Koki haaksirikon uskossaan

Yksi luopumuksen perussyistä on tuhoisasta epäilemisestä aiheutuva uskon puute. 'Epäilemiseksi' käännetty sana voi merkitä myös 'eron tekemistä, ratkaisemista'. Luopio ratkaisee itse, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on "hyvää ja pahaa" hengellisen ravinnon ollessa kysymyksessä. Hänestä tulee julkea.

Vertaa:

1. Moos. 2:17; 3:1–7 UM
"17 Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet."

3 Mutta käärme osoittautui varovaisimmaksi kaikista kedon villieläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt. Niinpä se alkoi sanoa naiselle: "Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?" 2 Tähän nainen sanoi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmää. 3 Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: 'Ette saa syödä siitä ettekä saa koskea siihen, ettette kuolisi.' " 4 Tähän käärme sanoi naiselle: "Ette suinkaan kuole. 5 Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan."

6 Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää ravintoa ja että silmät kaipasivat sitä, niin, puu oli haluttava katsella. Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä. Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä. 7 Silloin molempien silmät avautuivat ja he tajusivat olevansa alasti. Niinpä he ompelivat viikunanlehtiä yhteen ja tekivät itselleen lanneverhot."


Välttääkseen siis uskosta luopumisen kristityn pitäisi varoa uskon puutetta, "meidät helposti kietovaa syntiä", ja 'juosta kestävänä eteemme asetettu kilpajuoksu'. (Hepr. 12:1; 3:12, 19)


Paavali antaa meille seuraavan neuvon: "Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette." (2. Kor. 13:5) Paavali ei kehota meitä epäilemään "uskoa", vaan tutkimaan itseämme sen selville saamiseksi, elämmekö me uskon mukaan vai emme. Sellaisen rehellisen itsetutkistelun pitäisi täyttää meidät vaatimattomuudella ja nöyryydellä ja suojella meitä siten luopion riippumattomuuden hengeltä ja julkeudelta.

Välttääksemme uskosta luopumisen meidän täytyy myös varoa kiittämättömyyttä. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä runsaasta hengellisestä ravinnosta, jota me saamme "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" kautta. (Matt. 24:45) Tämä ei merkitse sitä, ettei meidän tulisi vakuuttautua asioista edistyessämme. Me voimme tässä suhteessa oppia Berean juutalaisilta kaksitahoisen läksyn. Ollakseen varmoja asioista he "tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin", mutta he olivat myös 'jalomielisiä', koska "he ottivat [Paavalin ja Silaan heille saarnaaman] sanan vastaan erittäin alttiisti". – Apost. 17:11.

Tällainen arvostava alttius oppimiseen auttaa meitä kehittämään rakkautta ja hankkimaan täsmällistä tietoa täyden havaintokyvyn ohella. Nämä kristilliset ominaisuudet puolestaan aikanaan auttavat meitä erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Onko jokin kohta, jota emme oikein ymmärrä, todella tärkeä? Vaikuttaako se niihin todella tärkeisiin asioihin, jotka olemme oppineet "orja"-luokan avulla?

Kannattaako meidän sen takia kompastuttaa itsemme ja ehkä toiset?

Estääkö se meitä kantamasta kristillistä hedelmää?

>>Mitä minun pitäisi tehdä, etten kokisi haaksirikkoa uskoni suhteen, etten tulisi luopioksi?

Ensimmäiseksi kannattaa ehkä katkaista nettiyhteydet. Sen jälkeen vaara luopioitua on huomattavasti pienempi. Suorastaan naurettavan pieni. Kunhan käyt kokouksissa säännöllisesti ja pistät vähän kenttää päälle. Näin toimimalla estät kaiken epämiellyttävän informaation saamisen vartiotorniseurasta. Ja jos joku entinen todistaja yrittäisi hieroa sinunkauppoja kanssasi, niin torju moiset yritykset tykkänään, olipa sitten sukulainen tai ei. Ei ole rakkaudellisuudella rajaa kun näin toimit.

Tsemppiä, kyllä sä siihen pystyt.

Miten ihminen voi luopua uskosta, jos ei ole koskaan edes ollut henkilökohtaista suhdetta
Jeesukseen. Eihän Jehavantod.yhteyden jättäminen
tee kenestäkään luopiota, vaan tuo vapauden.
Elämä vaan selkenee, kun jätät entisen taakse.
Etsi Jeesusta, hän ei Sinua hylkää eikä jätä.

Anna elämäsi Jeesukselle, sille ylösnousseelle Vapahtajalle, Herralle. Hän on luvannut, joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos. Hän on myös luvannut olla uskollinen vaikka me emme aina uskollisia olisikkaan. Jeesuksen kautta saat sovinnon Jumalan kanssa ja varmuuden että olet pelastettu Jumalan lapsi. Jehovantodistajiin kuuluminen ei sinua pelasta eikä siitä eroaminen tee sinusta luopiota. Sinun täytyy uudestisyntyä Jumalan perheeseen, se tarkoittaa että pyydät Jeesusta elämääsi ja saat Pyhän Hengen sinetiksi sisinpääsi siitä että olet Jeesuksen oma, Jumalanvaltakunnan perillinen. Ei tekojen vaan uskon kautta.

Et sinä mitään menetä,vaan päinvastoin saat olla oma itsesi ja päättää mitä teet milloinkin.
sinun ei tarvitse olla jehofiilien talutusnuorassa,jos sin itse päätät,etkä anna toisten vaikuttaa pääöksentekoon.
On täysin väärää uskomusta,että sinulla ei olisi ystäviä muualla,kuin jehofiilien porukoissa.
Huomaat,että elämä todella on elämisen arvoista,kun voi itse hallita itseä,eikä tarvitse ajatella,että mitä joku sopulijoukko ajattelee.

Jos uskot, että järkesi ja ajattelukykysi on pahalaisen aikaansaannosta, niin mikäs siinä muuten että pysyttäytyisitkin lahkossa, mutta kun ne siellä vaativat, että Sinun tulisi värvätä muitakin, viattomia ihmisiä samaan haaksirikkoon.

Eli ilmeisesti sinulla on tunne siitä että kaikki ei ole kohdallaan Jt-opissa.

Mieti sitä miksi haluat olla jt. Jos syynä on se että uskot heillä todella olevan totuuden niin tyhmintä mitä voit tehdä on se että suljet silmät epälyiltä, koska silloin sinä et itse asiassa ole edes etsimässä mitään totuutta vaan kusettamassa itseäsi.

Jos taas tärkein syy olla jt, on mukava yhteisö, jonka touhuissa saa olla mukana, niin tässä tapauksessa noilla oppikysymyksillä ei todellisuudessa ole kovinkaan paljon merkitystä.

http://www.jttuki.info/

Käy tutustumassa tuohon antamaani linkkiin, huomaat että et ole yksin!

Sillä eronneista ja erotetuistakin alkaa luopioiksi vain muutama promille.

Onko se haaksirikko uskollesi vai uskonnollesi? Raamattu mainitsee muistaakseni vain kerran uskonnon ja kielteisessä sävyssä. Usko on sensijaan aivan muuta kuin uskonto. Jehovantodistajat on vt seuran uskonto. Jos jumala voi tutkia ihmisen vilpittömyyden sydämmentilan mukaan, niin miksei hän tekisi niin?