Ihmiset, eikö olisi tärkeää, että kristityt yrittäisivät rakastaa ja ymmärtää toisiaan? Mehän kaikki uskomme, että Kristus oli Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, jonka Jumala lähetti maan päälle antaamaan ihmisille iankaikkisen elämän. Olisi tärkeää, että me kristityt voisimme opillisista erimielisyyksistä ja erilaisista suuntauksista huolimatta toimia yhdessä rakkaudella ja lähentyä toinen toistamme, vaikka sitten eri tavoin ylistäen. Meidän riitamme luovat pohjaa uususkontojen esiinmarssille ja voitolle, sekä vanhoille uskonnoille jalansijaa, kuten islamille. Kaikkien pitäisi nähdä tämä, ja ennemmin koettaa rakastaa Jumalan yhteistä perheväkeä, Kristuksen omia eli kaikki kristittyjä.
Kristittyjen ykseys ja keskinäinen rakkaus
Ortsu
4328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on kaksi eri asiaa.
Rakastaa - kyllä.
Mutta ymmärtää - ei. Ortodoksi ei voi hyväksyä ihan mitä tahansa kristillisenkään uskon pohjalta tehtyä hölynpölyä. Joten... se siitä ykseydestä.
Yrittäkää nyt ymmärtää, arvoisat ei-ortodoksit, että ortodoksisella kirkolla on perinteensä, joista se ei luovu hetken mielijohteista tai miellyttämishalusta. Yksi tälläinen on esim. ehtoolliskäsitys. Heti kun kaikki muut kristityt allekirjoittavat samat ajatukset ehtoollisesta niin.. mutta ennen sitä. Hmm...
rakastaa ketään jos et ymmärrä häntä? Omasta puolestani sanon: rakastaa - kyllä; ymmärtää - kyllä; hyväksyä - ei.
Tosin onpa tuo ymmärtäminenkin joskus vaikeaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Pelastusarmeija, joka on lukenut Raamattunsa siten ettei sieltä löydy yhtään sakramenttia. Ort.kirkon jäsenenä minun on vaikea ymmärtää mistä tuommoinen käsitys on peräisin. Enkä hyväksy sitä siinä mielessä, että rupeaisin uskomaan sakramenteista samoin kuin Pelastusarmeija. Hyväksyn kuitenkin sen, että Pelastusarmeijalla on asiasta oma käsityksensä. Käytännön tasolla pelastusarmeijalaisten kanssa olen pärjännyt ihan hyvin. Olemme kunnioittaneet toistemme uskoa rupeamatta riitelemään. Onko niin, että kun kirjoittelemme tälle palstalle kasvottomina ja tuntemattomina on meidän helpompi riidellä ja jaella harhaoppissyytöksiä kuin silloin kun keskustelemme kasvoista kasvoihin?
Kuka opettikaan: Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!
eivät tarkoita sitä, että pitäisi ajatella samalla tavalla. Tarkoittaa sitä, että voi silti kohdella toisia hyvin, vaikka ei ole samaa mieltä. Pitäisi silti koettaa vaalia kristtityjen yhteisiä asioita, ja antaa jokaisen ylistää ja palvella omalla tavallaan. Kun maailma maallistuu ja monien rakkaus kylmenee, ykseys korostuu.
Kun ajatellaan näitä ikivanhoja oppierimielisyyksiä, niin miten käy, jos me saammekin olla oikeassa? Jos koko muu maailma kääntyy kannallesi, niin mitä sitten? Tekisikö se meistä lempeämpiä, anteliaampia, rakastavampia tai ahkerampia? Vai tulisiko tilalle vain joku toinen opillinen erimielisyys, jota ruvettaisiin huutelemaan toistemme suihin? Keskustellaan vaan näistä, mutta näistä ei ole todelliselle kristillisyydelle mitään hyötyä.