Lueskelin Maaliskuun Herätkää lehteä. Kirjoituksesta Raamatun näkökanta -" Onko nöyryys heikkous vai vahvuus?"
Ensimmäisessä lauseessa todetaan, että ylpeitä ihmisiä pidetään maailmassa jäljittelemisen arvoisina ja toisaalta nöyryyttä heikkoutena. Sitten todetaan perään, että tietynlaisesta ylpeydestä on raamatun mukaan hyötyä. "Kristittyjen tulisi olla ylpitä Jehovasta, että hän tuntee heidät ja kristityt vanhemmat olisivat ylpeitä "kun he käyttäytyvät esimerkillisen kristillisesti ja asennoituvat rohkeasti ja päättäväisesti tosi palvonnan puolelle".....
Herää kysymys, mitä on "esimerkillisen kristillinen käytös ja rohkea asennoituminen tosi palvonnalle"?
Onko se sitä, että kuuluu jt järjestöön mihin hintaan hyvänsä, eikä kyseenalaista järjestön opetuksia? Onko tosiasioiden sivuuttaminen nöyryyttä vai ylpeyttä, esim. historian tutkimus osittaa selvästi Jerusalemin tuhon tapahtuneen 587 eaa eikä 607 eaa. Onko nöyrää vai ylpeää käytöstä ottaa vastaan veren aineosia ja samalla kieltää veren luovuttaminen? Onko nöyrää vai ylpeää käytöstä pimittää YK:n alajärjestöön kuuluminen ja samalla tuomita "sillä ratsastavat muut uskonnot ja järjestöt? Onko nöyrää käytöstä erottaa seurakunnasta, jos rikkoo järjestön sääntöjä, vaikka raamatussa niitä ei tuomita? Vastaaako vt seura nöyrästi esim. edellämainittuihin muutamaan kysymykseen.
Kirjoitus jatkaa nöryyden ja ylpeyden määrittämisellä. Ylpeyden sanotaan olevan "liallista itsetietoisuutta, joka saa tuntemaan itsensä liian tärkeäksi ja toisia paremmiksi jonkin asian vuoksi.". "He ovat ylpeydestä pöyhistyneitä, joilla on liian suuret luulot itsestään". Nöyrät ovat sensijaan rehellisiä ja puolueettomia, tunnustavat epätäydellisyydensä ja alhaisen asemansa Jumalan edessä. Lisäksi "he myöntävät auliisti toisten erinomaiset ominaisuudet ja iloitsevat niistä. He eivät ole katkeria eivätkä kateellisia ja siten edistävät hyviä ihmissuhteita..."
Heräsi taas kysymyksiä. Jehovan todistajat kutsuvat itseään "meikäläisiksi" ja muita "maailmallisiksi", joitakin "luopioiksi". He sanovat omaavansa totuuden ja muiden uskontojen motiivit ovat maaliskuun Vartiotornin sivulla 4 mukaan "vallanhalu, arvonannon saaminen jsa ihmisten hyväksyntä pikemminkin kuin halu mielyttää Jumalaa".
Edistääkö tuollainen asenne nöyryyttä vai ylpeyttä, onko se ihmissuhteille hyväksi ja toisten mielipiteiden kunnioittamista.
Jos perheenjäsen ajattelee toisin kuin jt jäjestöön kuuluva ja eroaa tai erotetaan siitä, niin kohdellaanko heitä hyvin silloin, kun heidät eristetään sosiaalisesti. Onko eristäminen nöyrää käytöstä? Jos erotettu haluaa tulla takaisin jt järjestöön, kohteleeko järjestö heitä kuin "isä kohteli tuhlaajapoikaa" Jeesuksen vertauksessa? Miksi jotkut sanovat, että jehovantodistajat hajottavat perheitä?
Edelleen Jeesuksen sanotaan olevan "malliesimerkki nöyryydestä, koska hän ei ollut määräilevä ja vetosi ihmisiin nöyryydellään, huomaavaisuudellaan ja rakkaudellaan ja voitti ihmiset". "Nöyriä onkin ilo opettaa, koska ottavat aullisti vastaan neuvoja". "He korjaavat halukkaasti näkökantaansa saadessaan täsmällistä tietoa". "Nöyrät eivät epäröi esittää kysymyksiä". Lopuksi todetaan, että "nöyryys auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksynnän ja ikuisen elämän palkinnon".
Onko täsmällinen tieto pelkästään Vt seuralla, erehttykö se koskaan ja tunnustaa nöyrästi virheensä vai sanooko se ylpeästi muutoksia ts. virheitä uudeksi valoksi? Saako todistajat vapaasti etsiä tietoa kaikkialta, myös intternetistä ja entisten jäsenten sivuilta, vai leimataanko heidät suoralta kädeltä valehtelijoiksi ja ylpeiksi panettelijoiksi? Onko ikuinen elämä palkinto vai lahja?
Täytyy todeta yli kolmenvuosikymmenen kokemuksella, että "nöyrää" porukkaa nuo Jehovan todistajat!
Ensimmäisessä lauseessa todetaan, että ylpeitä ihmisiä pidetään maailmassa jäljittelemisen arvoisina ja toisaalta nöyryyttä heikkoutena. Sitten todetaan perään, että tietynlaisesta ylpeydestä on raamatun mukaan hyötyä. "Kristittyjen tulisi olla ylpitä Jehovasta, että hän tuntee heidät ja kristityt vanhemmat olisivat ylpeitä "kun he käyttäytyvät esimerkillisen kristillisesti ja asennoituvat rohkeasti ja päättäväisesti tosi palvonnan puolelle".....
Herää kysymys, mitä on "esimerkillisen kristillinen käytös ja rohkea asennoituminen tosi palvonnalle"?
Onko se sitä, että kuuluu jt järjestöön mihin hintaan hyvänsä, eikä kyseenalaista järjestön opetuksia? Onko tosiasioiden sivuuttaminen nöyryyttä vai ylpeyttä, esim. historian tutkimus osittaa selvästi Jerusalemin tuhon tapahtuneen 587 eaa eikä 607 eaa. Onko nöyrää vai ylpeää käytöstä ottaa vastaan veren aineosia ja samalla kieltää veren luovuttaminen? Onko nöyrää vai ylpeää käytöstä pimittää YK:n alajärjestöön kuuluminen ja samalla tuomita "sillä ratsastavat muut uskonnot ja järjestöt? Onko nöyrää käytöstä erottaa seurakunnasta, jos rikkoo järjestön sääntöjä, vaikka raamatussa niitä ei tuomita? Vastaaako vt seura nöyrästi esim. edellämainittuihin muutamaan kysymykseen.
Kirjoitus jatkaa nöryyden ja ylpeyden määrittämisellä. Ylpeyden sanotaan olevan "liallista itsetietoisuutta, joka saa tuntemaan itsensä liian tärkeäksi ja toisia paremmiksi jonkin asian vuoksi.". "He ovat ylpeydestä pöyhistyneitä, joilla on liian suuret luulot itsestään". Nöyrät ovat sensijaan rehellisiä ja puolueettomia, tunnustavat epätäydellisyydensä ja alhaisen asemansa Jumalan edessä. Lisäksi "he myöntävät auliisti toisten erinomaiset ominaisuudet ja iloitsevat niistä. He eivät ole katkeria eivätkä kateellisia ja siten edistävät hyviä ihmissuhteita..."
Heräsi taas kysymyksiä. Jehovan todistajat kutsuvat itseään "meikäläisiksi" ja muita "maailmallisiksi", joitakin "luopioiksi". He sanovat omaavansa totuuden ja muiden uskontojen motiivit ovat maaliskuun Vartiotornin sivulla 4 mukaan "vallanhalu, arvonannon saaminen jsa ihmisten hyväksyntä pikemminkin kuin halu mielyttää Jumalaa".
Edistääkö tuollainen asenne nöyryyttä vai ylpeyttä, onko se ihmissuhteille hyväksi ja toisten mielipiteiden kunnioittamista.
Jos perheenjäsen ajattelee toisin kuin jt jäjestöön kuuluva ja eroaa tai erotetaan siitä, niin kohdellaanko heitä hyvin silloin, kun heidät eristetään sosiaalisesti. Onko eristäminen nöyrää käytöstä? Jos erotettu haluaa tulla takaisin jt järjestöön, kohteleeko järjestö heitä kuin "isä kohteli tuhlaajapoikaa" Jeesuksen vertauksessa? Miksi jotkut sanovat, että jehovantodistajat hajottavat perheitä?
Edelleen Jeesuksen sanotaan olevan "malliesimerkki nöyryydestä, koska hän ei ollut määräilevä ja vetosi ihmisiin nöyryydellään, huomaavaisuudellaan ja rakkaudellaan ja voitti ihmiset". "Nöyriä onkin ilo opettaa, koska ottavat aullisti vastaan neuvoja". "He korjaavat halukkaasti näkökantaansa saadessaan täsmällistä tietoa". "Nöyrät eivät epäröi esittää kysymyksiä". Lopuksi todetaan, että "nöyryys auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksynnän ja ikuisen elämän palkinnon".
Onko täsmällinen tieto pelkästään Vt seuralla, erehttykö se koskaan ja tunnustaa nöyrästi virheensä vai sanooko se ylpeästi muutoksia ts. virheitä uudeksi valoksi? Saako todistajat vapaasti etsiä tietoa kaikkialta, myös intternetistä ja entisten jäsenten sivuilta, vai leimataanko heidät suoralta kädeltä valehtelijoiksi ja ylpeiksi panettelijoiksi? Onko ikuinen elämä palkinto vai lahja?
Täytyy todeta yli kolmenvuosikymmenen kokemuksella, että "nöyrää" porukkaa nuo Jehovan todistajat!
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Edelleen Jeesuksen sanotaan olevan "malliesimerkki nöyryydestä, koska hän ei ollut määräilevä ja vetosi ihmisiin nöyryydellään, huomaavaisuudellaan ja rakkaudellaan ja voitti ihmiset".
No kun se ei Raamatun mukaan ole aivan noin yksioikoista. Matteuksen 15:21-28 mukaan Jeesus oli känkkäränkkä samarialaiselle naiselle ja vertasi tätä koiraan. Oliko se Markuksen rinnakkaiskertomus, jossa mainitaan, että opetuslapset rauhoittelivat Jeesusta tämän känkkäränkätessä kyseiselle naiselle.
Samoin on hyvä pitää mielessä, että Raamatussa koira esitetään hyvin huonossa valossa (vrt. syntymäpäivät). Itse asiassa tuosta voisi vetää Vt-seura-analogian ja päätelllä, että koira ei ole sovelias kotieläin tosi kristitylle.
>>...koira ei ole sovelias kotieläin tosi kristitylle.
Tässä taas sopan ainekset, jään odottelee koska ja kuka alkaa hämmentää...kypsyy varmaan pitkään ja lämmöllä kuten kissavelli.
>>No kun se ei Raamatun mukaan ole aivan noin yksioikoista. Matteuksen 15:21-28 mukaan Jeesus oli känkkäränkkä samarialaiselle naiselle ja vertasi tätä koiraan. Oliko se Markuksen rinnakkaiskertomus, jossa mainitaan, että opetuslapset rauhoittelivat Jeesusta tämän känkkäränkätessä kyseiselle naiselle.
>>Jeesus kokeili naisen uskoa sanomalla naista "pikku koiraksi" eli lievensi "koira" sanan käyttöä,
Mitenköhän tuota olisi voinut soveltaa aikoinaan ovella. Oisko sellainen aloitus ollut Jeesuksen tyylin mukainen, että olisi avajaissanoina lausunut, että "sinä kuolet hyvin pian ennenaikaisesti" ja kun ovenavaaja haukkoo henkeään, niin laukoo perään "vitsi, vitsi, et suinkaan kuole, kunhan käännyt jehovantodistajaksi"?
>> Jeesus sai siis oikeasti selville nöyryyden tai ylpeyden,
Jeesuksella edellytettiin näemmä vähemmän kuin nykyisillä srk-vanhimmilla edellytetään, heidän tulee saada henkilön katumus selville ihan rauhallisella keskustelulla.
Jotta ei jäisi yhteen känkkäränkkä-mietiskelyyn, niin olen lukenut maininnan, että eräässä vanhassa käsikirjoituksessa Markuksen 1:41 mainitaan Jeesuksen vihastuneen, ei tunteneen sääliä. Sama toistuisi myöhemmissä latinalaisissa käsikirjoituksissa.
Niin tai näin, niin sekin ihmetyttää, että miksi Jeesus poukkoili Tyroksessa, joka Raamatun mukaan oli asumatonta seutua?
>>>Raamatussa koira esitetään hyvin huonossa valossa..
Eikös >koira< ole pahimpia haukkumasanoja mitä Lähi-idän ihminen voi toisesta ihmisestä keksiä?
Meillä on vuosien kuluessa ollut joitakin ystäviä Lähi-idän maista ja he eivät ole olleet kovin ihastuneita meidän vovveleihimme, joita taas täällä pidetään perheenjäsenenä.
>>Mitenköhän tuota olisi voinut soveltaa aikoinaan ovella. Oisko sellainen aloitus ollut Jeesuksen tyylin mukainen, että olisi avajaissanoina lausunut, että "sinä kuolet hyvin pian ennenaikaisesti" ja kun ovenavaaja haukkoo henkeään, niin laukoo perään "vitsi, vitsi, et suinkaan kuole, kunhan käännyt jehovantodistajaksi"? >Jotta ei jäisi yhteen känkkäränkkä-mietiskelyyn, niin olen lukenut maininnan, että eräässä vanhassa käsikirjoituksessa Markuksen 1:41 mainitaan Jeesuksen vihastuneen, ei tunteneen sääliä. Sama toistuisi myöhemmissä latinalaisissa käsikirjoituksissa. >Niin tai näin, niin sekin ihmetyttää, että miksi Jeesus poukkoili Tyroksessa, joka Raamatun mukaan oli asumatonta seutua?
Meidän pitäisi olla ylpeitä kun keskustelemme asioista ja olemme sovussa näkemyksistämme huolimatta. Minusta me pidämmekin näkemyksiämme rikastuttavina asioina, emme taistelevina ideologeina. You got it?
>>... ja oikeastaan kuka tietää loppujen lopuksi mitä Jeesus sanoi
Aivan, siksi useampi näkökanta onkin oikeutettua.
>> Minusta kuten luulen sinustakin Jeesuksen opetus ja lähestyminen tilanteissa voittaa todistajat 100- 0.
Ainakaan Raamatussa kerrotuilla Jeesuksen sanoilla pakanain ajoista ei ole mitään tekemistä vuoden 1914 kanssa. Sen opillisen tukijalan murentuessa menee pohja Vt-seuran näkemyksiltä mennen tullen.
>>Sulla on Markku aika skeptinen asenne.....
Viisikymppiseksi pidin Raamattua Jumalan sanana ja Vartiotorniseuraa Jumalan edustajana maan päällä.
Missä sitten vika, kun en saa esittämiini vakaviin kysymyksiin vakavasti otettavia vastauksia.
>>Kukapa nuita asioita loppujen lopuksi tietää,kun kaikki on vain luettavissa jonkun näkökulmasta,
Jos esitetään, että Raamattu on virheetöntä Jumalan sanaa, niin ennustus Tyroksen autioituksesta jäi täyttymättä, siinä missä Egyptinkin 40-vuotinen autioitus, kuten Babyloninkin autioituksen ennustus.
>>.. mutta usko on uskoa ja joskus kieltämättä toiveajattelua.
Niinpä, tätä se oli minullekin aiemmin.
Molemmilla näkemysosapuolilla tulee ole vapaus esittää mielipiteensä.
>>Eikös >koira< ole pahimpia haukkumasanoja mitä Lähi-idän ihminen voi toisesta ihmisestä keksiä?
Me tiukan linjan islamilaisessa maassa työskennelleet ulkolaiset olimme kaikki paikallisille astetta pahempia kuin koira, olimme nimittäin vääräuskoisia koiria. sen pahempaa nimittelyä en siltä matkalta muista.
Nöyryys ei ole sama kun nöyristely. Ylpeys ei ole sama kuin ylvästely.