Vai on nyt tsetseenejä pidätettynä politkovskajan murhasta...kohta kai myös litvinenkonkin...:)
Kuvitellaanpa, että Berliinissä tai Pariisissa olisi murhattu entinen CIA:n agentti, joka on arvostellut George W. Bushin hallintoa. Jäljet johtaisivat CIA:n murharyhmään, joka olisi käyttänyt aseenaan radioaktiivista säteilyä ja samalla saastuttanut hotelleja, ravintoloita, lentokoneita jne. Millainen häly nousisikaan? Miljoonat ihmiset marssisivat kaduilla, parlamentit vaatisivat virallista selitystä ja diplomaattisia vastatoimia, tuomarit ja ihmisoikeusjärjestöt nostaisivat syytteitä Yhdysvaltain viranomaisia vastaan, valtiovierailuja peruttaisiin, amerikkalaisia tuotteita boikotoitaisiin, tähtilippuja poltettaisiin ja Hollywood ryhtyisi tekemään elokuvaa maailmaa järkyttävästä skandaalista.
Mutta mitä tapahtuukaan, kun asialla on Venäjä? Kadut kumisevat tyhjyyttään, Amnesty raportoi Tshetshenian sodan sijasta Viron venäläisvähemmistön asemasta, poliitikot pahoittelevat ja toivovat parasta, Putinka-vodkan kysyntä kasvaa ja media etsii epätoivoisesti vaihtoehtoista teoriaa palauttamaan uskon Venäjän viattomuuteen.
Aleksandr Litvinenkon murhan johtolangat kulkevat lontoolaishotellissa oleskelleiden ”lomailevien” FSB:n agenttien kautta suoraan Moskovaan. Venäläiset antavat pääepäiltyjen tilasta ja kuulusteltavuudesta ristiriitaisia tietoja. Ilmeisesti vielä ei ole päätetty, onko Venäjän turvallisuuspalvelun epäileminen törkeä ulkopoliittinen loukkaus, ovatko epäillyt olleet yli-innokkaasti omalla asiallaan (”renegades”, ”rogue elements”), ovatko syylliset tavanomaisia tshetsheenejä ja juuri menehtyneet tapaturmaisesti tai yrittäessään paeta vai ovatko venäläiset itse asiassa maailmanlaajuisen siionistis-imperialistis-islamilaisen salaliiton uhreja.
Viimeksi mainittu teoria tarkoittaa johtolangan kerimistä päinvastaiseen suunnitelmaan: Venäjä lähettääkin tutkijansa Lontooseen selvittämään sairaalassa olevan agenttinsa murhayritystä, josta epäillään Litvinenkoa, tämän juutalaista kapitalistiystävää (Berezovski) ja islamilaista separatistiystävää (Zakajev) sekä Puolan ja Baltian maiden turvallisuuspalveluja. Teorian mukaan Litvinenko kääntyi salaa muslimiksi eli päätti tehdä itsemurhaiskun pilatakseen entisen kollegansa Vladimir Putinin maineen. Jäljet johtavat Pankisin ja Pändzhshirin laaksoihin, joihin pitäisi lähettää FSB:n rikostutkijaprikaatit. Jäljet johtavat myös Litvinenkon looshiystäviin, jotka pitävät valtaa Venäjän revanshistisissa naapurimaissa.
Todistaakseen teoriansa yhtä vakuuttavaksi kuin Huhtiniemen karkurihaudat, Itä-Karjalan tuhoamisleirit ja Suomen tuhannet salatut ihmisluovutukset Saksaan sota-aikana, Kreml on jo järjestänyt tiedotustilaisuuden ja syyttänyt myös Anna Politkovskajan murhaa osaksi kavalaa salaliittoa. Kremlin tiedottajan mukaan lisää selvittämättömiä murhia on tulossa. Tämä ei toki ole yllättävä ennustus maassa, jossa jää vuosittain selvittämättä enemmän murhia kuin parjatussa Yhdysvalloissa tehdään ylipäätään. Vaikka Venäjän murhatilastot ylittävät sen rajan, joka eräiden läntisten konfliktintutkimuslaitosten mukaan määrittelee sisällissodan, vallitsevaksi totuudeksi jää edelleen, että presidentti Putin on palauttanut Venäjälle kurin ja rauhan. Tästä venäläiset rakastavat johtajaansa yhtä palavasti kuin afgaanit aikoinaan kiittelivät Taliban-hallintoa.
Erityisen alttiita Kremlin tiedottajan ennustamille uusille provokaatioille ovat luonnollisesti Moskovassa liikkuvat brittipoliisit, yhä harvinaisemmiksi käyvät tutkivat journalistit sekä muut Venäjään kriittisesti suhtautuvat tahot. Heistähän ei ole kenellekään elävänä mitään hyötyä, kuten presidentti Putin totesi taannoin vähäpätöisestä lapsellisten satujen kirjoittajasta Politkovskajasta, joka silkkaa huomionkipeyttään hankkiutui ammuttavaksi. Sama oman arvottomuutensa tunnistaminen lienee ajanut myös Litvinenkon epätoivoiseen joukkoitsemurhaansa, jolla hän halusi vetää mukanaan arvostettuja FSB:n agentteja ja loata Venäjän hallitusta. Tästä huolimatta Venäjä tulee jatkamaan horjumatta tiellään voitosta voittoihin, todellisesta demokratiasta vielä suurempaan demokratiaan. Ainoa lääke sitä epäilevien kylvämään terrorismin siemeneen on aito kristillinen sokea usko. Jos Scotland Yard, The Times ja viimeiset maansa dostojevskiläistä kutsumusta kyseenalaistavat venäläiset lakkaisivat epäilemästä ja antautuisivat Kremlin lääkittäviksi, murhasarja katkeaisi.
Kuvitellaanpa, että Berliinissä tai Pariisissa olisi murhattu entinen CIA:n agentti, joka on arvostellut George W. Bushin hallintoa. Jäljet johtaisivat CIA:n murharyhmään, joka olisi käyttänyt aseenaan radioaktiivista säteilyä ja samalla saastuttanut hotelleja, ravintoloita, lentokoneita jne. Millainen häly nousisikaan? Miljoonat ihmiset marssisivat kaduilla, parlamentit vaatisivat virallista selitystä ja diplomaattisia vastatoimia, tuomarit ja ihmisoikeusjärjestöt nostaisivat syytteitä Yhdysvaltain viranomaisia vastaan, valtiovierailuja peruttaisiin, amerikkalaisia tuotteita boikotoitaisiin, tähtilippuja poltettaisiin ja Hollywood ryhtyisi tekemään elokuvaa maailmaa järkyttävästä skandaalista.
Mutta mitä tapahtuukaan, kun asialla on Venäjä? Kadut kumisevat tyhjyyttään, Amnesty raportoi Tshetshenian sodan sijasta Viron venäläisvähemmistön asemasta, poliitikot pahoittelevat ja toivovat parasta, Putinka-vodkan kysyntä kasvaa ja media etsii epätoivoisesti vaihtoehtoista teoriaa palauttamaan uskon Venäjän viattomuuteen.
Aleksandr Litvinenkon murhan johtolangat kulkevat lontoolaishotellissa oleskelleiden ”lomailevien” FSB:n agenttien kautta suoraan Moskovaan. Venäläiset antavat pääepäiltyjen tilasta ja kuulusteltavuudesta ristiriitaisia tietoja. Ilmeisesti vielä ei ole päätetty, onko Venäjän turvallisuuspalvelun epäileminen törkeä ulkopoliittinen loukkaus, ovatko epäillyt olleet yli-innokkaasti omalla asiallaan (”renegades”, ”rogue elements”), ovatko syylliset tavanomaisia tshetsheenejä ja juuri menehtyneet tapaturmaisesti tai yrittäessään paeta vai ovatko venäläiset itse asiassa maailmanlaajuisen siionistis-imperialistis-islamilaisen salaliiton uhreja.
Viimeksi mainittu teoria tarkoittaa johtolangan kerimistä päinvastaiseen suunnitelmaan: Venäjä lähettääkin tutkijansa Lontooseen selvittämään sairaalassa olevan agenttinsa murhayritystä, josta epäillään Litvinenkoa, tämän juutalaista kapitalistiystävää (Berezovski) ja islamilaista separatistiystävää (Zakajev) sekä Puolan ja Baltian maiden turvallisuuspalveluja. Teorian mukaan Litvinenko kääntyi salaa muslimiksi eli päätti tehdä itsemurhaiskun pilatakseen entisen kollegansa Vladimir Putinin maineen. Jäljet johtavat Pankisin ja Pändzhshirin laaksoihin, joihin pitäisi lähettää FSB:n rikostutkijaprikaatit. Jäljet johtavat myös Litvinenkon looshiystäviin, jotka pitävät valtaa Venäjän revanshistisissa naapurimaissa.
Todistaakseen teoriansa yhtä vakuuttavaksi kuin Huhtiniemen karkurihaudat, Itä-Karjalan tuhoamisleirit ja Suomen tuhannet salatut ihmisluovutukset Saksaan sota-aikana, Kreml on jo järjestänyt tiedotustilaisuuden ja syyttänyt myös Anna Politkovskajan murhaa osaksi kavalaa salaliittoa. Kremlin tiedottajan mukaan lisää selvittämättömiä murhia on tulossa. Tämä ei toki ole yllättävä ennustus maassa, jossa jää vuosittain selvittämättä enemmän murhia kuin parjatussa Yhdysvalloissa tehdään ylipäätään. Vaikka Venäjän murhatilastot ylittävät sen rajan, joka eräiden läntisten konfliktintutkimuslaitosten mukaan määrittelee sisällissodan, vallitsevaksi totuudeksi jää edelleen, että presidentti Putin on palauttanut Venäjälle kurin ja rauhan. Tästä venäläiset rakastavat johtajaansa yhtä palavasti kuin afgaanit aikoinaan kiittelivät Taliban-hallintoa.
Erityisen alttiita Kremlin tiedottajan ennustamille uusille provokaatioille ovat luonnollisesti Moskovassa liikkuvat brittipoliisit, yhä harvinaisemmiksi käyvät tutkivat journalistit sekä muut Venäjään kriittisesti suhtautuvat tahot. Heistähän ei ole kenellekään elävänä mitään hyötyä, kuten presidentti Putin totesi taannoin vähäpätöisestä lapsellisten satujen kirjoittajasta Politkovskajasta, joka silkkaa huomionkipeyttään hankkiutui ammuttavaksi. Sama oman arvottomuutensa tunnistaminen lienee ajanut myös Litvinenkon epätoivoiseen joukkoitsemurhaansa, jolla hän halusi vetää mukanaan arvostettuja FSB:n agentteja ja loata Venäjän hallitusta. Tästä huolimatta Venäjä tulee jatkamaan horjumatta tiellään voitosta voittoihin, todellisesta demokratiasta vielä suurempaan demokratiaan. Ainoa lääke sitä epäilevien kylvämään terrorismin siemeneen on aito kristillinen sokea usko. Jos Scotland Yard, The Times ja viimeiset maansa dostojevskiläistä kutsumusta kyseenalaistavat venäläiset lakkaisivat epäilemästä ja antautuisivat Kremlin lääkittäviksi, murhasarja katkeaisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli loistava satukirjailija, muttei tuolla vielä sille tasolle päästä :)