En tiedä onko tämä oikea palsta, mutta haluaisin kysyä miksi naisille on niin vastenmielistä vierailla poikaystävän vanhempien luona?
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Muutama vuosi sitten tämä tuli jo exän kanssa ongelmaksi, hän ei halunnut millään lähteä mun vanhempien luona käymään juhlapyhinä yms. Mulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä käymään hänen vanhempiensa luona.
Nykyisen tyttöystävän kanssa oltiin jouluna mun vanhempien luona, takaisin tullessa hän meinasi ettei enää lähde sinne.
Tänään huvikseni ehdotin että voitaisiin hiihtolomalla käydä mun vanhempien luona ja hän suuttui. Yritin tiedustella miksi ei. Kunnon selitystä en saanut. Sanoin että minä käyn mielelläni hänen vanhempiensa luona kylässä niinkuin olen käynytkin.
Nyt hän meinasi ettei tarvitse jatkossa enää käydä. Hän ei halua tavata mun vanhempia, eikä mun tarvitse käydä hänen vahemmillaan. Minä sanoin että minä käyn ihan miellellään.
Mun mielestä kohteliaisuus vaatii että silloin tällöin käydään yhdessä toisen sukulaisissa.
Ainakin mitä olen käynyt, hänen vanhempansa pitää minusta ja tiedän että mun vanhemmat pitää hänestä.
Mutta tämä sama ongelma on niin monella muullakin. Mun serkkuni tyttöystvä eii millään halua lähteä mun serkkuni vanhemmille kylään, he käyvät siellä vain ehkä kerran vuodessa.
Lisäksi tiedän muutamalla kaverilla olevan vastaavan tilanteen ja jotkut kavereiden tyttöystävistä ei halua tavata joitain poikaystäviensä ystävistä.
Muutama tapaus on sellaine että tietää että he on tulleet vastentahtoisesti ja lähteävät kaikista tilaisuuksista aina tunnin kuluttua jollain verukkeella.
Minun mielestä se on normaalia kohteliaisuutta mennä parina jos kutsutaan, eikä minulla ole ikinä ollut ongelmaa mennä tapaamaan tyttöystävän sukulaisia tai kvereita, vaikka en kaikista ole aina pitänytkään. Kyllä muutaman tunnin kohteliaisuudesta kestää missä vain.
Tietääkseni mun vanhemmat tai ystävät ei ole ikinä olleet ilkeitä tai pahansupaisia mun tyttöystäville, joten en voi ymmärtää.
Mikä siinä siis on niin vastenmielistä?
Kertokaa nyt joku nainen selitys, että voisi viimeinkin alkaa ymmärtää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että teidän suku on vain niin persiistä että kukaan ei halua nähdä enää ekan kerran jälkeen...
Voi olla, ainakin kovaa porukkaa ryyppäämään ja härski huumorintaju heillä on, niin naisilla kuin miehilläkin
Mutta silti, en ole todellakaan ainoa tämän ongelman kanssa , koska joillakin kavereilla on samoja ongelmia, vaikka ovat ihan eri sukua ja eri pitäjästä kotoisin
..mitä kirjoitit ryyppäämisestä, se ehkä jotain selittää, ellet heittänyt vitsinä..
Mutta asiallisesti. Muistan, että itselläni oli aikanaan kynnys tavata silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni perhettä. Toki siellä kävin, mutta koin sen yhtenä kärsimysnäytelmänä, koska en oikein päässyt siihen heidän perhekulttuuriin aluksi sisään. Kyseessä oli monilapsinen ja hyvin sisäänpäin lämpiävä porukka ja erityisesti minua ahdisti heidän tapansa puhua lähes huutaen.
Tässä vuosien saatossa on vaan ollut pakko sopeutua ja ehkä on pakko myöntää myös tietynlainen epävarmuus omalta puolelta, joka siihen aikanaan sisältyi. Tiedän, että mua verrattiin puolison exään, eikä se tietysti ollut kovin mieltä ylentävää.
Kuten tuossa jo ehdotettiinkin, jos olet tämän daamin kanssa vakavissasi, se asia kannattaa käydä läpi ihan reilusti ja varmistua, mistä kiikastaa.
Veikkaisin suvun rikkonaisuutta. Jos suku on rikki ja riitelevä niin ei halua näyttää sitä.
-ystävät voi valita, sukulaisia ei, on vanha viisaus
Joskus olen kateellinen suvuille joiden kutsuilla saan käydä. Oma on repaleinen, lapset LA:ssa, Amsterdamissa ja Lontossa ja Suomessa ainoa sukulainen 82-vuotias täti.
Onneksi on edoptiosuku joka on halunnut otta sukuun ja jopa laittanut omaan sukupuuhunsa, jopa Barcelonassa asuavan Nikolainkin.
Itselläni oli samantyyppisiä ongelmia kuin aloittajalla avioliton alkuvaiheissa 1961 eteenpäin johtuen erilaisista traditioista mutta asiat muuttuvat kunhan et kiirehdi. Tai sitten eivät muutu. Suurin ongelma on jos vanhemmat "vaativat" visiittejä eikä nuoripari oikein haluaisi. Toivottavasti teillä on hyvä kaveripiiri kummallakin.
Tämä vain oli vanhan pierun jorinaa kun pitää saada näin aamulla nuo kaksi aivosolua viritettyä.
Hyvin luonnollinen selitys voi olla se, että tyttöystävä realistina ei ole täysin varma tunteistaan ja/tai vastapuolen tunteista, siitä, johtaako seurustelu pojan kanssa pitempiaikaiseen sitoutumiseen. Puhuthan sinäkin "ex":ästä...
Varsinkin, jos on vähän vapaa-aikaa, voi olla tympeää jakaa vähäistä aikaansa sukulaisvierailuihin henkilöiden luo, joita ei tunne, kun ei vielä ehkä kunnolla tunne edes poikaystäväänsä. Voipi olla, että tyttö mieluummin menee vaikka yksin elokuviin, kaupunkilomalle tai omien tuttujen sukulaistensa luo, missä voi olla oma itsensä. Itse asiassa ymmärrän täysin.
..kyyninen näkökulma seurusteluun, "yksilö vieläkin vaikka seurustelee"..
..mielestäni jos suhdetta aiotaan kehittää ja syventää, niin pitäisi pikemminkin aikaansaada tasapainoinen suhde eri sukuihin, niin ettei toinen suku ole niskan päällä..
..mutta täytynee ottaa kumminkin huomioon se, kumpi on enemmän vanhemmistaan riippuvainen, siis ei tule ilman heitä toimeen..
..liitto on nimittäin yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, otaksun..
...ilmeisesti ko. tyttönen oli kutsunut pojan tapaamaan omia vanhempiaan...
Ehkäpä tosiaan naiset eivät ole niin valmiitakaan panostamaan heille ei-niin-tärkeisiin sukulaisuussuhteisiin, esim. oman sukunsa kustannuksella - kun taas miehelle semmoinen ajankäyttö on usein enemmänkin samantekevää? Mene ja tiedä.
Mutta on se kyllä usein toisin päinkin - vävy jääpi saapumatta "tapaninpäiväpäivällisille" tms. (Meillä emännän suvussa on ollut semmoinen perinne, ja kyllä minä aina luistelen sielta... en haluaisi harvoja vapaapäiviä viettää ihmisten kanssa, joita en kovin hyvin tunne... ja jotka ovat muutenkin vähän eri aaltopituuksilla, verrattuna siihen, että voisi viettää vaikka päivän rauhassa ja omissa oloissa. Rouvan mieliksihän sinne tulee mentyä, kun tulee.)
Pääasia kait olisi, että puolin ja toisin homma olisi avointa ja vapaaehtoista. ITse arvostan nykyisin ihan vain oman ydinperheen kanssa vietettävää joulua... Se on onnistunut nyt täällä ulkomailla tosi hyvin päästä kaikista ikään kuin rasittavista perinteistä eroon mm. näissä suhteissa.
Eli homma kunnossa, sikäli kun tyttö ymmärtää ajoittain myös sen, jos heppua ei kiinnosta aina sitten hänen sukunsa - mikä tuossa näyttääkin olevan tilanne tuossa avauksessa.
...juuri suhde miehen äitiin tuntuu olevan tyttöystävälle/vaimolle ongelmallinen (ei onneksi aina).
Ilmeisesti juuri siinä suhteessa ilmenevät erilaiset "alkukantaiset vaistot", puolin ja toisin.
Jos äitisi on esimerkiksi holhoavan oloinen, tai vaikka hössöttää ruokoaa pöytään eteesi tms. "palvelee", niin tuo tyttis voi kokea tilanteensa jotenkin epämääräisesti ulkopuoliseksi. Ja nainen ei yleensä kestä niin hyvin kokea itseään ulkopuoliseksi jostain ryhmästä.
Miehellehän on taas ihan luonnollista esim. appelassa vetäytyä vaikkapa omiin oloihinsa, kun muuperhe vetää perheen sisäistä vitsiä. Se on usein ihan helpotuskin - etenkin jos ko. taloudessa on tietokone... ja tyttiksellekin tulee olo, että kaikki viettivät "laatuaikaa" hänen perheensä kanssa yhdessä.
...näin vuosikaude ulkomailla asuneen lapsiperheen näkökulmasta.
Joskus on tullut toivottua, että ne ihan molemmat isovanhemmat asuisivat lähempänäkin - joskus on taas ollut ihan semmoinen olo, että hyvä että eivät asu.
Eiköhän se ole ihan normaalia rajankäyntiä kaikissa parisuhteissa - sehän se on muistettava, että aika suurella todennäköisyydellä appi-anoppi-vävy-miniä-kuvioista joku osapuoli jää aina ystävystymättä kovin läheisesti... ja jopa että näkemyseroja on.
Kunhan muistaa, että itselle, eikä niille vanhemmille, sitä kaveria valitsee.
Muiden puolesta en voi puhua, mutta omalla kohdalla ongelma olisi siinä että olen muutenkin vähän ujo ja varautunut vähemmän läheisten ihmisten seurassa, ja poikaystävän vanhemmat ja muut sukulaiset jotenkin hermostuttaisi vielä enemmän, siltä kannalta että hyväksyykö ne minua ja noin pois päin.
Se vaatii aikaa totutella tuohonkin asiaan.
Mutta, jos tyttöystäväsi noin kiivaasti on vastaan vanhempien ja muun perheesi tapaamista, kannattaa keskustella suoraan, missä vika. Sehän on toisen kunnioittamista, että vieraillaan ja ollaan tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa, varsinkin, jos jos vanhemmat ja sisarukset ovat tärkeitä ihmisiä, niinhän se normaalisti on.
Itselläni on jännä tilanne. Vanhin poikamme on ollut pitkään maailmalla, emmekä sekaannut hänen elämäänsä, soittelemme ja käymme välillä ja hän käy luonamme. Aiempi tyttöystävä oli kyllä melko usein mukana ja vietti jouluakin täällä, he vuorottelivat. Häneen kehittyi hyvä suhde. Sitten heille tuli ero; ja nyt on ollut jo kohta pari vuotta uusi tyttöystävä kuvioissa. Luulen, että se on sellaista tutkailemista, minä ainakin pyrin olemaan hyvin neutraali, kunnioittamaan heidän elämäänsä. Mutta vähän on itsellänikin epävarma olo, kun tämä nykyinen ei niin kovin usein käy täällä. Tosin he eivät asu vielä yhdessäkään.
OIkein mukava ihminen ja kyllä juttuakin piisaa. Olen yrittänyt tehdä niistä heidän käynneistään mahdollisimman luonnollisia, en passaa erityisemmin, poika on kuin kotonaan ja tyttöystävä toivottavasti myös yhtä vapaasti.
Mitä tulee elämästänne, jos puoliso ei halua olla missään tekemisissä vanhempiesi kanssa ? Onko se sinun kunnioittamista, sinun tarpeidesi huomioimista, sitä mietin. Joku tasapaino pitää olla. Se on sitten eri juttu, jos on jotain riitaa tms.