Kylläpä tuntuikin eilen hyvältä, aamulla aloin siivota ja avasin makkarista pikkuikkunaa rakoselleen että saan tuuletettua. Noukin papereita siitä ikkunan alta ja nousin ylös ihan normaalisti muistamatta yhtään että se ikkuna on auki.. Ja nousin vielä niin että vedin selkärankaa ikäänkuin suoraksi jo matkalla, en noussut mitenkään sirosta ja taivuttaen.. Löin pääni täysillä ikkunanpokan alareunaan, silmissä musteni melkein heti ja kipu oli ihan tajutonta hetken ajan. Sain jotenkin otettua käsillä itseni vastaan lattialle, mutta oli tosi hilkulla etten lyönyt silmääni patterin termostaattiin.. Lätsähdin siitä polvilleni ja siitä peffalleni, ja vaikka olen 25-vuotias naisihminen, aloin ITKEMÄÄN..?? :( Tuota osaa en sitten millään tajua? Siitä oikeasti itkemään? Ei se nyt niin paljon sattunut että mun olis tarvinnut pillittämään alkaa.. Luulin ensin jostain ihmeen syystä sekunnin verran että joku on hiipinyt kämppääni ja löi mua takaraivoon.. Ihan absurdia.
Olen aina aika nopea liikkeissäni, sählään, hössötän, äänekäs ja tunteellinen jne.. Mutta sen iskun jälkeen olin kuin unessa. Puhuin todella hitaasti ja hiljaa, en meinannut millään pystyä lausumaan L-kirjainta terävästi ja selvästi, ja mulle tuli (tiedän, tää on outoa enkä osaa muutoinkaan selittää) omituinen mielihalu lausua kirjainta Ö ja sen jälkeen kirjainta G. Leukalihaksiini tuli välillä kouristuksia, ja tiedostin kokoajan että mulla on nyt jokin asia tosi vialla mutta en kyennyt tekemään mitään sen asia eteen. Tajusin pysyä erossa kaikista sähkölaitteista jne etten vahingossa jätä niitä päälle, ja kun kävin kylvyssä (meinasin kaatua vaikka kuinka monta kertaa kun päästä heitti niin paljon) laitoin vain sen verran vettä etten (toivottavasti ainakaan) ehtisi hukkua jos nukahtaisin tai pyörtyisin veteen.
Mulla oli myös paha olo ja silmiin sattui mutta en suoranaisesti oksentanut enkä saanut mitään migreeniä, nenästä ei ,yöskään valunut verta kuten kerran joskus kakarana kun tulin päälleni keinusta. Illalla, kun ukko tuli kotiin ja teki (ensimmäisen kerran) ruokaa kun ei uskaltanut päästää muo hellan eteen olo oli jo vähän parempi.. Ja nyt tänään aamulla kun heräsin, tuintui että pää räjähtäisi tähän paineen tuntuun ja särkyyn.. :(
En löytänyt netistä mitään järkevää juttua tähän että mitä pitäisi nyt tehdä..? Lääkäriin en lähde moneksi tunniksi, ja tuskin edes ottaisivat näin vanhaa juttua enää. Pelkään vaan että tästä saattaa tulla jotain oireita myöhemmin?
Ne jotka ovat saaneet pahoja aivotärähdyksiä, kertokaa millaista teillä myöhemmin oli, tai vaikka oman tarinanne.
Olen aina aika nopea liikkeissäni, sählään, hössötän, äänekäs ja tunteellinen jne.. Mutta sen iskun jälkeen olin kuin unessa. Puhuin todella hitaasti ja hiljaa, en meinannut millään pystyä lausumaan L-kirjainta terävästi ja selvästi, ja mulle tuli (tiedän, tää on outoa enkä osaa muutoinkaan selittää) omituinen mielihalu lausua kirjainta Ö ja sen jälkeen kirjainta G. Leukalihaksiini tuli välillä kouristuksia, ja tiedostin kokoajan että mulla on nyt jokin asia tosi vialla mutta en kyennyt tekemään mitään sen asia eteen. Tajusin pysyä erossa kaikista sähkölaitteista jne etten vahingossa jätä niitä päälle, ja kun kävin kylvyssä (meinasin kaatua vaikka kuinka monta kertaa kun päästä heitti niin paljon) laitoin vain sen verran vettä etten (toivottavasti ainakaan) ehtisi hukkua jos nukahtaisin tai pyörtyisin veteen.
Mulla oli myös paha olo ja silmiin sattui mutta en suoranaisesti oksentanut enkä saanut mitään migreeniä, nenästä ei ,yöskään valunut verta kuten kerran joskus kakarana kun tulin päälleni keinusta. Illalla, kun ukko tuli kotiin ja teki (ensimmäisen kerran) ruokaa kun ei uskaltanut päästää muo hellan eteen olo oli jo vähän parempi.. Ja nyt tänään aamulla kun heräsin, tuintui että pää räjähtäisi tähän paineen tuntuun ja särkyyn.. :(
En löytänyt netistä mitään järkevää juttua tähän että mitä pitäisi nyt tehdä..? Lääkäriin en lähde moneksi tunniksi, ja tuskin edes ottaisivat näin vanhaa juttua enää. Pelkään vaan että tästä saattaa tulla jotain oireita myöhemmin?
Ne jotka ovat saaneet pahoja aivotärähdyksiä, kertokaa millaista teillä myöhemmin oli, tai vaikka oman tarinanne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oireet ovat ainakin melko voimakkaat. Ihminen, joka ei ole joutunut tekemisiin päävammojen kanssa kuvittelee usein ensimmäiseksi, että kyseessä on aivotärähdys.
Minun äitini ja tyttäreni saivat kumpikin kaatuessaan aivoverenvuodon, vaikka isku tuskin oli sen kovempi kuin sinun saamasi. Ainakaan kummallakaan ei ollut alussa niinkään kovia oireita kuin sinulla. Oireet pahenivat pikkuhiljaa ja äitini olisi ilman kahta leikkausta kuollut.
Tytär oli viikon sairaalassa tarkkailtavana.
Missään tapausessa en jättäisi päätä kuvaamatta magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla (röntgenkuva ei hematoomaa näytä), vaikka yksityisesti, jos olisi kysymys itsestäni tai läheisistäni.
Eikä se sinun juttusi mikään vanha ole. Aivoverenvuoto voi jatkua pikkuhiljaa, kuten äidilläni.
Tarkoitukseni ei ole pelotella turhaan, mutta mielestäni sinä et nyt oikein käsitä, että kyseessä saattaa olla vakava juttu.