänsä saattoi vapauttaa Hänet.
Jumalan vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus vaati, että jokainen teko ihmisen sovitustyössä tulee asettaa myös muiden luotujen tarkastettavaksi. Jumala ei toimi salassa. Hän ei ole myöskään puolueellinen tuomioissaan enempää kuin armossaankaan. Myöskin Jeesuksen jokainen ihmisyyden vaihe, teko, sana ja ajatus oli asetettava taivaallisen oikeuden tarkastettavaksi. Täyttikö se lunastuksen vaatimuksen? Se oli ratkaistava enkelien päätöksellä.
Daniel 4:14 –16 sanoo: "Ja vuoteellani minä näyssäni uneksin, että pyhä valvojaenkeli laskeutui alas taivaasta ja huusi kovalla äänellä: -- Hakatkaa poikki se puu ja katkaiskaa sen oksat, riipikää irti sen lehvät ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät! Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta! ) Mutta sen kanto jättäkää maahan, rauta- ja pronssikahleissa jättäkää se ruohikkoon. Yökasteesta se kastukoon, ja yhdessä eläinten kanssa se saakoon elantonsa maan ruohosta.” ja Dan. 7:10 sanoo: ”Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.”
Jeesus odotti päätöstä sinetöidyssä haudassa, ja mikä oli päätös? Matteus kertoo, että ”varhain viikon ensimmäisenä päivänä Herran enkeli astui alas taivaasta. Hän oli näöltään kuin salama”. Vartijat kaatuivat maahan kuin kuolleet ja vapisivat pelästyksestä. Ja enkeli vierittää pois sinetöidyn kiven, ja voimme kuulla hänen kutsunsa: Jeesus tule ulos, Isä kutsuu sinua. Jeesus itse oli kerran avatun haudan ovelta huutanut: "Lasarus, tule ulos!" Sanat olivat tunkeutuneet kuolleen korviin, Jumalan antama elämä palasi jäseniin, ja Lasarus tuli ulos. Näin kävi Jeesuksen kohdallakin. Enkelin sanat kuuluvat hänen korvissaan. On aika herätä. Jeesus astui ulos haudasta, mutta huomaa, ei ulkopuolelta tulevasta voimasta, vaan sen elämän voimasta, joka oli ja on hänessä itsessään.
Nyt toteutuivat Jeesuksen omat sanat: ” Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni -- saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä." (Joh. 10:17,18) ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” (Joh. 11:25) Kristus on elämän alkujuuri ja lähde. Vain hän, jolla on kuolemattomuus, voi sanoa elämästään: ” Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin.”
Meidän on syytä muistaa, että Jeesus ihmisenä luopui ihmiselämästä. Hänen ihmisyytensä kuoli, mutta ei Hänen jumaluutensa. Jumalalla yksin on kuolemattomuus, Hän ei voi kuolla. Sen elämän, jonka ihmissuku oli menettänyt lankeemuksessaan, ja josta Jeesus myöskin luopui ristillä, sen Hän haudassa otti jälleen ja antoi ihmissuvulle, jokaiselle, joka tahtoo, myös sinulle ja minulle.
Paavali sanoo 1. Kor. 15:22,23 seuraavasti: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;---” Meidän on hyvä muistaa, että tämän takaisin lunastetun elämän perusehtoja ei kuitenkaan yhtään muutettu. Iankaikkinen elämä lepää nyt kuten Eedenissäkin uskon kuuliaisuuden perustuksella. Jeesus itse sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä.” (Joh. 3:36) ”Usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:17) Kristus nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän oli se heilutuslyhde ja sen vastakuva, joka uudisviljasta koottuna oli tuotava Herran eteen pääsiäisenä. Israelilaisille oli annettu ohje: ” Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde, ja hän toimittakoon sen heilutuksen Herran edessä, että Hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne. Sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen.” (3. Moos. 23: 10,11)
Jeesuksen ylösnousemus tapahtui juuri tuona päivänä, sapatin jälkeisenä päivänä, jolloin heilutuslyhde piti tuoda Herran eteen. Esikuvana uutislyhde kuvasi koko satoa, ja sitä heilutettiin kiitosuhriksi Herran edessä. Vasta, kun tämä oli tapahtunut, saatiin sirppi laittaa viljaan ja koota se lyhteiksi. Samoin Jeesus esikoishedelmänä kuvasi sitä suurta sielujen satoa, joka hänen ylösnousemusvoimansa kautta koottaisiin Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen ylösnousemus on kaikkien häneen uskovien ja häntä tottelevien ylösnousemuksen pantti.
Paavali todistaa: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 4:14) Miten lohdulliset nämä sanat ovatkaan. Uskovalle Kristus on ylösnousemus ja elämä. Hänen välityksellään saadaan takaisin synnin vuoksi menetetty elämä. Jeesus eli ja kuoli ja ylösnousi ihmisyydessä. Hän liitti itsensä ihmisyyteen ikuisiksi ajoiksi. Tämän liiton voimasta me kerran astumme ylös haudasta, ei yksinomaan Jeesuksen voiman ilmauksena, vaan ennen kaikkea siksi, että Hänen elämänsä uskon kautta on tullut meidän elämäksemme, ja Hänen kuuliaisuutensa meidän kuuliaisuudeksemme. Niillä, jotka näkevät Vapahtajan oikean luonteen, ja avaavat Hänelle sydämensä, heillä on iankaikkinen elämä.
Apostoli Johannes todistaa: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” (1.Joh. 5:11,12) Uskovalle Jumalan lapselle kuolema on pikkuseikka, lyhyt tuokio. Se on heille vain uni, hiljainen ja pimeä hetkinen, kuten Jeesuksellekin Joosefin haudassa. Heidän elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa, ja kun Kristus, heidän elämänsä ilmestyy, silloin hekin Hänen kanssaan ilmestyvät kirkkaudessa.
Meidän on jokaisen luovuttava itsestämme ja käännyttävä Jeesuksen puoleen. Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan veren ansiot riittävät puhdistamaan meitä sekä pienistä että suurista synneistämme. Ne voidaan voittaa Hänen voimassaan. Hänen armonsa on kasvattava meidät eroon niistä. Jättäkäämme luottavaisessa uskossa itsemme Jumalalle, uskolliselle auttajalle. Jos elämämme juoksussa lankeamme, niin nouskaamme jälleen. Älkäämme pelätkö ja kuvitelko, että Jumala hylkää meidät. Sitä Hän ei milloinkaan tee, ellemme itse hylkää Häntä.
Nämä olivat terveiset ystävältäni Leolta.
Raamattu kertoo, että Jeesus lepäsi sapatin Joosefin uudessa haudassa. Oli hiljaista, oli odotusta. Haudan oven peittivät sinetit, vartijat valvoivat. Mitä tuolloin tapahtui? Menikö Jeesus tuona aamuna saarnaamaan evankeliumia jossakin tuonelassa oleville sieluille, kuten laajalti opetetaan. Ei mennyt. Hänen, joka kuoli maailman syntien edestä, tuli pysyä haudassa määräaikansa. Hän oli tuossa kivisessä vankilassaan jumalallisen oikeuden vankina. Jeesus oli vastuussa kaikkeuden tuomarille. Hänen päällään oli maailman synnit, ja vain Hänen isänsä saattoi vapauttaa Hänet.
Jumalan vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus vaati, että jokainen teko ihmisen sovitustyössä tulee asettaa myös muiden luotujen tarkastettavaksi. Jumala ei toimi salassa. Hän ei ole myöskään puolueellinen tuomioissaan enempää kuin armossaankaan. Myöskin Jeesuksen jokainen ihmisyyden vaihe, teko, sana ja ajatus oli asetettava taivaallisen oikeuden tarkastettavaksi. Täyttikö se lunastuksen vaatimuksen? Se oli ratkaistava enkelien päätöksellä.
Daniel 4:14 –16 sanoo: "Ja vuoteellani minä näyssäni uneksin, että pyhä valvojaenkeli laskeutui alas taivaasta ja huusi kovalla äänellä: -- Hakatkaa poikki se puu ja katkaiskaa sen oksat, riipikää irti sen lehvät ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät! Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta! ) Mutta sen kanto jättäkää maahan, rauta- ja pronssikahleissa jättäkää se ruohikkoon. Yökasteesta se kastukoon, ja yhdessä eläinten kanssa se saakoon elantonsa maan ruohosta.” ja Dan. 7:10 sanoo: ”Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.”
Jeesus odotti päätöstä sinetöidyssä haudassa, ja mikä oli päätös? Matteus kertoo, että ”varhain viikon ensimmäisenä päivänä Herran enkeli astui alas taivaasta. Hän oli näöltään kuin salama”. Vartijat kaatuivat maahan kuin kuolleet ja vapisivat pelästyksestä. Ja enkeli vierittää pois sinetöidyn kiven, ja voimme kuulla hänen kutsunsa: Jeesus tule ulos, Isä kutsuu sinua. Jeesus itse oli kerran avatun haudan ovelta huutanut: "Lasarus, tule ulos!" Sanat olivat tunkeutuneet kuolleen korviin, Jumalan antama elämä palasi jäseniin, ja Lasarus tuli ulos. Näin kävi Jeesuksen kohdallakin. Enkelin sanat kuuluvat hänen korvissaan. On aika herätä. Jeesus astui ulos haudasta, mutta huomaa, ei ulkopuolelta tulevasta voimasta, vaan sen elämän voimasta, joka oli ja on hänessä itsessään.
Nyt toteutuivat Jeesuksen omat sanat: ” Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni -- saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä." (Joh. 10:17,18) ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” (Joh. 11:25) Kristus on elämän alkujuuri ja lähde. Vain hän, jolla on kuolemattomuus, voi sanoa elämästään: ” Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin.”
Meidän on syytä muistaa, että Jeesus ihmisenä luopui ihmiselämästä. Hänen ihmisyytensä kuoli, mutta ei Hänen jumaluutensa. Jumalalla yksin on kuolemattomuus, Hän ei voi kuolla. Sen elämän, jonka ihmissuku oli menettänyt lankeemuksessaan, ja josta Jeesus myöskin luopui ristillä, sen Hän haudassa otti jälleen ja antoi ihmissuvulle, jokaiselle, joka tahtoo, myös sinulle ja minulle.
Paavali sanoo 1. Kor. 15:22,23 seuraavasti: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;---” Meidän on hyvä muistaa, että tämän takaisin lunastetun elämän perusehtoja ei kuitenkaan yhtään muutettu. Iankaikkinen elämä lepää nyt kuten Eedenissäkin uskon kuuliaisuuden perustuksella. Jeesus itse sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä.” (Joh. 3:36) ”Usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:17) Kristus nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän oli se heilutuslyhde ja sen vastakuva, joka uudisviljasta koottuna oli tuotava Herran eteen pääsiäisenä. Israelilaisille oli annettu ohje: ” Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde, ja hän toimittakoon sen heilutuksen Herran edessä, että Hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne. Sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen.” (3. Moos. 23: 10,11)
Jeesuksen ylösnousemus tapahtui juuri tuona päivänä, sapatin jälkeisenä päivänä, jolloin heilutuslyhde piti tuoda Herran eteen. Esikuvana uutislyhde kuvasi koko satoa, ja sitä heilutettiin kiitosuhriksi Herran edessä. Vasta, kun tämä oli tapahtunut, saatiin sirppi laittaa viljaan ja koota se lyhteiksi. Samoin Jeesus esikoishedelmänä kuvasi sitä suurta sielujen satoa, joka hänen ylösnousemusvoimansa kautta koottaisiin Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen ylösnousemus on kaikkien häneen uskovien ja häntä tottelevien ylösnousemuksen pantti.
Paavali todistaa: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 4:14) Miten lohdulliset nämä sanat ovatkaan. Uskovalle Kristus on ylösnousemus ja elämä. Hänen välityksellään saadaan takaisin synnin vuoksi menetetty elämä. Jeesus eli ja kuoli ja ylösnousi ihmisyydessä. Hän liitti itsensä ihmisyyteen ikuisiksi ajoiksi. Tämän liiton voimasta me kerran astumme ylös haudasta, ei yksinomaan Jeesuksen voiman ilmauksena, vaan ennen kaikkea siksi, että Hänen elämänsä uskon kautta on tullut meidän elämäksemme, ja Hänen kuuliaisuutensa meidän kuuliaisuudeksemme. Niillä, jotka näkevät Vapahtajan oikean luonteen, ja avaavat Hänelle sydämensä, heillä on iankaikkinen elämä.
Apostoli Johannes todistaa: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” (1.Joh. 5:11,12) Uskovalle Jumalan lapselle kuolema on pikkuseikka, lyhyt tuokio. Se on heille vain uni, hiljainen ja pimeä hetkinen, kuten Jeesuksellekin Joosefin haudassa. Heidän elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa, ja kun Kristus, heidän elämänsä ilmestyy, silloin hekin Hänen kanssaan ilmestyvät kirkkaudessa.
Meidän on jokaisen luovuttava itsestämme ja käännyttävä Jeesuksen puoleen. Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan veren ansiot riittävät puhdistamaan meitä sekä pienistä että suurista synneistämme. Ne voidaan voittaa Hänen voimassaan. Hänen armonsa on kasvattava meidät eroon niistä. Jättäkäämme luottavaisessa uskossa itsemme Jumalalle, uskolliselle auttajalle. Jos elämämme juoksussa lankeamme, niin nouskaamme jälleen. Älkäämme pelätkö ja kuvitelko, että Jumala hylkää meidät. Sitä Hän ei milloinkaan tee, ellemme itse hylkää Häntä.
Nämä olivat terveiset ystävältäni Leolta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ellen White kertoo, että Jeesus lepäsi haudassa, mutta Raamattu taas kertoo, että Hänen ruumiinsa oli haudassa kuolleena, mutta Jeesus itse kävi saarnaamassa tuonelassa! "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. (1 Piet 3:18-20)
Eikä kuolleiltakaan muuta jää hautaan kuin ruumis; uskomattomien sielu menee tuonelaan odottelemaan viimeistä tuomiota ja uskovien henki ja sielu menee taivaaseen odottelemaan Karitsan häitä.
Turha minun on alkaa sinulle kuoleman tilaa lisää selittämään. Olet valinnut uskoa muuta, kuin mitä Raamattu opettaa. Ystäväni kirjoitti VT:n pohjalta, mutta se lienee liian vaikeaa ymmärtää. Tekstissä oli asiat ihan tarpeeksi hyvin selitetty, joten tämä tästä.
Etköhän sinä nyt yritä mystifioida Ellen Whiten kertomuksia ja saada niihin jotain hohtoa ikäänkuin niissä olisi jotain suurta tietoa, jota ei-adventistit eivät voi ymmärtää.
Saatana on hyvin tönkkösuolattu aina samoihin kaavoihin. Ei häneltä mitään erityistä ikinä löydy, vaan aina samoihin kaavoihin ängettyä Raamatun ja Jumalan vastaisuutta. Niinpä Ellenin kirjoituksetkaan eivät ole mitään muuta kuin tuota samaa tönkköä rutiinieksytystä - niissä ei ole mitään verhottua viisautta eikä kyllä näkyvääkään viisautta.
Älä sekoita Mormonismia tähän asiaan. Lue luku
ajatuksella, niin huomaat mistä on kysymys.
Oletko jo Kääntynyt Mormooniksi? Tämän kohdan mukaanhan mormoonitkin perustavat oppinsa?
Oletko todella mormooni. Kerro paremmin Mormoonien opeista?
Eihän advarin ajatusta tarttekaan ymmärtää! Teillä on aina omia kummallisia kotkotuksianne.Meillehän riittää, kun kirkkaana ymmärrämme Raamatussa tarkoitetun ajatuksen.
hänen täytyy olla jo melkein 90v?
mutta hän on hyvin sairas. Soitan huomenna ja kysyn vaimolta ja kerron sitten terveisiä.
Vaimo Eila soitti eilen, että Leo on nukkunut pois. Hän on ollut sairaalassa viime ajat. Rauha hänen tomumajalleen, Jumala tuntee palvelijansa ja päästi hänet rauhaan menemään.