Katsoin just viimeisen jakson kulttisarjasta NYPD Blue. Vähän haikea olo, kun on melkein alusta asti sarjaa seurannut eli jotain 10 vuotta.
Sarja oli upea, varsinkin loppupuolella. Andy Sipowitz muuttui koko sarjan kantavaksi voimaksi ja ansaitsi täysin pomon paikan.
Aivan loistava sarja. Ei voi muuta sanoa.
Sarja oli upea, varsinkin loppupuolella. Andy Sipowitz muuttui koko sarjan kantavaksi voimaksi ja ansaitsi täysin pomon paikan.
Aivan loistava sarja. Ei voi muuta sanoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Andyn kehitys dokaavasta vastarannankiiskistä vastuulliseksi esimieheksi oli ehdottomasti sarjan kantava pohja.
Oli hienoa, ettei viimeiseen jaksoon oltu tungettu mitään suurta dramatiikkaa, kenenkään hahmon traagista kuolemaa tai vastaavaa, vaan piirin arki jatkui kuin ennenkin.
En panisi pahakseni jos Andyn esimieskautta joskus kuvattaisiin vaikkapa tv-elokuvan muodossa.
Mutta mielestäni sarja oli hyvä lopettaa juuri näin.
itsekin katsoin sarjaa aivan alusta lähtien, ja olisi mielestänyt saanut loppua jo aikaisemminkin. Paras terä oli poissa jo pitkään. Kieltämättä oli silloin alussa uraa-uurtava sarja. Homo-hahmokin oli jo kauan ennen kuin siitä tuli "pakollinen" joka sarjaan. Myös nopeat leikkaukset ja rosoinen tärisevä kamera oli sarjan tunnusmerkkejä. Nykyisin telkkari on pullollaan nopeita leikkauksia ja "toden tuntua", mutta missään ohjelmassa ei ole panostettu yhtä paljon kyräilyn kuvaukseen kuin NYPD Bluessa.
New Yorkin poliisilaitoksen 15. piirin avokonttoritilassa jokainen puhelimenpirahdus, huokaus tai paperin rapistelu aiheutti suuren määrän kulmien alta vilkuilua, merkitseviä katseita, vaivaantuneisuutta ja uteliaisuutta.
Ja kun pomolle – jota kutsutaan aina pomoksi – tuli vieraita lasiseinäiseen työhuoneeseen, jonka kaihtimet ovat sopivasti raollaan, työt keskeytyvät ja kaikki keskittyvät kurkkimiseen.
Jos joskus mulkaisun sijasta todella uskallettiin sanoa työkaverille jotain, joka ei liittynyt työhön, se piti mennä sanomaan likaiseen, olohuoneen kokoiseen vessaan.
Toki jokaisessa oikeassakin avokonttorissa on keksitty paikat, missä puhua yksityispuhelut tai juoruta kollegoista, mutta hyvänen aika, eihän se nyt ole noin vaikeaa!