Nyt on ihan pakko tehdä jotain, sen verran ärsyttää. olen nainen ja kävin armeijan. Olen nyt nähnyt neljän saapumiserän alokkaita eräässä yksikössä. Ja nyt tahtoisin tietää että mitä ihmettä osan niistä armeijaan lähtevien naisten päässä oikein liikkuu? Ihan ihme asenteella lähdetään inttiin. Ei minkäänlaista henkistä eikä fyysistä kestävyyttä ja kaikesta valitetaan.Mihinkäs nämä tällaset naisalokkaat on luulleet tulleensa? Itkeskellään julkisesti ja blaa blaa ja ei ehdi syödä ja on ikävää ja voi itku!
Ainakin kaksi ohjetta tahtoisin antaa (itse oikeiksi havaittu)..
1)Älkää nyt h****tti valittako turhista ja marisko koko ajan.
2) Kantakaa omat kamanne, mikään ei mua vituttanu enemmän kun se että kuulin jonkun naisen antaneen kamansa miespuolisen alokkaan kantoon ja leuhkineen sen jälkeen että kylläpäs pääs helpolla.
Okei, joskus voimat vaan tosissaan loppuu, mutta sen jälkeen mennäänkin sisulla! (mutta enhän mä nyt sano että kenenkään pitäisi kuitenkaan itseään satuttaa. Mutta ei heti saa luovuttaa!!)
Miettikääpä nyt armeijaan menijät/ sitä harkinneet/ siellä olijat, että mitä niiden miesten päissä liikkuu (ketkä on siellä ei- vapaaehtoisesti , toisin kuin te)kun joutuvat kantamaan muiden tavaroita ja kuuntelemaan sitä ainaista valitusta, kun välillä varmasti itseäänkin vituttaa. Marisijat ja valittajat vahvistavat joillakin olevia ennestään huonoja ajatuksia naisista intissä ennestään ja tekee samalla kaikkien intissä olevien naisten aseman vaikeammaksi.
Ainakin kaksi ohjetta tahtoisin antaa (itse oikeiksi havaittu)..
1)Älkää nyt h****tti valittako turhista ja marisko koko ajan.
2) Kantakaa omat kamanne, mikään ei mua vituttanu enemmän kun se että kuulin jonkun naisen antaneen kamansa miespuolisen alokkaan kantoon ja leuhkineen sen jälkeen että kylläpäs pääs helpolla.
Okei, joskus voimat vaan tosissaan loppuu, mutta sen jälkeen mennäänkin sisulla! (mutta enhän mä nyt sano että kenenkään pitäisi kuitenkaan itseään satuttaa. Mutta ei heti saa luovuttaa!!)
Miettikääpä nyt armeijaan menijät/ sitä harkinneet/ siellä olijat, että mitä niiden miesten päissä liikkuu (ketkä on siellä ei- vapaaehtoisesti , toisin kuin te)kun joutuvat kantamaan muiden tavaroita ja kuuntelemaan sitä ainaista valitusta, kun välillä varmasti itseäänkin vituttaa. Marisijat ja valittajat vahvistavat joillakin olevia ennestään huonoja ajatuksia naisista intissä ennestään ja tekee samalla kaikkien intissä olevien naisten aseman vaikeammaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotkut tytöt saattavat lähteä armeijaan myös seikkailumielessä, kokeakseen jotain jännittävää tms.
Olisi hyvä muistaa sekin, että asepalveluksen suorittanut nainen on lain mukaan asevelvollinen sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta.
http://www.mil.fi/varusmies/naiset.dsp
Täsmälleen samanlainen aloitus Aamukammassa, tästä puuttuu vain se vähän ylimielisen oloinen loppukommentti. Ja sen keskustelun aloitusviesti näyttää olevan kirjoitettu lähes vuosi sitten. Jaksaisit nyt edes kirjoittaa ihan uuden viestin (tai oman, mikäli et ole tuon alkuperäisen kirjoittaja). Ja oli miten oli, Suomi24:n feminismipalstalla taitaa lukijat olla enimmäkseen kohderyhmään kuulumattomia.
Ihan totta on, että kannattaa miettiä mihin on menossa ennen kuin inttiin lähtee, ja jonkinlaista sitkeyttä olisi hyvä sisältään taikoa vaikka joskus vituttaakin. (Tämä kylläkin pätee tietyssä mielessä molempiin sukupuoliin. Vaikka kuinka miehet on asevelvollisia niin en hyväksy sitä että liian moni mies lähtee sinne inttiin vain marisemaan ja lusmuamaan ja yleensäkin olemaan muiden taakkana.) Hermot menee kenellä tahansa luovuttajiin. Kuitenkin alkaa joskus vituttaa se ikuinen "miettikää naiset, miettikää naiset" -jäkätys. Harva meistä on itsekään mikään supersotilas.
Olen itse ihan yli-ikäinen, mutta olisin, jos aikanani se mahdollisuus olisi ollut, taatusti mennyt inttiin. En marisemaan, vaan hankkimaan sen kokemuksen ja koulutuksen. Mikään militaristi en ole, mutta avoin uusille asioille. Jos veteraaninaisille joku armeijan koulutsmahdollisuus tarjoutuu, olen ensimmäisenä jonossa.
Oma poikani palasi kesäkuussa Riihimäen viestirykmentistä ja oli ilo katsella hänen miehistymistään inttiaikana. Kaveri tosiaan tykkäsi olla siellä eikä valittanut mistään.
Minullekin yllättävää, koska useimmiten kuulee ihan päinvastaisia juttuja. Ymmärsin, että siitä heidänkin saapumiserästä poistui useita kavereita ihan alkumetreillä. Kumma, ettei jo kutsunnoissa noita inttiin sopimattomia kyetä tunnistamaan.
...sikäli, kun julkisuudessa on tullut erilainen kuva asioista.
Kuinka iso osa vapaaehtoisina palv. astuneista naisista keskeyttää?
Miehillähän se on niin, että ne epämotivoituneet eivät vapaaehtoisna tule niin pyrkineeksikään, heidät roudataan sinne ihan muuten vaan... mutta tuntuisi käsittämättömältä, että pitää vapaaehtoisena tunkea marisemaan ?
Ehkäpä se "katumisaika" voitaisiin nyt poistaa - ts. voi mennä,mutta pitää sitten hoitaa homma, jonka aloittaa - se voisi lisätä ehkä vähän selkärankaa näissä asioissa.
Ruotuväki-lehti kirjoitti, että noin joka kuudes nainen keskeyttää vapaaehtoisen asepalveluksen ennen "katumusajan" umpeutumista:
http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?action=read_page&pid=37&aid=554
...prosentti, noin vapaaehtoisesti aloittaneista.
Mikähän mahtaisi olla miesten keskeytysprosentti yksiköissä, joihin pyritään vapaaehtoisina?
Mielenkiintoista oli, että sitten "esimerkiksi" keskeytyksestä oli otettu terveydellinen tapaus... Miehellä jos menee polvi paskaksi, niin ei häntä aina edes kotiuteta - nimim. omassa yksikössä sitten kaveri poti polvea ja teki muita hommia.
Ilmeisesti "myönteisen propagandan" tarvetta naisvarusmiehiä kohtaan on edelleen...
Luulen että syynä on juuri se että alkuviikkoina saa lähteä perustelematta ja ilman seuraamuksia.
Usein on jonkin verran niitä tyttöjä jotka jättävät intin kesken ennen kuin on edes mitään kovin raskasta tehty. Syynä ei siis luulisi olleen fyysisen kunnon tai henkisen kantin pettäminen, mutta mikä sitten? Onko sieltä vain liian helppo lähteä jos alkaa tuntua siltä että siviilissä olisikin kiinnostavampia haasteita tarjolla, vai mikä voi olla syynä? Miten lie, mutta minä ainakin kokeilisin harkinta-ajan poistoa.
On kyllä väitetty, että yllättävän paljon sattuisi myös sellaisia tapauksia että nainen sairastuu tai loukkaa vaikka jalkansa, eikä mene lääkäriin ennen kuin vamma on jo liian pitkällä ja pitää keskeyttää. Siis liikaa paineita ikään kuin ansaita oikeutensa olla armeijassa. Itsensä loukanneet kuitenkin yleensä haluavat myöhemmin suorittaa palveluksensa loppuun.
"Generals gathered in their masses
Just like witches at black masses
Evil minds that plot destruction
Sorcerers of death’s construction
In the fields the bodies burning
As the war machine keeps turning
Death and hatred to mankind
Poisoning their brainwashed minds, oh lord yeah!"
Loput tuosta ah-niin ajankohtaisesta teoksesta (tm) löytänee googlella (tm).
...myös Suomella ovat puolustusvoimat, notta voimme edes vähän panna hanttiin epämoraalisille maahantunkeutujille (ja, mikä parasta, mahd. ennalta ehkäistä semmoiset).
Ilmansuunnista en nyt tässä viitsi mainita sen enempää.
että muutoksen dilemman tässä tapauksessa aiheuttaa aivopesu, vai se että kansa on aivopestävissä? Ovatko ne sinusta sama asia? Osoite vastuulle kuitenkin lienee selvä. War Pigs.
Naiselta vaaditaan armeijassa paljon. Turha marina pitäisi saada pois. Toisaalta sekin, että viihtyy tehtävässään, ärsyttää joitain jätkiä.