Taitaa olla mahdotonta? Olen yrittänyt sitä ihan tosissani mutta tuntuu ihan liian vaikealta. Aina kun nään hänet minulle tulee hyvä olo, kuvittelen että ehkä hänelläkin on vielä tunteita. Sitten tipun takaisin todellisuuteen ja olo on kamala. Onko se tosiaan niin, että parempi kun ei näe ollenkaan?
ystävyys exän kanssa?
mari..
15754922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 157
Vanhimmat
Parempi ettei vähään aikaan ainakaan näe,
kun on tunteet vielä niin pinnassa.
Kyllä se sitten ajan kanssa helpottaa.
Samassa veneessä ollaan, tänäänkin sain välteltyä
tapaamisen...
..Ei aina helpota.. Tai sit siihen menee oikeesti aikaa..=S
Niin miksi jätät toisen ihmisen ?
Mun kutakuinkin koko naispuolisten ystävien piiri koostuu existä. Paljon helpompi keskustella kun on syvllisempää jaettavaa ja ymmärtää toista puolikkaasta sanasta. Myös huumori on hiukka uskaliaampaa kun "ne" jutut on jo yhdessä koettu ja taakse jätetty.
Kokeilkaa
..En jättänytkään. Hän jätti minut. Yhteiselo alkoi olla rahavaikeuksien ja kaiken muun kanssa aikamoista taistelua.. yhdessä kuitenkin olimme pitkään ja nyt sitten on jo ikävä jopa sitä taistelua.. =( Ei nyt tietenkään ihan kirjaimellisesti, mutta kai sitä vaan tajuaa menettäneensä jotakin todella hyvää ja arvokasta vasta kun sen on konkreettisesti menettänyt. Kumpikin kohteli toista kuin roskaa ja vasta nyt alkaa tajuamaan että olisi pitänyt kohdella kun arvokasta. Erosta on jo kulunut jonkun aikaa, mutta en vain tunnu pääsevän siitä kovin hyvin yli.. Jos tapaan jonkun naisen, alan "automaattisesti" etsiä hänestä jotakin tuttua.. Olen varmaan liian takertuvainen? Siihen jotopäätökseen olen ihmissuhde asioissani tullut että yli en ole vielä päässyt ja todella paha ruveta mitään ihmissuhdetta toisen tilalle rakentamaan. Eikä se olisi oikein toistakaan kohtaan. Yritän saada hänet edes ystäväkseni.En tiedä onko se niin hirveän fiksua, koska kun näen hänet niin luultavasti vaan rakastun enemmän.. Ja satutan siinä vähän lisää itseäni.. En tiedä tekeekö se kovin hyvää hänellekkään sit nähdä minut rikki. Silti kutsuin hänet kahville kanssani ystävänpäivänä, joka oli kihlajaispäivämme. Tahtoisin selvittää hänelle tunteistani ja pyytää mahdollisuutta olla edes hänen ystävä.
Enempää en varmaan koskaan tule hänelle olemaan, koska hän jo siirtynyt eteenpäin elämässään. Hän oli kuitenkin isoin ja tärkein asia mun elämässä, jota ilman mulla ei ole oikeastaan mitään. Ei se pahalta tuntuisi jos hän joskus soittaisi/txt vaikka vain kysyäkseen mitä kuuluu/miten menee. Eron jälkeen kuitenkin yhteydenpito on ollut erittäin hiljaista. En usko hänen tekevän sitä "ilkeyttään", saattaa olla hänen tapansa käsitellä eroa ja jatkaa elämäänsä. Toivon että hän suostuu kanssani kahville. Voi olla että ei, ja enkä häntä halua sit sen enempää asialla vaivata. Jos hän on nyt onnellinen niin se on mulle pääasia. En niin kovin itsestäni välitä.. Ei, kyllä välitän tottakai tahdon olla onnellinen ja hänen kanssaan olin. Niinkui yhdessä laulussa jotenkin näin sanotaan että: "miten mä voin tulla kenenkään toisen ihmisen kans toimeen, ku sydän sanoo et on jo löytänyt sen oikeen..."???
Tuttu tunne, että kaikki ystävät voisi olla ex:iä, jos olette eläneet tiiviisti lähekkäin, niin eivät tunteet ole noin vain ole haihtuneet. Varmasti tunteet pulpahtavat esiin aika ajoin, mahdollinen mustasukkaisuuskin käy esillä, jos jätät toisen. Haluaisit varmaan sisimmässäsi pitää ex:ästä edelleen kädestä, ja muistella kaikkia ihania hetkiä, vanha suola alkaa janottamaan.
En ajattelisi menneitä, sitä mikä lopulta koitui suhteen tuhoksi, en lähtisi aivan heti
ryntäämään uuteen suhteeseen, uusikaan suhde ei toimi täydellisesti, jos et ole päässyt entisesti irti. Olisi aika jättää menneet taakse´ ja aloittaa uusi elämä. Tapaamista Ex:än kanssa välttäisin aluksi, jos on mahdollista.
hyvin se toimii: mulla on vaan yks ex, siis jonka kanssa on vakavissaan seurustellu. Nykyään tuntuu, että hän on yks mun parhaista ystävistä, vaikka erosta on vasta reilu vuosi. Ollaan puhuttu, että se mitä on nyt on tärkeämpää kuin se mitä joskus oli tai ei ollut. Silti välillä pelkään, että se on vaan sitä etten kuitenkaan ole osannut todella päästää irti. Tiedän ettei me palata yhteen, enkä haluakaan. Joskus vieläkin mietin kaikkea mitä sen seurustelun aikana tein ja miten häntä loukkasin. silti tunnen että kauhean tärkeä ihminen minulle. se loukkaaminen kai johtui siitä, että olin vaan niin sekaisin...intohimo, epäluulo, päihteet...ei kai me sovittu yhteen sillä tavalla. mutta jos jotain on joka meitä veti silloin toisiamme kohti, niin ehkä olemme senverran samanlaisia, että hyviä kavereita toisillemme.
Siihen menee oikeasti aikaa, varsinkin jos suhde on kestänyt melkein 30v. Itselläni takana on koko aikuisiän kestänyt syvä ystävyys. On vastuu yhteisistä, aikuisista/aikuistuvista, lapsista. On yhteiset sukulaiset ja kummilapset. On yhteiset ystävät. Suhdekin toimisi fyysisellä tasolla. Silti ei koskaan opittu elämään saman katon alla, vaikka ihan oikeasti yritettiin koko aika. Molemmille tuli psyykkisiä ja terveydellisiä ongelmia. Lapsetkin oirehtivat ja lopulta tuli seinä vastaan lapsen itsemurhayrityksen jälkeen. Vaikka ei meillä koskaan mitään varsinaisia riitoja tai tappeluita ollut, niin se vaan ei yksinkertaisesti toiminut. Vuosi eron jälkeen ollaan molemmat onnellisia omillamme ja lapsetkin ovat päässeet omien elämiensä alkuun kiinni.
Silti ollaan edelleen parhaita ystäviä pari vuotta eron jälkeenkin. Ei 30v ystävyyttä niin vain lopeteta, vaikka kumpikaan ei enää näe suhteen jatkamista mahdollisena vaihtoehtona. Tavataan edelleenkin melkein viikottain. Välillä exä bunkkaa sohvallani, mutta yhteisestä sopimuksesta ei päädytä samojen lakanoiden väliin. Exä seurustelee ja itselläkin se on lähellä. Tiivis yhteydenpito ehkä hidastaa molempien eroprosessia, mutta silti suhde etenee kohti loppua.
..aina se pelkkä rakkaus ei vaan riitä.
Ite just läpikäymässä sitä helvettiä, kun piti jättää ja satuttaa ihmistä, jota rakastaa. Musta se on toisenkin turhaa kiusaamista, että odottaa niin kauan, että suhde menee varmasti päin v*ttua ja molemmat vihaa toisiaan?
mari,
tuttu tunne, mutta eiköhän se johdu siitä että olette elänneet niin lähekkäin että tuntuu mahdottomalta että kaikki tunteet olisivat hävinneet. on vaan pakko mennä eteenpäin ja hyväksyä suhteen loppuminen. elämän on kuitenkin jatkuttava. ystävä voi kuitenkin olla kunhan ei toivo että kaikki korjaantuisi ja voitaisiin jatkaa eteenpäin. jos asioita ei ole pystynyt selvittämään yhdessäolon aikana niin tuskin niitä pystyy korjaamaan jälkikäteen. yritä ainakin omalta osalta ajatella asiaa järkevästi eli se on aika elämästäsi joka ikävä kyllä on ohi. helppoa olisi jos kelloa pystyisi kääntämään taaksepäin mutta sen on mahdotonta. älä ryntää uuteen suhteeseen suinpäin äläkä ajattele että kaikki miehet ovat "pettureita". silloin teet vain hallaa itsellesi. etene hissutellen ja koe uudestaan rakkauden tunteen ja muista selvittää kaikki asiat heti. keskustelemalla eikä jääräpäisesti. kaikkea hyvää tulevaisuudelle. antti
Osuit kyl asian ytimeen. Itsekin rimpuilen asian kanssa. Mieli tekisi soittaa. Haluaisin olla hänen lähellään niin paljon. Mutta hetken yhdessä olo vain saisi olon kurjemmaksi, kun olisi jälleen itsekseen. Eikä silloin tulisi tilaisuuttA tavata uusia tuttavuuksia. Kiirettä ei ole, mutta ei myöskään uusia mahdollisuuksia kannata juoksuttaa karkuun. Antti, oletko sinkku? Noin fiksu mies. ;)
sanotaanko vaikka näin ettÄ:Riippuu kuinka läheisiä olette olleet ja kuinka paljon olette rakastaneet toisianne.
Jos olette vain tykänneet jonkun verran ja olleen niin sanotusti muutenvaan yhdessä niin ystävänä oleminen voi olla yllättävän helppoa,mutta jos olette rakastaneet toisianne paljon ja olleet kauan yhdessä ja teillä olisi ollut vaikka yhteinen asunto ja koira niin se on huomattavasti helvetin paljon vaikeampaa olla ystävä.Joillakin se voi olla niin että ei pysty asumaan enään edes samalla paikkakunnalla koska paikat missä olette yhdessä käyneet voi tuoda liikaa hyviä muistoja yhteisestä ajastanne mieleen.Ja tietysti siihen vaikuttaa se miten olette eronneet.
Riidoissa,sovussa mutta kuitenkin todella masentuneina ja surunlisina,onnellisina ja hyvinmielin kavereina? kaikki nämä vaikuttavat siihen voitteko olla ystäviä.
Muutenkin pojankanssa ystävänä oleminen ei välttämättä ole helppoa.kun katsotte toisiiinne ja hymyilette voi tuntua siltä kun rakastuisi uudelleen ja tekisi mieli vain suudella häntä ja sitten sieltä nurkantakaa tuleekin hänen nykyinen naisensa niin se sattuu ja kovasti,varsinkin jos exäsi tulee ja esittelee teidät.
Tietenki kaikki riippuu ihan ihmisestä itsestään..miten osaat suhteutua tähän jne.Oletko ollut suhteenne aikana mustasukkainen jos olet niin mieti onko tämä ystävyys ainakaan kovin läheinen ystävyys kohdallasi järkevää.
Mutta kaikki on sinusta kiinni,jos osaat ja haluat olla ystävä exäsi kanssa niin onnea yritykseesi ja jos olette onnistuneet viälä enemmän ONNEA!!!
Mutta muista että on aina riski rakastua uudelleen mutta eihän se välttämättä ole huono asia(;
hei fiksua puhetta,
olen sinkku mutta kylläkin eronnut. voisimme jatkaa keskustelua jos sinua kiinnostaa. kahvi/lasi viiniä/tms. pistä viesti [email protected]
antti
missä asut?
...ja varsinkin tässä tapauksessa kun toinen eronneista on jo uudessa suhteessa niin silloin ystävyys on 'turvallista' eli täysin platonista ja voi onnistuakin hyvin.
Ei se aina tarkoita sitä, että vaikka parisuhde ei onnistu etteikö silti voisi ystävyys onnistua.
eks-miesystäväni kanssa yhtään mitään! En edes tunne, jos vastaan tulee.
tullut jätetyksi...? Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää ystävyyttä yllä vaikka itselläs tunteita olisikin. Se tulee muuten sattumaan loputtomiin...sanon sen kokemuksesta. Ja jos olet minua viisaampi, tee syy myös selväksi toiselle ja opeta hänet ymmärtämään miksi on parempi niin. Meillä jokaisella on oikeus onneen ja rakkauteen ja sitä ruutia on turha haaskata varikseen!
Jos tästä tekstistä mitään selvää saa, nii hyvä on =)
On tiedossa tapaus, jossa toinen on rakastunut tulisesti.Mennyt liian pitkälle. Jäänyt kiinni. Avioero vireille, asumusero voimaan. Uusi suhde ollutkin susi jo syntyessään. Nyt molemmat kärsii. Ylpeys ei vaan anna periksi palata yhteen.
kyllä meillä eksän kanssa onnistuu ystävyys suhdekkin, vaikka molemmilla uus suhde menossa. ei siinä ole mun mielestä mitää ongelmaa olla exän ns. kamu =)
Ystävyys on mahdollista vaikka toinen olisi yhä ihastunut ja toinen jo siirtynyt eteenpäin. Asiassa auttaa se että ei pidä yhteyttä toviin(lue:muutamaan viikkoon) ja sitten ottaa yhteyttä, kun tuntee olevansa valmis siihen.
Myös pelisääntöjen teko auttaa asiassa; että pelkkää platonisuutta kummaltakin puolin jottei kiusaisi itseään/toista ihmistä.
Valitettavasti itsellä on kokemusta myös tästä ystävyyden sovittamisesta suhteen jälkeen, ja tunteita on yhä hiukan. Siksi voinkin sanoa tuosta tiukasta pelisääntöjen tekemisestä.
Helpompaahan se tietysti on, jos toisella olisi jo joku toinen ja näin saisi siirrettyä eteenpäin.
jos se ei ole pakollista yrittämistä kummaltakaan, niin miksei onnistuisi tuo ystävyys suhteen jälkeen. ehkä hetken aikaa kannattaa pitää "suruaikaa" ja luopua toisesta, ennenkun ystävyys oikeasti onnistuu. jos sinusta tuntuu pahalta, niin miksi pitää yhteyttä suhteen jälkeen? ei se pakollista ole...
HYVIN. Ei vain kannata toivoa toiselle mitään pahaa eikä saa olla katkera. Pitkän suhteen jälkeen kaipaa vielä paljon toisen ihmisen hyviä puolia. Pahat kannattaa unohtaa. Jos asuu esim. pienessä kaupungissa tai kylässä, ei voi olla törmäämättä toiseen. Onneksi olemme vain eronneet. Emme kuolleet.
Mielestäni voi toimeen tulla,muttei olla ystävä,ystävyyshän on juttutuokioita viinilasin äärellä,leffassa käyntiä,liikuntaa yhdessä jne.Riippuu ihmisestä,mutta itse rakastan palavasti kumppaniani,jos ero tulisi en voisi olla ystävä.Se ei voi olla aitoa ja vilpitöntä jos takana ovat ollet oikeat sitoutuneet tunteet.Ja ei kait kovin moni uusi kumppani ymmärtäisi oman kullan viettävän aikaa exän kanssa...eli moikataan exät,muttei ystävistellä!!!
..ei minusta voi määritellä tai mitä tekemistä siihen kuuluu, koska jokainen ystävyyssuhde on erilainen. Eri tekemiset, harrastukset ja elämäntilanteet ym..
Itselläni entiset tulevat/nykyiset poikaystävät ovat "saaneet" hyväksyä sen että olen ystävä tai kaveri entisten kumppanieni kanssa. Ainoastaan 1-2 henkilön kanssa on tainnut olla epäilystä muusta kuin ystävistä. Rehellisesti ja avoimesti, kun kertoo kuin ohimennen asiat kumppanille esim.mitä on tehnyt exän/kaverin kanssa niin tuskin toinen närkästyy ystävyydestä. Myös jos tavata kyseisen henkilön. Olen "ehkä" naiivi tässä suhteessa, mutta näin toisilla..
mun mielestä taas jos on oikeasti rakastanut jotain ihmistä ja hänestä aidosti välittää niin nimen omaan voi olla ystäviä, koska häntä voi jossain vaiheessa rakastaa niinkuin jotain läheistä ystävää ja jokainen varmasti tietää tuon rakkauden eron siis miten rakastaa kumppania ja miten rakstaa ystävää, vanhempia, sisaruksia jne. Rakkautta on monenlaista. Mielestäni aitoon rakkauteen ja rakastamiseen kuuluu aito välittäminen toisesta ihmisestä jne.
Se on sit sitä rakkauden ensi huumaa kun kaikki on niin ihanaa siinä toisessa, ollaan "palavasti rakastuneita", you know... Se rakastaminen ensi huuman jälkeen (jota kestää kesimäärin 2kk-2vuotta) onkin hieman eri juttu se... Kokemuksesta puhun...
että Entisten kumppaneiden kanssa voi olla erittäin hyvääkin ystävyyttä, ellei parempaakin....
Mihin se ystävyyden pitäisi kadota,
vaikka muita suhteen osia tuhottaisiinkin?
Itse olin jätetty osapuoli ja haluaisin olla exän kanssa (edes) ystäviä, mutta näköjään senkään verran ei hänen osaltaan suoda. On jo unohtanut ja jatkaa elämäänsä. Välitän hänestä edelleen ja haluan että hän on elämässäni edes pienessä osassa, ennemmin kuin ei osallisena ollenkaan.
Jos itselläni olisi valtaa valita niin kyllä kahdesta kärsimyksestä pienempi on se, että tapaa silloin tällöin ja kärsii sen takia kuin että ei näe toista ollenkaan.
Se vähän riippuu siitä,mitä on tapahtunut.Jos riidoissa erottu,aika vähän mahdollisuuksia,tai jos on pettänyt,niin sehän on selvä,että luottamus on mennyt,ei tarvitse kuvitella,että edes ystävyys säilyisi.Ihmiset on niin erilaisia,jokainen tekee tyylillään.
voisi antaa anteeksi,
jos löytyy katumusta?
Anteeksi voin antaa, muttei voi unohtaa, ja minulla kun on luottamus mennyt niin sitä ei saa paikattua vaikka kuinka tahtoisi koittaisi.. kai se on yksilöllist' mutta minun kohdallani oli mahdotonta luottaa..
Ei, koska luottamus on mennyt.
juuh, mutta anteeksiAnnolla
on suuri merkitys
uuden luottamuksen
syntymiseen.
että ...
miksi pitää vihaa sisällään,
kun anteeksi antamalla tavallaan
pääsee toisen raadollisista virheistä irti!
Uuden alun tai luottamuksen syntymiseen
tarvitaan paljon muutakin kuin Uskollisuus.
Ehkö et ole ollut tilanteessa. Minä VOISIN olla ystävä exäni kanssa, sillä hän on mukava ihminen. Vaan en voi, miksi hänen piti tehdä se kaikki paha, jotta saisi minut puolin sijaan ystäväksi? Ystävälle olisi voinut asian kertoa, vaan puolisona hän teki asian, jonka voin antaa anteeksi, vaan ysätävää ei sillä tavalla hankita. Olkoon sitten suurikin häviö, sillä sitä se varmasti on molemmille. Ei ystäviä hankita noin.
... jotta voisi saada minut puolison sijaan ystäväksi.
nii,mie olen ihan yhtä pihalla tuollasen kysymyksen kanssa ko sieki.. mie olen eronnu nytte iha lopullisesti ja nyt yritetään olla ystäviä koska toinen haluaa pitää minut elämässä, mutta ei "sillälailla"... on niin kauhean turhauttavaa lähteä toisen kanssa vaikka kahville, koska sitä kattelee kokoajan sillee että " onpas se... " :) ja sitteko sitä tietää kummiski että ei sieltä toiselta tule samanlaista välittämistä! mie olen kyllä kuullu toiselta että se välittää ja paljon, mutta vain kaverina.. enempään se ei minun kans pysty enää.. syy siihen on minun, sen myönnän mutta silti.. sekin on yks syy siihe miksi haluan niin kovasti nyt korvata hänelle ystävyytenä meidän suhteen huonot puolet.. ja sitte se vain istuu edessäni kauniina.. mitä meijän pitäs tehhä?
te oo sitte eronnu ku paperilla,jos teillä on tunteita toisiannekohtaan ja yritätte hyvitellä toisillenne vanhoja tekemisiänne.Nyt kummankin pitääs hankkia oma elämä ja lopettaa vanhas suhtees roikkuminen ku myähemmin voitta katua ku meni niin ja niin monta vuatta siinä takutes.Olkaa täysin eros esim.puolivuatta ja tavakkaa sitte jos kumpaaki kiinnostaa ja jos että pysty olla eros nii aloittakaa uusi suhde.Mun miälestä sä et voi korvata mitään vanhoja juttuja vaikka olisit kuinka kaveri jos toinen osapuali ei anna niitä anteeksi.
sitte,mutta ei..siinä suhteessa oli niin paljon hyvääki..joskus tunteet puolelta tai toislta vain kuolee..tää ihminen kummiski nosti minut takasin maanpinnalle joskus meidän aikojen alussa..ja kyllä,mie yritän silti kaikin tavoin pysyä hänen ystävänään..pakko minun on, oman itseni vuoksi vaikka se kuinka tekis hallaa aluksi.. haluan kummiski..
Paljon "kökköä", että kannattaa olla varovaisen realistinen.
Itse pitkästä suhteesta eronneena luulin n. puolen vuoden jälkeen, että voisimme olla "äipän" kanssa ystäviä. Keskustelimme uusista kokemuksistamme pitkään ja sovimme, että nämä jäävät meidän väliseksi.
No eipä aikaakaan, kun teini-ikäiselle tyttärelle oli kerrottu väritettyä versiota isän "uudesta elämästä" Tapaus sai minut ymmärtämään, että ei ole ainakaan toistaiseksi mitään syytä leikkiä ystävää (tai no hyvääpäivääkirvesvartta ehkä) katkeran ihmisen kanssa, joka ei pääse irti, vaikka lähtöpäätöksen tekikin.
Kyllä voi olla ystävä, olen tällä hetkellä exäni pomo, eikä se mitään asioita muuta...
mutta ne ystävyyden rajat pitää määritellä hyvin tarkkaan. Kaikki ei voi olla niin kuin ennen eroa, koska muutenhan koko ero oli tyhmä ratkaisu.
Me ollaan exän kanssa enemmänkin kavereita nykyään. Soitellaan satunnaisesti ja vaihdetaan kuulumisia, mutta kumpikaan ei oleta toisen olevan enää se sydänystävä jolle voi kertoa kaiken. Eikä varmaan ole syytäkään, että exälle kertoo kaikki.
Itse olen ainakin sitä mieltä, että fyysiset tuntemukset ja fyysinen läheisyys on syytä unohtaa exän kanssa.
Vaan tää on mun kokemus/ajatus.
En tiedä ollaanko me jotenkin "kieroutuneita" mutta minä ja minu ex olemme nykyään pehetuttuja. Ollaan erottu kohta 8v sitten ja uudet kumppanit kumpikin löytänyt tahoillaa 5-6v sitten. Nykyiset kumppanimme eivät tiedä "koko totuutta" eli olettavat meidän olleen aina "vain" ystäviä ja koska meidän seurustelusuhde todellakin loppui aikanaan, niin en ole katsonut aiheelliseksi kertoa suhteen laadusta sen alkuaikoina, ettei se vaikuttaisi mieheni ja exsäni väliseen ystävyyteen.
Toisaalta aika surkuhupaisa tilanne, mutta hyvä näin=o)
Itselläni on puolestaan tosi hyvät välit mieheni ex-puolison kanssa. Heillä on yhteinen lapsi joten pakostakin ollaan tekemisissä, niin parempi olla väleissä (se on mielestäni lapsen edun mukaista), kuin viljellä vihaa ympärilleen.
Alku aikoina kyllä kieltämättä oli pieniä "kissatappeluita" mutta, kun heidän erosta oli kulunut aikaa ja täämä neiti x löysi myös kumppani alkoi homma toimimaan ja nykyään voidaan lähtä yhdessä (siis mieheni exsän kans) käyttään lapsia vaikkapa uimassa tms (meilläkin siis mieheni kanssa yhteisiää lapsia kolme) ja voin kertoa, että tässä uusperheessä lapsilla on TODELLA hyvät ja läheiset välit keskenään. Samoin minun lapseni kokevat mieheni exsän yhtenä turvallisena aikuisena joka on osa heidänkin elämää, tavalla tai toisella.
Tämä oli varmaan "hieman" sekava sepostus, mutta yritin saada tiivistettyä tämän kuvion mahdollisimman pieneen pakettiin=o)
Mahdollisten alkuvaikeuksien jälkeen uskoisin, että suhde voi jatkua ystävyytenä.
Ystävyys Exän kanssa on
ehkä selkeämmin rajattua ystävyyttä,
mutta se ei poissulje sitä, ettei se voisi olla todella hyvää ja luottoYstävyyttäkin :D
asiat aina kertoa jollekin eikö joitain asioota voi pitää omana tietonaan.Vai polttaako se asia sisällä niinkauan kun se on vaan omas tiaros. Naisilla pakkaa syränystävät vaihtua usein ja sitte ollaankin ilimi riiras ku ex.ystävä tiätääki liian kipeitä asioota ja sittehän kannattaa hyäkätä ensiksi ku se on paras puollustus.Siinä sitte sotketaan muittenkin elämä ja ihmissuhteet.
ei todellakaan voi jos on samanlainen exä kun minulla vaikeutaa isän ja lapsen tapaamisia kaikinkeinoin keinoja kaihtamatta ja sossutantat uskoo kaiken mitä valehtelee isällä ei näköjään ole mitään oikeuksia.kyllä eron jälkeen exnaiset on yksiä piruja ja vielä pahimmastapäästä.kuten sanotaan minkä taakse jättää sen edestä löytää.
saa leikkiä erotessa, se on tosi lapsellista!!!!
SAMASSA VENEESSÄ MATKUSTELLAAN...
on se hyvä et yks kanssamatkustaja löytyy tästä maasta ettei tarvi yksin olla murheiden kanssa kiitos sinulle tep@ missä lienetkin murheiden kanssa elämäniloa kaikesta huolimatta!!!!
Erottiin vuosi sitten. Jatkuvasti ollaan soiteltu, tavattukin, vierailtu toistemme luona, ellei muuten niin lasten vuoksi. Uskoin jo puolisen vuotta sitten että suhteemme muuttuu ystävyydeksi. Mutta vieläkin olen katkera ja epäluuloinen. Kyse ei ollut pettämisestä vaan erilleen ajautumisesta. Tunnen itseni silti petetyksi.
Exä sanoo rakastavansa minua luultavasti aina, mikä hämmentää ja pitää minua sidottuna entiseen elämään. Miksi sitten halusi erota?? Vielä uskon ystävyyteen, mutta ruusunpunaiset lasit alkavat jo haalistua ja luulen että ystävyys hänen kanssaan on vain huijausta.
Silkkaa teeskentelyä ja pelleilyä moinen !
Ystävinä voi erota,mutta eiköhän sen jälkeen liene parasta olla pitämättä yhteyttä enää.
Jos ero on siis lapseton.
ystävinä. Ero tuli täytenä yllätyksenä minulle. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen itkin, raivosin, kyselin miksi? Ei vastausta.
Yritän elää uutta elämää ilman exääni, mutta tapaamme liian usein lastenkin takia ja siksi että asumme aika lähekkäin. Exä puhuu jatkuvasti ystävyydestä, jota myös minä olen sitten alkanut tavoitella. Tiedän että olisi parempi vaan jättää kaikki taakseen, mutta on niin ikävä.
meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle.joiltakin se onnistuu että ex on ystävä joiltakin ei.itse erosin ja yritin pitää lasten takia "ystävä"linjaa ja olla puhe väleissä.loppu tulos oli se kuitenkin että ei tehty muuta kun riideltiin ja nyt en pidä mitään yhteyttä exän kanssa.elän uudessa suhteessa ja olen kihloissa ja onnellinen.exä ei pystynyt hyväksymään edes sitä että jatkoin elämää eteen päin vaikka hän itsekkin seurusteli ja tais ne naiset vaihtua monta kertaa.no nyt on tultu siihen pisteeseen että exä haluaisi olla tekemisissä mun kanssa mutta minä en koska tiedän että se menee riitelyn puolelle ja siihen että hän jaksaa hetken leikkiä isää ja sitten taas haihtuu maisemista.joten mielummin elän lasteni ja uuden mieheni kanssa onnellisena ilman riitoja.rakkaus saa ihmeitä aikaan!eli jatka elämää eteen päin ja anna sen exän olla.varmasti löydät itsellesi kumppanin joka arvostaa sinua ja jonka kanssa on hyvä olla ja voit rakastua uudelleen.
lapsenne tarvitse isäänsä....
vai miten hoidatte tämän puolen ...
Lapsilta ei saisi parisuhteen purkutuomion takia
viedä mahdollisuutta osallistua
vanhempiensa päivittäisiin iloihin ja suruihin.
kun et tiedä mitä elämäni oli exän kanssa niin jos et jakaisi neuvoja.kävikö sinulla mielessä että parempi lasteni on elää ilman alkoholisti.ja toiseksi lapseni pitävät nykyistä miestäni isänään.ehkä itse antaisit omien lastesi tavata alkoholisti ja väkivaltaista lasten isää minä en.osaan ajatella lasteni parasta.ja tässä perheessä ei hyväksytä väkivaltaa saatika sitten jatkuvaa juomista.joten jos sinä ottaisit asiosta selvää ensin ja sitten rupeaisit neuvomaan.onko sinulla lapsia?????ja tiedoksi että lapseni ovat onnellisia ja mieheni on heidän isä nyt ja tulee olemaan.kun tenavat ovat isompia niin kyllä kerron totuuden heille.ja viellä.miksi katsoa jatkuvaa juomista,väkivaltaa,muita naisia jne????sopii vissiin sun elämään mutta ei mun.vielläkö haluat selvennyksiä????
tässä sulle ehdotus ellen.a.kun kerta näytät titävän kaiken kaikesta niin perusta oma palsta lasten hoidosta,eroista,pettämisestä jne.vois jatkaa loputtomiin.vai oiskohan niin että sulla ei ole kokemusta siitä kun erotaan ja siitäkään että kun on lapsia ja ero tulee.muista yksi asia.kaikki eivät halua olla exän kanssa tekemisissä ja siihen on olemassa syyt.oli sitten lapsia tai ei.vai oletko täydellinen?????kyllä minä äitinä tiedän mikä on lapsilleni parasta ja miltä heitä suojelen.ja jos sua nyt niin kiinnostaa niin otappa yhteyttä.ja voin kyllä keskustella asiasta lisää jos se sun elämää parantaa.se ei täydellinen mutta onnellinen lasteni ja mieheni kanssa.
että Sinä itse hoidat omat asiasi.
Mielipiteeni vain ilmaisin, Anteeksi kovasti!
Sinä teet juuri niin kuin sinusta parhaimmalle tuntuu. Älä välitä tästä Ellen.A:sta ja hänen mielipiteistään! Hänhän esittää milloin parisuhde-, milloin perheterapeuttia ja yrittää neuvoa asioissa, joista ei tiedä tuon taivaallista! (Mm. sättihuoneessa hän neuvoo ja opastaa sättäilijöitä, mitä saa jutella, mitä sanoja käyttää jne.)
Toisten on erittäin vaikea asettua sinun asemaasi, mutta kuten kirjoituksestasi ilmenee, rakastat lapsiasi yli kaiken ja haluat heidän parastaan. Ja se on tärkeintä :)
Kaikkea hyvää elämääsi!
minä en pystyisi miettisi vain liikaa asioita.
jos haluat jatkaa elämääsi ei muuta kuin lasten tapaamis/ vaihto ....Hei tervehdys. muuten sopii ajatella ollaanko vastuulisesti eletty yhteis elämää,vai erottu jonku lapsellisen asian takia.
hetken seksiä, nuoremman naisen kanssa. Ero tuli. Mies itse lähti. Onko se sitä lapsellisen ajattelematonta?
jos toinen pettää. Jos on tarvis lähteä pettämään syy silloin yleensä siinä ettei saa tarpeeksi tyydytystä parisuhteesta. Ja jopa seksikin kuuluu terveeseen parisuhteeseen. ja jos sitä ei saa kumppanilta niin pitemmän ajan jälkeen sitä lähtee hakeen muualta. Eikö se minusta ole lapsellista ajattelemattomuutta vaan eiköhän parisuhdekin ole jo siinä vaiheessa ollut tuhoon tuomittu...
Ikävä todeta tämä mutta ystävyys exän kanssa on mielestäni täysin mahdotonta niin kauan kuin jommalla kummalla on vielä tunteita toista kohtaan. Siinä ei tosiaan muuta kuin satuttaa itsensä. Nimimerkillä kokemusta on. Jos haluat irti hänestä katkaise välit ainakin hetkeksi kokonaan, kunnes olet itse jaloillasi.
Sitten myöhemmin kun suurimmat tunteet ovat laantuneet teistä saattaa tulla ystäviä. tai sitten huomaat itse että on parempi vaan antaa asioiden olla ja jatkaa omaa elämää periaatteella hymyillään, jos joskus tavataan. Ikävä kyllä yleensä asia on niin, että ystävyydestä saattaa syntyä rakkautta, mutta rakkaudesta ei koskaan ystävyyttä. Mutta muista aina että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Joskus pitää luopua jostain todella rakkaasta saavuttaakseen jotain vielä parempaa, josta ei edes itsellä vielä ole tietoa. Hyvää vuoden jatkoa sulle!
kyllä oma elämä järjestykseen.ja niin päin pois
lopettaa kokonaan, kuin kulkea perässä. Varsinkin jos et tiedä syytä x:si ottamaan eroon.
Kaikki syyt jotka Hän kertoo ovat valhetta eron jälkeen todellista syytä ei uskalla kertoa.
Ja jos saat selville niin varmaan tuntuu raastavalta katsoa kun Hän kulkee samalla kylällä
milloin kenenkin kanssa, eli "parempi ampua ja viedä kynnet pappilaan niin pastori pyyhkii nimen pois."
Mitä ystävyys sitten tarkoittaa sinulle? Ihmiset puhuvat nykyään ystävyydestä kun he tarkoittavat että heillä on hyvät välit jonkun kanssa. Se ei ole ystävyyttä. Minulle hyvä ystävä on ihminen jolle voin soittaa jos tarvitsen, ihminen joka tukee minut, ihminen jolle voin kertoa tärkeitä asioita ja ihminen jonka kanssa matkustan ja jonka kanssa vietän aikaa yhdessä.
En usko että sellainen ystäväsysteemi toimii exän kanssa jos haluaa siirtyä eteenpäin ja jos on uusia suhteita. (ei koske lyhyttä teinisuhdetta). Voi toki ylläpitää hyvät välit toisen kanssa, voi lähettä kortin jouluksi, syntymäpäiväksi, joskus soittaa jos on joku asia tai käydä kahvilla jos törmäilee kaupungilla. En näe minkäänlaisia vaikeuksia siinä, niin kauan kun molemmat osapuolet osaavat keskustella asiasta, eli jos eron syyt ja muut asiat on käyty läpi kunnolla. Valitettavasti näin ei yleensä ole.
Kannattaa ehdottomasti eron jälkeen jutella pelisäännöistä. Jättäjällä täytyy ymmärtää että jätetyllä on vaikeuksia ja a)antaa hänelle suoria vastauksia b)muuttaa käyttäytyminen-jos on erottu niin ei voi enää käyttäytyä kuten ei olisi koskaan tapahtunut mitään c)antaa toiselle aikaa sekä ymmärrystä d)yrittää tukea jos on vaikeuksia-jos jättää toisen ilman tukea niin ei voi odottaa että siitä syntyisi ystävyyttä.
Ystävyys ja myöskin hyvät välit toisen kanssa perustuu aina kahden ihmisen vuorovaikutukseen. Eli pitäisi yhdessä voida päättää miten asiat tehdään. Missä rajat kulkevat ei ole vaan yhden ihmisen päätettävissä jos edelleen haluaa ylläpitää jonkinlaiset hyvät välit. Ja ennen kaikkea jos nyt on yhteydessä exän kanssa niin kannattaa olla avoin siitä uudessa suhteessa. Muuten voi olla että sekin suhde kaatuu.
toimii samoin, kuin muidenkin ystävieni. En mä muidenkaan ystävieni kanssa pahemmin matkustele, enkä vietä aikaa sängyssä joten en tee niitä exänkään kanssa. Ja hänelle voin soittaa jos tarvitsen, hän on ihminen joka tukee minua, ihminen jolle voin kertoa tärkeitä asioita ja ihminen jonka kanssa vietän aikaa yhdessä silloin tällöin. Tunteita ei ole ikuisuuksiin ollut puolin eikä toisin. Se ystävyys vain helpottaa kummasti erosta ylipääsyä vaikkei läheisriippuvaisista ihmisistä olekaan kyse, niinkuin joku tuolla mainitsi. Helpompi ero ns. aste asteelta, eikä 'kerrasta poikki' tyylillä. Ystävyyskin varmaan loppuu aikanaan jos siltä näyttää tai jos se on kaikkien kannalta parempi ratkaisu.
mustalaasilla se vasta kumma käsitys on ku tuntematon manne tuloo vastaan ja sanoo että hyvä ystävä osta kello tai anna pari euroa.
Niin se varmaan onkin, että ero voi silloin olla helpompi, mutta vaan jos kuten kirjoitin asioista on voitu puhua avoimesti, molemmat ovat samaa mieltä erosta ja jos ystävyydessä on jonkinlainen vuorovaikutus. Muuten tulle jätetylle helposti varalla oleva tunne, tai sitten sellainen tunne että on hankala ja riippuvainen. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole hyviä jos haluaa päästä eteenpäin elämässä. Ja eiköhän tuntuu tosi ikävältä jätetylle kun toinen kertoo uusista naisista/miehistä. Monille se voi olla tosi hankala tilanne jos on vielä tunteita jäljellä. Ja mitä uusi ihminen sanoo tälle entiselle suhteelle? Jotta asia voisi toimia niin kaikki osapuolet täytyvät olla tosi rehellisiä ja avoimia. Erittäin vaikeat-mutta hienoa jos toimii. On tosi ikävä menettää toista vaan eron vuoksi, mutta en kuitenkin usko että ystävyys on paras ratkaisu. Siis jos tarkoittaa ystävyydellä sitä mitä minä tarkoitan.
tunnistaa
"ehkä" olet se joka puuttuu suurella viisaudella toisten asioihin. Ja pahimmassa tapauksessa louskuttaa leukojaan pitkin kylän raitteja. Suuretkin kaatuu joskus:) vinkki, vinkki.
Muutta ei se oikeus aina pääse toteutumaan.
Ja ei sillä ole enää edes mitään väliä.
kanssa on ihan asialliset välit, mutta seurustelusuhteen eksän kanssa en halua olla tekemisissä lainkaan, en ikinä! Enkä varsinkaan halua alentua ystävyyssuhteeseen,jossa hän käy silloin tällöin,naimassa, ja odottaa vielä, että kunnioitan häntä niin paljon, etten ole suhteessa muihin, mutta kuitenkin mun pitäisi löytää sopivampi mies itselleni! Eikö olekin loogista?!
..ihan kuin mun elämästäni!! samanlaisen miehen olen myöskin tavannut, nyt hänellä uusi suhde joka kestänyt jopa yli kuukauden, ja yllätys yllätys, yrittää tavoitella minua! olen vaihtanut puhelinnumeroni ja haluan aloittaa elämäni uudelleen, mutta tuo yksi kaksilahkeinen kaiketi olettaa että olen varalla, jos ei mene niinkuin pitäisi.
Tosiasiassa naisella voi olla ystävänä mies vain kahdessa tapauksessa
1. Naisen ystävänä on homomies.
2. Naisen ystävänä on ex-aviomies.
Muut miesten ja naisten ystävyyssuhteet perustuvat sille, että mies "ei vain vielä ole päässyt polkaisemaan naista".
hyvän ystävänkin kanssa naira.Jos ei huvita naira vihamiästen kaas.
En tajua. Taidat olla joku läheisriippuvainen taas.
Tohon vois vastata että joittenki on pakko olla,kuten mun kun on yhteinen pieni lapsi..Jos lasta ei olis niin sais juippi olla ihan omissa oloissaan!
alkaa esittää ystävää! Se olisi teeskentelyä.
on kaks eri asiaa ei kenellekkään voi olla ystävä pakosta.Ystävyys syntyy kahden ihmisen välille kummankin omasta halusta.Esim.jos just ja just siätää jotain ihmistä nii ei kai se oo ystävä.
Mun ja ex-avovaimon nykyinen suhde on hyvä esimerkki siitä että exän kanssa voi olla aivan loistavatkin välit. Suhteen loppumisesta on jo melkein neljä vuotta ja meillä kummallakin on jo uudet avopuolisot. Silti ollaan viikottain exän kanssa tekemisissä ja kysellään kuulumisia ja nähdään vähintään kerran kuukaudessa. Ja rehellisesti voin sanoa et rakastan exääni edelleen...nyt vaan eri tavalla kuin ennen...nykyään samaan tapaan kuin vaikkapa siskoani.
Itse seurustelin 6 vuotta ja jäbä ilmoitti yks ilta et "se on ohi" ja mukana oli jo uusi tyttöystävä.Aikaa meni ja myönnän et otti koville,mutta nykyisin ollaan ystäviä :)Ja itsellä on uusi mies ja 1,9 vuotias poika. Voihan se olla et jotkut palaa yhteen uudelleen, mut ei meidän tapauksessa, koska luottamus meni niin pahasti.
Tulin juuri pari päivää sitten jätetyksi pitkäaikaisesta suhteesta. Ero tuli minulle aika yllätyksenä. Minulle, ketä edelleen rakasti ja välitti niin palavasti kumppaniaan. Ketä päivä päivältä oli varmempi omista tunteistaan ja siitä että meillä tulisi olemaan yhteinen tulevaisuus. Olin ehkä myös rakkaudensokaistama, sillä meillä oli tässä hetki sitten poikaystäväni tahdosta "mietintätaukokin". Mutta silti luulin että kaikki kääntyisi kuitenkin taas parhainpäin kun oltaisi hetki erossa. Herätys todellisuuteen oli kuitenin karu: ERO. Tuntuu kuin sisältäni olisi revitty suuri pala pois ja olo on hyvin ontto ja tyhjä. Olo on sanoinkuvaamattoman ahdistava ja pahaa oloa ei pääse pakoon millään. Se on käsiteltävä vaikka tällä hetkellä se tuntuukin niin mahdottomalta tehtävältä.
Hän sanoi minulle että hänellä on tietenkin tunteita minua kohtaan ja kosketukseni tuntuu edelleen hyvältä, mutta rakkaus on hiipunut. Siksi eron oli tapahduttava. Minulla oli ehkä osuutta asiaan jossain suhteessa miksi tunteet hiipuivat,mutta sitä on enää turha spekuloida ja etsiä "syyllistä". Hän haluaa vilpittömästi ja aidosti olla hyvä ystäväni ja ei halua menettää minua kokonaan. Hän myös sanoi että uskoo että ystävyydestämme tulee läheinen ja syvempi kuin koskaan. Haluan sitä myös itse paljon, sillä ei ole mitään järkeä olla olematta väleissä koska suhteemme päättyi kuitenkin "hyvissä merkeissä". Tarkoitan että pettämisellä tai muilla sellaisilla asioilla ei ollut osuutta asiaan. Ero ei ollut missään nimessä vihamielinen, mutta tietenkin vaikea. Eikä se hänellekkään ollut helppo.
Tarvitsen tietenkin oman aikani surra ja käsitellä asia loppuun, ennen kuin vilpittömästi voimme olla ystäviä. En missään nimessä haluaisi olla pelkkä ystävä mutta näin kävi ja tietysti haluan pitää hänet elämässäni edes ystävänä. Aika näyttää onnistuukoo se mutta syvästi molemmat haluamme ja toivomme niin.
Haluaisin myös silti kysellä teiltä muilta kokemuksianne, että onko joku teistä palannut takaisin yhteen eron jälkeen? Onko se jättänyt osapuoli ajan kuluessa 2kk tai vuosi huomannut että kuuluttekin yhteen ja tunteet ovat heränneet vahvempina kuin koskaan? Kuuntelisin mielenkiinnolla kokemuksistanne.
Kiitos etukäteen.
Se turhien toiveiden elättely on pahinta mitä itsellesi voit tehdä, tiedän. Kannattaa miettiä miltä tuntuu, jos ex kertoo vaikkapa kuukauden päästä tavanneensa toisen. Mulle kävi niin ja se tuntu pahemmalta, kun se, et joku ois vetäny turpaan... Ja minäkin olin aidosti kuvitellut voivani olla ystävä. Se, että ex haluaa olla ystävä ainakin mun kohdallani tarkoitti "varalla" pitoa, jos uusi suhde ei onnistukaan...
Erosimme mieheni kanssa ja meille jäi yhteinen poika 3v. Mies muutti pois asuinseudulta, missä yhdessä asuimme n.200km. Olimme hetken aikaa erossa, mutta kumpikin huomasi, että tunteet ovat vielä suuret toista kohtaan, joten teimme kompromissin ja päätimme kokeilla kauko suhdetta. Tapaamme viikonloppuisin ja kaikki on toiminut hyvin, ainakin toistaiseksi. Enää ei riidellä kuin ennen ja viikonloppuja ei viitsi siihen käyttää. Okoile
X on paras jättää oman onnensa nojaan. Ottakoon yhteyttä jos haluaa. Yleensä naisilta katoavat tunteet kun lapset ovat syntyneet. Rahakin on mukana kuvioissa, jos omillaan pärjätään ja mies on lypsetty kuiviin, eikä hänestä ole muutakaan hyötymispuolta.
Totto kai voi olla ,tai ainakin minä olen ja hyvissä väleissä olenkin ,keskustellaan kaikkee ja kerrotaan kuulumiset.Mitä sitä aikuisetihmiset tyhjää höpöttämään.Ymmärrän myös niitä jotka eivät voi näin tehdä,ehkä mulla tai meillä kävi säkä.
Kokemuksesta - jokainen tapaus on oma tarinansa. Itse pyrin ja onnistunut säilyttämään kaveruuden/ystävyyden, kunhan suhde ei oo katkennu pettämiseen. Silloin en tahdo nähdä pitkällä suorallakaan.
Mulla on ihan oma kokemus siitä, että exän kanssa voi olla TOSI HYVÄ YSTÄVÄ! Minähän se olin, joka ei osannut pysyä suhteessa ja lipsahdin vieraisiin. Tosin ilmassa oli ollut jo fiilistä, ettei ihan ikuisesti oltais yhdessä.
Tämä uusi urokseni oli exäni kaveripiiristä ja aluksi tilanne oli lievästi sanottuna tukala. Niin vain kuitenkin kävi, että exäni on lapsemme kummisetä ja välit ovat todella hyvät. Kaikista kummeista tämä kyseinen on eniten mukana tyttären (nyt jo 10 v.) elämässä ja mulla on edelleen avaimet exäni kämppään. Asumme nykyään (viimeiset 3 vuotta) eri paikkakunnilla ja exän kämppä on tukikohtana kun vierailemme entisellä kotipaikkakunnalla. Hän on todella fiksu kaveri ja minunkin paras kaverini. Ehkä parempi kuin koskaan seurusteluaikana. Nyt kun fyysiset fiilikset puuttuvat, niin tosi ystävyys on saanut enemmän tilaa.
Eihän elämä nyt niin kertakäyttöistä voi olla että eron jälkeen ei tervehdittäis. Tuntuu niin oudolta että ensin ollaan niin rakastuneita ja tehdään kaikkee yhdessä. Sitte yhtäkkiä kaikki mitätöidään ja unohdetaan. Omalta kohdalta oon onnistunu pitää välit joihinki exiin ja oon katkera niille jotka minut on unohtanu. Ymmärrän niitä tapauksia jos seurusteluun on liittyny väkivaltaa ym. niin sillon ei innosta pitää yhteyttä
ota uusi ja rakastu siihen esim.minä
Kyllä se aikaa vie. Itselläni katkera ero kun lähdin toisen luo. 4 vuotta meni ja nyt ollaan todella hyvät kaverit minun ja ex:n uuden kanssa. Tosin se paras nainen vaihtui ainakin 6-7 kertaa. Nyt kaikki hyvin vaikka silloinen lähtöni vituttaa itseäni vieläkin. Riitaa mistään ei ole ja mahdutaan samaan autoonkin.
Miksi pitäisi olla ystävä??? Jos on ex- kumppanin kanssa lapsia niin täytyy tulla ex:n kanssa toimeen, jotta lasten asiat pystytään järjestämään. Minä en ole entisten kumppanien kanssa ollut missään tekemisissä.Vapauttavaa!!
yritettiin neljä kertaa aloittaa alusta ja aivan turhaan. YKSINÄISYYDEN PELKO aiheutti turhan rumban!
Ex-aviomiehen kanssa olen nykyisin ystävä. Olen ystävä myös hänen nykyisensä kanssa. Kaikki tämä jo pelkästään lastenkin takia, heille se on erityisen tärkeää, että olemme väleissä. Ja uskokaa tai älkää mutta homma toimii. Ehkä tilanteessa on sekin, että eropäätös oli lopulta välttämätön, olisimme repineet toisemme vaan totaalisen rikki henkisesti ellemme olisi päättäneet erota.
Eron jälkeen tapasin aivan ihanan miehen, johon rakastuin täysillä, mutta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen hän ilmoittikin yllättäen, että haluaa olla kanssani vain ystävä.
Hänen käsityksensä ystävyydestä tosin poikkesi täydellisesti omasta käsityksestäni.
Hän sai alkaa uuteen suhteeseen, mutta minä en...heti iski mustiskohtaus.
Hän soitteli, kun oli vaikeaa uuden naisen kanssa tai oli muuten ypö-olo...muuten en kuullut hänestä mitään, ei koskaan vastannut viesteihin kun kyselin kuulumisia...
Kelpasin ystäväksi kun hänellä oli taloudellisesti tiukkaa... (kumpikin meistä töissä, minulla 4 lasta, hän yksin)tai tarvitsi ryyppykuskia.
Ystävä exän kanssa... erittäin tapauskohtaista!
Mutta kun nyt ollaan törmätty vahingossa,niin tulee kaikki tunteet pintaan ja täys työ hillitä itteä ettei tekisi mitään mitä joutuu katumaan,20 vuotta kestänyt avioliittokaan ei kestä kaikkea.mutta ajatus kyllä laukkaa ja lujaa...Parempi olis jos ei olis tavattu ollenkaa,nykyajassa.
Onko kukaan eron jälkeen päätynyt jossain vaiheessa takaisin yhteen?
Miksi turhaan kiusata itseään ja toista? Sekä uutta potentiaalista kumppania, puolin ja toisin. Kaikki eivät tykkää exän "Ystävyydestä", jos syytä ei ole. Mennyt on mennyttä, ja siihen on turha tuijottaa. Ellei teillä ole yhteisiä lapsia, niin kaikki muut syyt ovat pelkkää "jauhantaa". Get over it.
Ei voi!Joka muuta väittää puhuu paskaa samalla suulla jolla syö ja pitää vaan kulissia yllä.Tosin lasten takia on hyvä näytellä edes tulevansa toimeen, mutta jos ne olis ystäviä siis eronneet parit niin silloin ne eivät olisikaan eronneet alunperinkään.
järkevä ysilö,,,,,,,,,
menneet on menneitä,vittuakos niitä lämmitteleee.
Ei se pelkkä ystävyys riitä parisuhteessa...
Riippuu exästä ( -kin ), jos on ihmisenä ok, ei ole ystävyyteenkään ollut estettä, itseasiassa vaikka seurustelu meni pieleen, ystävinä ( myös ilman seksiä ) kanssakäyminen on mukavempaa ja vapautunutta. On sitten niitäkin exiä, joiden kanssa tuskin mahtuu edes samaan huoneeseen, sitten ihmettelee itsekseen, mitähän tuossakin oikein olin joskus näkevinäni...
Erottu nelisen vuotta sitten, hän aloitti heti uuden suhteen kun muutin pois, ellei aikaiseminkin. Se oli kova pala, lapsemme ei hyväksynyt uutta naista ja lapsia niin pian, poika asui luonani ekat kaksi vuotta. Sitten se suhde kariutui ja poika oli vuoronperään molempien luona, välit exään olivat viileät. Sitten muutin pois paikkakunnalta uuden perheen luo, poika tuli mukana, silloin välit exään paranivat, ollaan tekemisissä yhteisen lapsen asioiden tiimoilta ja mukava on häntä nädä harvakseltaan. Ollaan aikuisia ja ystävällisä toisillemme, salaisuuksia ei kuitenkaan kerrota, ne on omaa kultaa varten.
ovat myös kaupanmyyjät ja muut palvelualan ihmiset ainakin työaikana.Mutta vpaaikana ei välttämättä eres tervehditä.Mielestäni ystävyys on aivan eriasia.Onko tää ystävänpäivä vouhotus hämärtäny käsityksen mikä on ystävä, ku jotku lähettää kymmeniä korttia niiku jouluna.Hyviä ystäviä ei kovin montaa ole joillakin ei ollenkaan.Ystävähän on juuri sellainen jolle voi kertoa niitä salaasuuksia.Mielestäni et ole exän ystävä vaikka tuuttekin hyvin juttuun.
tai ainakin niin ajattelen, ja toisin päin myös. 13 vuoden avioliiton jälkeen ja eronneena kun tuntuu vielä mukavalta tavata vanhaa tuttua niiin kyllä siinä on ystävä. Sydänystävät on erikseen, joka hänkin joskus ollut minulle.
Bestistä ei kuitenkaan, jos sitä tässä haet, eikä tarvii ollakaan. Ei kyse ole vain juttuun tulemisesta vaan asiallisesta positiivisestä suhtautumisesta entiseen mieheen, eikä se ole ihan helppoa kaikissa tapauksissa.
Kyllä olet väärässä, olemme hänen kanssaan ystäviä.
olevan eri käsityksiä ystävyydestä.Jos mä sanon jollekin että tua Olli on mun sydänystävä niin kaikki rupiaa ajattelmaan että nuahan on homppelipoikia.Siksi mä mialummin sanon ystävä tai hyväkaveri.Aviopuolisoani en sanoosi ystäväksi koska meidän välillä on jotain muutakin, kuin ystävän kanssa.Hyvää ystävänpäivää sulle hyvä ystävä.
voi exän kanssa olla ystävä, jos se hyvälyä tuntuu.miksi pitäisi lopettaa..omani ottaisin ehkäpä takaisin,jos joskus mahd.se parasta mitä mulle on tapahtunut.ite mokasin ja six olen sinkku.harmi.
mennyttä haaskaa jonka on laittanut kiertoon,,???
naisia tulee uusia kuin raitiovaunuja joka 3,minuutti.
Jos sulla on vielä noin voimakkaita tunteita, niin paras että otat etäisyyttä. Vasta sitten kun romanttiset tunteet on kuollu voi ystävyyssuhdetta harkita. Omalla kohdallani ne exät keiden kanssa tunteet on vaan kuolleet on yksiä mun parhaimmista kavereista! Ihminen kenen kanssa oot ollut samassa sängyssä pitkäänkin, tuntee sut parhaiten ja siksi on erittäin potentiaalinen ystävä :D
Olet oikeassa ,niin kauan kun on romanttisia tunteita ex:ää kohtaan,pelkkä ystävyys ei onnistu.Olimme yhdessä 4 v ,naiseni voisi jatkaa ystävinä mutta minulla on myös muut tunteet edelleen niin voimakkaina etten pysty pelkkään ystävyyssuhteeseen.Tekee niin kipeää kun tietää että hän ei tahdokaan enää muuta kuin ystävyyttä.Tahtoisin kuitenkin olla edelleen se ihminen ketä hän rakastaa ja sitä kautta luonnollisesti myös olla hänen paras ystävä.
Tottakai voi!
Alku tietenkin on aina hankalaa ja voi kulua aika kauan aikaa toselta osapuolelta päästä tasapainoon! Minulla on ollut elämässäni 4 miestä,kahden kanssa kihloissa ja 2 kanssa naimisissa. Näiden tasapainottomien kanssa en ole missään tekemisissä, mutta tasapainoisten kanssa kyllä. Eli lasteni isän kanssa asia on OK ja ensimmäisen kihlattuni kanssa myös. Me olemme edelleenkin paljon tekemisissä monenlaisten asioiden kanssa ilman mitään kaunoja ja teerenpeliä.
Kaiken ehdoton tekijä on OMA TASAPAINOSI, sinun on oltava tasapainossa oman itsesi kanssa ja luotettava ehdottomasti itseesi, silloin ei tarvi kiukutella, mut myös tältä toiselta osapuolelta vaaditaan tasapainoisuutta, muuten ei tällainen onnistu.
Tänäpäivänä vaan tasapainoisia ihmisiä on todella vähän!!!!!! Ollaan riippakiviä toisen kyljessä ja kiusataan toista.
Opetelkaa itsenne kanssa toimeentuloa ja luottakaa itseenne. Älkää ottako vastaan toisen negatiivisuutta ja pysykää positiivisina aina ja joka paikassa!!!!!!!
Ystävyys exän kans tuntuu ainakin omalla kohdalla aivan mahdottomalta. Jos nään exäni jossain ta hän kävelee ua vastaan niin hän ei ole edes huomaavinaan mua. ei morjesta ei yhtään mitään.. ero olli kyllä aika raskas hänelle, koska hän haikaili perääni vielä monen viikonkin jälkeen ja kännissä hän laitteli viestiä ja soitti. omalla kohallani oli ainakin parempi ettei nähdä enään, eikä pidetä yhteyttä.
Joidenkin kanssa se onnistuu, joidenkin ei. Jos erotaan sovussa, ja sivitaan, alkaa ystävyys yleensä toimi.
Jos ero on seurausta esim. pettämisestä, jää siitä niin isot arvet, ettei niitä voi edes meikillä peittää. Tämä katkeruus aiheuttaa piiiiitkän "kyräilyn", jota on vaikea saada loppumaan. Joskus hyvä vaihtoehto on, ettei vaan olla missään tekemisissä.
Omakohtaisesti voin kertoa, että ainakin minulla onnistuu.
On myös niitä eksiä, joiden kanssa ei onnistu. Syynä uskon olevan vain oman katkeruuteni, ja jääräpäisyyteni.
Joidenkin eksä appivanhempienkin kanssa olen erittäin hyvissä väleissä. Ei tarkoita sitä, että jokapäivä soitellaan, ja yritän tunkeuta heidän elämään, vaan joskus otetaan yhteyttä ja vaihdetaan suuria ajatuksia ja parannellaan mailmaa..
Onneksi on herttainen luonne, niin on paljon eksiä.
Oon ainakin ollut ihan hyvissä väleissä exäni kanssa, tosin kyllä jo tyttärenkin takia sovittiin, että pysytään hyvissä väleissä. Mutta kun se saamarin exän nykyinen akka hämmentää soppaa ja tekee kaikkensa, että välit olisivat mahdollisimman hankalat. Kaiken hyvän lisäksi purkaa tuota ihme kiukutteluaan tyttäreenikin. Toisaalta, itselleen tuo kiusaa vain tekee. Exä purkaa usein huoliaan mulle kun tietää, ettei voi akalleen niitä kertoa.
Ärsyttävää sinänsä kun toivoisi, että voisi koko porukka olla väleissä. Ainakin mun nykyisen kanssa exä tulee hyvin juttuun. Ainoa tosiaan joka laittaa kapuloita rattaisiin on se exän nykyinen. No, meitä on joka junaan...
No mulla ja ex:llä meni hyvin mutta reilut pari vuotta sitten menin MARINE:iin eli todelliseen elämän kouluun, suhde loppui siihen. Aika outoa mutta totta. En ole mikään sotahullu mutta kova päinen kaveri ja sosiaalinen ihminen. Ex ei arvostanut armeijaan menoani. Täällä Alankomaissa olen huomannut, että kiinnostuksen kohteita löytyy, joten jos te miehet jotka käytte MARINE, haluatte arvostusta lähtekää vähäksi aikaa pois Suomesta. Itse en ole pitänyt yhteyttä Ex reiluun kahteen vuoteen, sillä se oli Ex:n toivomus. Riipuen ex:stä se voi olla mahdollista olla YSTÄVÄ. Mulla on sen verran sosiaalisuutta, että en takerru YHTEEN naiseen. Mä olisin halunnut kyllä pitää yhteyttä mutta KUNNIOITAN sen verran toista sukupuolta, että hän sai päättää.
Kyllä voi olla ystäviä, mutta turha kuvitella mitään että hänellä olisi jotain tunteita sinua kohtaan jos asia ei todellisuudessa olekaan niin. Petyt vain. Itse ainakin olen sinkku ja olemme ystäviä exien kanssa ja teemme kaikkea kivaa ja joskus hieman enemmänkin yhdessä. ;)
Exän kanssa voi olla ystävänä, jos ei haikaile "vanhoja", exän kanssa viettämiään aikoja.
Seksi loppui pari-kolme kuukautta ennen eroa, eikä sitä ole ollut sen jälkeenkään. Eikä kumpikaan ole edes yrittänyt. Viimeksi tänään kävin hänen luonaan kahvilla. Erossa ollaan oltu jonkun verran päälle vuosi. Yhdessä voidaan nauraa, ja nauretaankin, siinä se, ja erittäin hyvä niin!
JepJep, kun muijani mut jätti kun löysi "muka"paremman ja ihanimman miehen kaikkiaan,tipahdin tolpiltani,yritin lopettaa arkista aherrustani(jälkeenpäin onneksi en onnistunut,niin paljon kaikkea ihanaa on kohdalle osunut) Nyt kun EX:n "parempi"jätti ex:n niin tulin niin vitun vahingoniloisexi että nyt voin jopa olla ja jutella ex:n kanssa kasvotusten. Voisin jopa jotenkin auttaa ex:ää jotenkin arkisissa jutuissa yms. mut panemaan en ihan heti pystyisi...Aika näyttää
Jos ei joku yhteiselämä onnistu, niin se onnistru, niin se on alunperinkin ollu jotenkin vinossa ja tuhoon tuomittu, se on varma juttu.
Nykyisiin ihmis-suhteisiin ei oo mitään luottamista, se on ainoa varma juttu, ja tämä ennustus pätee.
Ja nuo nykyiset homo-ja lesbo avioliitot on sen merkki, että yhä vähenevässä määrin heteroaviopuolisotkin kunnioittavat toisiaan ja eroavat helpommin.
Siis tulee sietämätön ja vastuuton olo toisesta ja ajatellaan, että painukoon hittoon, kun meinaa tulla neuvomaan ja komentelemaan, eikä oo soppakauha oikeassa asennossa kattilan vieressä.
Aivan selvästi tämä maailma vetelee taas viimeisiään, joten kääntykää ja tehkää parannus, älkääkä odottako, että joku rapsuttaa kun sattuu kutkuttamaan.
, että ystävyys muuttuu helposti rakkaudeksi, mutta rakkaus ei ystävyydeksi.
Omalla kohdallani pitää osittain paikkaansa, paitsi että lapsien vuoksi ollaan tietty "frendejä"
Mulla on ystäviä muutenkin. Exän kanssa ystäväkö.....miksi ihmeessä???? Mun exä on tyyppi joka petti mua ja valehteli mulle, en mä sellaista ystävää tarvitse ollenkaan enkä mihinkään!
Eikös ole ihanaa tavata ilman haasteita tai mitään? Meillä on nyt paremmat välit kuin koskaan 30 v aikana.Kiva myös tavata uutta rouvaa joka silloin joskus vei elämäni. Muista paistaa päivä risukkoonkin joskus
Mulle on päässyt käymään niin että olen ystävänä edelleen useammankin exän kanssa. Ja kaksi exää just tutustu toisiinsa. Nyt nekin on ystäviä... Vaan ei haitaa ysävät rikastuttaa mukavasti elämää... Se on vähän kai kiinni siitä miten se ero tehdään, joko helposti tai vaikeasti, siis voi olla sika toista kohtaan tai olematta...
Voisin melkein vannoa että rehellisyys kannattaa...
Mistä syystä olette eronneet ja ne ketkä ovat päätyneet takaisin yhteen?
Jos poikki menee, niin sitte menee kunnolla, ei viestejä, ei soittoja, ei mitään, parempi kun ei tunnekkaan koko ihmistä... Mutta jos exän kanssa kaveeraa niin ennemmin tai myöhemmin sitä nyhjätään taas ja kas kummaa, siinä se ---> On / Off.... Ja lopputulos on Off... Mutta 40 kertaa vaikeempi kun ensimmäinen ero....
ei ikinä!paremmin pääsee eroon kun hautaa kaikki suhteestakin muistuttavat jutut.voi jatkaa elämässä eteenpäin ja panostaa uuteen suhteeseen.en kestä entisiä roikkujia.mitä he luulee?että jonain päivänä vois olla vielä jotain...?uudessa suhteessa jos toinen vetää perässään ex.ää se tekee hallaa suhteelle kun tietää että me ei sit ollakkaan kaksin...
Luin kaikki vastaukset. Näkyy olevan niitä, joilla on elämä alussa ja vain seurustelusuhteita takana.
Sitten on niitä, joilla on pitkä avioliitto takana, ennenkuin ero tuli. Tähän ryhmään minäkin lukeudun.
Jotkut puhuvat ystävästä, vaikka pitäisi puhua kaverista tai jopa vain tuttavasta. Sydänystäväkin on mainittu kirjoituksissa. Jos parisuhteessa ei ole todellista ystävyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, kunnioitusta ja kaikkea muuta, mistä rakkaus koostuu, ei suhde kestä. Näitä tunteita ei voi itse luoda. Ne saavutetaan vain sopivan vastapuolen kanssa itsestään muodostuvina.
Kaipuu voi tulla, sillä onhan joka suhteessa ollut hyvätkin hetkensä. Mutta rakentaa ei voi ilman tarvikkeita.
Viisasta puhetta. Erosin itse viime kesänä 30 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Ainekset loppuivat. Nyt ole funtsaillut, pitkkö yhteyttä x:ään vai ei. Joskus vaihdetaan kuulumisia. Minulle kävi vanhanaikaiset eli uusi suhde alkoi samanaikaisesti. Nyt yritän selviytyä siitä sekamelskasta. En minäkään voi suositella uuden suhteen aloittamista ennen kuin oma pää on "selvä" ja olet sinut itsesi kanssa.
Suhde tosin ei ollut kuin vuoden mittainen mutta kaikki nuo mainitsemasi tarvikkeet oli...jälkeenpäin huomattuna vain minun puoleltani. Ja juuri tuo estää minua olemasta ystävä/tuki, mitä-ikinä-ex-minusta-tahtookin.
Olen sitä mieltä että tosi rakkaus ei koskaan kuole ja tämä on ja oli minulle sitä totta. En halua exälleni mitään muuta kuin parasta mitä elämä voi antaa ja voin vain olla pahoillani etten ole silloin paikalla :( Omat tunteeni on ystävyyden tiellä ja sille en voi mitään.
viimeisimmän exän kanssa ystävyys on itse mahdottomuus... ei tulisi mitään.. Hän osaa vain syytellä ja nälviä, puhua pahaa seläntakana ja särkeä minun ystävyys suhteita vanhoihin yhteisiin tuttuihin. Anteeksi antamattomia asioita kertonut ympäriinsä, sellaisia missä ei ole mitään perää. Mutta edellisten exien kanssa olen puhe väleissä ja jopa voisi sanoa ystäviä, menneet ovat menneitä ja elämällä on tapana mennä etiä päin.
Kokemus opettaa, siitähän kokemuksia karttuu.
Tiedän todella noin 30 vuoden kokemus.
Mieheni ensimmäinen vaimo ja minä ystävät isolla Y:llä.
Ei saa antaa tunteille valtaa.
ihan vitun hyvä
Pakko laittaa omasta tilanteesta jotain.
Mies jätti minut tuossa kolmisen viikkoa sitten koska oli ollut onneton ja tämä siitä, että olin käyttäytynyt typerästi pitemmän aikaa joidenkin asioiden tiimoilta. Pikkuhiljaa oli sitten tunteita kadonnut ja mies sitten päätti, että enää ei ole riittävästi mitään jotta kannattaisi jatkaa. Yhdessä oltiin lähes puolitoista vuotta...
Sen jälkeen helvetti alkoikin...
Mies oli minulle jotain todella arvokasta, en vaan tiennyt sitä koko ajan tuhonneeni kun asiasta ei mainittu mitään ja minun annettiin olla onnellinen ja siinä uskossa, että toinenkin on.
Ero tilanteessa olen ollut täysin päätön. Tunnen menettäneeni kaiken ja ikävä on ollut ihan pohjaton, päivä päivältä pahempi olo, enkä vaan osaa luovuttaa...tai sitten tekee mieli luovuttaa ihan kokonaan kaiken suhteen. Muutaman kerran eron aikana on tullut otettua alkoholia ja kummallakin kerralla on järki ollut ihan jäässä. Menen sinne missä tiedän miehen olevan ja ruikutan sitä takaisin. Lupaudun muuttumaan ja tarkoitan sitä, nyt kun tietää mistä kenkä puristaa. Kaikesta on tullut vaan armotonta tappelua ja olen jopa sekopäissäni uhannut tappaa itseni.
Ongelmani on, että jos vaikka soitan sille ja se ei vastaa, saatan soittaa ihan tuhottoman monta kertaa putkeen ja laittaa viestiä välissä. Menee ihan paniikkiin ja alkaa toimia todella typerästi.
Ei ole elämän halua, ei mitään. Mies pelasti minut todella onnettomasta ja väkivaltaisesta suhteesta ja nosti miut ylös todella syvältä. Näin mitä elämä voi olla ja oltiin todella rakastuneita ja onnellisia. Aloin uskomaan itseeni ja tunsin, että minäkin olen ihminen. Olen arvokas.
Uskon, että jotkin käyttäytymiseni syyt löytyvät edellisestä suhteesta jonka takia käyn ammattiauttajalla ja syön edelleen unilääkkeitä jotta pääsen illalla uneen.
Siinä vaan oli jotain niin arvokasta ja hienoa...minä menin sen vaan menettämään kun en ajoissa tajunnut. Rakastan tuhottomasti, suoraan sanoen sairaalloisesti ja sairaalloiset ovat myös seuraukset erosta. Koko elämä rempallaan, eikä kiinnosta helvettiäkään. Ikävä on ainoa tunne jota tunnen ja se on sydämellä joka ikinen sekunti. Vannon, että tulen täysin hulluksi tätä rataa.
Mitäpä tässä sanoa...kaikki on sanottu ja olen yrittänyt jatkaa eteenpäin, mutta se on mahdotonta. Näen miestä väkisinkin lähes päivittäin kun se harrastaa veljen kanssa kaikenlaista ja pyörii vanhemmilla aina välillä.
Eksyin tänne keskusteluun ihan sattumalta ja lueskelin näitä juttuja tällä. Halusin vastata just sulle, koska mulla on ollut aika samantapasia tuntemuksia, koska mutkin mies taannoin jätti ja mä jäin kaipaamaan hirvittävästi.
Tiedän siis varsin hyvin tuon epätoivon aiheuttamat sairaalloiset käytökset. Itsekin kokeilin muutamia lääkkeitä, mutta en halunnut kuitenkaan ottaa niitä tavaksi, joten lopetin melkein alkuunsa.
Mä sanon sulle nyt sellaisen neuvon, että hae nyt uusia juttuja elämääsi. Hanki jokin uusi harrastus, mene vaikka väkisin jonnekin harrastukseen mukaan ! :) Kun saat uutta sisältöä elämääsi, tapaat uusia ihmisiä, pääset pikkuhiljaa murheittesi yli. Usko mua ! :) Mä tiedän, mistä puhut, koska olen kokenut ihan samantapasia juttuja kuin sinä kerroit.
On tosi hyvä ja terve merkki, että osaat itsekin tarkastella käyttäytymistäsi ja ymmärrät, että epätoivon vallatessa menee kaikki vähän överiksi. Ja tiedät varmaan seuraukset: miestä kiinnostaa vaan vähemmän.
Siis itsesi vuoksi, tee kuten kehoitin. Hanki uusia tuulia elämääsi !
Voihan se olla, että saavutatte tuon miehen kanssa vielä jonkunmoiset välit. Mutta nyt on aika sun katsoa eteenpäin ja tavata uusia ihmisiä !! Tsemppiä !!! :)
Tietysti voi olla exän kanssa ystävä, mutta se onnistuu valitettavan harvoin...
Itse olen pystynyt suhteen jälkeen solmimaan ystävyyden exän kanssa toimivaksi sitten, kun kummankin tunteet on unohdettu.. siis ei toivoa enää yhteisestä tulevaisuudesta, ei edes haaveilua-- ei mitään muuta kuin ystävyyttä!
Siinä vaiheessa, kun voi aidosti olla iloinen toisen uudesta suhteesta, ystävyyskin voi onnistua...
kunnes tapaa uuden naisen. Sillon jää lapset ja ex vaimo. Sitten ei enää soitella, ei puhuta eikä tavata lapsiakaan. Kaikki jää koke yhteinen menneisyys on kuin pois pyyhitty.
Näin tapahtuu ainakin meille. Lapsetkaan eivät enää miestä ole kiinnostanut sen jälkeen kun uusi nainen astui kuvioihin. Joten niin miestä viedään!!!
monelle käy niin. Meilläkin ex-miehellä menee nykyään niin lujaa uuden avokkeen kanssa että ei ehdi paljon yhteyttä pitämään lapseensa. Uusi vaimoke on kyllä todella mukava ja reilu, mutta molemmat ovat heittäytyneet niin uuteen elämäänsä ettei aikaa järjestetä lapsen kanssa olemiseen. Sitten vaan kun pieni hetki on pakko järjestää ettei omatunto niin soimaisi, soitetaan edellisenä iltana että hakee pojan koulusta ja pitää yhden yön ja vie aamulla kouluun ja se siitä, soitellaan taas jonkun viikon päästä... tuntuu aika pahalta pojan puolesta että kaikki menee hänen ohitseen heidän elämässään, minulle taas hän on kaikki kaikessa ja menee kaiken ohi. Mutta äidit ovat kai liian uhrautuvaisia, niin joku "viisas" on kertonut.
se mahdotonta. Ainakin alkuun...
...aluksi voi tuntua hiukan hankalalta....ja tottakai riippuu eron syistä,millaiseksi välit muodostuvat loppujen lopuksi.
Kun tunteet ovat "jäähtyneet" normaaleiksi,ystävyys kannattaa aina ja on hyväksikin...varsinkin jos on yhteisiä lapsia,olivatpa he jo aikuisia ...
Ja yhteyden pito tietenkin muokkaantuu asioiden niin tarpeen vaatiessa...
Erottiin kaikessa yhteisymmärryksessä, ilman mitään kaunoja tai riitoja. Ja voisi kai sanoa että rakasettiinkin/rakastetaan edelleen toisiamme---ystävinä. Mutta kun kaksi ihmistä tajuaa, että haluaa lopunperin ihan eriasioita elämältään--onko järkeä jatkaa???
Meidän mielestä ei ollut, ja katottiin parhaaksi lähteä "omillemme". Sen jälkeen olemme olleet edelleen tosi tiiviisti tekemisissä toistemme kanssa. Käyneet nyt paljon yhdessä esim. kummilastemme luona jne, jne.
Tokihan sitä joskus miettii että oisko sitä kenties kuitenkii voinu jatkaa yhdessä--Mutta, minulla on "uusi", jonka kanssa suunnilleen samat ajatuksesta elämästä ja mitä siltä haluamme.
Eksä ei kuitenkaan IKINÄ tule unohtumaan, ja satavarmana säilyy kenties parhaimpana ystävänäni--ja myös tää nykynen sen tajuu ja hyväksyy.
ELI VOI OLLA EKSÄN KAA YSTÄVIÄ, tai siis puhun tietty nyt vaa omasta kokemuksestani...
En ole "psykoloogi", mutta ehkäpä aika tekee tehtävänsä. Itselläni ystävyys on onnistunut parinkin kaverin kanssa, mutta ehtona on, että juttu on oikeasti ohi. Rajan vetäminen on sitä vaikeampaa, mitä vähemmän aikaa on kulunut suhteen kariutumisesta. Mikäli tunteita on, turha kiusata itseään, sattuu vaan. Tunnustele oloasi ja ole itsellesi armollinen äläkä ole tekemisissä, jos sattuu. Tietty helppo sanoa, kun ei itsellä ole akuutti tilanne. Voimia!
Voi olla helposti...mä ainaki kaikkien kanssa ja oikeen tän virallisen exän kanssa jonka kans naimisis ollaan oltu.. parhaat kamut...
ei se kele kaikilla onnaa...ite ajattelin samoin et voisko olla ystävä,mut kuitenkin on sittenkin parempi et ei pidä yhteyttä ollenkaan,nousee vain kaikki tunteet suotta pinnalle ja joutuu sit pettymään pettymisen jälkeen....
Unohda se exäsi! Ei siitä mitään tule.
ystävnä, vai exän tuttu, joka haistattaa paskat heti, kun sinun olisikin tarvinnut olla YSTÄVÄ;)
Se on rankka laji olla ystävä, siinä joutuu uhramaan myös itseäänkin (väittävät)
mielestäni voi hyvinkin olla ystäviä:)erostanne on kuinka kauan?kuulostaa siltä että ei kauaakaan?erosin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen..aluksi oli tietenkin hieman vaikeaa,samat fiilikset kun sulla...ja varsinkin sitten kun tämä entinen löysi uuden..nyt itsellänikin on uusi ja olemme(olimme jo ennen sitä)lähes parhaat kaverit..soittelemme melko usein,kyselemme kuulumisia...tunnemme toisemme hyvin. Meillä oli hyvä suhde,ja pitkä,joten ei sitä kannata täysin hukkaan heittää:)
sinä silloin voi ajatella häntä ystävänäsi, jos sulle tulee tunteita ja toiveita hänen tunteistaan, jos näette.
ystävillä ei ole ole tunteita keskenään..siis sellasia tunteita.
Minulla hyvät välit lasteni isään ollut aina, ehkä ollaan siis jollain tasolla ihan ystäviäkin, mutta ei mitään tunteita ole, päin vastoin, en koskaan edes harkitsisi ottaa miestä takaisin..heh.
parempi katkaista välit kokonaan jos aikoo seurustelun aloittaa toisen kanssa.
kanssa on hyvät välit, olemme eronneet -87
2 yhteistä lasta jotka ovat nyt jo aikuisía
soittelemme käymme kylässä puolin ja toisin.
Me ollaan mun exän kans parhaat kaverit... Meil on itseasiassa paljon mukavampaa ihan vaan kavereina... Tosin joskus kyl seksii harrastetaan..
tuossa ei ole mitään ystävyyttä! Se on aivan eri asia. Ystävien kanssa olemiseen ei kuulu seksi. Ette näkäjään ole toisistanne eroon päässeet.
sama homma täällä. Mutta kyllä mua välillä vähän mietityttää. että jos jompikumpi/molemmat kaipaa entiseen.
Minä ja exäni ollaan parhaita ystäviä ja toisen exänkin kanssa hyvissä väleissä. Aluksi oli vaikeaa, kun kuvitteli, että vielä voisi olla jotain toivoa suhteella. Se vaihe kuitenkin meni ohi ja nyt kumpikin elää täysin omaa elämäänsä, mutta parhaina ystävinä. Exän kanssa voi olla tosi läheinen, koska hänet tuntee niin hyvin ja häneen osaa luottaa. Mikäs voisi olla sen parempi ystävyys? Seurustelin tyttöni kanssa puolitoista vuotta.
Itse olen tajunnut pala palalta kolmen vuoden aikana, että kauniista ja painostamattomista yrityksistäni huolimatta pitää yhteyttä entiseen rakkaaseeni, exäni ei halua/pysty olemaan kanssani missään tekemisissä. Syytä en tiedä ja arvailut ovat turhaa energian kuluttamista. Meillä on yhteinen lapsi, johon hän on lopettanut myös yhteydenpidon pikkuhiljaa kokonaan.
Vaikka koen ajoittain haikeutta eksäni valinnoista ennenkaikkea pienen lapsemme vuoksi ja olen käsitellyt omia tuntemuksia loukkaantumisista ja vihantunteista alkaen, että hän selittämättä jätti minutkin, en voi pyytää häntä vasten tahtoaan olemaan tekemisissä kanssamme. Olen hyväksynyt tämän tapahtuneen. Meillä oli hyvä suhde ja rakastin häntä syvästi, mutta rakkaus kuoli hänen puoleltaan ja hän on ollut suhteessa toiseen eromme jälkeen. Olen kaikista alkukatkeruuksista ja suruista selvittyäni ja ylpeyden kolhauksen nieltyäni onnellinen hänen puolestaan. Itselläni ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että nykyinen puolisokin tulisi mukanaan kyläilemään ja tutustumaan meihin, mutta sekään vaihtoehto ei ainakaan nykyhetkessä sovi heille.
En aio enempää ehdotella ystävyyden merkkejä, annan hänen kaikessa rauhassa elää elämäänsä, valitsipa hän sitten olla vaikka loppuikänsä olla pitämättä yhteyttä lapseensa tai minuun.
Joskus siis käy näinkin, että vaikka kuinka tarjoaa "rauhan piippua ja ystävyyttä hopeatarjottimella", niin niitä ei oteta vastaan. Elämä on muun muassa ihmisen tietoisesti tekemiä valintoja ja itsellä on mahdollisuus päättää, miten asioihin suhtautuu. Jatkan positiivisena ja onnellisena elämääni lapseni kanssa
Itselläni se ei ainakaan toimi. Vaikka voinkin käydä jutustelemassa exäni kanssa jäätelöllä ilman sen syvempiä tunteita, tiedän että jos näkisin hänet toisen miehen kanssa niin hajoaisin täysin, enkä edes tiedä miksi. Mutta en usko että nykyinen tyttöystäväni tykkäisi kauheasti jos hengaisin vapaa ajallani ex tyttöystäväni kanssa. Riippuu niin paljon ihmisestä, en usko että sitä täältä kannattaa kysellä. Menet vain entistä enemmän sekaisin. JOs tuntuu että haluat olla vain ja AINOASTAAN pelkkä ystävä vielä hänelle niin sitten olet. Jos tuntuu paskalta niin älä väkisin, hajoitat vaan itsesi. Mutta sydän sen sulle kertoo. Mutta täältä en suosittele kysymään koska toiset sanoo toista ja toiset toista. Joillakin toimii joillakin ei. Aika pitkälti ihmisestä kiinni. Mutta jos sulla vielä tunteita on niin odota rauhassa vaikkapa vuosi. Että pääset niistä tunteista eroon.
On se kyllä aika haasteellista, varsinkin jos on ollut voimakkaita tunteita toista kohtaan. Tietyt suhteen dynamiikat elpyy aina uudelleen kahden ihmisen välillä. Siksi se on tosi haasteellista pystyä ystävyyteen. Näiden kahden kanssa sitten aina joskus kysellään kuulumisia, mutta ei tapailla mitenkään aktiivisesti. Se vaan on mahdotonta.
Voi ja pitääkin olla, josko on mieleltään terve:) Itselläni ainakin on kaikki lyhyen tai pidemmän aikaa seurustelusuhteessa kanssani olleet exät ( paitsi viimeisin) kaiffareina fb:ssä. Minulle tästä ei ole ainakaan koitunut mitään haittaa. Emme tosin jatkuvasti yhteyksissä ole, mutta silloin tällöin jotakin kuittailua. Ihan kiva on lukea toisten kirjoituksia omasta elämästään. Kaiketi olen sen luonteinen, että menneet ovat menneitä enkä tunnetasolla perään haaveile...
Jouluaattona olimme taas kaikki yhdessä koossa, mukana eka exäni. Tuolloin edes ajatellut koko asiaa. Nyt jälkeenpäin huomasin, että mehän olemme olleet joskus perhe:) ja viettäneet joulua yhdessä kymmeniä vuosia. Kaikki sukulaisten ja yhteisten tuttavien asiat läpikävimme ja hauskaa oli.
Uusimman eroni jälkeinen mies, oli vielä jokunen aika sitten ystävänäni, mutta nyt ilmeisesti löytänyt naisen, joka pitää häntä talutushihnassaan. ( ihan hyvä, sitäpä tämä mies tarvitseekin). Ystävyys on sieltäpuolin katkolla, mutta ehkäpä jonakin päivänä vielä voimme olla vain kaiffareita, syystä, että meillä on yhteinen tytär, yhteisiä muistoja ja kavereita, ( joskaan hänenpuoleltaan ei taida olla kuin 2 .)
Eli pointtini on: " Ystäviä ei ole koskaan liikaa." Josko olet elänyt jonkun ihmisen kanssa seurustellen, mikä voi olla niin paha asia, että ei jälkeenpäin voisi vielä pitää yhteyttä ystävyystasolla?