Kuninkaat ja narrit; 1. Kor.4:1-13 (Osa 7)

OSA 7
1. Kor. 4:1-13
APOSTOLIN TEHTÄVÄT (j.1-7)
KUNINKAAT JA NARRIT (J. 8-13)

4:1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.
4:2 Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
4:3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4:4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
4:5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
4:7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?
4:8 Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne!
4:9 Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten,
4:10 me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.
4:11 Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina,
4:12 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;
4:13 meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
--
Paavali puhuu omasta asemastaan apostolina.
Hän oli perustanut Korinttin seurakunnan (j. 15).
Apostoli oli Kristuksen käskyläinen ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija (j.1.).
Hän oli täydellisesti riippuvainen suuresta työnantajastaan. Tämä vapautti hänet myös täydellisesti ihmisten arvostelulta (j. 3).
Hän oli tilivelvollinen vain Jumalalle (j. 4.). Kaikki Korinttin seurakuntalaisethan eivät tunnustaneet Paavalin arvovaltaa, joten Paavali joutui puollustamaan omaa asemaansa.

”Huoneenhaltija”, taloudenhoitaja oli antiikin aikana tavallisesti orja.
Orja oli täysin riippuvainen herrastaan. Toisaalta hän toimi työnjohtajana isännän poissa ollessa, jakoi tehtävät ja piti huolen siitä, että kaikki saivat asiamukaisen ruuan oikeaan aikaan.
(”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa” (Matt. 24:45)?)

KUNINKAAT JA NARRIT (J.8-13)

Korinttilaiset olivat ryhtyneet tuomareiksi (j. 3,5).He koroittivat itsensä muitten yläpuolelle. Paavali kysyy nyt ankarasti, mistä he olivat tällaiset valtuudet itselleen saaneet (j. 6-8).

Paavali moittii korinttilaisia purevan ironisesti: ”…teistä on tullut jo RIKKAITA, ilman meitä teistä on tullut KUNINKAITA! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne”! (j. 8.).

Paavali vastaavasti kertoo omasta apostolintehtävästään (9-13). Kristuksen käskyläiset kulkevat alatietä. He pitäytyvät Jumalan Sanassa, eivätkä tavoittele korkeampaa hengellisyyttä ylpeilläkseen sillä (j. 6,7.). Vanhurskauden nälkä ja jano on lopullisesti poissa vasta perillä (Matt. 5:6).

Korinttilaiset olivat ryhtyneet kuninkaiksi ennenaikojaan. Tällainen väärä varmuus on pahasta.
Mutta sitä vastaan on tehokas lääke: vaivannäkö ja työ (j. 12.), pilkka ja vaino (j. 13.). Herra pitää omiaan häpeän alla. Se on totta tänäänkin! ”Meitä herjataan, mutta me puhumme leppeästi” (j. 13.)

HUONEENTAULUNI
Palaan vielä huoneentauluuni, jossa ovat sanat Jeesuksen Vuorisaarnasta:
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ajallinen)teille annetaan" (Matt. 6:33).
Jeesus vuorisaarnassaan opettaa, kuka on autuas (Matt. 5:3-12). Hän sanoo mm. autuaiksi niitä, jotka ovat hengellisesti köyhiä ja niitä, joita vanhurskauden tähden vainotaan. (Matt.5:3,10,11). Heidän on taivasten valtakunta.

Huoneentauluni sanoma on siis aina yhtä ajankohtainen: Hengellisesti köyhät saavat omistaa taivasten valtakunnan!