lahkon jota ainakin jotkut hellarit yhä pitävät raamatullisena. Nainen saa kuulla kunniansa; "Sinua sinä 20. vuosisadan portto,joka nykyaikaisessa ja säälittävässä portonpuvussasi,saatanan pettämänä ja riivaamana,olet keskeisellä paikalla iljettävänä seksihoukutuksena nykyaikaisessa,lyhytaikaisessa synnin- ja saatanan paratiisissa. Sinussa,joka olet Jumalan kuvaksi tarkoitettu,perkeleessä koette sen kuvan aistilliseksi ja pettäväksi. Sinä olet kuolemaakin katkerampi himojen puu,jossa perisynnin kirotut rypäleet ovat kypsyneet synninmitan täyttäviksi. Sinä teet jokaisella askeleellasi syntiä tarjotessasi sukupuolisen saastaisuuden hedelmää,häpeällistä nautintoa saadaksesi miehet tekemään sydämessään huorin sinun kanssasi,sillä sinä olet Jumalan valtakunnassa suurin kirous ja häiriötekijä. Saatanan hallitsemilta muodin valtaistuimilta ohjattuna saatanan välikappaleena,mallinukkena,Hollywoodin riivaamana tulet päättymään luopumukseen,olet tavalla tai toisella useimpien verenvuodatusten takana. Tämä laittomuuden aikana sinua suojaa sodomalainen laki ja tämän maailman ruhtinas saatana,mutta mikään ei suojele sinua Jumalan vihalta,jollet käänny ja puhdistu veriruskeista synneistäsi"
Erään helluntailahkon julistusta,
Branham
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
*
Itselläni on sellainen kuva Branhamista, että alkuun hän oli todennäköisesti aika vahvasti Jumalan käytössä, vaikka olikin jonkun verran kiistelty tyyppi jo silloin. Ja sitten loppuaikoina hänellä meni metsään aika monessa asiassa. Lainaamasi teksti ei ollut todellakaan ainoita asioita, joissa hänellä meni pieleen.
Tietoni Branhamista ovat aika puutteelliset, mutta hänen toimintansa alkuaika oli kai evankeliumin julistamista ja sairaiden parantumista. Sitä aikaa hänen toiminnassaan monet arvostavat edelleen.
Loppuaika oli sitten jotain aivan muuta. Hän pyrki kaiken muun ohessa myös suureksi opettajaksi. Se ei varmastikaan ollut Jumalan hänelle antama tehtävä, koska opetukset olivat välillä todella erikoisia.. Tätä hänen toimintansa loppuaikaa arvostavat aika harvat.
*
*
Branhamin elämää voi verrata esim. Simsonin ja Gideonin elämään. Kummatkin olivat jossain tehtävässä Jumalan käytössä siten, että ovat saaneet nimensä raamatun lehdille. Ja kumpikin jossain asiassa luopui Jumalasta.
Branhamista, Gideonista ja Simsonista voi oppia jotain. Esimerkiksi sen, että suurinkaan Jumalan mies ei itsestään säily Jumalan käytössä ja tahdon keskipisteessä! Jumala kyllä varjelee ja vaikuttaa meidän ajatusmaailmaamme, mutta hän ei pakota meitä mihinkään.
Jokaisella meillä on myös oma vastuumme siitä, miten toteutamme Jumalan suunnitelmaa elämässämme!
*
"Lainaamasi teksti ei ollut todellakaan ainoita asioita, joissa hänellä meni pieleen."
Hyvä Sam. Erittelisitkö Raamatun Sanan valossa mikä tuossa tekstissä "meni pieleen"?
Jos sanot, ettet juuri tiedä Branhamista, miten voit esittää hänestä mielipiteesi? Älä anna väärää todistusta.
"Loppuaika oli sitten jotain aivan muuta. Hän pyrki kaiken muun ohessa myös suureksi opettajaksi. Se ei varmastikaan ollut Jumalan hänelle antama tehtävä, koska opetukset olivat välillä todella erikoisia.. Tätä hänen toimintansa loppuaikaa arvostavat aika harvat."
Voin sanoa, että luen Raamatun lisäksi Branhamin saarnoja lähes päivittäin, ja koen niissä Jumalan Pojan, Jeesus Kristuksen, Jumalan Sanan läsnäolon, niin kuin monissa yleensä vanhemmissa hyvissä hengellisissä teoksissa. Saan niistä Jumalan elvyttävää voimaa jatkaa tätä muuten täysin toivotonta taaperrusta saatanan ja synnin hallitseman päivä päivältä pimenevän maan kamaralla.
Älä luota muiden mielipiteisiin, vaan ota selvää itse! Jumala ei kysy sinulta mitä muut sanovat, vaan mitä itse ajattelet.
Jumala siunatkoon vilpittömän etsintäsi.
Tuohan on kuin päivystävän lääkärin diagnoosia nauhalle luettuna, riivaajasta.
Toimenpidehuoneeseen vain ja
tulisia hiiliä lattialle...
Totisesti, William Marion Branham oli arvostettu julistaja ja väkevä veli, joka sai 1950-70-luvuilla Suomenkin helluntailiikkeen täyden hyväksynnän, mutta hänet on nykyään valitettavasti unohdettu. Toiset pysyvät kuoltuaankin esillä, toiset unohdetaan. Branham on syytä nostaa taas arvoonsa.
hänet, joskus 50 luvulta, tuolloin hän oli väkevä Jumalan mies, ihmisiä tuli oiekasti synnintuntoon ja sitä kautta uskoon, ja ihmeet ja merkit seurasi hänen julsitustaan.
Hän ei koskaan painottanut ihmeitä parantumisineen, vaan sairaita parani ihan itsestään, he vain paranivat, joko rukoiltaessa tai sitten jopa kotimatkllaa ja penkeissä istuessaan. Se oli aitoa evankeliumia sellaisena kuin se Raamatussa on ilmoitettukin, apostoliseen aikaan.
Mutta sitten parivuosikymmnetä jäkeenpäin hän joetnkin luisui opetuksessaan harha uskomuksiin ja kuvitteli olevansa joku muu kuin oli.
Mikä sen aiheutti, sitä en tiedä, enkä kyllää mitenkään voinut silloin ensikuulemalsta uskoa hänestä sitä mitä juorukellot soittivat, mutta kaiketi se on sitten totta, en tiedä, toivottavasti ei!
Tiedätkö "Branham" missä yhteydessä Branham on tuon sitaatin sanonut ja keitä/ mitä hän sillä tarkoittaa? Ehkäpä kannattaisi itse perehtyä siihen mihin ottaa kantaa, eikä luottaa itselleen tuntemattoman "asiantuntijan" kannanottoon. Jumala ei arvosta vieläkään toisten valmiiksi pureskelemien "mielipiteiden" letkauttelijoita, vaan henkilökohtaista suhdetta Häneen ja vain Häneen. Siihen kehotan.
Mikäli kiinnostaa, netissä on varsin useita sivustoja, joilta voi imuroida William (Marrion) Branhamin englanninkielisiä saarnoja.
Niitä on myös saatavilla suomeksi.