--Mutta minkäluonteinen ongelma rauhan säilyminen oikeastaan on nykymaailmassa? Sen edellytykset ovat aivan uudenlaiset - ne poikkeavat menneinä aikoina vallinneista maailmanrauhan säilymisen ehdoista yhtä jyrkästi kuin sota, jota yritämme välttää, poikkeaisi entisajan sodista. Nykyaikana sotaa käydään asein, jotka aiheuttavat tavattoman paljon enemmän tuhoa kuin entiset sodankäyntivälineet. Sota on itseasiassa suurempi paha kuin koskaan ennen. Aikoineen sitä oli mahdollista pitää pahana, johon voitiin alistua, koska se palveli edistystä - oli jopa sen välttämätön ehto.--
On syytä muistaa, että ennen vuotta 1914 varttunut sukupolvi katsoi modernin aseistuksen ja sen aiheuttaman tuhovoiman valtavan kasvun olevan ihmiskunnalle eduksi. Argumenttina esitettiin, että tulevaisuudessa kansainvälisten konfliktien lopputulos ratkeaisi aina paljon nopeammin kuin varhaisempina aikoina ja että kaikki sodat jäisivät tästä syystä varsin lyhytaikaisiksi.
Lisäksi arveltiin, että tulevaisuudessa tällaiset konfliktit aiheuttaisivat verrattaen vähän vahinkoa, koska sodankäyntiin oltiin omaksumassa uusia inhimillisyyttä vaativia sääntöjä. -- Tällaisella myönteisellä kehityksellä on kuitenkin kovin vähän merkitystä, kun sitä verrataan modernien kuolemaa ja tuhoa tuottavien sodankäyntimenetelmien aiheuttamiin mittaviin vahinkoihin. Nykyään sodan "inhimillistäminen" ei tule kysymykseenkään.
Kun nyt tiedämme, miten hirvittävä asia sota meidän aikanamme on, meidän ei pitäisi laiminlyödä mitään keinoja joilla sen uusiutuminen saatetaan saada estetyksi. Ratkaisumme on ennen kaikkea perustuttuva eettisiin arvoihin: kahden viimeksi käydyn sodan aikana olemme syyllistyneet kauhistuttavan julmiin ja epäinhimillisiin tekoihin. Kaikissa tulevissa sodissa teemme vielä hirvittävämpiä rikoksia. Näin ei saa käydä.
Olkaamme urhoollisia ja katsokaamme tosiasioita silmiin. Ihmisestä on tullut yli-ihminen. Hän on yli-ihminen, koska hän kykenee hallitsemaan omia luontaisia fyysisiä voimiaan, mutta myös siksi, että hän pystyy luonnontieteiden ja tekniikan kehityksen johdosta nykyään niin ikään hallitsemaan luonnossa piileviä voimia ja halutessaan panemaan ne liikkeelle. --
Yli-ihmisemme ymmärrys on kuitenkin kohtalokkaalla tavalla puutteellinen. Se ei ole kohonnut yli-inhimilliselle tasolle niinkuin sen olisi pitänyt, jotta se olisi vastannut hänen yli-inhimillisiä voimiaan.--
Nykyisin elämme jälleen aikaa, jolle on luonteenomaista rauhattomuus. Nykyään kansat tuntevat jälleen toisten kansojen uhkaavan niitä. Nykyään meidän on jälleen suotava kaikille oikeus puolustautua niillä hirvittävillä aseilla, jotka ovat nyt käytettävissämme.
Uskon ilmaisseeni tässä ajatuksia, jotka ovat miljoonien länsimaalaisten mielessä, kun he elävät pelon vallassa ajatellen tulevaa sotaa. Ymmärrettäköön sanani niiden todellisen tarkoituksen mukaisesti, mikäli ne kantautuvat niiden ihmisten korviin, jotka elävät raja-aidan tuolla puolen ja joita ahdistaa sama pelko.
Varokoot ne, joilla on käsissään kansojen kohtalo, tarkoin tekemästä mitään sellaista, mikä saattaa huonontaa asemaamme tai vaarantaa sitä nykyisestäänkin. Ottakoot he sydämenasiakseen apostoli Paavalin sanat: "Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kansojen kanssa." Apostolin sanat pätevät yksilöihin, mutta yhtä lailla myös kansoihin. Tavoitelkoot kansat rauhanpyrkimyksissään mahdollisuuksien äärirajoja, jotta ihmisen henki saa aikaa kehittymisen ja vahvistumiseen - ja aikaa toimintaan.
-Ote puheesta, jonka Albert Schweitzer piti Oslossa marraskuussa 1954 Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen johdosta.
On syytä muistaa, että ennen vuotta 1914 varttunut sukupolvi katsoi modernin aseistuksen ja sen aiheuttaman tuhovoiman valtavan kasvun olevan ihmiskunnalle eduksi. Argumenttina esitettiin, että tulevaisuudessa kansainvälisten konfliktien lopputulos ratkeaisi aina paljon nopeammin kuin varhaisempina aikoina ja että kaikki sodat jäisivät tästä syystä varsin lyhytaikaisiksi.
Lisäksi arveltiin, että tulevaisuudessa tällaiset konfliktit aiheuttaisivat verrattaen vähän vahinkoa, koska sodankäyntiin oltiin omaksumassa uusia inhimillisyyttä vaativia sääntöjä. -- Tällaisella myönteisellä kehityksellä on kuitenkin kovin vähän merkitystä, kun sitä verrataan modernien kuolemaa ja tuhoa tuottavien sodankäyntimenetelmien aiheuttamiin mittaviin vahinkoihin. Nykyään sodan "inhimillistäminen" ei tule kysymykseenkään.
Kun nyt tiedämme, miten hirvittävä asia sota meidän aikanamme on, meidän ei pitäisi laiminlyödä mitään keinoja joilla sen uusiutuminen saatetaan saada estetyksi. Ratkaisumme on ennen kaikkea perustuttuva eettisiin arvoihin: kahden viimeksi käydyn sodan aikana olemme syyllistyneet kauhistuttavan julmiin ja epäinhimillisiin tekoihin. Kaikissa tulevissa sodissa teemme vielä hirvittävämpiä rikoksia. Näin ei saa käydä.
Olkaamme urhoollisia ja katsokaamme tosiasioita silmiin. Ihmisestä on tullut yli-ihminen. Hän on yli-ihminen, koska hän kykenee hallitsemaan omia luontaisia fyysisiä voimiaan, mutta myös siksi, että hän pystyy luonnontieteiden ja tekniikan kehityksen johdosta nykyään niin ikään hallitsemaan luonnossa piileviä voimia ja halutessaan panemaan ne liikkeelle. --
Yli-ihmisemme ymmärrys on kuitenkin kohtalokkaalla tavalla puutteellinen. Se ei ole kohonnut yli-inhimilliselle tasolle niinkuin sen olisi pitänyt, jotta se olisi vastannut hänen yli-inhimillisiä voimiaan.--
Nykyisin elämme jälleen aikaa, jolle on luonteenomaista rauhattomuus. Nykyään kansat tuntevat jälleen toisten kansojen uhkaavan niitä. Nykyään meidän on jälleen suotava kaikille oikeus puolustautua niillä hirvittävillä aseilla, jotka ovat nyt käytettävissämme.
Uskon ilmaisseeni tässä ajatuksia, jotka ovat miljoonien länsimaalaisten mielessä, kun he elävät pelon vallassa ajatellen tulevaa sotaa. Ymmärrettäköön sanani niiden todellisen tarkoituksen mukaisesti, mikäli ne kantautuvat niiden ihmisten korviin, jotka elävät raja-aidan tuolla puolen ja joita ahdistaa sama pelko.
Varokoot ne, joilla on käsissään kansojen kohtalo, tarkoin tekemästä mitään sellaista, mikä saattaa huonontaa asemaamme tai vaarantaa sitä nykyisestäänkin. Ottakoot he sydämenasiakseen apostoli Paavalin sanat: "Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kansojen kanssa." Apostolin sanat pätevät yksilöihin, mutta yhtä lailla myös kansoihin. Tavoitelkoot kansat rauhanpyrkimyksissään mahdollisuuksien äärirajoja, jotta ihmisen henki saa aikaa kehittymisen ja vahvistumiseen - ja aikaa toimintaan.
-Ote puheesta, jonka Albert Schweitzer piti Oslossa marraskuussa 1954 Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen johdosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varsinkin kun se pidettiin "kylmän sodan" kiivampina aikoina vety ja atomipommien uhan alla.
Albert Schweitzer ei vain tiennyt viellä mitään "täsmä aseista" jotka nykyisin säästävät sivilejä paremmin kuin joukkotuhoaseet joita ikävä kyllä edelleen himoitaan.
Vastustan tietenkin kaikenlaisia sotia,jos vain muilla keinoin saadaan kansat vapautumaan diktaattoreista jotka kuvittelevat olevansa "jumalasta" seuraavia ja pitävät kansansa kurjuudessa tai muuten ovat uhkana maailmanrauhalle.
Varohan ettet saa rauhanaktivistia svartseniggeriä kimmppuusi silloin sinulle käy huonosti.Ne ovat jo soluttautuneen kaapeloimaan omia identifioimismenetelmiään,niiden pään menoksi jotka rauhaa ja varsinkin sheriffin rauhaa häiritsevät.
Schweitzer oli kristitty ja varmaankin puhui vakaumuksesta. Hänen humaania ajatusmaailmaansa vasten on sitäkin irvokkaampaa se, että Bushin sotaretkeä ovat USAn kristityt innokkaimmin kannattamassa. Jopa Puskan valinta presidentiksi oli fundamentalistien mielestä ennemmin Jumalan kuin kansan päätös.
Bushin sisäpiirihän kokoontuu tunnetusti rukouspiirissä, jossa ihmisten Heimojumalat sanovat heille toiveensa ja jossa he kristinuskon traditioiden mukaisesti käyttävät mustan magian rituaaleja viattomia vastaan.