Hep. täräytän tähän kyselyn, kun minua alkoi kovasti kiinnostaa eräs asia. Rek. nimimerkit voivat mieluusti vastata nimettömänä, mikäli asia olisi arkaluontoinen.
Amer. tutkimuksen mukaan naiset odottavat mieheltä kovasti toimeliasta panosta sekä perheen elättämiseen (rahan ansaitseminen) ja myös osallistumista muutoin.
Tästä juolahti mieleeni, että jos mies olisikin "laiska" ts. vaikka valmis tekemään vähemmän kokonaistyöaikaa kuin nainen, olisi tämä mahdollisesti avioeron eräs tärkeimpiä syitä, tai ainakin eräs siihen kovin myötävaikuttava tekijä.
Kysyisinkin, mikäli olet nainen, joka olet kokenut eron, onko näin?
(Tuo saattaa olla naiselle niinkin perustavaa laatua oleva tarve - vrt. alla avaukseni perheissä naisten vs. miesten kokonaistyöaikatilastoista - että se voi olla mahd. suurempi avioeron syy kuin vaikkapa puolison uskottomuus?)
Amer. tutkimuksen mukaan naiset odottavat mieheltä kovasti toimeliasta panosta sekä perheen elättämiseen (rahan ansaitseminen) ja myös osallistumista muutoin.
Tästä juolahti mieleeni, että jos mies olisikin "laiska" ts. vaikka valmis tekemään vähemmän kokonaistyöaikaa kuin nainen, olisi tämä mahdollisesti avioeron eräs tärkeimpiä syitä, tai ainakin eräs siihen kovin myötävaikuttava tekijä.
Kysyisinkin, mikäli olet nainen, joka olet kokenut eron, onko näin?
(Tuo saattaa olla naiselle niinkin perustavaa laatua oleva tarve - vrt. alla avaukseni perheissä naisten vs. miesten kokonaistyöaikatilastoista - että se voi olla mahd. suurempi avioeron syy kuin vaikkapa puolison uskottomuus?)
Vastaukset 18
Vanhimmat
...kuinka monella miehellä vaimon "laiskuus" (ts. tunne, että hän tekee vähemmän työtä - m.l. ansio/kotityö) on ollut avioerossa tärkeä peruste?
olisi varmasti suurin syy, eikä esimerkiksi vaimon uskottomuus.
miksi tuollaisia pidettäisiin syinä. Varmasti tulevan vaimon tulotaso on ollut selvillä ennen naimisiin menoa. Jos ollaan menty opiskeluaikoina naimisiin niin jotain voi päätellä siitä mitä nainen opiskelee.
Kotitöiden vuoksi eroaminen olisikin sitten jo varsin erikoista.
ja niiden syyt ovat seuraavat:
1. Mies löysi uuden
2. Nainen löysi uuden
3. Mies oli pettänyt, mutta kävi ilmi että nainenkin oli
4. Ero sovussa
5. Pettämistä
6. Pettämistä
7. Mies joutui työttämäksi ja tulotaso laski rajusti
8. Jotain käsittämätöntä mistä ei kukaan lopuksi ottanut selvää
Kai sitä erotaan pääsääntöisesti (käsittääkseni) erilaisten pettämisten ja turpaan mättöjen seurauksena. Näin olettaisin jos asiaa ajattelee naisen kannalta. Varmaan sitä "parempaankin" vaihtamista tapahtuu.
Eroja tulee niin paljon nykyisin, että syyt ovat varmaan melko olemattomiakin välistä. Mene ja tiedä.
minä nain teini-ikäisenä juntin, ja huomattuani mokan tein pikaisen korjausliikkeen. Ei siinä sen syvempiä...
Koet siis olevasi jotenkin parempi ihminen kuin toinen.
Juntti on juntti ja junttien paras olla keskenään, ei keneltäkään pala päreet, mitä sillä on tekemistä toisten paremmuudesta tai huonommuudesta? Kärsitkö itse komplekseista?
tuollaisilla asioilla ei ole mitään tekemistä kokemisen kanssa. Se on tietämistä.
mutta aivan eivät rahkeet riittäneet sanomaan :D
ei työaika ollut eron syy. Enemmänkin se, ettei ex kyennyt näkemään sitä työmäärää joka minulle jäi. Ei sillä, että vaatisin tai olisin vaatinut tekemään siivousta kotona tai lasten kanssa enemmän, mutta olisi voinut ymmärtää sen työmäärän joka minulla oli ja siitä johtuva uupumus..
Olettaen, että mies ei tekisi tai olisi valmis tekemään täyttä päivää töitä, vaikka olisi mahdollisuus, niin katsoisin kyllä sen laiskuudeksi. Ja en pidä laiskoista ihmistä.. He ovat silloin ylipäätään aika hölliä joka asiassa.. Joten voisin uskoa, että se saattaisi aiheuttaa eron, mikäli olisin sellaisen laiskamadon kanssa erehtynyt naimisiin..
avioharhoista. Syyttää aina miestään....johtaa eroon !!
olisi se kiva että miehetkin olisivat työteliäitä ja yhtälailla elättäisivät perhettään..siinä missä naisetkin.
itellä vaan kävi paska m..ihä kun tutustuin ja rakastuin mieheeni niin hän teki konkurssin..joten 13 vuotta elätin häntä ja lapsiamme..hänestä tuli yhteiskunta luuseri ja juoppo jolla oli itsetunto ongelmia ja tehän tiedätte mitä siitä seurasi..noh väkivaltaa..
Liitto loppui kuten rakkauskin ja elättämisestä tai osllistumisesta kodintehtäviin ei voinut puhua minun tapauksessani..mutta tämä onkin vain minun tarina eikä sitä voi yleistää!
Mutta sanonpahan vaan että paskan marjat tollaselle tutkimukselle..sen on taatusi tehnyt joku mies kotisohvalla muniaanraapiessa ja vaivatessa kolmea aivosoluaan!!Vitsivitsi!!
Olen muuten ihmetellyt että miksi miehet ovat täällä femmupalstalla niin kovin kärkkäästi esillä..Onko vaimot antaneet eväät?
Amerikkalaisten tutkimusten soveltaminen tänne suomalaiseen yhteiskuntaan on aina arveluttavaa. Näin on etenkin, jos keskustellaan avioliittoinstituutiosta. Amerikassa avioliitto on myös työsuhde naiselle, kotirouva on siellä vielä kohtalaisen yleinen. Mikäli perheen elatus on kokonaan miehen tehtävänä, niin silloin rahan ansaitsemisenkyky on tärkeä. Myös osallistuminen perheen hyvinvointiin muutoinkin on oleellinen tekijä. Kotona olevan naisten virikeympäristö on aika pieni, vapaa-aikaa on silloin myös käytettävä ulkopuolisten virikkeiden hakemiseen. Myös lasten kannalta, isien osallistuminen perheen arkeen on merkityksellinen. Lapsillakin on silloin aika pienet ihmissuhdekuviot.
Laiskuuteen liittyy usein paljon muutakin, kuin töistä laisteleminen. Usein mukana on myös henkinen velttous, joka on rasittava piirre kenessä tahansa. Itse en ole eronnut, enkä ole sitä suunnittelemassakaan. Mutta voisin varsin hyvin kuvitella, mikäli olisin aikoinaan sen virheen tehnyt, että olisin naimisiin mennyt (henkisesti velton/laikan ihmisen kanssa) niin eroakin voisin harkita.
Työelämässä menestyminen, samoin kuin kotitöihin osallistuminen, on varsin luonnollista ihmiselle, joka on aktiivinen ja sitoutunut siihen elämään, jonka on itse itselleen valinnut.
Tuo on vähän kuin munakkaan tekeminen ja munien säästäminen, halutaan rahaa miehiltä ja samalla yhteustä aikaa. Yleensä ei toki aina toisensa pois sulkevia. Parhaiten mies tekee itsensä ja perheensä kannalta kun tasapainottaa nuo molemmat, näin ei pala loppuun ja rahaakin tulee mukavasti, ja elämä ilman rahaa kun on nykyään aika vaikeaa...Mutta tottahan tuo on, että naiset odottavat mieheltä panostustaperheen elättämiseen nykyäänkin ja pitäähän jälkikasvustaan huolta pitää. Ja jos mies joutuu työttömäksi, niin eipä kovni harvinaista ole yleensä avioerokaan... Mutta eihän saa yleistää:-) mutta yleiset linjat pitää pystyä vetämäänkin...
..ajateltuna parisuhde hajoaa, jos suhteessa on enemmän kuin pari..
..avioliitto on sitten oma lukunsa..
Ei ole merkitystä vaikka vaimo ei tekisi mitään.
Ei ole, eikä voi jotenkin mitenkään vaikuttaa meidän suhteeseen.
Itse usein sanonkin, että ei tarvitse tehdä mitään. Kun vaimo itse tekee kaikenlaista. Joskus on jopa pakko mennä auttamaan, kun naiset näyttävät tekevän kaikenlaista.
(minut ymmärretään 100% väärin, jos sanon, että joskus naista täytyy oikeasti kieltää tekemästä, että naisen kädestä täytyy työvälineet ottaa pois, väkisin vaikka.
tämä yleisesti siis. te ette ymmärrä omahyväiset paskiaiset että minä puhun parisuhteesta, jossa on mies ja nainen ja jotka molemmat rakastavat toista pyyteettömästi.
kun mies pelkkää rakkauttaan asettuu työn ja naisen väliin, niin mies ja nainen kokee suuren ilon tunteen keskenänsä. nainen hapuilee työvälinettä, mutta mies on siinä edessä, tuo hetki on jotakin suurta leikkiä, naurua. oikeasti. aitoa sellaista iloa.
mutta feministit kääntävät minun sanomiseni ja kirjoitukseni 100% väärin. feministeistä minä pakotan ja alistan naista. mutta vaimoni kyllä tietää, koska on kokenut jotakin sellaista, mistä feministit ovat jääneet paitsi. kirjoitin siis yleisesti)
Itse olen iloinen kun vaimo tekee tai on tekemättä sellaista mistä tykkää ja on onnellinen.
Työ on taakka. (tätä ei tässä yhteiskunnassa meinata tajuta sitten millään)
Myöskään vaimo ei käske minua tekemään mitään.
- Tärkeintä on että on iloinen ja onnellinen. Ja että elämässä on asioita mitkä tuovat hymyn. Ja että elämä ei ole mitään pakkopullaa.
************************************************
Olen sitä mieltä, että miehen elämää ei rasita
jos vaimo ei tee mitään nk. ansiotyötä.
Miehen elämää rasittaa, jos toiset miehet rasittavat miehen vaimoa, ja nuo miehet
jättävät itse tekemättä ja teetättävät
naisilla hommat.
************************************************
- Naiset yhteiskunnassa ovat miehisen maailman orjia. Vieläpä usein sitä täysin tiedostamatta sitä itse. Naiset eivät ole löytäneet yleisesti omaa tietänsä. Moni nainen velvoittaa miehen työntekoon ja vaatimuksia on kaikenlaisia.
Nainen ei ole ymmärtänyt, että vaikka mies onkin määritellyt mieheyden, niin nainen ei silti saa mieheyttä määrittää. Jos nainen määrittää mieheyden, se on sama kuin velvottaisi miehen.
-- Aivan sama asia, jos minä mies, määrittäisin naiseuden. Tekisin täysin väärin. Jos minä määrittelisin mitä naisen täytyy tehdä ja olla, minä velvoittaisin naisen olemaan jotakin, mitä itse olen määritellyt, olisin naimisissa itseni kanssa. Ja tällöin en voisi koskaan olla onnellinen.
--- Me miehet usein määrittelemme naiseuden. Omaksi tuhoksemme. Emme saa koskaan naisilta mitään aitoa, jos asetamme pienintäkään vaatimusta naista kohtaan.
Monta parisuhdetta on kaatunut siihen, että mies tahi nainen on asettanut toiselle velvollisuuksia tai määräyksiä.
Sitä ei käsitetä, miten suuri asia on pyyteetön rakkaus. Pyyteetön rakkaus saattaa jossakin vaiheessa vaikuttaa "löperöltä", "lössöltä". Mutta toinen sen ymmärtää kohta.
Siinä vaiheessa kun molemmat ovat sen huomanneet, alkaa suhde rakentua täysin eri tavoin. Mutta siihen voi mennä aikaa. Siinä matkalla voi tulla vaikka sydänsuruja toisen huomaamattomuuden tähden.
Pettämistä ei tarvitse kestää. Mutta joskus pohjakosketus näyttää tien. Jos toinen pettää, mutta toinen on pyyteettömästi rakastanut. Toinen on pettänyt vain sen takia, koska ei ole toisen pyyteettömää rakkautta huomannut. Pettäjän kanssa kenenkään ei tarvitse olla nimittäin. Mutta jos pettäjä huomaa, minkä on vaarassa menettää, koska varmasti menettääkin ... Niin suuri on se kyyneleiden määrä kun anteeksi pyytää. Tässä vaiheessa, pohjakosketus on suunnan näyttänyt. Ja yhteen palaaminen tapahtuu. Mutta kyyneliä on oikeasti paljon siinä anteeksipyynnössä ...
... Koska pyyteetön rakkauskin voi nimittäin lähteä menemään. Jos toinen pettää.
Ja yhteiskunta yleisesti onkin sen jo menettänyt.
Olen rikollinen, yhteiskunta on sitä mieltä, kun kirjoitan näin ...
"joskus naista täytyy oikeasti kieltää tekemästä, että naisen kädestä täytyy työvälineet ottaa pois, väkisin vaikka."
- Ihmiset eivät ymmärrä, että minä kirjoitan miehen ja naisen parisuhteesta. Sitä mitä mies ja nainen ovat keskenään.
Molemmat tarjoavat lepoa toisillensa siinä nimittäin. Lepoa ja mukavaa oloa. Aivan kuin vaimoni tulee pellolle ja sanoo vakavalla naamalla ottaen kuokan pois kädestä lempeän varmasti, "Tulisitko syömään, sinulla on varmasti jo nälkä".
Tuo hetki, mitä yhteiskunta ei ole koskaan kokenut. Siinä mies ja nainen riemuitsevat ja iloitsevat. Estävät toisiaan tekemästä työtä, jotta aikaa jää levolle. Yhteiselle riemulle.
Mutta yhteiskunta tuomitsee minut rikolliseksi.
Jos lakien ja säännösten mukaan mentäisiin "oikein", niin tuo mitä kirjoitin ...
"naista miehen täytyy oikeasti kieltää työtä tekemästä, että naisen kädestä täytyy työvälineet ottaa pois, väkisin vaikka."
- Niin minut yhteiskunta tuomitsee rikollisuudesta nais-sukupuolta kohtaan. Saan yhteiskunnassa tuollaisesta kirjoituksesta syytteen syrjinnästä.
Vaikka kotosalla elelemme rauhallista ja onnellista elämää kahdestaamme. Naureskellaan ja iloitaan. Väkivaltaa tms. ei perheessämme ole. "VÄkisin" -tarkoittaa lempeästi.
- Käsitätte 100% väärin. Mutta. En tosiaankaan tarkoita väkivaltaa.
Esimerkkinä havainnollistavana. Tämä on kertomus M156 kertomana. Eli kuinka kävi hyvälle ystävälleni kerran, M156:lle, joka kirjoittaa samalla tavalla kuin minä ;).
M156:n kertomaa.
"
Eli kotiini tultiin, ovelle. Minut viedään, poliisi tulee ja pamputtaa.
Olen syytettynä syrjinnnästä. Loukkaan kirjoituksillani koko nais-sukupuolta. Ainoa joka minua ymmärtää, on rakas vaimoni. Hän tietää, koska oikeasti elää kanssani. Hän tietää totuuden.
Poliisi siis tulee, vie minut vaimoni käsistä. Vaimoni, nainen, on täysin hämillään "Mitä ihmettä, mistä sinua syytetään muka ..."
Minut viedään väkisin. Koitan rimpuilla poliisin otteesta. Mies ja naispoliisi tulivat hakemaan. Soittavat apujoukkoja. Tulee kolme poliisia lisää taltuttamaan yli 100 kiloista M156:sta.
Rimpuilen ja lopulta poliisi tainnuttaa minut.
Itkevälle ja surevalle vaimolleni kerrotaan, että tuo mies syrjii koko nais-sukupuolta. Vaimolleni selitetään, että vaimoni on ollut vain näennäisesti onnellinen kaikki nämä vuodet. "Nyt tiedät sen" -sanovat.
"Hyvä että tässä vaiheessa sait sen tietoosi. Tätä ennen et ole sitä tiennyt." - Mies- ja naispoliisi lausuvat yhteen ääneen.
Vaimoni ohjataan vastentahtoisesti tukiryhmään. Tukiryhmä selvittää vaimolleni juurta jaksain, kuinka typerän miehen kanssa on elänyt. Ja että nyt kaikki on jälleen hyvin. Olette erillänne vihdoinkin.
Vaimoni hermostuu täysin mitä "tukiryhmä" kertoo. "Mitä te puhutte", "Saatanan paskat!" -huutaa. "Ettekö te tajua mitään."
Vaimoni sanomisia ihmettelevät. Kutsuvat paikalle tohtorin. "M156 oli sekoittanut naisen päätä jo monta vuotta", "Ei ole ihme että nainen noin sekoilee."
Poliisit siis veivät minut. "Tukiryhmä" lääkitti vaimoani rauhoittavilla.
"
M156 jatkaa vielä ironiseen sävyyn ...
"
Yhteiskunta on voittanut. Jälleen on yksi parisuhde saatu "järkiinsä". Yhteiskunnalle on tärkeää, että mies ja nainen saadaan erotettua toisistaan.
"
M156 jatkoi ...
"
Ovelana kaverina karkasin vankilasta ja kävin "hakemassa" vaimoni tukiryhmästään.
Karkasimme yhteiskuntaa, ja nyt elelemme sen rajamailla. Kuitenkin onnellisina.
Olemme etsintäkuulutettuja.
Minä olen etsintäkuulutettuna syrjinnästä koko nais-sukupuolta kohtaan.
Vaimoni taas on määritelty "itselleen vaaralliseksi". Lääkärit ovat huolissaan.
- Että tällainen tapaus. Itkeäkö tässä vaiko nauraa ...
"
- Että sellainen tapaus oli M156:lla. Miettikäähän vielä näitä asioita.
Mielestäni M156 panostaa elämässään vain tärkeisiin asioihin.
Kuten juuri perheeseen ja onnellisuuteen.
Mitä muuta sitä kaipaakaan ...