Tätä kortisonin syönti asiaa on puitu täällä palstalla varmaankin kyllästymiseen asti, mutta halusin nyt vielä aloittaa keskustelun aiheesta, itse olen nyt lopettelemassa 1,5kk kestänyttä Prednisolonkuuria, söin alkuun 60mg/vrk ja nyt kokoajan pienentäen annosta, nyt menee enää 15mg/vrk ja huomenna vähennän 10mg/vrk.
Haittavaikutuksia on ollut: kuukasvot, lihomista, karvankasvua kasvoille (olen nainen), ylipirteyttä, masennusta, apaattisuutta, unettomuutta, ärtyisyyttä, jalat meinaavat lähteä alta (polvet heikot, nestettä?), iho tuntuu erittäin kuivalta ja ohuelta käsissä, kasvojen iho tuntuu haurastuneen, hiukset hauraat ja ohuet/huonokuntoiset. Monille varmaan tuttuja haittoja..
Nyt kysyisinkin, että mitkä näistä haittavaikutuksista voivat/jäävät ns. "päälle" kun kuuri loppuu ja kortisoni alkaa hävitä elimistöstä, kokemuksia? Eniten ehkä pelkään että iho jää tuollaiseksi kun kädetkin ovat niin ryppyiset että vaikea niillä touhuta mitään (vähän kun kastelet niin sormenpäät heti ryppyiset), vai uusiutuuko/paksuuntuuko se entiselleen? Entä karvat/viikset, tippuvatko pois? hiukset? kasvot?
Olisin erittäin kiitollinen jos joku vastaavassa tilanteessa ollut vaivautuisi vastaamaan, kertomaan omista kokemuksista kortisonin syönnistä jne. Huolestuttaa kuitenkin jonkin verran.
T. homeesta sairastunut, astmaatikko, reilu parikymppinen tyttönen
Haittavaikutuksia on ollut: kuukasvot, lihomista, karvankasvua kasvoille (olen nainen), ylipirteyttä, masennusta, apaattisuutta, unettomuutta, ärtyisyyttä, jalat meinaavat lähteä alta (polvet heikot, nestettä?), iho tuntuu erittäin kuivalta ja ohuelta käsissä, kasvojen iho tuntuu haurastuneen, hiukset hauraat ja ohuet/huonokuntoiset. Monille varmaan tuttuja haittoja..
Nyt kysyisinkin, että mitkä näistä haittavaikutuksista voivat/jäävät ns. "päälle" kun kuuri loppuu ja kortisoni alkaa hävitä elimistöstä, kokemuksia? Eniten ehkä pelkään että iho jää tuollaiseksi kun kädetkin ovat niin ryppyiset että vaikea niillä touhuta mitään (vähän kun kastelet niin sormenpäät heti ryppyiset), vai uusiutuuko/paksuuntuuko se entiselleen? Entä karvat/viikset, tippuvatko pois? hiukset? kasvot?
Olisin erittäin kiitollinen jos joku vastaavassa tilanteessa ollut vaivautuisi vastaamaan, kertomaan omista kokemuksista kortisonin syönnistä jne. Huolestuttaa kuitenkin jonkin verran.
T. homeesta sairastunut, astmaatikko, reilu parikymppinen tyttönen
Vastaukset 5
Vanhimmat
muutamassa viikossa lopetuksen jälkeen, vaikka kuuri oli vahvuudeltaan samaa luokkaa.
T: Mies 40
Tiedostasi! toivottavasti panikoin turhaan:)
MUlla on ollut puolen vuoden aikana kolme kortisonikuuria. Mutta ei noin pitkiä. Kaksi ekaa kuuria oli viikon mittaisia ja nyt on menossa 15 päivän kuuri. Aloitettiin 40 mg ja nyt on enää 10 mg ja kohta tippuu vielä 5 mg.
Mutta kyllä mäkin oon saanu kokea noita sivuvaikutuksia, tuskaisuutta, ahdistusta, hermostuneisuutta yms. psyykkisiä oireita. Haluaisin myös tietää, kuinka pian ne häviää, kun kuuri loppuu? Nämä tuntuvat inhottavilta ja töissä olokin on tuskallista näitten oireitten takia. En kyllä enää ikinä halua joutua syömään kortisonia.
Kaikki sivuvaikutukset häviävät muutamista päivistä viikkoon.
Eli ei huolta.
Sen takia sitä annostusta pienennetään pikuhiljaa, jotta elimistön oma kortisonin tuotanto heräilee.
Kortisoni on hormonilääke jonka vaikutusmekanismi ei ole täysin selvä, sen edut ja haitat ovat sen sijaan molemmat erittäin monipuoliset :D Lyhyet kortisonikuurit ovat oletettavasti varsin merkityksettömiä pitkäaikaisvaikutuksiltaan mutta myös pysyviä "vahinkoja" syntyy pitkästä lääkityksestä.
Itse olen syöny kortisonia (metyyliprednisolinia) vuoden ja hieman reilu 2kk päälle, keskiviikkona sain vihdoin viimein lääkäriltä luvan ruokkia puluja lopuilla pillereillä! Minulla se on ollut käytössä munuaisensiirtoleikkauksen jälkeen immunosuppressiolääkityksessä yhtenä komponenttina, normaalisti näissä operaatioissa aloitetaan 3 lääkkeen yhdistelmällä ja kortisonista pyritään luopumaan vuoden jälkeen.
Itselläni lääkitys aloitettiin siis leikkauksen jälkeen suoneen annosteltuna, en muista ensimmäisten päivien annoksia kun olin "jonkin verran" kuutamolla mutta puhutaan useista sadoista milligrammoista. Vaikutusta ei voinut olla huomaamatta, yöllä ei unta saanut millään vaikka kuinka väsytti, opiaattipohjaiset kipulääkkeet sentään vähän auttoivat asiassa...
Olo oli täysin euforinen kuin elämäni parhaimmassa humalassa ja hikoilu sellaista luokkaa ettei sitä voi kuvitellakaan, lakana oli aamulla selvästi märkä.
Siitä annosta tiputettiin pikkuhiljaa 3 ensimmäisen viikon aikana 16 mg:aan kun pääsin kotiin sairaalasta. Edelleen annos laski 2 seuraavan kk:n aikana 6 mg:aan mutta sitä annosta söinkin sitten n. 7 kk. Heti sairaalasta pääsyn jälkeen alkoi todella inhottava akne (jatkuu edelleen), sitten kasvot turvota sekä kaula joka teki hengittämisen sekä puhumisen työlääksi, onneksi tämä vaiva ei ollut pitkäkestoinen.
Seuraavat ongelmat alkoivat n. 2 kk leikkauksesta kun psyyke alkoi pettää, varmasti täysin kortisonin ansiosta koska "en tuntenut itseäni". Ahdistusta, masennusta ja kuolemanpelkoa oli ilmassa, kävin jopa psykiatrin konsultaatiossa mutta tilanne onneksi helpotti. Nyt tällä hetkellä olen mieleltäni hyvin vakaa kun ottaa kaiken tapahtuneen huomioon.
Kortisonihan ohentaa ihoa kuten myös vatsan limakalvoa, viime kesänä kärsin usein vatsan poltoista (onneksi Somac on keksitty) mutta tämä vaiva helpotti kun annos laskettiin 4 mg:aan. Myös iho alkoi muuttua luvattoman hauraaksi, ei kummoista tarvinut tehdä kuin oli pari-kolme haavaa siellä täällä.
Sitten vielä syksyllä repesi akillesjänteen kiinnityskohta, kortisonin haurastuttamana. Tämä tosin ei vaatinut operointia vaan varovaista kävelyä hyvillä kengillä pari kuukautta.
Nyt kun kortisoni lopetettiin niin uskaltauduin tutustumaan viimekesäisiin luustontiheysmittaustuloksiin, huonolta näytti. Vaikka olen syönyt Fosamaxia koko ajan, on luustontiheyteni heikentynyt hoidon aikana. Sen sijaan sokeritasapaino pysyi kunnossa.
Toivottavasti tästä miniblogista on jollekin iloa. Minä olen nyt kortisonista vapaa - toistaiseksi. Vieroitusoireita vielä odottelen!