päätin tässä kännipäissäni lähteä lätkimään. mahtava fiilis!
erosin just kirkosta
iip
251031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Yleisen käsityksen mukaan tärkeitä päätöksiä ei saa tehdä, jos ei ole kykenevä arvioimaan päätöksen vaikutuksia. Jostain syystä täysin asioista tietämätön lapsi voidaan liittää kirkkoon, mutta siitä eroaminen ei ennen nettiä onnistunut kaatokännissä. Ravintoloissa voisi olla taulukko, joka kertoisi kuinka paljon saisi mitäkin juomaa kirkon jäsenmaksulla.
Kirkon jäsenyyden arvo on vaikea korostaa liikaa. Jos sitä mitataan Koskenkorvalla, on keskivertojäsenyyden hinta noin 15 pulloa vuodessa. Paljon parempi hinta-laatusuhde on Virolaisella viinalla, jota tavallisen ihmisen elinikäisellä kirkkoon kuulumisella menettää yli kuutiometrin. Kirkko saa ehtoollisviinin erittäin edullisesti. Minusta kirkkoon kuulumattomille pitäisi myydä tätä viiniä tasapuolisuuden vuoksi samaan hintaan.
Kirkkoon ja viinaan kuulu myös yhteiskunnan holhoaminen. Alko ei voi kertoa kotisivulla kuinka paljon maksaa Koskenkorva, sillä tietoa pidettäisiin mainoksena. Vapaa-ajattelijoille ei myydä ihmisten osoitteita, sillä joka tietoa lisää se tuskaa lisää. Mitä enemmän ihmiset tietävät kirkosta sitä tuskallisempaa on sen markkinointi.
Jeesus muutti veden viinaksi. Suomessa usein viina muutetaan vereksi. Usko tuo monen elämään sisällön. Viina vapauttaa hetkeksi stressistä. Oikein käytettynä uskonto ja viina auttavat ihmistä kestämään ankean arjen. Ihmisillä pitäisi olla oikeus molempiin, mutta lapsia tulisi suojella kummaltakin.
http://www.kossu.org/viina/elinkustannus_hinta.shtml sivulla on kossun hinta eri aikoina. Tämän avulla voit arvioida paljonko olet menettänyt kirkon jäsenyydellä. Tuotteita kannattaa verrata, sillä lainsäädännön vuoksi kumpaakin on vaikea kilpailuttaa.
Toi kimmokoo ei sitten ymmärrä, että elämänkatsomuksissa ei ole objektiivista keskitietä. On vai joko tai. Hän puhuu ateismin puolelta ja pitää sitä jonain objektiivisena puolueettomuutena.
Uskon puolelta voidaan arvostella ateisteja täysin hänen sanoin, hieman mukaellen:
Jostain syystä täysin asioista tietämätön lapsi voidaan jättää liittämättä kirkkoon. Asia ratkaistaan lapselta kysymättä, ilman hänen tahtoaan.
Koittakaa jo ymmärtää ateistit, että lapsen uskonnonvapautta käyttävät hänen vanhempansa. Muuta ratkaisua ei ole ilman, että päädytään mielivaltaan täysivaltaisia aikuisia ihmisiä kohtaan. Lapsi saa kyllä uskonnonvapautensa, kunhan ensin varttuu riittävästi. Alkoholisti on ratkaisujensa suhteen kuin lapsi. Siksi häneltäkin pitää evätä ratkaisu. Juovuksissa hän on oikeustoimikelvoton. Ratkaisuja voi suomessa tehdä vain oikeustoimikelpoinen ihminen, siis 18v täyttänyt päästään selvä ihminen.
"lkoholisti on ratkaisujensa suhteen kuin lapsi. Siksi häneltäkin pitää evätä ratkaisu. Juovuksissa hän on oikeustoimikelvoton. "
Tästä Elwen kyselikin että miten ihminen joka on ryyppyputken päätteeksi tullut uskoon, voi ikinä päästä taivaaseen tjsp.
Näin esitettynä asia on kuten kerrot: "Lapselle joko kerrotaan jumalasta tai jumalista tai ei kerrota".
Sen sijaan kirkkoon kuulumattomuus *on* neutraali vaihtoehto. Ei-neutraaleja ovat kirkkoon kuuluminen, islam-seurakuntaan kuuluminen tai vaikka vapaa-ajattelijoihin kuuluminen.
Alaikäisen liittäminen kirkkoon on minusta hyvinkin ongelmallinen asia. Tällöin vanhemmat tekevät sitoumuksen, josta he eivät vastaa. Jos lapsi saa tuloja ennen kun kerkiää eroamaan kirkosta, hänen on maksettava kirkollisveroa. Meikäläisen tulkinnan mukaan vanhemmilla on uskonnollisten syiden perusteella oikeus silpoa poikien (mutta ei tyttöjen) sukupuolielimiä. Samaa oikeutta ei ole ei-uskovaisella sadistilla.
Schmalkaldenin sodan seurauksena hyväksyttiin periaate Cuius regio, eius religio eli hallitsijalla oli oikeus päättää koko valtion uskonnosta. Kansalaiset eivät olleet kypsiä valitsemaan uskontoaan. Perheen isällä oli oikeus kurittaa tarvittaessa myös vaimoa, joten kristillisessä yhteiskunnassa ei ollut perheväkivaltaa. Nykyään kunnon isä ei saa enää edes kurittaa lasta vaikka "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Yksilön oikeuksien huomaaminen kahden viimeisen vuosisadan hienoin asia. Miksi lapselta pitäisi kieltää ihmisoikeudet uskonvapauden suhteen?
"Toi kimmokoo ei sitten ymmärrä, että elämänkatsomuksissa ei ole objektiivista keskitietä. On vai joko tai. Hän puhuu ateismin puolelta ja pitää sitä jonain objektiivisena puolueettomuutena."
En puhu ateismin puolesta. Mielestäni jumalan olemassaolon kieltäminen on yhtä lapsellista kuin kieltää joulupukin, näkin tai mörön olemassaolo. Itseasiassa useampi taitaa uskoa jonkinlaiseen sielunvaellukseen, kuolleiden kummitteluun tms. kuin kuulua väestörekisteriin. Meitä on moneksi.
"Koittakaa jo ymmärtää ateistit, että lapsen uskonnonvapautta käyttävät hänen vanhempansa."
Jos vanhemmat ovat uskonnollisia (mitä pääosa ei ole), hän luulee valitsevansa lapselle parhaan vaihtoehdon. Minusta tämä on hyvin samanlainen tilanne kuin jos vanhemmat ottaisivat lainaa alaikäisen lapsen nimissä ja lapsen osaksi jäisi lainan maksaminen.
"Alkoholisti on ratkaisujensa suhteen kuin lapsi. Siksi häneltäkin pitää evätä ratkaisu. Juovuksissa hän on oikeustoimikelvoton. Ratkaisuja voi suomessa tehdä vain oikeustoimikelpoinen ihminen, siis 18v täyttänyt päästään selvä ihminen."
Tästä olemme varsin pitkälle samaa mieltä. Kirkosta eroaminen (palaaminen neutraalin alkuun) ei ole niin merkittävä asia kuin uskontokuntaan liittyminen, joten liittyjien oikeustoimikelpoisuus pitäisi tarkistaa paremmin. Oikeustoimikelvottomiksi pitäisi katsoa myös kaikki ne vanhukset, jotka lahjoittavat varallisuuteen nähden kohtuuttomasti uskonnollisille yhteisöille.
Kirkkoon kuulumattomuus nimenomaan ei ole neutraali vaihtoehto silloin, kun vanhemmat kuuluvat kirkkoon ja pyytävät lapsensa kastamista. Heille ns. vapaa-ajattelijat sanovat: ei käy, lapsi pitää jättää kirkon (ja pelastuksen) ulkopuolelle aikuiseksi saakka. Se on uskonnonvapauden rajoittamista ja kirkon jäsenen ihmisoikeuksien loukkaamista. Miksi ns. vapaa-ajattelijalla pitäisi olla suurempi oikeus kirkon jäsenen ja hänen lapsensa asioihin, kuin ko. ihmisellä itsellään?
että jos vanhemmille kuuluminen johonkin lahkoon on tietoinen valinta, he mielellellään liittävät lapsensakin siihen. Jos laki sen kieltäisi , ei sillä lasten tulevaisuuden kannalta olisi juurikaan merkitystä, vanhemmathan välittävät muksuilleen oman maailmankuvansa joka tapauksessa.
Yli puolella ev-lut kastetuista lapsista on vanhemmat, jotka kuuluvat kirkkoon tavan vuoksi ja eivät itse ole juurikaan taikauskoisia tai ovat sitä hyvin erilailla kuin lahko opettaa. Näiden lasten tulevaisuuden ja kehityksen kannalta ainakin minä kyseenalaistan tarpeen opettaa taikauskoa totena ja valehdella jumalista yms.
Asiassa on merkittävää lähinnä se että nämä aidot krisselit, joita on kuitenkin vain muutama prosentti, vetoavat mielellään oman manipulointinsa oikeutukseen nimenomaan lahkonsa jäsenmäärällä. Jotta tuo saataisiin todellisiin lukemiin, siihen muutamaan prosenttiin, sivullisista ei saa enää tehdä uhreja.
"Heille ns. vapaa-ajattelijat sanovat: ei käy, lapsi pitää jättää kirkon (ja pelastuksen) ulkopuolelle aikuiseksi saakka."
Tuo riippuu vähän lahkosta. Esim. hell-und-die vastaa samalla tavalla.
Hymyilyttää kun taikauskoiset eivät edes keskenään pääse sopuun siitä koska eräs heidän merkittävimmistä riiteistään tulee suorittaa.
että kastamaton lapsi joutuu kadotukseen?
Kirkolle on erittäin tärkeää, että lapset liitetään kirkkoon arvostelukyvyttöminä. Yhä harvemmassa kodissa lapset oppivat rukoilemaan puhumattakaan tietämään mitään Raamatusta. Kirkon kannalta on uskonnonopetus ja rippikoulu keskeisiä lasten pitämiseksi kirkossa. Tämän vuoksi uskonto pitäisi saada pois koulusta. Rippikoulun suosio laskee koko ajan. Toivottavasti Prometheus-leirit löytävät myös kirkkoon kuuluvat nuoret (tyttäreni mukaan leiri on todella hyvä).
Monessa kohdassa laki on asettunut lapsen puolelle vanhempiaan vastaan ja uskon, että ennemmin tai myöhemmin hyväksytään lapsille uskonnonvapaus.
on lähinnä se että rippikouluhan käydään jotta saataisiin siihen kuuluvat, usein tuhansien eurojen lahjukset.
Jos et käy, et saa niitä.
Prometheus leiri toimii korvikkeena, käymällä tuon olet oikeutettu saamaan vastaavat lahjukset, pl. tiukkapipoisimmat sukulaisesi.
Se varmaan on kiva ja hauska sosiaalinen, ihmistä kehittävä tapahtuma. Vielä paremmaksi se muuttuu kun tuo pakko poistuu, siis taloudellinen.
Jolloin hihhuli saa kelata riparin ja normaali, terve yhteiskunnan valioyksilö voi käydä prometheuksen tai olla ilman.
LOL
Tyttäreni ei halunnut ketään leirin päättäjäisiin, joten kukaan ei mennyt. Hän ei saanut yhtään lahjaa, mutta siitä huolimatta hänen mielestään leiri oli hieno juttu. Ainoa joka tuli murheelliseksi oli äitini, joka olisi halunnut antaa kummilapselle ristin. Kaikki perinteet katkeavat joskus.
miksei kirkossa voitaisi toimittaa lapselle pelkkää kasterituaalia kadotuksella peloteltujen vanhempien rauhoittamiseksi, ilman että lapsi samalla liitetään juridisesti kirkkoon.
Kirkko ei tietenkään sellaisesta tykkäisi, mutta se olisi kuitenkin edistystä lapsen uskonnollisen itsemääräämisoikeuden suuntaan.
Tällainen käytäntö on ainakin metodisteilla. Metodistit kastavat pieniä lapsia, jotta lapsi pääsisi Kristuksen yhteyteen, mutta seurakunnan jäseneksi liitytään vasta aikuisena henkilökohtaisen uskonratkaisun ja uskontunnustuksen myötä.
Luterilaisen (samoin kuin muidenkin suurten kirkkokuntien) kannalta tämän ratkaisun ongelma on se, että siinä kaste erotetaan kirkon jäsenyydestä tavalla, joka ei ole perinteisen kristinuskon tulkinnan mukainen. Sen mukaanhan kaste nimenomaan tuo mukanaan kirkon jäsenyyden, koska kirkko on nimenomaan kastettujen yhteisö. Koska Jumala itse ottaa lapsen kasteessa kirkkonsa jäseneksi, ei voida ajatella, että kirkon jäsenyys seuraisikin vasta myöhemmin, kastetun oman tunnustusaktin seurauksena. Kastetun tunnustus kylläkin vahvistaa hänen jäsenyytensä kirkossa, mutta se ei luo sitä.
"Koska Jumala itse ottaa lapsen kasteessa kirkkonsa jäseneksi, ei voida ajatella, että kirkon jäsenyys seuraisikin vasta myöhemmin, kastetun oman tunnustusaktin seurauksena."
Ortodoksisessa kirkossa lapsi voi osallistua ehtoolliselle ja hän on osallisena kaikista armolahjoista. Rippikoulun jälkeen luterilaisesta tulee kirkon täysivaltainen jäsen.
Käsittääkseni moni helluntailaisen lapsi mieltää itsensä helluntailaiseksi vaikka ei ole kastettu. Miksi luterilaisuudessa ei voitaisi ajatella kahden "regimentin" kautta jäsenyyttä. Kasteessa lapsesta tulee kristitty (vastaa parhaimmillaan helluntailaista ennen kastetta). Hän on Jumalan lapsi, mutta valtion kirjanpidossa hän ei kuulu kirkkoon ennen kuin aikuisena liittyy seurakuntaan (helluntailaisten kaste, jossa halutaan liittyä seurakuntaan).
"... kaste nimenomaan tuo mukanaan kirkon jäsenyyden, koska kirkko on nimenomaan kastettujen yhteisö."
Vapaa-ajattelijatkin on meillä kastettujen yhteisö. Pääosa ortodoksisista piispoistakin on kastettu luterilaisiksi.
Rippikoulun ja konfirmaation merkityksestä on ajateltu luterilaisessa kirkossa aikain saatossa hieman eri tavalla, ja nykyäänkin asiassa on erilaisia painotuksia.
Lutherhan aikoinaan poisti käytöstä katolilaisen konfirmaation. Hänestä kristityn tuli päästä ehtoolliselle, kun hän ymmärsi, mistä ehtoollisessa oli kysymys, samoin hänen tuli tuntea evankeliumin pääkohdat. Koska ehtoollisvieraiden tiedon tasosta ei aina ollut varmuutta, kehittyi luterilaisuudessa tapa kuulustella ehtoolliselle pyrkijät ennen heidän ensimmäistä ehtoollisella käyntiään. Koska yhden sun toisen toivorikkaan ehtoollisvieraan käsitykset kristinopista osoittautuivat hatariksi, syntyi 1600-luvulla tapa ryhtyä opettamaan kristinoppia ennen ehtoolliselle pääsyä. Tämä on meidän rippikoulumme alku.
Koska ehtoollisella käynti toi luterilaisessa Ruotsissa runsaasti oikeuksia - esimerkiksi sen kuuluisan naimaluvan -, muodostui tapa juhlia ensimmäistä ehtoollisellakäyntiä. Olihan ehtoollisella käynyt saanut oikeuksia, jotka tekivät hänestä "aikuisen". Hän sai esim. mennä naimisiin ja perustaa perheen.
1700- ja 1800-lukujen herätysliikkeiden myötä alettiin korostaa, että ensimmäinen ehtoollinen oli samalla myös uskon tunnustamisen juhla. Tällöin ehtoollisella kävijä tunnusti omakseen sen uskon, johon hänet oli aikoinaan kastettu. Samalla luterilainen rippikoulun päätös alkoi saada piirteitä katolisesta konfirmaatiosta. Myös sisällöllisesti konfirmaatio alettiin mieltää "kasteen vahvistamiseksi". Luterilaisittain tämä on vieras ajatus, koska luterilaisen tunnustuksen mukaan kaste ei tarvitse vahvistusta, vaan se on aina pätevä.
Nykyinen konfirmaatiokäytäntö sisältää siis piirteitä, jotka ovat kehittyneet historian varrella. Yhtäältä konfirmaatio on aikuistumisjuhla, jossa konfirmoitava saa tiettyjä oikeuksia. Samalla se mielletään myös oman uskon tunnustamisen juhlaksi, erityisen esirukouksen ja siunauksen juhlaksi tai vielä muutenkin.
"Miksi luterilaisuudessa ei voitaisi ajatella kahden "regimentin" kautta jäsenyyttä. Kasteessa lapsesta tulee kristitty (vastaa parhaimmillaan helluntailaista ennen kastetta). Hän on Jumalan lapsi, mutta valtion kirjanpidossa hän ei kuulu kirkkoon ennen kuin aikuisena liittyy seurakuntaan (helluntailaisten kaste, jossa halutaan liittyä seurakuntaan)."
Mahdollistahan olisi paljonkin, mutta tähän liittyy teologisia ongelmia. Vertailu helluntailaisuuteen ontuu jo sikäli, että helluntailiikkeessä ei kastamattomia pidetä seurakunnan jäseninä. Itse asiassa kastekaan ei riitä, vaan ensin pitää olla usko ja vasta sitten kaste.
"Vapaa-ajattelijatkin on meillä kastettujen yhteisö."
Suurin osa vapaa-ajattelijoista lienee todellakin kastettu. Puhtaan dogmaattisesti he siis kuuluvat edelleenkin Kristuksen kirkkoon, vaikkeivät he itse tästä kuulumisesta ilahtuisikaan. Jos kastettu vapaa-ajattelija tulee toisiin ajatuksiin, hänen suhteensa Jumalaan perustuu edelleenkin hänen kasteeseensa. Jos hän haluaa liittyä uudelleen luterilaiseen kirkkoon, häntä ei kasteta.
"Pääosa ortodoksisista piispoistakin on kastettu luterilaisiksi."
Totta, ja ortodoksinen kirkko on tunnustanut heidät Kristuksen kirkon jäseniksi nimenomaan tämän kasteen perusteella.
jäänne joka elää enää ainoastaan koska lapset ostetaan osallistumaan, lahjotaan rippilahjoilla.
"Hänestä kristityn tuli päästä ehtoolliselle, kun hän ymmärsi, mistä ehtoollisessa oli kysymys, samoin hänen tuli tuntea evankeliumin pääkohdat."
Uudessa testamentissa vallitsevana kastekäytäntönä on aikuiskaste. Jeesus kutsui luoksensa lapsia, mutta ei missään kohtaan käskenyt kastaa lapsia. Lähetyskäskyssä hän sanoi "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." Mitään ongelmaa ei olisi ellei kirkko olisi siirtynyt lapsikasteeseen, jolloin kyse ei enää ole henkilökohtaisesta valinnasta.
"Tämä on meidän rippikoulumme alku."
Kaste ja opetus epäilemättä vaatii muitakin opettamaan kuin vanhemmat, jos oikeasti halutaan saada kansa oppimaan. Sergei Okulovin mukaan luterilaisten lähellä asuvat ortodoksit ymmärsivät Raamatun sanoman paremmin kuin saloilla elävät ortodoksit, joten rippikoulu oli aikanaan hyvä koulu. Idea on kopioitu myös ortodokseille.
"Vertailu helluntailaisuuteen ontuu jo sikäli, että helluntailiikkeessä ei kastamattomia pidetä seurakunnan jäseninä. Itse asiassa kastekaan ei riitä, vaan ensin pitää olla usko ja vasta sitten kaste."
Kun puhuin nuorista, jotka kokevat olevansa helluntailaisia vaikka heitä ei ole kastettu, ajattelin hyvän ystäväni perhettä. Isä, jonka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti, on kirkon palveluksessa ja äiti on helluntailainen. Isommat lapset mieltävät itsensä helluntailaisiksi (joten usko on OK) ja luultavasti menevät kasteelle kun ikää tulee tarpeeksi. Minusta tämä on paras tapa kasvaa kristillisyyteen: esimerkin avulla tapahtuva kristillinen kasvatus, lapsen oma vakaumus, riittävä ikä, kaste.
"Suurin osa vapaa-ajattelijoista lienee todellakin kastettu."
Kirkkoon liittyvistä aikuisista alle 20 % kastetaan. Luultavasti useimmat lapset, joiden toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei, kastetaan. Tämä suhde kääntyy toisinpäin kun kirkon osuus väestöstä putoaa alle 50 %, mutta siihen menee vielä valitettavasti pitkä aika :-(
"Luultavasti useimmat lapset, joiden toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei, kastetaan. Tämä suhde kääntyy toisinpäin kun kirkon osuus väestöstä putoaa alle 50 %, mutta siihen menee vielä valitettavasti pitkä aika :-("
Noista kirkkoon kuuluvista vain pieni osa uskoo kuten kirkko opettaa, joten tuo murros tapahtuu huomattavasti aiemmin.
Lähinnä ympäröivän yhteisön, erityisesti maasedulla, sekä isovanhempien yms. paineen takia tuo tapa elää.
Eipä sinänsä, eihän tuo taikauskoinen riitti jossa loiskutellaan puhdasta vettä lapsen päälle, ole sinänsä mitenkään vaarallinen tai haitallinen verrattuna eräisiin toisiin taikauskoihin, joissa lapsia silvotaan.
"Mitään ongelmaa ei olisi ellei kirkko olisi siirtynyt lapsikasteeseen, jolloin kyse ei enää ole henkilökohtaisesta valinnasta."
Kastekysymys on kristikunnassa totisesti herkkä, mutta historiallis-kriittisen koulutuksen saaneena tutkijana olen sitä mieltä, että tällaista muutosta ei ole koskaan tapahtunut, ja että kristityt kastoivat lapsiaan jo alusta asti. Perustelen tätä sillä, että tällaisesta muutoksesta ei ole merkkejä yhdessäkään varhaisen kristillisyyden dokumentissa. Varhaiset kristityt taistelivat ja kiistelivät intohimoisesti jopa sangen mitättömiltä tuntuvista opinkohdistakin. On hyvin hankala kuvitella, että niin perustavaa laatua oleva muutos kuin muutos kastetavassa olisi mennyt läpi ilman yhtäkään protestiääntä.
Lisäksi tulee sekin, että toiselta vuosisadalta lähtien on tietoja lapsikasteista oikeastaan kaikkialta, missä kristittyjä olikin. En mitenkään osaa kuvitella, että alkuperäinen kastetapa - jos se olisi ollut aikuiskaste - olisi korvautunut lapsikasteella koko laajan Rooman valtakunnan alueella, ilman että vanha tapa ei olisi säilynyt missään ja että yksikään ei olisi korottanut ääntään vanhan, alkuperäisen kastetavan puolesta.
Varhaisista kirkon opettajista vain yksi, Tertullianus, kannatti kasteen lykkäämistä nuoruusiän yli. Hänen perusteensa ei kuitenkaan ollut, että lapsikaste olisi epäraamatullinen - hän päinvastoin myönsi tavan raamatulliseksi. Tertullianus sanoi nimenomaan esittävänsä uuden käytännön, jota hän perusteli kasteteologiasta käsin: koska kaste pyyhki pois perisynnin lisäksi kaikki siihen mennessä tehdyt tekosynnit, oli hänestä viisasta lykätä kasteen hetkeä kiihkeän nuoruuden yli, jolloin yksi sun toinen syyllistyi nuoruusiän ymmärtämättömyydessään synteihin. Tertullianus kuitenkin kehotti kastamaan kuolemanvaarassa olevat lapset, mikä osoittaa sekin, että hän piti lapsikastetta periaatteessa oikeana.
lapsikasteen pitäminen periaatteessa oikeana, että lapsen ajatellaan joutuvan ns. kadotukseen, jos hän kuolee kastamattomana?
Siinä tapauksessa olisi varmaan viisainta toimittaa jokin vastaava rituaali sikiöillekin, keskenmenojahan tapahtuu luonnollisistakin syistä.
"Tarkoittaako tämä lapsikasteen pitäminen periaatteessa oikeana, että lapsen ajatellaan joutuvan ns. kadotukseen, jos hän kuolee kastamattomana?"
Kyllä Tertullianus ajatteli mitä ilmeisimmin näin, samoin näin opettaa perinteinen kristillinen kasteteologia.
"Siinä tapauksessa olisi varmaan viisainta toimittaa jokin vastaava rituaali sikiöillekin, keskenmenojahan tapahtuu luonnollisistakin syistä."
Tällaisesta en ole kuullut, sen sijaan tiedän keskiajalla käytetyn eräänlaisia pitkänokkaisia kannuja, joilla pappi saattoi kastaa syntymässä olevan lapsen äitinsä kohdussa, jos näytti siltä, että lapsi (tai äiti ja lapsi) ei selviä hengissä synnytyksestä. Tätä tapaa tosin pidettiin kiistanalaisena, ja lopulta kirkko kielsi sen, koska katsottiin, että vain itsenäinen, äidistä erossa oleva ihminen voidaan kastaa.
sinulta saa selviä vastauksia.
kirkko ei ainakaan onnistunut tekemään sinusta absolutistia. ehkäpä kirkosta eroaminen on muutos parempaan
Onhan tätä asiaa ajateltu jo pidemmän aikaan monelta eri kannalta. Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että eroaminen olisi tosiaan paras ratkaisua, mutta jostain syystä tartuin toimeen vasta nyt.