Tutustuimme kesällä eräisiin ihmisiin ja he asuivat luonamme noin 4-5päivää. Sovimme että he voivat kulkea ulos tupakalle ym. kellarin ulko-oven kautta. Nyt he ovat asuneet jo viikon uudesa asunnossa 20km päässä. Aina kun olen kellarissa varsinkin iltaisin laittamassa tsm. odotan koko ajan välioven käyvän ja heidän menevän esim. tupakalle. Nyt kellarin rappu on pimeänä eikä tuttua oven rasahdusta enää kuulu. He ovat kuitenkin vain päivisin 100m päässä olevalla rakennustyömaalla,mutta emme tapaa enää. Koska heillä on oma elämänsä ja heillä omansa ja syksyllä rakennukset ovat valmiit emme tapaa luultavasti enää kesällä 07/08/talvi/kesä. Ajattelen heitä kuitenkin koko ajan; pelkään että mitä tapahtuu liikenne onnettomuus tai tulipalo. Minulla on jokin emotionaalinen häiriö, koska lapsena niin paljon yksin ilman sisaruksia/leikkitovereita. Yritän ajatella että he eivät välitä meistä paskaakaan tsm. ehkä kohta sitten hellittää.
Jään liikaa kiinni ihmisiin
S N`L
4787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olla vaan joku pakkomielle?
tiiä. Ei mun mielestä oisinhan mä sen hoksannu jos niin ois.
Taidat kaivata kovasti rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa jota et ehkä ole saanut tai sitten olet sitä joskus kokenut ja sen sitten menettänyt.Minulle kävi toistuvasti vuosikausia niin, kiinnyin, toivoin, uskoin ja luotin mutta pyyteetöntä rakkautta ei ole kuin vanhemmilta saatu aikanaan.Vasta ikä lopulta toi helpotuksen.Ja käännyin Jumalan ja Jeesuksen puoleen, silloin ei koskaan ole yksin.Kirjallisuus on myös hyvä kaveri.
On aivan luonnollista toivoa olevansa rakastettu.On myös luonnollista toivoa kuuluvansa johonkin ryhmään, toivoa että olisi läheisiä.
Ja toiset meistä kaipaavat rakkautta enemmän kuin toiset.
voisihan se olla noinkin.