Henkisesti täysimittainen kultivoitunut mies kohtaa miltei ylitsepääsemättömän ongelman tavoitellessaan ns. tasavertaista kumppania. Ongelman ydin on, että naisessa äärimmäisen harvoin yhdistyy suhteen ja miehen eksistentiaalisen statuksen vaatimat ominaisuudet. Eksistentiaalinen status viittaa tässä stereotyyppisen henkevän miehen maailmaan orientoitumiseen. Hänelle ensisijaisen tärkeitä asioita ovat refleksiivinen etäisyys ja analyyttisyys, tai pyrkimys niihin, suhteessa välittömän kokemuksen ja ajatustottumusten pakollisuuteen, autenttisuuden vaatimukset sekä pyrkimys perustaa elämänsä kestävälle pohjalle. Näistä suoraan seuraa tietty uskollisuus totuudelle ja eettisyydelle. Suhteessa nämä miehen ominaisuudet yleistyvät uskollisuudeksi, vilpittömyydeksi ja avoimuudeksi. Tällaisessa henkisessä todellisuudessa mies elää eikä muuta voi, ja siksi hänen naisensa täytyy ainakin minimaalisessa määrin jakaa nämä ominaisuudet, jotta hedelmällinen vuorovaikutus parin välillä olisi mahdollista.
Suhde sinänsä asettaa omat vaatimuksensa. Henkevälle miehelle suhde merkitsee aina kompromissia ”elämää tärkeämpien asioiden” ja elämän singulaaristen tilanteiden vaatimusten välillä. Toisaalta henkevän miehen luontainen objektiorientoituneisuus laimenee johdonmukaisuuden vaatimusten myötä kun mies ymmärtää mitkä ovat sitoutumisen käytännölliset vaatimukset ja millaista taipumista se vaatii. On naisia, jotka ovat ikään kuin luontaisesti virittyneet suhteen vaatimuksille. He ovat hyväluontoisia ja säyseitä, valmiina vastaamaan miehen tarpeisiin ja halukkaita antautumaan suhteelle. Ongelmaksi miehen kannalta nousee, etteivät nämä naiset useinkaan ole kovin älykkäitä, vaikka he voivatkin olla tietyllä aistillisella tavalla eksistentiaalisia ja sikäli miehen kannalta mielenkiintoisia.
Näyttää siltä, että joko älykkyys korruptoi naisen orastavan sielunelämän heiveröisyyden tai sitten jostain mystisestä syystä henkevyys ja älykkyys ovat naisen kohdalla ikuisesti erotettu toisistaan. Kuriositeettina mainittakoon, että esitetyillä tulkinnoilla on varsin kouriintuntuva käytännöllinen manifestaationsa: naiset, joilla on keskimääräistä korkeampi testosteroniarvo, ovat älykkäämpiä kuin kanssasisarensa. Eli se, mikä tekee naisesta älykkäämmän, tekee hänestä samalla epänaisellisen. Ikään kuin naisen hento sielunelämä ei kestäisi älykkyyden mukanaan tuomaa taakkaa.
Seuraukset ovat kaikkien nähtävillä. Se, mitä vaaditaan, on silmien avaaminen (vaikka en tietysti pysty olettamaan, että älykkäät naiset pystyisivät tähän). Stereotyyppisenä esimerkkinä voi tarkastella vaikka feminismin nykytilaa. Siitä, mikä oli alun perin teinitytön eksistentiaalista herkkyyttä, on tullut nykyfeminismin myötä massiivista egomaniaa ja narsistista teoreettisten käsitteiden ylensyömistä. Feministisen argumentaation ja teoretisoinnin onttous ja sisäinen ristiriitaisuus on moneen kertaan osoitettu (siksi en lähde sitä tässä purkamaan), jopa osaksi itsensä feministien taholta, mutta sillä ei ole vaikutusta mihinkään. Feministinaiset hellivät kaikella (tukahdutetulla ja siksi vinoutuneella?) äidinrakkaudellaan teoreettisia epäsikiöitään.
Mistä on kyse? Mikä meni radikaalilla tavalla pieleen älykkäiden naisten kehityksessä? Otaksun, että oikeaa vastausta näihin kysymyksiin voi hakea älykkyyden vaikutuksesta eksistentiaalisen ahdistuksien ratkaisuyrityksiin. Hyväluontoinen, sielunelämältään säyseä, mutta ei ehkä niin älykäs nainen etsii ratkaisua miehestä, tai pikemminkin suhteestaan mieheen. Hän pakenee alkuperäistä tyhjyyttä tarjoamalla itseään miehelle tuon tyhjyyden täytteeksi. Älykäs nainen puolestaan on taipuvainen täyttämään tyhjyyden kokemuksensa miehellä, minkä jälkeen hän syyttää miestä tyhjyydenkokemuksesta. Miehestä on tullut syypää naisen ongelmiin. Huonojen uutisien tuojasta on tullut niiden aiheuttaja.
Näemme miten ”naisen kierous” nousee tästä älykkään naisen eksistentiaalisesta ratkaisusta. Siinä missä tyhmempi kanssasisar suosii sinänsä vilpitöntä takertumista toiseen, älykäs nainen asettaa ensin miehen syypääksi ongelmaan ja sen jälkeen kieltää koko ongelman olemassa olon! Tästä naisen eksistentiaalisen ahdistuksen konstitutiivisesta ”ratkaisusta” seuraa väistämätön johdonmukaisuuden kielto suhteessa kaikkeen mitä nainen tekee. Miksi? Koska ahdistuksen välttämisen edellytyksenä on alkuperäisen ratkaisutilanteen todellisuuden kieltäminen. Älykkään naisen todellisuuden perusta on todellisuuden kielto. Siksi älykäs nainen on periaatteessa kykenevä mihin tahansa äärimmäistä epäjohdonmukaisuudesta systemaattiseen pahantekoon.
Älykäs nainen on henkevän miehen olemuksellinen antiteesi, eivätkä he voi koskaan kohdata.
Suhde sinänsä asettaa omat vaatimuksensa. Henkevälle miehelle suhde merkitsee aina kompromissia ”elämää tärkeämpien asioiden” ja elämän singulaaristen tilanteiden vaatimusten välillä. Toisaalta henkevän miehen luontainen objektiorientoituneisuus laimenee johdonmukaisuuden vaatimusten myötä kun mies ymmärtää mitkä ovat sitoutumisen käytännölliset vaatimukset ja millaista taipumista se vaatii. On naisia, jotka ovat ikään kuin luontaisesti virittyneet suhteen vaatimuksille. He ovat hyväluontoisia ja säyseitä, valmiina vastaamaan miehen tarpeisiin ja halukkaita antautumaan suhteelle. Ongelmaksi miehen kannalta nousee, etteivät nämä naiset useinkaan ole kovin älykkäitä, vaikka he voivatkin olla tietyllä aistillisella tavalla eksistentiaalisia ja sikäli miehen kannalta mielenkiintoisia.
Näyttää siltä, että joko älykkyys korruptoi naisen orastavan sielunelämän heiveröisyyden tai sitten jostain mystisestä syystä henkevyys ja älykkyys ovat naisen kohdalla ikuisesti erotettu toisistaan. Kuriositeettina mainittakoon, että esitetyillä tulkinnoilla on varsin kouriintuntuva käytännöllinen manifestaationsa: naiset, joilla on keskimääräistä korkeampi testosteroniarvo, ovat älykkäämpiä kuin kanssasisarensa. Eli se, mikä tekee naisesta älykkäämmän, tekee hänestä samalla epänaisellisen. Ikään kuin naisen hento sielunelämä ei kestäisi älykkyyden mukanaan tuomaa taakkaa.
Seuraukset ovat kaikkien nähtävillä. Se, mitä vaaditaan, on silmien avaaminen (vaikka en tietysti pysty olettamaan, että älykkäät naiset pystyisivät tähän). Stereotyyppisenä esimerkkinä voi tarkastella vaikka feminismin nykytilaa. Siitä, mikä oli alun perin teinitytön eksistentiaalista herkkyyttä, on tullut nykyfeminismin myötä massiivista egomaniaa ja narsistista teoreettisten käsitteiden ylensyömistä. Feministisen argumentaation ja teoretisoinnin onttous ja sisäinen ristiriitaisuus on moneen kertaan osoitettu (siksi en lähde sitä tässä purkamaan), jopa osaksi itsensä feministien taholta, mutta sillä ei ole vaikutusta mihinkään. Feministinaiset hellivät kaikella (tukahdutetulla ja siksi vinoutuneella?) äidinrakkaudellaan teoreettisia epäsikiöitään.
Mistä on kyse? Mikä meni radikaalilla tavalla pieleen älykkäiden naisten kehityksessä? Otaksun, että oikeaa vastausta näihin kysymyksiin voi hakea älykkyyden vaikutuksesta eksistentiaalisen ahdistuksien ratkaisuyrityksiin. Hyväluontoinen, sielunelämältään säyseä, mutta ei ehkä niin älykäs nainen etsii ratkaisua miehestä, tai pikemminkin suhteestaan mieheen. Hän pakenee alkuperäistä tyhjyyttä tarjoamalla itseään miehelle tuon tyhjyyden täytteeksi. Älykäs nainen puolestaan on taipuvainen täyttämään tyhjyyden kokemuksensa miehellä, minkä jälkeen hän syyttää miestä tyhjyydenkokemuksesta. Miehestä on tullut syypää naisen ongelmiin. Huonojen uutisien tuojasta on tullut niiden aiheuttaja.
Näemme miten ”naisen kierous” nousee tästä älykkään naisen eksistentiaalisesta ratkaisusta. Siinä missä tyhmempi kanssasisar suosii sinänsä vilpitöntä takertumista toiseen, älykäs nainen asettaa ensin miehen syypääksi ongelmaan ja sen jälkeen kieltää koko ongelman olemassa olon! Tästä naisen eksistentiaalisen ahdistuksen konstitutiivisesta ”ratkaisusta” seuraa väistämätön johdonmukaisuuden kielto suhteessa kaikkeen mitä nainen tekee. Miksi? Koska ahdistuksen välttämisen edellytyksenä on alkuperäisen ratkaisutilanteen todellisuuden kieltäminen. Älykkään naisen todellisuuden perusta on todellisuuden kielto. Siksi älykäs nainen on periaatteessa kykenevä mihin tahansa äärimmäistä epäjohdonmukaisuudesta systemaattiseen pahantekoon.
Älykäs nainen on henkevän miehen olemuksellinen antiteesi, eivätkä he voi koskaan kohdata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..onhan tästä esimerkkejä jopa feministisistä piireistä..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_de_Beauvoir
..toisekseen hillary clinton ja bill, kaipa bill käy henkevästä miehestä, eikös tuo soita saxofoniakin..??
..vain pari vaivaista esimerkkiä mainitakseni..
Tähän viestiin ei ole paljon vastaamista.
Kiitos mielipiteestäsi, joskin vaatimattomasta sellaisesta.
Mistä mielestäsi Simone de Beuauvoir onkaan esimerkki ja millä perusteella?
Saxofonin soittamisella ei kaiketi ole mitään tekemistä esittämieni "henkisten piirteiden" kanssa. Mutta tietysti toivon, että osoittaisit kuinka olen tässäkin asiassa väärässä.
..laittamani esimerkit pyrkivät osoittamaan, että jopa feministi ajattelee mahdollisesti toisin kuin vaatimaton mahdollinen kirjoitelmasi antaa ymmärtää, päättelen tämän siitä, että esimerkkihenkilöni ovat muodostaneet parin..
..ei henkevän miehen ja älykkään naisen suhteen tarvitse olla mahdoton, pikemminkin päin vastoin..
..monet ominaisuudethan täydentävät toisiaan, eivät ole ristiriidassa keskenään, paitsi kenties feminismi, joka joskus on ristiriidassa jopa oman itsensä kanssa..
..tokipa saksofonilla voi soittaa henkevästi ja jopa älykkäästikin..