Otan tässä muutaman lauseen prof. Heikki Palvan kirjasta Raamatun Tietosanasto. Tässä ajatuksia sanasta "sielu".
Vanhassa testamentissa käytetty heprean sana nefaes on käännetty usein suomeksi sanalla "sielu". Sillä on monia muitakin käännösvastineita. Tavallisimpia ovat "henki", "elämä", "mieli", "halu", "itse" ja "olento".
Ehkä tunnetuin kohta, jossa puhutaan sielusta, on 1 Moos. 2:7: "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." "Sielu" ei tässä merkitse mitään sellaista, mitä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu toisin, 1 Moos. 20s.24.30.
Tavallisimmin naefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa, joko yksilöä tai yhteisöä. "Sielun" sanotaan iloitsevan, kärsivän, rakastavan, vaihaavan, haluavan, tekevän syntiä sekä kärsivän nälkää ja janoa.
Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana psykhe, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean naefes-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista.
"Kuolemattoman sielun" käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin. Raamatun ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen: ruumista ja sielua, ihmisen ulkonaista olemusta ja hänen persoonaansa, "minäänsä", ei voida erottaa toisistaan. Ne ovat molemmat Jumalan luomia. Niiden molempien tehtävänä on palvella Jumalaa, ja ne molemmat kuuluvat Jumalan yhteyteen. Siksi koko ihminen perii iankaikkisen elämän. Ainoa, millä ei ole osaa iankaikkisuudessa, on "liha ja veri", 1. Kor. 15:50. Tällä tarkoitetaan, ettei ylösnousemuselämä ole suoraa jatkoa ajalliselle elämälle, vaan Jumala luo ihmisen uudestaan. Kun Paavali puhuu hengestä, sielusta ja ruumiista, hän ei tarkoita näillä ihmisen eri osia, vaan korostaa puhuvansa koko ihmisestä, 1 Tess. 5:23, 1. Kor. 5:3, 7:34. Sielun pelastus ei tarkoita ihmisen yhden osan, vaan ihmisen koko persoonan pelastumista. Näin myös "sielun hoitamisella" takoitetaan koko ihmisen hoitamista, 1. Piet. 2:25.
Vanhassa testamentissa käytetty heprean sana nefaes on käännetty usein suomeksi sanalla "sielu". Sillä on monia muitakin käännösvastineita. Tavallisimpia ovat "henki", "elämä", "mieli", "halu", "itse" ja "olento".
Ehkä tunnetuin kohta, jossa puhutaan sielusta, on 1 Moos. 2:7: "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." "Sielu" ei tässä merkitse mitään sellaista, mitä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu toisin, 1 Moos. 20s.24.30.
Tavallisimmin naefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa, joko yksilöä tai yhteisöä. "Sielun" sanotaan iloitsevan, kärsivän, rakastavan, vaihaavan, haluavan, tekevän syntiä sekä kärsivän nälkää ja janoa.
Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana psykhe, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean naefes-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista.
"Kuolemattoman sielun" käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin. Raamatun ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen: ruumista ja sielua, ihmisen ulkonaista olemusta ja hänen persoonaansa, "minäänsä", ei voida erottaa toisistaan. Ne ovat molemmat Jumalan luomia. Niiden molempien tehtävänä on palvella Jumalaa, ja ne molemmat kuuluvat Jumalan yhteyteen. Siksi koko ihminen perii iankaikkisen elämän. Ainoa, millä ei ole osaa iankaikkisuudessa, on "liha ja veri", 1. Kor. 15:50. Tällä tarkoitetaan, ettei ylösnousemuselämä ole suoraa jatkoa ajalliselle elämälle, vaan Jumala luo ihmisen uudestaan. Kun Paavali puhuu hengestä, sielusta ja ruumiista, hän ei tarkoita näillä ihmisen eri osia, vaan korostaa puhuvansa koko ihmisestä, 1 Tess. 5:23, 1. Kor. 5:3, 7:34. Sielun pelastus ei tarkoita ihmisen yhden osan, vaan ihmisen koko persoonan pelastumista. Näin myös "sielun hoitamisella" takoitetaan koko ihmisen hoitamista, 1. Piet. 2:25.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitää ymmärtää vielä, että on "maallisia ruumiita ja on taivaallisia ruumiita", (1.Kor.15:40)! Myös maallisen, lihallisen ruumiin verta sanoo Raamattu sieluksi,(1.Ms.9:4).
Jumalan pyhä seurakunta on sama kuin Kristuksen ruumis, jonka tekee eläväksi Jumalan tahto, joka on sama kuin Kristuksen veri, jossa olemme pyhitetyt:
"Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", Hepr.10:6-10).
Kristuksen ruumiissa JUMALAN TAHTO on se Pyhä Henki, joka tekee Kristuksen ruumiin eläväksi samalla tavalla kuin luonnollisessa lihan ruumiissa terve veri pitää huolta ruumiimme hyvinvoinnista, ravitsemuksesta ja jätehuollosta.
Maallisten ruumiiden sielu niin ihmisillä kuin eläimillä on kykenemätön ottamaan vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on hullutus, (1.Kor.2:14).
Jumalan kädessä on sekä eläinten että ihmisten sielullisuus, mutta Jumalan tahdon tunteminen erottaa ihmisen eläimestä:
Job 12:10
"hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" - .
"Kaiken elävän sielulla" Raamattu tarkoittanee aineellista verta, mutta "eläväksi tekevä" Jumalan tahto on vain ihmisten saatavissa, sillä:
Joh. 6:63
"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä."
Otteita otsakkeen nimisetä kirjasta jonka on kirjoittanut Tohtori tiedemies M.R:DeHaan.
Raamattu on kirja verestä, verinen kirja. Uskovaisia on on aina syytetty veren evankeliumin julistuksesta, josta me uskovat olemme ylpeitä ja tunnustamme syyllisyytemme , sillä ainut mikä antaa meidän opetuksellemme ja Jumalan Sanalle elämän, on veri, joka on evankeliumin ydin!
Raamattu on elävä kirja, maailaman ainoa eläväksikirjaksi sanottu, se pystyy lahjoittamaan elämän niille, jotka uskovat sydämsessään, sen mitä se opettaa.
Hebrealiskirjeen 4:ssä luvussa on seuraavat sanat: "Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka."
Raamattu on aivan erlainen kirja kuin kaikki muut maailman kirjat, vain yhdestä syystä, siksi, että veri kiertää sen jokaisen sivun lävitse Mooseksenkirjan ensimmäisestä luvusta Ilmestyskirjan viimeiseen lukuun saakka, yhtenäisenä virtana, ja se juuri antaa Raamatulle sen Jumalallisen elämän.
Ilman verta Raamattu olisi aivan tavallinen kirja niikuin muutkin kirjat.
Raamattu opettaa, että elämä on veressä.
3 Mooses 17:11 "Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaaisi teille sovituksen, koska sielu on siinä." 14 jae todistaa samaa,
"Sillä kaiken lihan sielu on veri, jossa sen sielu on"!
Elämä, tuo salaperäinen ilmiö jota tiedemeihet eivät ole milloinkaan kyenneet selittämään eivätkä määrittelemään, on Jumalan mukaan veressä, niin ettei elämää voi olla ilman verta.
Vaikka tämä pätee kaikkeen lihaan, me olemme kiinnostuneita ihmisberestä, erityisesti Jeesuksen verestä, koska Hänen verensä ei sisältänyt elämää ainoastaan fyysisessä mielessä vaan myös iankaikkisen elämän.
Veren fysilogia.
Ihmisessä on monenlaista kudosta. Puhutaan laksisita, hermoista, rasvasta, rauhasisita, luista sidekudoksista ja niin edelleen.
Kaikille kudoksille on yhteistä se, että ne koostuvat mikroskooppisen pienistä soluista, joilla kailla on erityinen ja rajoitettu tehtävä.
Päinvastoin kuin kiinteät kudokset veri on nestemäistä ja liikkuvaa. Se ei rajoitu yhteen ruumiin osaan, se liikkuu vapaasti läpi koko ruumiin, varustaa solut ravinnolla ja kulejettaa pois kuona-aineet.
Tätä prosessia me nimitämme aineenvaihdunnaksi.
Normaalisti ihmisruumiissa on verta n. viisi litraa, ja se kiertää koko reitin sydämen pumppaamana kahdesakymmenessäkolmessa sekunnissa, joiden aikana se antaa jokaiselle solulle tarvittavan ravinnon ja kuljettaa kuonan pois.
Samalla solut ovat jatkuvassa yhteydessä muiden solujen kanssa.
Veri on salaperäisempi kuin kaikki kudokset, se koostuu alkuaineista, yhdisteistä ja oudoista kemikaaleista joiden tehtäviä ei edes vielä tunneta täysin, mutta joilla kaikilla on jotakin tekemistä elämän salaisuuden kanssa, sillä ELÄMÄ on veressä.
Kun veri lakkaa kiertämästä ruumiin eriosiin, ne kuolevat. Ihminen ei kuole, ennekuin hänen verensä lakkaa kiertämästä. Elämä on veressä!
Kristuksen veri.
Kaikki edellinen koskee ihmisruumista, mutta viittaa samalla suurempaan, syvempään hengelliseen totuuteen, Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa kutsutaan Hänen ruumiikseen, ja me olemme Hänen ruumiinsa jäseniä.
Tässä ruumiissa on Jeesus päänä uskovien ollessa jäseniä. Jäsenet ovat yhteydessä keskenään Kristuksen veren välityksellä. Kunkin jäsenen elämä riippuu Hänen verestään, joka on elämän, ravinnon, puhdistuksen ja kasvun salaisuus.
Kristityn elämä on Jumalan Karitsan VERESSÄ.
Jokainen uudestisyntynyt ihminen on Kristuksen ruumiin jäsen ja osallinen samasta elämästä muitten jäsenien kanssa.
Yksi asia tekee uskovista "veljiä ja sisaria", on Kristuksen veri.
Jäsenet voivat olla kaukana toisistaan, niiden väri saattaa vaihdella, niiden tehtävät ja rakenne saattavat olla erilaiset,, mutta ne ovat kaikki yhden ruumiin jäseniä ja yhteydessä veren välityksellä toisiinsa joka saavuttaa jokaisen jäsenen.
Niin on myös Kristuksen ruumiin, todellisen seurakunnan laita.
Sen jäsenet voivat olla erilaisia, ihon väriltään,valkoisia, mustia, keltaisia. He voivat asua toisitaan yhtä kaukana kuin eskomot ovat eteläafrikkalaisita. Heidän muotonsa voivat erota toisistaan, mutta kaikki uudestisyntyneet uskovat ovat panneet toivonsa ja luottamuksensa Jeesuksen Kristuksen, ruumiin Pään, täytettyyn työhön, he ovat veriveljiä, saman perheen jäseniä, olivatpa he juutalaisia, tai pakanoita valkoisia, mustia, katolisia, tai prtestantteja , kunikaita, talonpoikia, kaikki ovat yhtä Kristuksen veren kautta.
Jumala vähät välittää meidän ihmisten tekemistä rajoista.
Hän ei ole kinnostunut omavanhurskaista hiuksia halkovista säännöistämme ja järjestelmistämme. Hän haluaa, että sinä ja minä tunnustamme Kristuksen ruumiin yhtenäisyyden, meidän tehtävämme ei ole perustaa kirkkokuntia ja puhua miehiä ja naisia ympäri, jotta he muuttaisivat seurakunnista toiseen, uskon suunnasta toiseen.
Meidän tehtävämme on julistaa totuutta: Teidän on synnyttävä uudesti ylhäältä, sillä te hukutte kuuluittepa mihin seurakuntaan hyvänsä, ellette te ole peseytyneet Karitsan veressä, Kristuksen kalliissa veressä.
Näytä mulle nies tai nainen, joka on kiinnostuneempi saamaan lisää jäseniä kirkkoonsa kuin voittamaan sieluja Kristukselle, niin minä näytän sinulle henkilön. joka ei tiedä mitään veren yhdistävästä vaikutuksesta ja puhdistavasta voimasta, veren, joka tekee meistä yhtä Kristuksessa, ei muodoissa, menoissa eikä jumalanpalveluskaavoissa.
Meidän yhteinen halumme on koroittaa päätämme, Herraa Jeesusta, ja rakastaa toisamme.
Jotkut ihmiset ovat niin keskittyneet mielioppiensa puollustamiseen, käsitystensä esille tuomiseen ja seurakuntajäsenten haalimiseen, etteivät he ennätä milloinkaan voittamaan siluja Kristukselle.
Näin siis Tri: M.R.DeHaan
Kopiointi ei ole sanatarkasti toistettua!
Kaikki ihmiset ovat verisukulaisia keskenään, Aadamin veren kautta, syntisen ja saastuneen veren.
Kaikki ovat kuolleita synteihinsä ja rikkomuksiinsa.
Raamattu opettaa, että Jumala on tehnyt koko ihmisuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä. (Apt 17:26.)
kiakilla ihmisillä on yhteinen alkuperä. Aadam.
Kaikki ihmiset ovat Aadamin verisukulaisia, olivatpa he ketä hyvänsä kautta maailman.
Heidän verensä kantaa kuolemantuomiota Aadamin synnin tähden, ja tästä syystä kaikki ihmiset kuolevat sanalaisen kuoleman ilman ainuttakaan poikkeusta.
Muista, että elämä on veressä. Ihmisen on kuoltava siksi, että veressä on kuolemakin.
Vaikkemme me tunnekkaan hyvän ja pahantiedon puun hedelmän laatua, me teidämme, että sen syöminen sai aikaan "verenmyrkytyksen", ja langetti ihmiselle kuolemantuomion, sillä Jumala on sanonut:
"Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt. pitää sinun kuolemalla kuoleman"!
Myrkky oli niin voimakasta, että se vielä kuusituhatta vuotta myöhemmin kaikki Aadamille syntyperänsä vuoksi sukua olevat menehtyvät synnin myrkkyyn, jota Aadamin veri ihmisessä kultettaa mukanaan.
Aadmin luomiskertomukseen tarkastelu selvittää tätä totuutta.
Raamatussa kerrotaan, että Jumala muovaili ihmisen maan tomusta, siihen saakka Aaadam oli eloton savimöhkäle.
Hänet oli tehty ihmisen muotoiseksi, mutta hänessä ei ollut elämää, vain pelkkä kotelo. Sitten kertomus jatkuu.
Jumla puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Jumalan henkäys pani ihmiseen jotakin sellaista, mikä sai sen elämään. Sen täytyi olla verta, mitään muuta se eivoinut olla, sillä me olemme jo osaittaneet, että lihan elämä on verssä.
Kun Jumala siis antoi savesta muovaamalleen ihmiselle elämän. Hänen täytyi panna ihmiseen veri, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Aadamin ruumis oli lähtöisin maasta. Hänen verensä oli erillinen lahja JUmalata, sillä Jumala on Elämä ja kaiken elämän alkuunpanija.
Tri: M.R.DeHaan jatkaa:
Sitten ihminen teki syntiä syömällä hyvän ja pahantiedon puusta, ja hän kuoli- hengelliseti ja lopulta myös fyysisesti. Koska elämä on veressä,synti vaikutti ihmisen vereen, ei hänen ruumiseensa, paitsi teitenkin epäsuorasti. koska veri ruokkii sitä. Tästä syystä lihaa voidaan kutsua vain syntiseksi luhaksi. Syntinen veri ruokkii ja hoitaa sitä.
Koska Jumala on tehnyt koko ihmisuuvun yhdestä ainoasta (verstä) (monissa käsikirjoituksissa viidenneltä vuosisadalta lähtien esiintyy tässä yhteydessä sana "veri" suom.huom.), synti vaikuttaa kaikissa Aadamin jälkeläisissä. Sillä kun yksi on tehnyt syntiä, kaikki ovat syntisiä.
Neitsellinen syntyminen.
Se, että synti on saastuttanut ihmisen veren, teki välttämättömäksi Kristuksen neitseellisen syntymän.
Hänen piti nimittäin olla Aadamin jälkeläinen, mutta silti synnitön. Kristus saattoi siis tulla Aadamin lihaksi, joka ei perinyt Aaadmin verta, joka on täysin synnin saastuttama.
Jumala laati suunnitelman, jonka mukaan naisesta syntynyt (ei miehestä) Jeesus saattoi olla täydellinen ihmisolento joutumatta osalliseksi synnistä, koska Hänen suonissaan ei virrannut pisaraakaan Aadamin verta. Puhun neitseellisestä syntymästä enemmän toisalla tässä kirjassa, mutta mainitsen tässä yhteydessä todistaakseni vielä kerran, että ihmisveri on syntinen ja koko pelastusuunnitelma pyörii sen tähden veren ympärillä.
Veren alkuperä.
On varsin tunnettua, että syntymättömän lapsen suonissa virtaava veri ei ole äidistä lähtöisin, vaan sikiö valmistaa sitä itse. Mutta veri ilmestyy kuvaan avsta sen jälkeen kun siittiö on tunkeutunut numasoluun ja sikiön kehitys on alkanut.
Saat asiata selvemmän kuvan, jos ajattelet kanan munansolu on yksinkertaisesti kanan muna solu, joskin paljon suurempi kuin ihmisen.
hedemöittymätöntä kakanmunaa voi hautoa vaikka kuinka kauan tuloksetta. Sisus kuivaa lopulta koknaan, mutta kanan poikasta ei kehity.
Mutta kun muna hedelmöitetään kukon siemennesteellä, haudottaessa alkaa alkiossa näkyä elämää muutaman tunnin kuluttua jo silminnähtävästi. Alkioon alkaa ilmestyä pieniä punaisia juovia, jotka ilomoittavat veren läsnäoöon.
Ja Raamatun mukaan elämä on veressä, sillä Mooses sanoo:
"Sillä lihan elämä on veressä Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen elämä on"! (3Moos.17:11,14.)
Äidin veri on erillään:
Äidin kohdussa kehittyvä sikiö ei tarvitse pisaraakaan äidin verta. Tiedemiehet ovat oaoittaneet sen.
Äiti toimittaa sikiölle tämän pikku kehoon tarvittavat rakennusaineet, mutta joka ainoa veritippa joka syntymättömässä lpasessa virtaa, on kehityynyt sikiössä itsessään.
Hedelmöityshetkestä syntymään saakka ei äiti ole luovuttanut veripisaraa lapselleen.
Istukka, kudosrakennelma, joka tunnetaa synnytyksen yhteydessä nimellä "jälkeiset", muodostaa äidin ja lapsen välisen yhteyden.
Se on rakentunut niin, että vaikka kaikki liukenevat ravintoaineet kuten vakuaisaineet, rasvat, hiilihyrdaatit, suolat, kivennäisaineet, ja jopa vasta-aineet siirtyvät vaivatta äidiltä lapselle ja lapsen aineenvaihdunnan jätteet takaisin äidin verenkiertoon, äidin ja lapsen veri ei normaalisti sekaannu missään vaiheessa. Kaikki sikiössä virtaava veri on siinä itsessään kehittybyttä. Äiti ei luovuta vertansa lapseensa.
Niiden lukijoiden tähden, jotka epäilevät minun väitettäni, käytän hyväkseni muutamia luotettavia lähteitä.
Howellin Textbook of Physiology-kirjasta löytyy sivulta 885 ja 886 seuraavanlainen katkelma 2.painos)
"Ymmärtääksemme istukan päätehtävän meidän on syytä palauttaa mieliin, että se rakentuu olennaisilta osilta osin verisuonien täyttämästä nukasta, joka tunkee syvälle kohdun verevään limakalvoon ja verisuonten sisään yhdistäen tällä tavoin sikiön äitiin. Sikiön ja äidin veri eivät joudu kosketuksiin toistensa kanssa. Niitä eroittavat toisistaan sikiön verisuonten seinämät ja kohdun limakalvon monet eri kerrokset.
Lainaan myös kappaleen Williamsin kirjasta "Practice of Obstetrcs" sivulta 133 (kolmas painos)
Sikiökalvoissa virtaava veri ei joudu missään vaiheessa tekemisiin äidin veren kanssa, jota virtaa kohdun limakalvoissa. Äidin ja lapsen verta erottavat toisitaan kaksinkertaisten kalvojen kerrokset."
Saman kirjan sivulta 136:
"Normaalisti sikiön ja äidin veri ei joudu kosketuksiin keskenänän."
Sairaanhoitaja-lukijoille haluaisin vielä lainata heidän omaa oppikirjaansa ,"Louise Zabriskkien" kirjoittamaa "Nurse's Handbook of Obstetrcics" (vvides painos) sivulta 75.
"Kun sikiön verenkierto alkaa, se pysyy täysin erillisenä äidin verenkirrosta. Kaiken ravinnon ja kuona-aineen on kuljettava äidistä sikiöön ja päinvastoin verisuonten seinämien lävitse, verenkierrosta toiseen."
Saman kirjan sivulta 82:
"Sikiö saa ravinnon ja hapen äidin verestä istukan välityksellä. Sikiön sydän pumppaa verta napanuoran valtimoita pitkin istukan verisuoniin, jotka kulkevat hyvin lähellä kohdun verisuonistoa, koska istukan nukkamainen osa on lujasti liittynyt kohdun limakalvoon, ja lapsen kuona-aineet siirtyvät äitiin ja ravinto ja happi äidistä lapseen verisuonten sinämien läpi diffundoitumalla.
Vaihto tapahtuu osmoosin (kihoaminen) avulla ilman että äidin ja lapsen verenkierto joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa. Toisin sanoen sikiöön ei äidin verta, eikä sikiön veri pääse äidin verenkiertoon."
Jumalan ihmeellinen suunnitelma!
Miten suurenmoisella tavalla Jumala onkaan suunnitelut Poikansa neitseellisen syntymän. Kun Jumala loi naisen, Hän teki tämän niin, ettei äidin veri pääse hänen kohdussaan kehittyvään lapseen.
Saadakseen aikaan synnittömän ihmisen, joka olisi kuitenkin Aadamin jälkeläinen, Jumala suunnitteli ihmisen, jolla oli samanlainen ihmisruumis kuin Aadamilla, mutta ei hänen vertaan.
Jotkut ovat yrittäneet ratkaista kysymyksen: "Miten Jeesus voi olla synnitön"?
Kun Hän kuitenkin oli vaimosta syntynyt"? Tekemällä Mariasta "puhtaan neitsyen". Se ei kuitenkaan vielä selitä sitä, kuinka Jeesus saattoi olla synnitön?
Kirjoitukset opettavat selvästi, että Jeesus tuli ihmisen lihaan joutumatta silti Aadamin veren saastuttamaksi.
Jeesus oli täydellisesti ihminen. Hän oli lihan mukaan Daavidin jälkeläinen, mutta veri oli lähtöisin Jumalasta.
Ihmisen luodessaan Jumala teki Aadamin ruumiin maan tomusta, mutta puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Koska elämä on veressä, Jumalan puhalluksen täytyi synnyttää Aadamin ruumiiseen veri. Mutta ensimmäisen Aadamin veri turmeltui ja koko ihmiskunta on synnin saastuttama, koska JUmala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta verestä.
Toisen Aadamin,= Jeesuksen inhimillisessä ruumiissa syntyi uusi Jumalallinen ja synnitön veri!
JUmalalinen veri!
Pyhästä Hengestä sikiäminen teki mahdolliseksi sen, että neitsyt tuli raskaaksi. Maria kantoi Jeesusta ruumiisaan raviten Häntä, Siitä syystä Jeesuksesta tuli Daavidin jälkeläinen lihan mukaan.
Pyhä Henki piti huolen Jeesuksen veren syntymisestä. Siksi Hänen verensä on synnitöntä. Siksi se on Jumalallista. Jeesuksen veri on kallisarvoista, sillä toista Hänen kaltaistaan ei ole koskaan elänyt.
Viaton veri!
"Minä kavalsin viattoman veren", tunnusti Juudas Iskariot. Matt. evank. 27:4 mukaan. Meidän Herramme oli viaton. Hän tuli meidän kaltaiseksemme joka suhteessa - paitsi mitä syntiin tulee,Hän oli muuten samanlainen kuin me - paitsi ettei Hänellä ollut inhimillistä isää vaan Hän oli lähtöisin Jumalasta. Biologinen seuraus tästä oli se, että Jeesuksella oli Jumalallinen, synnitön veri. Koska Hänen verensä on synnitön, on se myös turmeltumaton.
koska Israelin uskonto oli uhrikultti jossa veri toi puhdistuksen rituaalisesta epäpuhtaudesta. Israelilaiset uskoivat että elämä oli veressä, koska jos sen valutti kuolema seurasi varmasti. Uhrieläinten veri vihmottiin tai kerättiin alttarille jolloin veri puhdisti sen. Muutkin eläimet kuin vain uhrieläimet teurastettiin niin että kaulasuonet viillettiin auki eläimen vielä eläessä ja veri valutettiin pois. Vertahan ei missään tapauksessa saanut syödä eikä siis joutua ravintoon. Myös muita vereen liittyviä tabuja tabuja oli mm naisten kuukautiset tekivät nämä rituaalisesti epäpuhtaiksi vuodon ajaksi ja tämä saastaisuus oli tarttuvaa.
ennen kuullutkaan istukan osuudesta synnittömyyteen. Se siis estää perisynnin tulemasta äidin verestä lapseen ja tämä on tieteellistä kaiken lisäksi.
Et varmaan käsittänyt koko veren kemiaa, ja mistä tässä on kyse?
Eläin uhrit oli esikuvaa tulevasta syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen veren kautta!
Oli kyse ainoastaan Marian kohdussa siinneestä Jeesus lapsesta, ja siitä, miten Hän ei perinyt Aadamin perisyntiä, koska Isä oli JUmala, ja Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, ja koska äidin, eli Marian veri ei periytynyt Jeesukseen, niin Hän syntyi synnittömänä, juuri sikwsi, koska äidin veri ei mene lapseen.
Tavallisilla äideillä on aivan sama meneekö vai ei, kaikki on syntisiä, Jeesus ainoastaan oli poikkeus.
Tämä nyt ystävällisenä selityksenä, vaikka kirjoituksestasi päätellen vain vitsailit vakavalla asialla! Mutta se on sinun syntisi se!
>Raamatussa on eläiuhreja ja myös ihmisien verta uhrattiin rituaaleissa.
Jotkut jopa halusivat veriuhreiksi kuten Jeesus.
Jeesus myöskin kehotti ihmisiä kannibalismiin eli syömään ihmisen lihaa ja juomaan verta.
"esikuva" vaan Israelin uskonnon ydin kunnes roomalaiset tuhosivat temppelin jolloin ei enää voitu uhrauksia suorittaa. Israelin uskonnossa oli monimutkainen rituaalisen puhtauden saastuneisuuden järjestelmä josta uhrit ja niiden veri puhdistivat.Tämä kultti oli toiminnassa lähes tuhat vuotta ja tuona aikana uhtattiin valtava määrä eläimiä ei esikuvina, vaan koska YHWH niin oli määrännyt hänhän nautti uhrien tuoksustakin -mille tämä oli esikuvaa? Päinvastoin Israelin temppeliveriuhrit olivat esikuvaa sille miten kristityt alkoivat selittää oman liikkeensä johtajan ja perustajan kuoleman.