Pienestä pitäen minulle on kerrottu ja opetettu Jumalasta niikuin useimmille meille suomalaisille. Nyt kuitenkin olen alkanut ajattelemaan, että voisin erota kirkosta. En koe että todella uskoisin Jumalaan vaan paremminkin tunnen että koska asiasta on minulle jankattu koko elämäni siitä on tullut tapa. Eli toisinsanoen olen tapauskovainen joka käy kirkossa häissä ja hautajaisissa. Pienenä luettiin iltarukoukset ja silloin tällöin löydän itseni nykyäänkin ristimästä käteni ja puhumasta Jumalalle. Nyt ajattelet lukiessasi tätä että silloinhan minun täytyy uskoa Jumalaan jos näin teen...mutta toisaalta kun se on vaan pinttynyt tapa. Tunnen itseni heikoksi..en haluaisi uskoa mihinkään, mutta kaikki se mitä minulle on opetettu on tuolla takaraivossa sanomassa että näin asia on. Minä olen sattunut vain syntymään Suomessa jossa opetetaan kristinuskoa..jos olisin syntynyt jossain muualla yhtä "koukussa" olisin tälläinkin esim. islamin uskoon...
En tiedä saako kukaan tästä nyt yhtään mitään tolkkua. Parempi olisi kai vain minun tapauksesani kuulua kirkkoon ja elää siinä rauhassa eikä tehdä tästä isompaa murhetta.
Mielestäni kirkkoon liittyvät monesti ovat eksyksissä elämässään ja kaipaavat jotain suurempaa lohdutusta ja turvaa jonka löytävät Jumalasta.
Eromalla kirkosta kokisin että lapseni eivät joutuisi samaan tilanteeseen jossa itse olen. Tottakai he saavat tietää Jumalasta ja saavat uskoa minun puolestani, mutta että he tekisivät sen sitten kun ovat tarpeeksi kypsiä eivätkä minun tapauksessani ole "aivopesty" jo lapsuudesta asti.
Ottakaa kantaa, koska kommentit muilta ihmisiltä todella selväntäisi varmasti ristiriitaista ajatusmaailmaani juuri nyt.
En tiedä saako kukaan tästä nyt yhtään mitään tolkkua. Parempi olisi kai vain minun tapauksesani kuulua kirkkoon ja elää siinä rauhassa eikä tehdä tästä isompaa murhetta.
Mielestäni kirkkoon liittyvät monesti ovat eksyksissä elämässään ja kaipaavat jotain suurempaa lohdutusta ja turvaa jonka löytävät Jumalasta.
Eromalla kirkosta kokisin että lapseni eivät joutuisi samaan tilanteeseen jossa itse olen. Tottakai he saavat tietää Jumalasta ja saavat uskoa minun puolestani, mutta että he tekisivät sen sitten kun ovat tarpeeksi kypsiä eivätkä minun tapauksessani ole "aivopesty" jo lapsuudesta asti.
Ottakaa kantaa, koska kommentit muilta ihmisiltä todella selväntäisi varmasti ristiriitaista ajatusmaailmaani juuri nyt.
Vastaukset 19
Vanhimmat
saamallesi opetukselle, jonka mukaan "näin asia on". Jos et, niin silloin sinunkaan ei tarvitse kokea mitään velvollisuudentunnetta sitä tunnetta kohtaan. Siis uskoit tai et, tunsit että pitää uskoa tai ei, voit päättää asiasta itse, kun otat vastuun päätöksestä itsellesi.
Vai koetko, että ympärilläsi olevat ihmiset jotenkin vaativat kirkkoon kuulumista ja lasten kirkkoon liittämistä? Jos lähelläsi on joku tällainen ihminen, asia täytyy vain käydä läpi. Sinä olet joka tapauksessa se, joka päättää asiasta.
Jostain syystä en nyt oikein ymmärrä kysymystäsi "annanko mitään vastuuta saamalleni opetukselle?? Jos voisit selväntää..kiitos!!
Koetko, että uskonto tarjoaa sinulle jotakin lohtua, tai yhteenkuuluvuutta joidenkin ihmisten kanssa, vaikka et uskokaan jumalaan. Koetko siis, että saamasi uskonnollinen kasvatus tarjoaa sinulle jotakin, eikä ole vain painolasti.
Jos uskonto on sinulle pelkkä painolasti, eikä siis anna sinulle mitään, silloinhan sinun ei tarvitse myöskään antaa uskonnolle mitään.
Aivan, no nyt selkeentyi..Hyviä, miettimisen arvoisia kysymyksiä esitit..
Toisaalta koen että saan uskosta lohtua erityisesti vaikeina aikoina, mutta tämä ruokkii juuri sitä että ihmisen ollessa heikko hänen on helppo turvautua vaan johonkin suurempaan..
Tunnen yhteenkuuluvuutta siinä suhteessa,että kristityillä on melko samanlainen arvomaailma. Toki mustia lampaita mahtuu joukkoon, mutta periaatteessa ollaan melko samalla viivalla.
Osaisiko kukaan kertoa millaista opetusta protuleireillä on?? Onko kyseessä opettaa arvoja ilman uskonnollista painotusta??
Et ole siis täysin vieraantunut uskonnosta, ja tunnet saavasikin siltä jotakin. Uskoa tietysti voi kuulumatta kirkkoon, eikä kirkon ovella kysytä oletko jäsen.
Suomessa lähes kaikilla taitaa olla suunnilleen samanlainen arvomaailma uskosta tai sen puutteesta riippumatta. Kyllä ulkomailla ainakin suomalainen toisensa tuntee joka kerta :)
Kirkko muuten kovasti väittää olevansa jonkinlainen moraalin ylläpitäjä. Todellisuudessa, mikäli kirkko todella olisi suomalaisten moraalin pohja, sen pitäisi näytellä elämissämme paljon voimakkaampaa roolia.
Asiaa on nimittäin tutkittu: kun hyvin uskonnollisilta lestadiolaisnuorilta kysyttiin, miten he tekevät moraalipäätöksensä, he vastasivat 8 kysymykseen kymmenestä uskontonsa mukaisesti, mutta "tavalliset" luterilaiset uskovaisnuoret enää 6 kertaa kymmenestä uskonnon mukaisesti. Muut vastaukset saatiin esimerkiksi Suomen lakia muistelemalla, sekä omasta henkilökohtaisesta harkinnata. Tavallinen tapakirkkolainen varmaan vastaisi vielä harvemmin uskonnon mukaisen vastauksen.
Protuleireistä saa lisää tietoa allaolevasta osoitteesta.
http://www.protu.fi/
"Tavallinen tapakirkkolainen varmaan vastaisi vielä harvemmin uskonnon mukaisen vastauksen."
Jossain tapauksissa ainakin vekkien määrä päässä ja muut "normi" henkiset kolhut toimivat aikasta hyvinä opettajina.
siitä, että lapsesi joutuvat helvettiin kärsimään?
Maksakaa kirkollisverot niin pääsette taivaaseen. Mitäs sie muuten niillä kirkollisveroilla tekisit. Minä käyn kerran vuodessa ulkomailla sillä rahalla.
Kannatan 21v ikärajaa uskonnoille. Ei ole oikein aivopestä herkkäuskoisia lapsia mihinkään jumalauskoon josta ei ole mitään faktaa edes olemassa. Jokainen voi aikuisena mitä lystää.
Tuo on hyvin yleinen ilmiö täällä Suomessa ja saman olen kokenut minäkin. Tuskin olisin lapsena uskonut Jumalaan ellei sitä olisi koko ajan tuputettu, raahattu pyhäkouluihin jne...
Lapset ovat hyvin alttiita kaikille uskomuksille. Eihän kristinuskosta noin yleisesti ole lapselle haittaa mutta se voi vaikuttaa vanhempanakin kun pitäisi alkaa tekemään omia puolueettomia päätöksiä.
Pikemminkin suosittelisin että lapsille kerrottaisiin kaikista uskonnoista tasapuolisesti tietona eikä pakko-uskontona.
Mielestäni melko kurjasti sanottu että olisin johdattamassa lapseni helvettiin. Vieläkun erikseen mainitsin etten olisi millään lailla vastaan jos he haluaisivat kuulua kirkkoon.
Itse pyrin elämässäni kulkemaan "kultaista keskitietä" ja toivon onnistuvani siinä myös lasteni suhteen. Perusarvot jotka niin monesti tulevat kristinuskosta ovat kuitenkin tärkeitä huolimatta siitä etten halua niihin välttämättä sisällyttää Jumalaa.
Mielestäni jos ihmínen on toiminut hyvin elämässään (auttanut vaikkapa vähäosaisempia, vaalinut hyvyyttä jne.) ei hänen tulisi olla huolissaan mitä tapahtuu kuollessaan vaikka mihinkään ei uskoisikaan. Ja jos Jumala todella on olemassa niin minun oppimani mukaan olisi pöyristyttävää että hän kieltäisi minut vain siksi että en pystynyt Häneen uskomaan, vaikkakin parhaani mukaan elin hyvin, ja huonoja tekojani kadun.
Tuttavapiirini ei ole este eroamiselleni. Lähinnäkin vain helppo turruttautuminen kristinuskoon...Minun on vaikea yleensä sopeutua nopeasti uudistuksiin ja esimerkiksi maistraatissa solmittava avioliitto tuntuu oudolta. Kirkkohäät kun ovat ne tavalliseen totutut.
Ja kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille..kiva kuulla kommenttejanne!
Ei se kirkkoon kuuluminen tai siitä eroaminen sammuta totuutta eikä tapa Jumalaa. Ongelma lienee siinä että et ikinä ole ollut muuta kuin ns. nimikristitty. Kannattas etsiä elävä yhteys Jumalaan. Se löytyy Jeesuksen kautta, kun pyydät Häntä elämääsi. Raamattu on totta ja Jeesus elää. Totuus ei kuole vaikka laittaisit pääsi pensaaseen ja yrittäisit olla ajattelematta Jumala-asioita. Se vain ratkaisee oman iankaikkisuusosasi ikävään suuntaan.
Kerro meille mikä on se totuus?
Ja esitä todiseet totuudestasi.
Mitä on se elävä yhteys?
Raamattu on yhtäpaljon totta kuin Kalevala, kilkames tai vaikka koraani. Raamatusta löytyy monelaista tarinaa. Kuten esim. miten Jahve hävitti eri kansoja ja kaupunkeja.
"voi iankaikkinen!"
Semmoista jumalaa on parempi pelätä ja pysyä poissa sen tieltä, niinkuin raamatussa käsketään.
Rakkaudesta on turha puhua tämän taruolennon yhteydessä.
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan tule Isän luokse muuten kuin Hänen kauttaan. Lue raamattua ja ota selvää asioista. Voi olla kyllä että kun aikasi luet, tulet uskoon! Tietysti voit kuitata asian sillä että raamattu on kalevalaan verrattava satukirja. Luulen että et ole itse kirjaan pahemmin edes tutustunut. Ota raamattu tosissaan niin se perustelee sinulle itse itsensä!
Tän palstan nimi on "ateismi", ei "fundisjeesustelijausokkien käännytyspalsta".
Eikös tää ole keskustelupalsta? Ei kaikki ole samaa mieltä asioista, siksihän niistä keskustellaankin. Onko ateismi niin heikko oppi että ei kestä keskustelua uskovaisten kanssa?
Ja täällähän haukutaan jatkuvasti uskovaisia tyhmiksi, idiooteiksi ja vaikka miksi. Eikö olisi oikeus siihen sanoa mielipidettä? Tehän ootte tosi raukkoja!
ei ole keskustelua. Tosin sinun mielestäsi keskustelu on sitä, että sinulla on Totuus, jota muut kuuntelevat jotta myöskin oppivat Totuuden. Eikö niin, jeesuspelle?
vaikea henk. koht. saada, mutta todellinen usko varmaan tässä tapauksessa hukassa. Mutta jatka kolkuttelua. Kolkuttevalla avataan lopulta.