Raamatun Uusi testamentti puhuu epäjumalista. Se sana, jota Uuden testamentin alkuperäinen kreikan kielinen teksti näissä kohdissa käyttää, on "eidolon" (kuva). Siitä tulee myös englannin sana "idol", tarkoittaa suomennettuna: "epäjumala", sekä myöskin: "jumalankuva, jumala-aiheinen patsas."
Se sana ei siis ole alunperin englannin kieltä, vaan kreikasta englantiin kopioitu termi. Sama sana tunnetaan nykyään sekä arkeologiassa että popmusiikissa muodossa "idoli". Miten on: Ihailetko sinä idoleja eli epäjumalia?
Se sana ei siis ole alunperin englannin kieltä, vaan kreikasta englantiin kopioitu termi. Sama sana tunnetaan nykyään sekä arkeologiassa että popmusiikissa muodossa "idoli". Miten on: Ihailetko sinä idoleja eli epäjumalia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa! Kannattaa todellakin olla erittäin varovainen. Tähän niin yleiseen syntiin voi erittäin helposti langeta. Mikä pahinta, lankeamista voi olla todella vaikea huomata.
- enemmän tai vähemmän kompuroimista vaikka jo, ja nimenomaan, ensimmäinen käsky teroittaa, mikä on "marssijärjestys".
Sulla on väärä käsitys näistä sanojen tarkoituksista.
Jos joku sana on joskus tarkoittanut jotakin ja sille sanalle on myöhemmin keksitty uusi käyttötarkoitus niin sillä uudella käyttötarkoituksella ei ole mitään tekemistä vanhan kanssa.
Kristinusko näitä epäjumalia on keksinyt.
Suomessa on virallisesti voimassa uskonnon vapauslaki ja silloin ei ole epäjumalia joten silloin kristityn on turha väittää että toisen Jumala on epäjumala.
Täällä suomessakin oli ennen talojen nurkissa ja pihoilla puupatsaita suojelemassa ja intiaaneilla toteemeja ja ihan vaan vertauskuvannollisesti niiden toivottiin suojelevan.
Sitten tuli kristityt jotka polttivat nuo viattomat puupatsaat tekijöineen roviolla.
...että, uskovainen sortuu noikin karkeaan virheeseen. Yleensähän homma menee täysin päinvastoin, Raamattua selitellään kielikuvilla, jotka ovat vakiintuneet käyttöön vasta tuhansia vuosia myöhemmin, kuin esim. VT:n kirjoitukset ovat syntyneet.
Ristiriitoja siis pyritään selittämään kielikuvilla ja merkityksillä, jotka olivat raamatun kirjoittajille täysin tuntemattomia.
Minulla on muutamia "idoleita". Yksi näistä on Eric Clayton joka tekee loistavaa musiikkia. En palvo häntä kuten en ketään muutakaan ihmistä jota "fanitan".
Tavallaan on aika hölmöä lähteä määrittelemään että jos joku pitää erityisen paljon esimerkiksi tietyn artistin tekemästä musiikista, hän palvoisi tätä. Totta kai on näitä Dingo-ilmiöitä ja epätervettä ihailua, mutta kaiken leimaaminen tällaiseksi on mielestäni aika hassua.