Kun toinen ei puhu

on tosi vaikea saada puhumaan tunteistaan. Vielä pahemmaksi asian tekee jos nainen kärttää ja kärttää eikä anna periksi. Jonkunlainen hellä houkuttelu voisi tehota...no jaa.. en usko että sekään. Jos mies on päättänyt vaieta, hän vaikenee. Ehkä on viisainta että jätät keskusteluyritykset vähäksi aikaa, palaa niihin sitten myöhemmin. Muista positiivinen aloitus.

uskottavasti uhkaa jättää miehen, mikäli sanainen arkku ei aukene.

Kerroit että olet ollut vaikee. MIKSI? Mietippä onko miehestä kiva puhua pirttihirmulle.Koskaan ei tiedä miten reakoit.Päätäppä nyt ootko vaikee vai et.Ihme pakkauksia jotku naiset,mitenkään ei hyvä ja miestä syytetään.Käyttäydy itse hyvin ,äläkä marise.

t.nainen joka ei nalkuta tyhjänpäiväisestä.

Mies tarvitsee puhuakseen varmuuden siitä, että häntä myös kuunnellaan ,ja mikä tärkeintä, puheet johtavat myös tekoihin.

Puhe loppuu, jos se ei tehoa...

Ja siihen pitää sopeutua. Toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan omaa suhtautumistaan häneen. Joko hyväksyt, että teillä ei puhuta tai sitten lähdet menemään. Kuulostaa rankalta, mutta näin se vaan on. Itse yritin kolmisen vuotta saada miehestä puhetta ns. vakavemmista asioista, mutta hän suuttui aina kun aloin puhua. Turpas kiinni, mä katon nyt tv:tä. Sitten päätin antaa olla, että tässä suhteessa ei puhuta muusta kuin kauppalistasta tai roskien viemisestä. Aloin suunnitella elämääni eteenpäin ja loppujen lopuksi kaikki on hyvin, eri miehen kanssa. Tosin vieläkin jaksan joskus hämmästyä, kun mies vastaa häneltä jotain kysyttäessä! Ehdin jo tottua, että mies vaikenee täysin vakavemman paikan tullen.

1>Tiedän että olen ollut hankala
2>mutta vaisto siitä että toinen ei,
2>sano kaikkea tekee hermostuneeksi.
3>Olen melko varma että

Siinä kai ne kolme pääkohtaa miksei se ukko puhu.
Oletat ja vaistoat asioita, eli luet toisen ajatuksia :) Sitten kaupan päälle olet vielä hankala. Jes. Kyllä tossa sananen arkku aukeis jo siirtomaalohkareeltakin ;)

Mustakin on alkanu tuntuu et poikkista ahdistaa olla kanssani mutta hän ei vaan saa sitä ääneen sanottua, vaikka mielestäni olisi ihan reilua sanoa se toisellekin osapuolelle eli tässä tapauksessa minulle...

Tiedän, olen itsekin ollut viimeiset puoli vuotta aika vaikea (mutta niin on kyllä ollut osaltaan hänkin!) ja se hävettää itseäni aivan kauheasti. Olen nyt päättänyt etten enää ole vaikea ja todellakin koittanut parantaa käytöstäni, mutta poikaystävää ei paljon kiinnosta nähdä mua nykysin ja kun ei voi sanoa syytäkään niin hermot ratkeilee yrittämisestä huolimatta.

Itse en halua erota ja kun toinenkaan ei saa sitä sanottua, että haluis erota, niin silloin taitaa todella olla parasta, että antaa sille toiselle omaa tilaa.. Ehkä se siitä sit suttaantuu...

Kuin suoraan minun suhteestani... haluaisin myös neuvoja!