Suomen Nato-jäsenyyttä käsittelevissä kannanotoissa, etenkin puoltavissa sellaisissa, usein viitataan kansainväliseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Käytännössä sillä tarkoitetaan Suomen osalta Venäjän tai kansainvälisen terrorismin mahdollisesti tulevaisuudessa aiheuttamaa uhkaa.
UHKAKUVA I: VENÄJÄ
Nato-jäsenyys tekisi Suomesta Nato-kollektion itäisen rajamaan Venäjään päin reippaasti yli 1000 kilometrin muodossa. Nato-jäsenyyttä puoltavien ihmisten mielissä on siis kauhukuva Venäjän mahdollisesti tulevaisuudessa aiheuttamasta uhasta Suomelle, minkä vuoksi Suomen olisi parempi tehdä puoluspolitiikassaan ratkaisuja toisen suuren eli Nato-kollektion suuntaan.
Vaikkakin mahdollisen tulevaisuuden suursodan luonne poikkeaisikin menneistä rintamasodista huomattavastikin, olisimme sen syttyessä esimerkiksi Nato-mielisten maiden ja Venäjän oman kollektiivin välille Naton jäsenmaana houkutteleva kohde Venäjän etenemiselle maahamme, tavalla tai toisella. Olisimme selkeästi valinneet puolemme Yhdysvaltain ja suurien Euroopan maiden johtaman liittouman suuntaan ja tämä seikka otettaisiin kernaasti mahdollisuutena huomioon Venäjän puolella.
En sano, ettemmekö puolueettomana maana, Venäjältä länteenpäin katsoen "valkoisena läiskänä" voisi myös olla kohde Venäjälle suursodan syttyessä. Näin toki voi olla. Sanoisinkin, että valitsimmepa miten tahansa, niin mahdollisuus sille, että maastamme tulee pitkän rajamme Venäjän kanssa vuoksi eräs temmellyskenttä Venäjän ja toisen sotilaallisen suurvallan sotatoimille on olemassa. Siksipä pyrkisinkin minimoimaan kyseistä mahdollisuutta. Ensin kuitenkin toisesta uhkakuvasta.
UHKAKUVA II: KANSAINVÄLINEN TERRORISMI
Vaikkakin New Yorkin, Madridin tai Lontoon kaltaisten terroristi-iskujen tai edes niitä muistuttavien iskujen mahdollisuus maassamme on syrjäisen sijaintimme ja kansainvälisen painoarvomme pienuuden vuoksi pieni, kyseisen mahdollisuuden kasvamiseen tai pienenemiseen vaikuttaa olennaisesti se, minkälaisia askelia otamme kansainvälisissä turvallisuuspoliittisissa asetelmissa.
Jokainen ymmärtänee, miksi edellä tarkoitettujen kaltaisten iskujen takana olevat tahot iskevät maihin kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia sekä ovat väläyttäneet mahdollisuutta iskeä niinkin pieneen maahan kuin Tanskaan: edellisten ottaman, iskujen takana olevien TAHOJEN MIELESTÄ VÄÄRÄNLAISEN linjan ottamisen kansainvälispoliittisissa kysymyksissä vuoksi.
Kansainvälisen terrorismin suhteen merkitsee siis erityisen paljon se, minkälaisia valintoja teemme. On ratkaisevaa saada riskitekijät terrori-iskulle mahdollisimman pieniksi, sillä näkymättömien valmistelujensa eli oveluutensa vuoksi terrori-iskua on varsin vaikea ennakoida ja estää, jos sellaisen toteuttamista suunnitellaan. Miten siis iskujen mahdollisuus voidaan minimoida?
PUOLUEETTOMUUS JA RAJAT YLITTÄVÄ, RAKENTAVA YHTEISTYÖ
Suomen linjana toisen maailman sodan jälkeen on pitkälti ollut puolueettomuuspolitiikka. Puolueettomuusajattelu on eritoten viime vuosina kyseenalaistettu usealta taholta esimerkiksi siten, että se on merkki kantaa ottamattomuudesta, jopa "hyssyttelystä" maailman tapahtumien suhteen, minkä vuoksi meidän olisi nyt tehtävä selkeitä, näkyviä valintoja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Näen tärkeänä aktiivisen asioista keskustelemisen ja huolellisesti valmistellun kannan ottamisen erilaisiin, yksittäisiin asiakysymyksiin maailmanpolitiikassa, niin asiasta kuin asianomaisesta tahosta riippumatta. Tämän suhteen toivoisin Suomelta huomattavasti enemmän aktiivisuutta. Kannan ottaminen yksittäisiin asiakysymyksiin ei kuitenkaan vaadi jäsenyyttä missään kansainvälisessä kollektiossa, ei niin Natossa kuin muussakaan. Itse asiassa jälkimmäinen vaihtoehto on kannan ottamisen yksi, syvempi muoto, jossa vahvasti ilmaistaan solidaarisuus jonkin tietyn ryhmän tavoitteita kohtaan ja samalla siis sitoudutaan tämän ryhmän erilaisiin kantoihin.
Suomen Nato-jäsenyys siis tarkoittaisi maallemme sitoutumista kyseisen kollektion kansainvälispoliittisiin päätöksiin. Naton ulkopuolisille maille, eritoten niille, joiden omaan politiikkaan Natolla on vaikutusta Suomen jäsenyys olisi selkeä signaali Suomen PUOLEN VALINNASTA ja SITOUTUMISESTA Naton suuntaan. Venäjälle, joka perinteisestikin on Naton kenties kovin kilpakumppani Suomen jäsenyys olisi selkeästi negatiivinen signaali aivan kuten presidentti Putin on viime aikoina ilmoittanutkin.
Emme siis nähdäkseni tarvitse puolen valitsemisia eikä sellainen mielestäni suotavaa ole. Näen Suomen kannalta ideaalisena vaihtoehtona aktiivisen ulkopolitiikan, jossa itsenäisenä valtiona otamme tasavertaisesti, puolueettomasti kaikkiin suhtautuen kantaa YKSITTÄISIIN asiakysymyksiin.
Suomella olisikin mielestäni otollinen sauma muodostua maailman valtioden joukossa itsenäiseksi, rohkeasti toimivaksi DIPLOMAATTIVALTIOKSI, joka suhtautuu myönteisesti erilaisiin, kaikkien kannalta edullisiin ja rakentaviin yhteistyömuotoihin- ja mahdollisuuksiin, valtiosta ja asiasta riippumatta. Kansainvälinen rauhanturvatoimintamme onkin jo yksi esimerkki kyseisestä toiminnasta. Venäjänkin kanssa voimme pyrkiä rauhanomaisiin yhteistyömuotoihin meitä yhdistävissä asioissa kuten energiakysymyksissä ja luonnonkatastrofien torjunnassa, joka tulee olemaan tulevaisuudessa merkittävä kriisinhallinnan painopiste.
TIIVISTETTYNÄ
Olennaisesti Natoon liittymättä jättämisen voisi kiteyttää ajatukseen siitä, että pyrimme välttämään olemasta häviäjiä. Häviämisen mahdollisuuus nähdäkseni parhaiten minimoidaan etukäteen tehtävillä ehkäisevillä valinnoilla. Erikseen kahden tässä kirjoituksessa mainitun uhkakuvan toteutumisessa niin Venäjän ja toisen suurvallan kesken käytävän sodan kuin kansainvälisen terrori-iskun kohteeksi joutumisen muodossa ei ole Suomelle muuta kuin hävittävää.
Kansainvälisessä politiikassakin pätevät pohjimmiltaan samat säännöt kuin arkielämässämmekin tapahtuvissa ihmisten välisissä kohtaamisissa; sekin kun koostuu yksittäisistä ihmisistä muodostuvien valtioiden keskinäisestä toiminnasta ja keskinäisistä suhteista. Rohkeasti toimiva, määrätietoinen sekä kaikkien kanssa tasavertaisesti ja rakentavasti yhteistyötä tehdä haluava ihminen minimoi itse arkielämän erilaisissa kontakteissa mahdollisuutensa tulla lyödyksi.
Näkemykseni mukaan siis Suomen paikka kansainvälisessä politiikassa olisi olla ammattilainen ennaltaehkäisevässä "puhejudossa", jonka terminä ensimmäisen kerran kuulin ja jonka merkitystä painotetaan muun muassa järjestyksenvalvojakursseilla.
UHKAKUVA I: VENÄJÄ
Nato-jäsenyys tekisi Suomesta Nato-kollektion itäisen rajamaan Venäjään päin reippaasti yli 1000 kilometrin muodossa. Nato-jäsenyyttä puoltavien ihmisten mielissä on siis kauhukuva Venäjän mahdollisesti tulevaisuudessa aiheuttamasta uhasta Suomelle, minkä vuoksi Suomen olisi parempi tehdä puoluspolitiikassaan ratkaisuja toisen suuren eli Nato-kollektion suuntaan.
Vaikkakin mahdollisen tulevaisuuden suursodan luonne poikkeaisikin menneistä rintamasodista huomattavastikin, olisimme sen syttyessä esimerkiksi Nato-mielisten maiden ja Venäjän oman kollektiivin välille Naton jäsenmaana houkutteleva kohde Venäjän etenemiselle maahamme, tavalla tai toisella. Olisimme selkeästi valinneet puolemme Yhdysvaltain ja suurien Euroopan maiden johtaman liittouman suuntaan ja tämä seikka otettaisiin kernaasti mahdollisuutena huomioon Venäjän puolella.
En sano, ettemmekö puolueettomana maana, Venäjältä länteenpäin katsoen "valkoisena läiskänä" voisi myös olla kohde Venäjälle suursodan syttyessä. Näin toki voi olla. Sanoisinkin, että valitsimmepa miten tahansa, niin mahdollisuus sille, että maastamme tulee pitkän rajamme Venäjän kanssa vuoksi eräs temmellyskenttä Venäjän ja toisen sotilaallisen suurvallan sotatoimille on olemassa. Siksipä pyrkisinkin minimoimaan kyseistä mahdollisuutta. Ensin kuitenkin toisesta uhkakuvasta.
UHKAKUVA II: KANSAINVÄLINEN TERRORISMI
Vaikkakin New Yorkin, Madridin tai Lontoon kaltaisten terroristi-iskujen tai edes niitä muistuttavien iskujen mahdollisuus maassamme on syrjäisen sijaintimme ja kansainvälisen painoarvomme pienuuden vuoksi pieni, kyseisen mahdollisuuden kasvamiseen tai pienenemiseen vaikuttaa olennaisesti se, minkälaisia askelia otamme kansainvälisissä turvallisuuspoliittisissa asetelmissa.
Jokainen ymmärtänee, miksi edellä tarkoitettujen kaltaisten iskujen takana olevat tahot iskevät maihin kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia sekä ovat väläyttäneet mahdollisuutta iskeä niinkin pieneen maahan kuin Tanskaan: edellisten ottaman, iskujen takana olevien TAHOJEN MIELESTÄ VÄÄRÄNLAISEN linjan ottamisen kansainvälispoliittisissa kysymyksissä vuoksi.
Kansainvälisen terrorismin suhteen merkitsee siis erityisen paljon se, minkälaisia valintoja teemme. On ratkaisevaa saada riskitekijät terrori-iskulle mahdollisimman pieniksi, sillä näkymättömien valmistelujensa eli oveluutensa vuoksi terrori-iskua on varsin vaikea ennakoida ja estää, jos sellaisen toteuttamista suunnitellaan. Miten siis iskujen mahdollisuus voidaan minimoida?
PUOLUEETTOMUUS JA RAJAT YLITTÄVÄ, RAKENTAVA YHTEISTYÖ
Suomen linjana toisen maailman sodan jälkeen on pitkälti ollut puolueettomuuspolitiikka. Puolueettomuusajattelu on eritoten viime vuosina kyseenalaistettu usealta taholta esimerkiksi siten, että se on merkki kantaa ottamattomuudesta, jopa "hyssyttelystä" maailman tapahtumien suhteen, minkä vuoksi meidän olisi nyt tehtävä selkeitä, näkyviä valintoja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Näen tärkeänä aktiivisen asioista keskustelemisen ja huolellisesti valmistellun kannan ottamisen erilaisiin, yksittäisiin asiakysymyksiin maailmanpolitiikassa, niin asiasta kuin asianomaisesta tahosta riippumatta. Tämän suhteen toivoisin Suomelta huomattavasti enemmän aktiivisuutta. Kannan ottaminen yksittäisiin asiakysymyksiin ei kuitenkaan vaadi jäsenyyttä missään kansainvälisessä kollektiossa, ei niin Natossa kuin muussakaan. Itse asiassa jälkimmäinen vaihtoehto on kannan ottamisen yksi, syvempi muoto, jossa vahvasti ilmaistaan solidaarisuus jonkin tietyn ryhmän tavoitteita kohtaan ja samalla siis sitoudutaan tämän ryhmän erilaisiin kantoihin.
Suomen Nato-jäsenyys siis tarkoittaisi maallemme sitoutumista kyseisen kollektion kansainvälispoliittisiin päätöksiin. Naton ulkopuolisille maille, eritoten niille, joiden omaan politiikkaan Natolla on vaikutusta Suomen jäsenyys olisi selkeä signaali Suomen PUOLEN VALINNASTA ja SITOUTUMISESTA Naton suuntaan. Venäjälle, joka perinteisestikin on Naton kenties kovin kilpakumppani Suomen jäsenyys olisi selkeästi negatiivinen signaali aivan kuten presidentti Putin on viime aikoina ilmoittanutkin.
Emme siis nähdäkseni tarvitse puolen valitsemisia eikä sellainen mielestäni suotavaa ole. Näen Suomen kannalta ideaalisena vaihtoehtona aktiivisen ulkopolitiikan, jossa itsenäisenä valtiona otamme tasavertaisesti, puolueettomasti kaikkiin suhtautuen kantaa YKSITTÄISIIN asiakysymyksiin.
Suomella olisikin mielestäni otollinen sauma muodostua maailman valtioden joukossa itsenäiseksi, rohkeasti toimivaksi DIPLOMAATTIVALTIOKSI, joka suhtautuu myönteisesti erilaisiin, kaikkien kannalta edullisiin ja rakentaviin yhteistyömuotoihin- ja mahdollisuuksiin, valtiosta ja asiasta riippumatta. Kansainvälinen rauhanturvatoimintamme onkin jo yksi esimerkki kyseisestä toiminnasta. Venäjänkin kanssa voimme pyrkiä rauhanomaisiin yhteistyömuotoihin meitä yhdistävissä asioissa kuten energiakysymyksissä ja luonnonkatastrofien torjunnassa, joka tulee olemaan tulevaisuudessa merkittävä kriisinhallinnan painopiste.
TIIVISTETTYNÄ
Olennaisesti Natoon liittymättä jättämisen voisi kiteyttää ajatukseen siitä, että pyrimme välttämään olemasta häviäjiä. Häviämisen mahdollisuuus nähdäkseni parhaiten minimoidaan etukäteen tehtävillä ehkäisevillä valinnoilla. Erikseen kahden tässä kirjoituksessa mainitun uhkakuvan toteutumisessa niin Venäjän ja toisen suurvallan kesken käytävän sodan kuin kansainvälisen terrori-iskun kohteeksi joutumisen muodossa ei ole Suomelle muuta kuin hävittävää.
Kansainvälisessä politiikassakin pätevät pohjimmiltaan samat säännöt kuin arkielämässämmekin tapahtuvissa ihmisten välisissä kohtaamisissa; sekin kun koostuu yksittäisistä ihmisistä muodostuvien valtioiden keskinäisestä toiminnasta ja keskinäisistä suhteista. Rohkeasti toimiva, määrätietoinen sekä kaikkien kanssa tasavertaisesti ja rakentavasti yhteistyötä tehdä haluava ihminen minimoi itse arkielämän erilaisissa kontakteissa mahdollisuutensa tulla lyödyksi.
Näkemykseni mukaan siis Suomen paikka kansainvälisessä politiikassa olisi olla ammattilainen ennaltaehkäisevässä "puhejudossa", jonka terminä ensimmäisen kerran kuulin ja jonka merkitystä painotetaan muun muassa järjestyksenvalvojakursseilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suomen Nato-jäsenyyden vastustajien tavallisimmat argumentit:
1. Jäsenyys tulee kalliimmaksi kuin oma erillinen puolustus.
Ei pidä paikkaansa kuin siinä tapauksessa, että erillinen puolustuksemme päästetään näivettymään kuten Kääriäinen totesi.
2. Joudumme sotimaan maailmalla.
Sen asian päättää todellisuudessa eduskunta, oltiinpa Natossa tai ei.
3. USA johtaa Natoa.
Natoa johtaa NATO Council. Siellä on USA:lla yksi ääni kuten muillakin.
4. Nato on sotilasliitto, koska sitä sanaa tavanomaisesti käytetään.
Saahan sitä käyttää. NATO Council koostuu kuitenkin siviileistä, siis poliitikoista. Natolla ei itse asiassa ole kuin hyvin vähän pysyviä joukkoja. Joukot kootaan operaatioita varten jäsenmaista.
5. Suhteet Venäjään huononevat jos liitymme Natoon.
Se olisi varmin merkki siitä että oli todella syytä liittya Natoon. Mutta eipä Norjallakaan ole huonot suhteet Venäjään.
kertoa mahdolliset tai todennäköiset (niin käsitin), puoltavat perusteesi Suomen Nato-jäsenyydelle kuin vain rajautua listaamaan vastakkaista näkemystä puoltavien argumentteja.
Kohta kohdalta:
1. Kustannuskysymys
Enpäs ole lukuja kummastakaan vaihtoehdosta nähnyt enkä siten tätä argumenttia jo senkään vuoksi käyttänyt. En käyttäisi luultavasti muutenkaan, sillä kumpikin vaihtoehto kuitenkin maksaa paljon ja mahdollista kustannuseroa tärkeämpänä tekijänä näen Nato-jäsenyyden valitsemisen/valitsematta jättämisen maailmalle välittämän signaalin.
2. Sotiminen maailmalla.
"Sen asian päättää todellisuudessa eduskunta, oltiinpa Natossa tai ei."
Suomen eduskunnan mahdollisuuden omaan päätöksentekoon eri asioissa näenkin tärkeänä linjauksena. Rauhanturvaamistoimintaa teemme jo ansiokkaasti eri puolilla maailmaa YK:n mandaatilla. EU:n omien joukkojen perustamista jo valmistellaan, ja Suomi on ilmaissut halunsa osallistua toimintaan.
En näe enää tarvetta kolmannelle sotilaallisen toiminnan instanssille eli Natolle edellisten kahden lisäksi, joskin kyseenalaistan myös osallistumisen EU:n ytimen sotilaalliseen toimintaan. Oma näkemykseni painottaisi YK:n kautta toimimista ja lähtemistä kehittämään YK-joukkoihinkin rauhaan pakottamiseen tarvittaessa osallistuvia joukkoja painon ollessa kuitenkin perinteisessä rauhanturvaamisessa.
3. Naton johtamisesta
"Natoa johtaa NATO Council. Siellä on USA:lla yksi ääni kuten muillakin."
Näin olen itsekin käsittänyt eli tekninesti asia varmaan on noin. Tärkeää on kuitenkin ottaa huomioon, miten Natoa vastustavat tahot asian näkevät. Muun muassa islamistien parista nousevat Nato-vastaiset tahot mieltävät Naton pitkälti USAn johtamaksi järjestöksi. Katson, että tarvittava luottamus toimimiseen maailmalla on Natolla varsin alhainen USAn viime vuosien ja vuosikymmenienkin sotilaallisten toimien vuoksi.
4. Naton luonteesta järjestönä
"NATO Council koostuu kuitenkin siviileistä, siis poliitikoista. Natolla ei itse asiassa ole kuin hyvin vähän pysyviä joukkoja. Joukot kootaan operaatioita varten jäsenmaista."
Ilman muuta Naton keskeisten, päättävien elimien voi sanoa koostuvan siviileistä tai poliitikoista, mutta sillä ei poisteta Naton sotilaallista luonnetta järjestönä. Perustelu seuraavassa.
Nato-jäsenyyden vastaanottaneet ovat kyseisen sopimusjärjestön artikla numero viiden mukaan hyväksyneet liittyessään järjestöön periaatteen, jonka mukaan "hyökkäys jotain jäsenmaata vastaan, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Jos tällainen hyökkäys tapahtuu, jokaisen jäsenmaan on YK:n peruskirjan 51. artiklan sallimin oikeuksin puolustautua yksikseen tai liitossa, puolustettava hyökkäyksen kohteeksi joutunutta omakohtaisesti ja muiden jäsenmaiden kanssa, tarvittavin keinoin, mukaan lukien asevoimia käyttäen, palauttaakseen ja pitääkseen yllä turvallisuutta Pohjois-Atlantin alueella".
Sotilasliitoksi määrittelemisen rajauksena tuskin on olennaista se, ovatko keskeiset päättäjät järjestössä siviilejä, poliitikkoja vai onko siellä jopa joitain sotilaallisen jatkokoulutuksen saaneita henkilöitä. Jos jatkaa logiikallasi, keskenään kommunikoivat ihmiset sielläkin päätökset tekevät.
Olennaisempaa on se, minkälaiset periaatteet ja tavoitteet on järjestön perustamispöytäkirjassa hyväksytty. Vaikkakin Naton pysyvien joukkojen määrä olisikin pieni kuten totesit, on Natolla artikla viitensä nojalla tarvittaessa käytössään kaikkien maiden sotilaallinen reservi.
5. Mahdollisen Nato-jäsenyytemme vaikutus Venäjä-suhteisiimme
"Se olisi varmin merkki siitä että oli todella syytä liittya Natoon. Mutta eipä Norjallakaan ole huonot suhteet Venäjään."
Logiikkaasi en ymmärrä. Ilman muuta Venäjän naapurimaan liittyminen yli 1000 km:n yhteisen Venäjän rajansa kanssa toiseen sotilaalliseen suurmahtiin olisi heidän kannaltaan negatiivinen signaali etenkin, kun Naton suurin jäsenmaa Yhdysvallat on lähihistoriassa ollut kovassa asevarustelukilvassa heidän kanssaan. Viimeksi tänä viikonloppuna nähtiin taas esimerkki jännityksen olemassa olosta Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä Putinin pitämän puheen muodossa.
Miksi siis tulisi "sitä suuremmalla syyllä" antaa kielteinen signaali Venäjän suuntaan, kun jo edeltä käsin tiedämme, minkälainen vaikutus Nato-jäsenyydellämme olisi Venäjä-suhteisiimme. Puolueettoman ja tasavertaisen suhtautumisen niin maahan kuin maahan uskon olevan menestyksekkäin tie ulkopolitiikassa aivan samoin kuin vastaava suhtautuminen yksilöihmisinä toimiessamme arkielämässä.
Norjan Venäjä-suhteisiin en ole tarkemmin perehtynytkään. Kuitenkin muistini mukaan menneinä vuosina, taisi olla 90-luvun lopulla Norjalla ja Venäjällä oli diplomaattisen konfliktin poikasta Pohjois-Norjassa sattuneen jonkin tapauksen vuoksi. Kertokoon joku tarkemmin, kun en itse muista yksityiskohtia tapauksesta. Kuitenkin se jäi mieleen, että jännitys maiden välillä on olemassa - eikä ehkä vähiten Norjan Nato-jäsenyyden vuoksi.
Onneksi olkoon. Tekemäsi analyysi oli perusteellinen ja selkeä. Valitettavasti sen tarkastelukulma ei ota riittävästi huomioon Venäjän ja Ruotsin omia, itsekkäitä intressejä.
Analyysisi on siis liian Suomi-keskeinen ja - napainen.
Ruotsi 1920- ja 30-luvuilla ajoi yksipuolista aseistriisuntaa ja uskoi maailman seuraavan heidän esimerkkiään. Samalla tavalla Suomen sosiaalidemokraatit ajoivat aseistariisuttua "rauhanmallia" 1930-luvulla.
Miten sitten kävikään: kaikki ihanteet ja arvot romahtivat Neuvostoliiton hyökättyä 1939 syyskuussa Puolaan, kiristettyä Baltian mailta sotilastukikohtia ja Suomen osalta hyökättyään maahan antinpäivänä 1939.
Nato-ratkaisu sitoo Suomen läntiseen Eurooppaan, sen kulttuuriin ja kristillisiin arvoihin ehkäpä sadoiksi vuosiksi.
Jääminen ajelehtimaan "harmaaseen vyöhykkeeseen" Venäjän ja Naton välimaastoon saattaa olla pahin mahdollinen tilanne. Venäjän kannalta olemme silloin heikko ja muodostamme heille turvallisuusuhkan. Venäjä suurvaltana ymmärtää vain voimaa ja sen käytöä. Heille ei riitä, että olisimme maailma johtavin "rauhanvaltio" tai muuta vastaavaa. Voima on panssarivaunuissa ja kivääreiden pistimissä.
Siitä voimme olla varmoja, että Ruotsi hoitaa oman turvallisuutensa Naton kautta. Sen onkin helpompaa tehdä tämä ratkaisu kuin meidän.
Heidän ja Venäjän välissähän on Suomi ja liian usein aikaisemminkin Ruotsia on puolustettu Suomessa ja suomalaisin voimin....
Kun Suomen poliitikot ovat vastuuttomasti hukanneet Koiviston toimesta Karjalan luonnollisen palauttamisen ja nyt Halosen & Tuomiojan kautena asettuneet yksipuolisesti tukemaan Venäjän intressejä, niin huonolta näyttää.
Venäjän voimistuessa liikkumatilamme supistuu. Toive tuleekin nyt asettaa siihen, että Suomi ymmärtäisi ehkä viimeisen mahdllisuutensa olevan yhteisesiintymisessä Ruotsin kanssa Nton jäsenyysneuvotteluissa.
Ruotsin nykyinen porvarihallitus saattaa käynnistää omat neuvottelunsa Naton kanssa. Suomen kannalta pahin vaihtoehto on, että Ruotsi jo niitä kävisi - ilman Suomea.
Vastaavasti kävi muuten EU-jäsenneuvotteluissa...
hakemasi mukaisesti vastaten pointteihisi. Varsin nuori olenkin, mutta esitän näkemyksiäni yhtä lailla kokien oikeutuksen siihen kuin muutkin ikäiseni esimerkiksi kokoomus-, sdp-, keskusta-, vasemmisto- ja muidenkin puolueiden nuorissa :) Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toimisin jonkin puolueen nimissä.
En usko siihen, että mainitsemiesi esimerkkien mukaisen radikaali aseistariisumisen ajaminen olisi tämän päivän maailmassa järkevää. Tietenkin kaikki tajunnevat, että sen tulisi olla loppuviimein päämääränä kaikkialla maailmassa, mutta kunakin aikakautena tulee ottaa huomioon sen hetkinen maailmanpoliittinen tilanne sekä vielä tärkeämmin, ihmisten suoranaisen ymmärryksen, sivistyksen taso kautta maailman.
Jokainen tietää historiassa tapahtuneiden kehityskulkujen tuppaavan toistamaan itseään, mutta samalla ja vieläkin tärkeämpää olisi muistaa, että me ihmiset sitä historiaa jatkuvasti kirjoitamme valtioidemme tekemien yksittäisten valintojen muodossa. Kysymys voidaankin esittää siten, että onnistummeko välttämään menneiden kaltaisiin tapahtumasarjoihin johtavia valintoja? Tämä näin "alustuksena".
Mielestäsi aloituksen tarkasteluni oli liian Suomi-keskeinen. En ihan ymmärtänyt, mutta vastaan ainakin kirjoituksesi erilaisiin kohtiin. Mielestäni taas oma aloitukseni oli hyvästikin kaikkien etua ajava Suomen diplomaattivaltio-ominaisuuksineen ja osallistumisine kansainväliseen rauhanturvaamiseen.
En näe puolueettomuuspolitiikan jatkamista tai mieluummin sen vankistamista jäämisenä ajelehtimaan "harmaaseen vyöhykkeeseen". Tuota nimitystä asiasta voi tietenkin käyttää, mikäli niin haluaa. Puolueettomuuspolitiikan vankistamisen ohella tärkeänä näen aktiivisen, rauhanomaisen eri asiakysymyksissä tapahtuvan yhteistyön lisäämisen eri maiden kanssa, myös Venäjän. Uskon avoimien suhteiden ja avoimen ulkopolitiikan olevan tärkeää hyvien suhteiden rakentamisessa niin maan kuin toisenkin kanssa.
Venäjä suurvaltana on johtajansa ja kansansa näköinen. Se, että Venäjä "ymmärtäisi vain voimaa ja sen käytöä" on mielestäni epämielekäs yleistys siinä kuin olisi väite "suomalaiset ymmärtää vain saunomisen ja piereskelyn päälle". Venäläisille ilman muuta merkitsee heidän suhtautumisessaan muihin valtioihin ja ihmisiin, miten nämä käyttäytyvät ja viestivät ulospäin. Avoimeen ja rakentavaan yhteistyöhön pyrkiminen ei jää heiltäkään huomioimatta samoin kuin ei keneltä tahansa muultakaan valtiolta tai instanssilta.
Kuten jo aloituksessa totesin, syttyipä sota kahden Venäjän ja läntisen sotilasmahdin välille joko tilanteessa, jossa olemme länteenpäin kallellaan tai puolueettomassa tilanteessa, olisimme silti rajavyöhykkeenä sotatoimintojen todennäköinen temmellyskenttä, joskin puolueettomuuden politiikan kautta nähdäkseni todennäköisyys olisi silloinkin vähäisempi. Mikäli Suomi säilyy edelleen Venäjän kannalta "valkoisena läiskänä", en näe mitään syytä sille, että Venäjä haluaisi hyökätä Suomeen tuhlaten voimavarojaan Suomen itsenäiseen, toivon mukaan sissisotilaalliseen toimintaan siirtyneeseen puolustusratkaisuun ja samalla saaden osakseen erityisen vihamielistä suhtautumista maailmalta hyökättyään - syyttä - puolueettomaan maahan.
Sen sijaan jos liitymme Natoon, on se nähdäkseni selkeän negatiivinen signaali Venäjälle ja alentaa kynnystä Venäjälle käyttää alueitamme hyväkseen maailmanpoliittisen tilanteen mahdollisesti - toivon mukaan ei - kärjistyessä tukalaksi.
Sotatoimiin toivottavasti emme tule päätymään. Niissä ei olisi erikseen Suomen kannalta muuta kuin hävittävää kuten aloituksessa totesin. Ainut mahdollisuus historiassa jo sattuneiden tapahtumaketjujen toistamisen välttämiseksi on ihmisten tietämyksen lisääminen, ihmisten koulutus eli sivistäminen. Tämä on ymmärretty jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin YK:n edeltäjä Kansainliitto perustettiin ja sen tavoitteisiin kirjattiin koulutuksen järjestämisen tärkeys kaikille ihmisille.
Arvostan ja kunnioitan näkemyksiäsi. Tässä on vaan keskeisenä muutostekijänä melko arvaamattomasti toimiva Venäjä ja sen tavoitteet.
Se ei ota huomioon muuta kuin voiman. Jollei sitä naapuri edusta, niin syntyy vaikka Suomen alueen käytöstä uhkakuva - heille. Jos naapuri taas edustaa voimaa, hyvä on - se riittää.
Niin kannatettavia kuin ajatuksesi sinänsä ovat, ne jäävät voimapolitiikan puristuksiin ja jalkoihin. Valitettavasti. Maailma ei aina ole sitä, mitä uskomme ja toivomme. Harmaata Harhaa.
vastaus, etten kerenny palstalta poistumaan, joten vastaanpa vielä tähän. Sitten jo syömään.
Kunnioitan toki itsekin kanssakeskustelijan näkemyksiä ja eritoten silloin, kun keskustelua käydään itse asioista ilman turhaa kiihkoilua tai sättimistä.
Venäjä tosiaan on keskeisenä muutostekijänä omissa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissamme, se varmaan näissä keskusteluissa on jo tullut selväksi:) Kuten edellisessä viestisäni ilmaisin, väitteet kuten "Venäjä ei ota huomioon muuta kuin voiman" ovat mielestäni epämielekkäällä tavalla ja ehkä tarkoitushakuisestikin yleistäviä. Jos otat "voiman" jonkinlaiseksi mitattavaksi suureeksi, jota Venäjän naapurimaalla tulee riittävä määrä olla välttääkseen Venäjän hyökkäys, on Suomen nykyinenkin "voimataso" riittänyt vuodesta 1991 lähtien saakka vallan hyvin.
Tosiasiassahan ei sota-arsenaalissa mitatun voiman tasomme ole ollut eikä ole nytkään este eikä mikään Venäjän hyökkäykselle omine sotavoimineen. Väitänkin ratkaisevaa tähän päivään saakka olleen ja edelleenkin olevan ulkopolitiikassamme annettavat viestit ja ihmisten koulutus eli kansansivistystyö Venäjällä, samoin kuin meillä.
"Maailma ei aina ole sitä, mitä uskomme ja toivomme. Harmaata Harhaa."
Maailma varsin harvoin on sitä, mitä toivomme. En tiedä, onko se sitäkään, mitä uskomme sen olevan. Tehdään kuitenkin päätöksemme aistiemme antaman informaation pohjalta:)
Sen sijaan voi todeta varmaa olevan sen, että maailma on ihmisen muokkaamalta osalta maailman ihmisten toiminnan mukainen. Ja siitähän tässä keskustellaan, mihin suuntaan toimiamme kehitämme.
Miksi ei reilusti kysytä NL:n 50v miehittämiltä Balttian- ja Varsovanliiton mailta, miksi he liittyivät Natoon niin pian kun se teknisesti oli mahdollista. Vastaus olisi, koska se nostaa laajentumishaluisen Venäjän hyökkäyskynnystä. Meillä ei "jostakin syystä" ole oikeaa tietoa NL:sta eikä Venäjästä. Surullista.
Venäjästä ja sen aikeista ovat tänä informaation kulun kulta-aikana vähintään samalla tasolla kuin tarkoittamillasi mailla.
Epäilen esittämääsi vaihtoehtoa ko. maiden vastaukseksi edelleen esittämääsi kysymykseen. Tai riippuu ainakin siitä, keneltä kysyy. Joidenkin puolustusvoimien henkillökuntaan kuuluvien henkilöiden tai jopa yksittäisten poliitikkojen vastaus saattaisi olla tuo. Taas historiantutkijat saattaisivat antaa jo hiukan toisenlaisen vastauksen.
Me suomalaiset elimme YYA Suomessa venäläisen peukalon alla, miehitetyt maat venäläisen saappaan alla. Tästä ero venäläisten tuntemisessa.
paremmat mahdollisuudet omien havaintojen tekemiseen kuin ison kalossin alta?
Suurin tekijä NL-tiedon pimityksessä YYA Suomessa oli, NL:n valtava painostus, Kekkonen, ja Moskovan kirjeenvaihtajien ennakkosensuuri.Niihin aikoihin aloitettiin koulutus Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella. Tänä päivänä nämä tampereella koulutetut stalinistit istuvat toimituspäällikköinä, ja varmistavat että linja jatkuu.
Opettele hyvä mies kirjoittamaan. Asiansa pitää osata tiivistää. Muuten ryöstät meidän aikaamme turhaan jaarittelemalla.