Hei!
Suunnittelemme mieheni kanssa sterilointia jommalle kummalle meistä. Minä 39-vuotta, mieheni 41-vuotias. 2 lasta ja enempää emme enää halua. Enpä jaksaisi pienokaista enää hoitaa, niin ihania kun ovatkin.
Olen lukenut netistä kovasti tietoa asiasta: miehille se on nopeampi toimitus ja ehkäisyteho on suurempi kuin naisen sterilisaatiossa. Mutta ulkomaisilta sivuilta löytyi myös tietoa, että joillekin on ilmennyt vasektomian jälkeen kipua yhdynnän aikana (siis miehellä). Muutenkin luin että se on aika hurja käsittely palleille. Miehet kun ovat arkoja noista sukukalleuksistaan.
Naiset taas ovat tottuneet kaikenlaiseen ropaamiseen hoitavan henkilökunnan taholta ja toimitus tehdään nukutuksessa, viikko toipumisaikaa. Minulla on hedelmällinen aika korkeintaan enää noin 10 vuotta, miehellä käsittääkseni useampia kymmeniä vuosia. Mitä jos minulle tapahtuu jotain,,, kuolen tai semmoista,
miehelle jäisi vielä lapsensaanti optio,,,
Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksianne ko. toimesta, päätöksen teosta, toipumisesta, mitä henkisiä/fyysisiä tuntemuksia/seuraamuksia teille tai tutuillenne on steriloinnista tullut.
Suunnittelemme mieheni kanssa sterilointia jommalle kummalle meistä. Minä 39-vuotta, mieheni 41-vuotias. 2 lasta ja enempää emme enää halua. Enpä jaksaisi pienokaista enää hoitaa, niin ihania kun ovatkin.
Olen lukenut netistä kovasti tietoa asiasta: miehille se on nopeampi toimitus ja ehkäisyteho on suurempi kuin naisen sterilisaatiossa. Mutta ulkomaisilta sivuilta löytyi myös tietoa, että joillekin on ilmennyt vasektomian jälkeen kipua yhdynnän aikana (siis miehellä). Muutenkin luin että se on aika hurja käsittely palleille. Miehet kun ovat arkoja noista sukukalleuksistaan.
Naiset taas ovat tottuneet kaikenlaiseen ropaamiseen hoitavan henkilökunnan taholta ja toimitus tehdään nukutuksessa, viikko toipumisaikaa. Minulla on hedelmällinen aika korkeintaan enää noin 10 vuotta, miehellä käsittääkseni useampia kymmeniä vuosia. Mitä jos minulle tapahtuu jotain,,, kuolen tai semmoista,
miehelle jäisi vielä lapsensaanti optio,,,
Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksianne ko. toimesta, päätöksen teosta, toipumisesta, mitä henkisiä/fyysisiä tuntemuksia/seuraamuksia teille tai tutuillenne on steriloinnista tullut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aikanani päädyin sterilisointiin. Avioliiton aikana en sitä kertaakaan katunut. Erottuani, ja ex- vaimoni saatua vielä lapsen uudessa liitossaan, ajattelin puuttuvaa "optiotani". Kuitenkin minulla on lapseni. Se riittää minulle. Mikäli tunnet lapsilukusi(miehenä)riittäväksi, voin suositella sterilisaatiota lämpimästi. Ei vaikuta seksiin, ainakaan heikentävästi!
Päiväkirurgiaan,paikallispuudutus ja mömmöt suuhun,illalla kotiin.Pallit 3 päivää vähän arat, 10 mällisatsin jälkeen siittiöitä ei oo eikä tuu. Viriiliys voi parantua
Ei siitä kyllä viikkoa saa sairaslomaa, operaatiopäivän ja 1-2 seuraavaa ainakin TYKSissä.
Mies voi tallettaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Kävin sterilisaatiossa vuosi sitten. Operaatio oli nopeasti hoidettu. Odotteluineen ja papereiden täyttämisineen puolen tunnin juttu. Iltapäiväksi palasin takaisin töihin, kun on fyysisesti kevyt sisätyö. Pariin päivään ei kyllä viitsinyt mitään raskasta nostelua tehdä. Kahden kuukauden päästä kävin antamassa näytteen ja asia oli sillä selvä.
Ensi alkuun tuntui lähinnä hienolta, ettei tarvitse enää huolehtia asiasta. Nyttemmin en ole tullut asiaa ajatelleeksi.
Selkeältä operaatiolta se vaikutti, kun miehellä ne piuhat on aika hyvin hollilla. Omaan valintaani vaikutti, että naiselle sterilisaation riskit ovat paljon isommat kuin miehille.
Mies tosiaan pystyy lisääntymään vielä kauemmin kuin nainen. Tiedä vaikka sitten vanhana äijänä alkaisi juoksemaan nuorten typsyjen perässä. Ajattelin että siinäkin mielessä tämä on hyvä tehdä nyt kun vielä olen täysissä sielun voimissa.
Miehelle:
- pallikarvojen ajelu
- puudutuspiikki
- alle sentin viilto palleihin
- kiskotaan siemenjohdin ulos, katkotaan, päät poltetaan
- joskus laitetaan yksi tikki kumpaankin palliin
Homma on ohi alle puolessa tunnissa, tuloksena voi olla mustelma ja arat pallit pari päivää. Mitään jälkiä ei jää.
Naiselle steri tehdään nukutuksessa, leikkaussalissa, tähystysleikkauksena. Tulee nukutuslääkkeet, instrumentit vatsaonteloon, lisäksi jos ei ole suoraan synnytyssalista tullut, vatsaonteloa laajennetaan hiilidioksidilla. Siitä tulee jälkikäteen ikävät hartiakivut, koska kaasu nousee ylöspäin ja hajoaa hitaasti.
Noita kahta ei voi edes verrata. Miehelleni on tehty sterilisaatio ja hän oikeasti kävi siellä ruokatunnilla ja meni takaisin töihin ilman että kukaan tiesi mitään! Yksityislääkärillä huomaamaton ja nopea toimenpide, maksaa 600 euroa ja itse voi valita lääkärinsä. Me harrastimme seksiä pari päivää toimenpiteen jälkeen eikä palleissa ollut kuukauden päästä enää mitään jälkeä, josta olisi voinut arvata että niitä on ronklattu.
Vietetään kymmenvuotisjuhlia miun piuhojen poikkasusta. Upee juttu. Aikanaan menin terveyskeskuksen kautta ja maksoi 120,- mk ja kesti 20 min. Kaivele essiin juttuketju nimeltä "Mies! Oletko steriloitu?"
Kävin kaksi ja puoli viikkoa sitten sterilisaatiossa.
Ei minulle tullut mitään hartiakipuja, vaikka käsitin että se on yleistä ja kivuliastakin. Eikä sen kummemmin muitakaan kipuja, mitä nyt pikkaisen vatsasta nipisti päivän-pari.
Ainut negatiivinen asia oli nukutus - menin nukutusaineesta aivan sekaisin (puhuin heräämössä ihan sekoja enkä meinannut alkaa hengittämään), oksentelin ja vielä illallakin päässä heitti.
Sain kolme päivää sairauslomaa. Se aika meni aika pitkälle nukkuessa, kaiketi nukutusaineen vaikutuksesta ja/tai liian pinnallisesta hengittelystä ja siitä johtuvasta hetkellisestä aivojen hapenpuutteesta.
Joka tapauksessa, en kadu päätöstäni.
Kiitos vastauksista. Varasimme jo ajan lääkärille lähetettä varten.
No kumpi teistä lähtee poikkasemaan piuhat?