Onko Jumalalla suosikkeja? Tietyssä mielessä ei ole ja tietyssä mielessä kuitenkin on. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon tässä armon ajassa ja kustuu jokaista pelastukseen. Jumala siis on hyvä kaikkia kohtaan, vaikka ihmiset ovat pahoja Jumalaa kohtaan. Kaikki syntihän on viimekädessä suunnattu Jumalaa vastaan, sillä Jumala on kaiken sen luoja ja ylläpitäjä, mitä me synnillämme tuhoamme.
Jumalalla on kuitenkin hengellisessä mielessä suosikkeja, eli niitä, jotka tuntevat Jumalan. Raamattu sanoo Sakarjan kirjassa, että me uskovaiset voimme teoillamme haavoittaa syvästi Jeesusta, joka pitää meitä ystävinään. Me olemme Jumalalle työtovereita ja Jeesuksen Kristuksen kanssa kanssaperillisiä. Se tarkoittaa sitä, että syy maailman olemassaololle on siinä, että Jumala halusi pojalleen iankaikkisia ystäviä ja jonkun, jonkia kanssa jakaa ikuisuudessa vastaan tulevat Jumalan rakkauden ilmentymät.
Vain Jeesuksen seuraajat pelastuvat ja ovat osa Kristuksen ruumista, eli sitä joukkoa, joka tulee yhdessä Kristuksen kanssa hallitsemaan kaikkea luotua. Me olemme Raamatun mukaan lähes jumal´olentoja ja on sanottu, että Jumala ei voisi koroittaa ihmistä yhtään korkeammalle himmentämättä Jumaluutensa hohdetta. Jumala kouluttaa meitä täällä maan päällä niin, että me osaisimme iankaikkisuudessa toimia eteen tulevissa hallintatehtävissä. Se on olemassaolomme tarkoitus, eikä minulle suoraan sanottuna mikään muu kelpaisikaan. Sisimpääni on näet asetettu kaipaus tuntea Jumala henkilökohtaisesti ja jakaa jotain todella suurenmoista Hänen kanssaan. Muu on tyhjänpäiväistä Taivaan ja siellä vietettävän ikuisuuden rinnalla. Sinne meidän uskovaisten sydän kaipaa.
En viitsi edes ajatella tässä yhteydessä kovin syvällisesti, mikä on niiden kohtalo, jotka Jumalan torjuvat.
Jumalalla on kuitenkin hengellisessä mielessä suosikkeja, eli niitä, jotka tuntevat Jumalan. Raamattu sanoo Sakarjan kirjassa, että me uskovaiset voimme teoillamme haavoittaa syvästi Jeesusta, joka pitää meitä ystävinään. Me olemme Jumalalle työtovereita ja Jeesuksen Kristuksen kanssa kanssaperillisiä. Se tarkoittaa sitä, että syy maailman olemassaololle on siinä, että Jumala halusi pojalleen iankaikkisia ystäviä ja jonkun, jonkia kanssa jakaa ikuisuudessa vastaan tulevat Jumalan rakkauden ilmentymät.
Vain Jeesuksen seuraajat pelastuvat ja ovat osa Kristuksen ruumista, eli sitä joukkoa, joka tulee yhdessä Kristuksen kanssa hallitsemaan kaikkea luotua. Me olemme Raamatun mukaan lähes jumal´olentoja ja on sanottu, että Jumala ei voisi koroittaa ihmistä yhtään korkeammalle himmentämättä Jumaluutensa hohdetta. Jumala kouluttaa meitä täällä maan päällä niin, että me osaisimme iankaikkisuudessa toimia eteen tulevissa hallintatehtävissä. Se on olemassaolomme tarkoitus, eikä minulle suoraan sanottuna mikään muu kelpaisikaan. Sisimpääni on näet asetettu kaipaus tuntea Jumala henkilökohtaisesti ja jakaa jotain todella suurenmoista Hänen kanssaan. Muu on tyhjänpäiväistä Taivaan ja siellä vietettävän ikuisuuden rinnalla. Sinne meidän uskovaisten sydän kaipaa.
En viitsi edes ajatella tässä yhteydessä kovin syvällisesti, mikä on niiden kohtalo, jotka Jumalan torjuvat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäpä sanoisit, jos itse Jeesus soittaisi sinulle?
Tiluliiluu-tiluliiluu-tiluliiluulii (Nokia Tune)
-Pena
-Jesse tässä terve!
-No moi!
-Ajattelin vaan ilmoittaa, että olen tullut maan päälle.
-Jipii! Tätä me uskovat olemme odottaneetkin! Mistä muuten soittelet?
-Täältähän minä Jehovan Todistajien valtakunnansalilta...
Olisi, niin uskon, kiehtovaa kuulla Jeesuksen ääni luonnollisilla korvilla. Jeesus kuitenkin puhuu sydämellemme koko ajan niin, että Hän on kyllä tullut monellakin tapaa tutuksi.
Ai niin, Jeesus olisi käynyt valistamassa Jehiksiä alkuun, että lopettakaa ihmeessä tuo touhu ja alkakaa seurata minua...
...eivät enää saa aikaan viestieb vyöryä. Olisikohan tietty kyllästymispiste jo saavutettu?
tai sitten kyse on siitä, että en itse jaksa... Olen ollut viime päivinä tuolla Netmissionissa ja koska siellä on rauhallisempaa ja asiallisempaa, niin en tänne viitsi tehdä provosoivia aloituksia (ilman provosointia ei synny keskusteluja).