Evoluutiouskovaiset hei, en voi muuta kuin ihmetellä...
Mikä siinä sielu-sanassa on niin vastenmielistä, kun ette voi sitä hyväksyä? Siis sieluhan on yhtä kuin mieli, henki ja psyyke. Haluatteko sitten mieluummin käyttää vaikkapa sanaa mieli, eli "jollakin on levoton mieli"? Se on aivan sama asia kuin sielu! Paitsi että sielu kuulostaa tuossa sanonnassa fiksummalta.
Sielu ei todellakaan ole mikään pelkkä uskonnollinen juttu, vaan psykologinen. Psykologia = sielutiede, sieluoppi, ja se tutkii ihmisen sielua. Ja eihän olematonta voi tutkia.
Sielu on siis ihmisen henkinen puoli, kun taas vartalo on fyysinen puoli.
Mikä siinä sielu-sanassa on niin vastenmielistä, kun ette voi sitä hyväksyä? Siis sieluhan on yhtä kuin mieli, henki ja psyyke. Haluatteko sitten mieluummin käyttää vaikkapa sanaa mieli, eli "jollakin on levoton mieli"? Se on aivan sama asia kuin sielu! Paitsi että sielu kuulostaa tuossa sanonnassa fiksummalta.
Sielu ei todellakaan ole mikään pelkkä uskonnollinen juttu, vaan psykologinen. Psykologia = sielutiede, sieluoppi, ja se tutkii ihmisen sielua. Ja eihän olematonta voi tutkia.
Sielu on siis ihmisen henkinen puoli, kun taas vartalo on fyysinen puoli.
Vastaukset 20
Vanhimmat
niin ei voi tutkia?
" Ja eihän olematonta voi tutkia."
Tutkivathan jotkut parapsykologiaakin kuten myös psykokinessiaa. M.O.T.
jotkut väittävät, ettei ihmisillä muka ole mitään sielua. Tottakai meillä on!
Tuskin kukaan väittää, etteikö ihmisellä olisi tietoisuutta (sielua tms.) ja vapaata tahtoa (kykyä ajatella yms.). Siitä nyt tosin ollaan hiukan erimieltä, onko tämä jotain konkreettista, minkä joku Jumala tai mikä lie antanut taivaista, vai pelkästään monimutkaisia reaktioita, jotka johtuvat biomolekyyleistä ja ympäristön sekä aivojen sähköisistä impulsseista.
Vaikeus tulee siinä että uskovaisen suussa
sielu = aineeton leijaileva "kuolematon" sielu, voi jopa irtautua ruumiista, jne
ja materialistin suussa
sielu = materiaan sidottu neuronien sähköviestintää,
joka lakkaa olemasta kun henkilö kuolee aivovammautuu että menee
syvälle tajuttomuuteen
Sielu on uskovaisten runsaassa käytössä ja
siksi mieli sanalla on mukavempi osoittaa tätä
jälkimmäistä materialistista määrettä.
ensin määritellä mitä tuolla sielulla tarkoitetaan?
Ettei vain kävisi siten joku tarkoittaa yhtä ja toinen toista kolmas kolmatt jne. .
Melkoinen sekameteli soppa kun syntyy niin kovin helposti.
Joidenkin mielestä ihmisellä ei ole sielua, kuten ei eläimilläkään. Vasta kuoleman jälkeen Jumala herättää ihmisen ja tavallaan antaa hänelle kuolemattoman sielun.
Mutta näillä palstoilla liikkuu lähinnä vain aivan hörhöjä uskovaisia ja jutut ovat sen mukaisia.
Ja toisin kuin onneksi täällä suomessa, jenkeissä noiden vastaavanlaisten hihhulisekopoltsien sanoma menee jopa läpi!
Evouskovaiset ovat hörhöjä, koska he uskovat johonkin prkleen evoluutioon. Jumalaan ja luomiseen uskovat ovat järkiporukkaa.
näyttää. Tuossapa onkin oiva näyte siitä "järjestä".
Miten muka jumalaan ja luomiseen uskovat ovat järkiporukkaa? Kyllä asia on niin, että uskonnossa ei ole kyse kuin tunteista... ei siis järjestä.
Onko sinullekin syötetty äidinmaidosta lähtien tuota jeesus-hömppää? Ota nyt järki käteen ja ajattele välillä omilla aivoillasi!
Niinhän se on... vaikka miljardi ihmistä uskoo hölynpölyyn, niin on se edelleenkin hölynpölyä.
Kyllähän jokainen tyhmä saa olla, mutta ei nyt sentään liioitella.
Uskonnossa ei ole kyse tunteista vaan USKOSTA.
>>Niinhän se on... vaikka miljardi ihmistä uskoo hölynpölyyn, niin on se edelleenkin hölynpölyä.
Onko hölmömpää uskoa johonkin, josta on selkeitä todisteita, joka on todennäköisesti lähimpänä totta? Se semantiikasta.
Ei sielun käsite ole minulle sinänsä ällöttävä. Se on kaunis ja usein runollinen ilmaisu kuvaamaan milloin mitäkin, usein abstraktiota.
Mutta se, että joku väittää erillisen sielun(teknisenä käsitteenä) olevan olemassa ja, että jopa psykologia ja muut tieteetkin sen todistavat, on kyllä melkoisen harhaanjohdettu.
Ja sanonpa senkin, että kunpa sielu olisikin tieteellisesti(konkreettisesti jotenkin) todistettavissa. Kunpa olisi. Vaan ei tällä haavaa valitettavasti ole.
Ilmaisen vain vastenmielisyyteni tyhjään ja valheisiin uskovia kohtaan.
"Psykologia = sielutiede, sieluoppi, ja se tutkii ihmisen sielua. Ja eihän olematonta voi tutkia"
Nyt kyse onkin taas abstraktista käsitteestä, jota ihmisen mieli on viime kädessä. Käsite ei vastaa typerässä esimerkissäsi sielun "konkreettista" olemassaoloa.
"Sielu on siis ihmisen henkinen puoli, kun taas vartalo on fyysinen puoli."
Sen kun todistat, teet mm. minut hyvin onnelliseksi.
Sielu on pelkkää proteiinien kemiaa, siis hyvinkin fyysistä.
otsikkoasi, aika vahva mokoman sieluparan puolesta puhumiseen. Sielu sana on suomalainen huono sana. Toisaalta sillä viitataan vanhaan uskomukseen ihmisen olemuksesta, joka oletti että ihminen on jonkinlainen materiasta erillään oleva sieluolento, jotain ihmeenergiaa tai henkeä, jonka olemus ei viime kädessä riipu aineesta.
Toki löysästi ajatellen ihmisen aivojen synnyttämä ajatus on eräänlaista sielua, kaikki muodot, kaikki hahmot joita materiaalista ja materiaalille, luonnolle teemme, ne ovat alunperin "pelkkää sielua". Ja sitten kun materiahahmo on valmis, se vahvistaa edelleen aivoissa tapahtuvaa syntyprosessia. Katso vaikka hienoa kirkkoa, se tekee ihan eri efektin kivisenä monumenttina, kuin ajatuksena.
Ei perhana, kyllä minä ainakin vihaan tuota sanaa edelleen. Maailma kun rakentuu kumminkin keskinkertaisuudelle.
Toisaalta sielulla tarkoitetaan hyvin monenlaisia sisältökokonaisuuksia, yleensä juuri puhuttaessa ihmisestä, puhutaan myös esim. tietoverkon sielusta, suomalaisten sielusta, maailman sielusta ja mitä niitä onkaan, miljoonia sellaisia, myös ovat nämä pitkälle filosofiaa sivuavia juttuja.
Itse ymmärrän sielun tietyn kokonaisuuden muodostamana summana, esim. ihmisen, sellaisena epäselvänä määritelmänä joka voidaan jokseenkin sanoa tarkoittavan ihmisen yleensä ympäristöönsä antamaa kokonaiskuvaa, kuten, joku on vaikkapa kaunosielu. MIKÄ?!
Mutta kuitenkin toki niin, että mitään sielua ei olemassa omana erillisenä itsenään, olentona, vaan kuten sanoin, se on konaisuuden muodostama eräänlainen summa, joka tarkkailevan ihmisen mielestä näyttää tietynlaiselta, ehkä kuitenkin lopulta vain tylsältä stereotyypiltä.
Ihmiskunnan sielua voisi kai joku kuvailla suuren tuntemattoman kakofonian aiheuttamaksi omanapavetoisuudeksi, käsittämättömän itsekäs typeräsielu, joka ei tajua, että tässä kohtaa avaruuden kotinurkilla kannattaisi elellä oikein rauhassa ja olla sotkematta paikkoja.
Mitään muutakaan paikka kun meillä sieluparoilla ei ole, tämä koti on "sielumme" asunto, ja tuskin tuleekaan muita koteja, koska maailmankaikkeuden sielu on sellainen, että se on eristänyt meidät tänne siniseksi maalatulle pallolle, sielustelemaan keskinkertaisuuksista toisten sellaisista ymmärtävien kanssa, milloin aina mistäkin, ajassa ja avaruudessa.
Pelastit päiväni!
Tarkentaisin, että koko henkinen kehomme sisältää mielen ja kaikkein syvimmällä olevan Sielun. Samassa paketissa kuitenkin kaikki.
Myös koko maailmankaikkeudella on fyysinen ja henkinen olomuoto. Henkinen puoli ohjaa fyysisen maailman kehitystä, jolloin monet asiat tapahtuvat juuri niin kuin evoluutiossa näyttää käyvän, mutta takana on kuitenkin maailmankaikkeuden henkisen (Sielun/tietoisuuden) puolen ohjaus.
Pelastit päiväni!
Tarkentaisin, että koko henkinen kehomme sisältää mielen ja kaikkein syvimmällä olevan Sielun. Samassa paketissa kuitenkin kaikki.
Myös koko maailmankaikkeudella on fyysinen ja henkinen olomuoto. Henkinen puoli ohjaa fyysisen maailman kehitystä, jolloin monet asiat tapahtuvat juuri niin kuin evoluutiossa näyttää käyvän, mutta takana on kuitenkin maailmankaikkeuden henkisen (Sielun/tietoisuuden) puolen ohjaus.
Mieli, henki, psyyke, tietoisuus, kaikki nämä kuulostavat huomattavasti paremmalle sanalle tässä yhteydessä...
Mieli, henki, psyyke, tietoisuus, kaikki nämä kuulostavat huomattavasti paremmalle sanalle tässä yhteydessä...
...joukko erittäin kehittyneitä sähköisiä ja kemiallisia reaktioita aivoissa.
Eläimillä nämä reaktiot ovat huomattavasti vähemmän kehittyneet, joten niillä ei ole tarvetta muodostaa minäkuvaa.
Ihminen on älykäs, mutta ei tarpeeksi hyväksyäkseen kohtalonsa.
Kohtalo on vähän samanlainen kuin sielu...abstraktina käsittenä kaunis, mutta mitään konkretiaa sillä ei ole. Elämä on sattuman sanelema juttu