Kuinka moni hoitajana huomaa, että omisten vaatimus vanhuksen hoidosta on se, ettei vanhus kuole ja liikuntakyky pysyy hyvänä kokoajan.
Täällä ainakin erään 94 vuotiaan rouvan omaiset tulee "torumaan", kun äidin sängystä ylös nouseminen
ei tapahdu niin verkkaisesti kuin aiemmin.
Onko kohtuuton vaatimus niin ikäihmistä kuin hoitajaa kohtaan, tuollainen luonnoton vaatimus... Eikö ole enemmän kuin luonnollista, että iän myötä fyysinenkunto alkaa jossain vaiheessa alenemaan.
Kukaan meistä ei ole tullut tänne jäädäkseen.
Ei se ole hoitajan syy, jos vanhuksen kunto alkaa aleta.
Hyvästä hoidosta huolimatta, se aika maanpäällä on tarkoitettu joskus päättyväksi.
Ja NE omaiset, jotka täällä epäilette omaisenne tulleen kaltoin kohdelluksi. Jos epäilette lääkityksen tai hoidon olevan huonoa. Mikä estää vaihtamasta hoitopaikkaa? Mikä estää varaamasta aikaa lääkärille ja miksi ette vie omaistanne lääkärille, jotta lääkitystä voi tarkistella (vaikka molemmilta).
Ei ole kiellettyä osallistua omaisen hoitoon.
Täällä ainakin erään 94 vuotiaan rouvan omaiset tulee "torumaan", kun äidin sängystä ylös nouseminen
ei tapahdu niin verkkaisesti kuin aiemmin.
Onko kohtuuton vaatimus niin ikäihmistä kuin hoitajaa kohtaan, tuollainen luonnoton vaatimus... Eikö ole enemmän kuin luonnollista, että iän myötä fyysinenkunto alkaa jossain vaiheessa alenemaan.
Kukaan meistä ei ole tullut tänne jäädäkseen.
Ei se ole hoitajan syy, jos vanhuksen kunto alkaa aleta.
Hyvästä hoidosta huolimatta, se aika maanpäällä on tarkoitettu joskus päättyväksi.
Ja NE omaiset, jotka täällä epäilette omaisenne tulleen kaltoin kohdelluksi. Jos epäilette lääkityksen tai hoidon olevan huonoa. Mikä estää vaihtamasta hoitopaikkaa? Mikä estää varaamasta aikaa lääkärille ja miksi ette vie omaistanne lääkärille, jotta lääkitystä voi tarkistella (vaikka molemmilta).
Ei ole kiellettyä osallistua omaisen hoitoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toki on luonnollista, että ihminen vanhenee ja poistuu aikanaan,mutta onko se teidän mielestänne luonnotonta, että ihminen elää täysipainoista ja ihmisarvoista elämään viimeiseen päiväänsä saakka?
Minusta on erittäin luonnotonta, että 85-vuotiaan ja siihen saakka lähes ilman lääkkeitä selvinnyt päätyy vanhainkodissa kolesterolittomalle ja sokerittomalle dieetille, vaikka kummastakaan ei ole todettu mitään haittaa, vain viitearvoja korkeammat arvot kokeissa.
Kaikkien kotona asuvien kunto ei suinkaan huonone yhtä pikaisesti laitoksissa, ja tämän huomaavat varsinkin ne, joiden omainen on vaikkapa intervellihoidossa ajoittain.
Luuletko kotona olevien omaisten olevan ihmeidentekijöitä, kun laitostuneen potilaan saavat jaloilleen parissa viikossa? Vai olisiko sittenkin jotain pieniä puutteita hoidossa?
"Mikä estää vaihtamasta hoitopaikkaa? "
- se estää, että tässä kunnassa ei ole olemassa kuin tuo yksi dementoituville sopiva paikka, jos ei ole kaksinen sekään. Ehkä tiedät, että laitoshoidossa olevien potilaiden muutto toisen paikkakunnan sopivampaa laitokseen ei käy.
"Mikä estää varaamasta aikaa lääkärille ja miksi ette vie omaistanne lääkärille, jotta lääkitystä voi tarkistella (vaikka molemmilta)."
- näin olemme tehneet, mutta jostakin ihmeellisestä syystä sitä lääkitystä sitten muutellaan hoitajien antaman informaation perusteella. Uskallan väittää, että joku sijaisena oleva kandi ei aina ole yhtä perehtynyt vanhuksen lääkehoitoon kuin se erikoislääkäri, joka alkujaan on lääkityksen määrännyt. Toki poikkeuksiakin on, ei erikoislääkärikään aina ole tehtävänsä tasalla.
Päätä nyt, kumpi on parempi: se että omaiset todella osallistuvat hoitoon , kävelyttävät ja kuntouttavat vanhusta vai se, että he antavat teidän toimia oman mielenne mukaan, siis saattaa vanhuksen hyvissä ajoin hautaan.
Viitearvot koholla, joten eikö sairauksien ehkäiseminen ruokavaliolla ole silloin oikein?
Tiedätkö, mitä haittavaikutuksia jatkuvasti koholla olevasta sokeriarvosta on?
Pitkään kestettyään tauti aiheuttaa usein lisäsairauksia, joiden ehkäisy on hoidon toinen päätavoite. Näitä lisäsairauksia ovat sydän- ja verisuonitaudit, silmänpohjamuutokset, jotka saattavat johtaa näön menetykseen, munuaisten toiminnan muutokset, jotka voivat johtaa dialyysihoitoon ja munuaisen siirtoon, sekä hermostomuutokset. Elimistössä hermostomuutokset voivat näkyä mm. erektio-ongelmina, vatsan toimintahäiriöinä ja kipua aiheuttavina tunnon menetyksenä mm. jaloissa.
Kohonnut kolesteroli tai kolesterolin laadulliset muutokset, kuten pieni HDL-pitoisuus, lisäävät vaaraa sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suurin kuolleisuuden aiheuttaja miehillä ja naisilla.
Ihminen elää täyspainoista ja ihmisarvoista elämää viimeiseen päivään saakka?!
Onko elämä täyspäiväistä, kun liikuntakyky menee? Ylenpalttisen hyvälläkään hoidolla ei liikuntakykyä ylläpidettä.. kun se on mennäkseen fyysisenrapistumisen myötä, se myös menee.
Virtsankarkailu on liki jokaisen vanhuksen vaiva ja moni kokee ettei ole elämää kun virtsaa ei voi pidättää. Joku vanhus kokee elämän sängyssä ja vaipoissa onnelliseksi, kun saa hyvän hoidon. Kun taas kävelevä vanhus voi ikuisesti toivoa kuolemaa, kun virtsan pidätys ei aina onnistu.
Eli onnellisuus on henkilökohtainen asenne elämään.
Moni nuorikaan ei koe elämäänsä täysipainoiseksi ja ihmisarvoikseksi.. miksi hoitajien vastuulla on saada kaikki vanhukset onnelliseksi (joskus mikään ei riitä).
Intervallijaksolle saa omaisen muuallekin kuin laitokseen. Ymmärrän, että kun laitokseen menee esim. palvelutaloista ja omista kodeista ne huonokuntoisimmat (kuten meidän pienkodista).Kun mahatauti alkaa viedä voimia, on se paras paikka laitos, jossa esim. tiputus voidaan aloittaa.
En edes kuvittele, että etteikö hoitajilla ole kädet täynnä työtä ja itse kuntoutus jää vähemmälle. Ja etupäässä laitoshan on tarkoitettu laitoskuntoisille, sen omaishoidon tai palvelukoti asumisen jälkeen.. kun fyysinenkunto on rapistunut .
Edelleen joku omaisista voi käydä vanhuksen luona esim. kerran päivässä taluttamassa vanhusta käytävillä.
Jos kunnassa on vain yksi dementoituneiden hoitokoti ja et ole hoitoon tyytyväinen. Silloin omaisena osallistu hoitoon ja käy liikuttamassa omaistasi.
Pienivinkki.. opiskele hoitoalaa ja mene töihin. Huomaat että monen asian näkee laajemmin, kun aloitat ensimmäiset harjoittelut vanhustenparissa.
Ennen sanottiin, että lapsettomat vanhatpiiat ovat parhaita lastenhoitajia (ainakin puheissaan).
Sama pätee hoitoalalla.. ne jotka ei työkseen hoida vanhuksia esim. palvelutalossa, näkee asiat niin eritavalla.
"Mikä estää varaamasta aikaa lääkärille ja miksi ette vie omaistanne lääkärille, jotta lääkitystä voi tarkistella (vaikka molemmilta)."
- näin olemme tehneet, mutta jostakin ihmeellisestä syystä sitä lääkitystä sitten muutellaan hoitajien antaman informaation perusteella. Uskallan väittää, että joku sijaisena oleva kandi ei aina ole yhtä perehtynyt vanhuksen lääkehoitoon kuin se erikoislääkäri, joka alkujaan on lääkityksen määrännyt. Toki poikkeuksiakin on, ei erikoislääkärikään aina ole tehtävänsä tasalla. "
Kun viette itse vanhuksen lääkäriin, ei siihen vaikuta hoitajien antama info, vaan teidän oma info ja ne huomiot/tutkimukset mitä lääkäri itse tekee asiakkaasta. Suosittelen käyttämään yksityisellä vastaanotolla, näin aiempi historia ei taustalla kummittele. Tosin teidän itsenne tulee olla rehellisiä lääkärin vastaanotolla, ei kaunistella eikä kauhistella omaisen tilannetta, näin lääkäri saa realistisen kuvan ja osaa katsoa lääkityksen kohdalleen. Entinen lääkelista mukaan.
Toisaalta, tulee hoitajana sellainen käsitys, ettäkun lääkärit eivät muuta lääkitystä, silloin se on kohdallaan. Omaisella on vääräkuva vanhuksen lääkityksen tarpeesta.. kuten yllä kerroitte kolestroli ja verensokerin olevan koholla ja ihmettelitte, miksi vanhusta hoidetaan ruokavaliolla.. huh huh
Siis mitä ihmeen väliä sillä enää on, jos elämänsä ehtoolla on arvot vähän viitearvoja korkeammat jos niistä ei vielä siihen mennessä ole ehtinyt haittaa olla?
Miettikää nyt vähän: kumpi huonontaa vanhuksen elämän laatua enemmän, sokeriton ja rasvaton ruokavalio jos se johtaa aliravitsemukseen vai kohonneet arvot! Elämän pituuteen en ota muuta kantaa vielä tässä iässä, mutta useimmat tuntemani ikäihmiset ovat sitä mieltä, että ovat viipyneet jo tässä ajassa aivan tarpeeksi kauan.
Siitähän tässä usein on kyse, että pitää ratkaista se, onko tärkeämpi elämän laatu vai määrä. Omalla kohdallani aion nauttia elämästä niin pitkään kuin sitä riittää. Ei sängyssä makaaminen saa minua viihtymään enää tässä ajassa, jos mitään muuta iloa ja nautintoa ei ole odotettavissa, ei edes ruuasta, juomasta saati sitten muusta.
Lääkärissä käyttämisestä vielä: siellähän se lääkäri aivan omia aikojaan kiertelee osastolla, varsinkin sairaalassa ja nykyisin aika usein vanhainkodissakin. Arvaa huviksesi, kumpi sattuu todennäköisemmin paikalle, hoitaja vai omainen, vaikka siellä joka päivä kävisi. Ei siellä kenenkään omaisen varta vasten tarvitse lähteä viemään lääkäriin eikä täällä nyt yhtenään erikoislääkärillä lennätetä, matkat ovat pirkät eikä se ole ilmaista.
Oireeton (hoitamaton) diabetes on yhtä tappava kuin hoitamaton syöpä.
Käy lukemassa alla oleva linkki ja keskustellaan sen jälkeen uudestaan viitearvojen koholla olosta ja siitä, että kannattaako hoitaaa ruokavaliolla, siirtyä tablettihoitoon tai jatkuvaan piikitykseen..
Vai kannattaako 85v mummon kohonneet viitearvot unohtaa?
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/lehti0204/artikkeli02.html
Hoitajana mielipiteeni on, että 85 v on vielä "nuori" vanhus.. kun keksi-ikä asiakkaillani on reilusti yli 90 vuotta.
Moni 60 vuotias jo kokee olleesna liian kauan täällä, mutta elämänlaatuun kun voi vaikuttaa niin monella muulla asialla kuin ruualla.
kannatatko sinä sitä, että sairaudet ikäihmisellä jätetään hoitamatta ja annetaan niihin kuolla?
Kun kohonneita viitearvoja ei nyt hoida, voi elämän viimiset vuodet mennä todella huonoiksi ja silloin voi miettiä, että oliskiko oikea ruokavalo tämänkin estänyt. Eli elämän nautinto.. voiko se olla viimesten vuosien todellinen pilaaja? Kun armokuolemaa ei suomessa tunneta, voi vanhuis elää
hoitamattomanakin todella huonossa jamassa vuosia.
Vai pitäisikö siinä vaiheessa tappaa nälkään?
Oma isäni on ihana jääräpää. Hänellä todettiin kohonneet viitearvot ja niinpä ruokavaliolla alettiin hoitamaa. Isäni mielestä makkara on ainut vihannes jne.. no, nyt mittaa sokeriarvoja 3x päivässä ja syö tablettia joka päivä. Jos viitearvot ei pysy kurissa, alkaa päivittäinen piikittely.
Ja ei aliravitsemus tule terveellisestä ruokavaliosta...
Nykyajan diabetes ruokavaliot eivät ole täysin rasvattomia ja sokerittomia, niitä on vain kevennetty että ovat terveellisempiä kuin "roska ruuat".
Ja lääkärinkierrosta.. kyllä sairaalassa on ihan kellonajat, milloin on lääkärinkierto =)
Ei ole sellaista sairaalaa suomessa, missä lääkärinkierto olisi ihan milloin vaan. Kiertoon on tarkka-aika, mutta lisäksi lääkäri tutkii tapaa potilasta muutenkin.
Myös vanhainkodissa on lääkärin kiertoon aikataulu koska lääkäri ei vanhainkodissa likikään joka päivä käy. Kysyt vaan hoitajilta päivän ja ajan.
Joskus tuntuu, että omaisten on vaikea hyväksyä, että läheinen ihminen on sairatunut ja huonossa kunnossa. Ehkä se sitten on vaikeaa nähdä oma läheinen "huonossa kunnossa", mikä nyt on toisaalta ihan ymmärrettävääkin.
Kai niiden valitusten takana on huolta omaisesta tai joissain tapauksissa takana saattaa olla läheisten huono-omatunto.
En tiedä mikä hoitopaikoissa sitten aiheuttaa sen, että vanhuksen kunto menee joskus "alaspäin". Olen itsekkin huomannut kun työskentelen kotihoidossa ja asiakkaat ketkä ovat intervallijaksolla tulevat välillä vähän huonommassa kunnossa sieltä pois.
Voiko ympäristön muutos olla niin raskas vanhukselle tai onko hoitopaikkaan joutuminen, jotenkin ehkä masentavaa vanhukselle mikä myös aiheuttaa kunnon menoa alaspäin? Vai onko sielä vaan hoitajilla aikaa liian vähän kävelyttämiseen? No ehkä takana moniakin syitä.
Joku tuossa kirjoitti, että vanhuksen viitearvot olleet koholla niin eikö ole hyvä juttu, että arvoja on tutkittu hoitopaikassa, että niiden mahdollinen hoitaminen on voitu heti aloittaa.
Ja ehkä vanhuksella on arvot olleet ennenkin koholla, mutta sitä ei vain ole tiedetty. Eihän ole elimistölle hyväksi, jos sokeri tai kolestroliarvot ovat koholla.
Ja ainakin itsellä tulee mieleen, että eikö ole hyvä, että korjaus yritetään ennen lääkehoidon aloittamista hoitaa ensin ruokavaliolla.