Voiko uskovakin pelätä kuolemaa, vaikka siis tunteekin Jeesuksen vapahtajanaan? Minun mielestäni voi ja saa, koska kuolemanpelko on ihan perusinhimillinen ominaisuus. Itse kuoleminen voi olla kivuliasta ja ahdistavaa, sairauden takia, tai jos välit lähimmäisiin eivät ole kunnossa. Ja vaikka tietää että kuoleman jälkeen seuraa parempi elämä, ei tiedä mitä kuoleman hetkellä tapahtuu. On luonnollista että se voi pelottaa. Tai jos on saanut lakihenkistä opetusta ja miettii, riittääkö oma usko, jne.
Uskova ja kuolemanpelko
Ajatus tämäkin
7231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuoleman kohtaamisessa voi uskovalla esiintyä pelkoa siitäkin huolimatta vaikka tietäisi minne joutuu.
Varmasti tietyllä tavalla ja tietty ns. "terve" kuolemanpelko
ihmisellä tätyisikin olla, että hän osaa olla varovainen,
ettei esim. autolla kaahaile liikenteessä ihan holtittomasti,
ajatellen että "mähän oon Jeesuksen oma, -kyllä mulla varjelusta piisaa,
tai jos henki lähtee niin pääsen taivaaseen". Sellainen tyyli
voi kuitenkin johtaa lopuksi iäksi pyörätuoliin tms.
Kuolemanpelkokin on siis tietyssä mielessä suhteellinen käsite,
että minkätyyppistä pelkoa tarkoitetaan. Itselläni ei enää ole sellaista
kuolemanpelkoa, että pelkäisin joutuvani iankaikkiseen kadotukseen,
jos kuolen yllättäen, vaikkapa liikenneonnettomuudessa.
Kun olen saanut syntini anteeksi ja antaa elämäni Jeesukselle,
kokien uudestisynnyttävän uskon omakohtaisena todellisuutena,
olen saanut sisäisen rauhan ja varmuuden, että jos kuolen,
tai kun kaikki Herran omat saavat yhteisen kutsun, minulla
on iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa.
Kuolema ja saatana yrittää tuoda pelkoa uskovan sydämeen, siksi kun makaa lattialla voitelun alla, Pyhä Henki hoitaa sielun kuntoon ja pelot katovat, siksi ehkä ihmiset kaatuvat Jumalan Pyhyyden läsnäolossa.
Eli lihamme mukaan pelkäämme kuolemaa, onhan se lopullinen tapahtuma ja siinä mielessä suurin.
Tänne syntymäämme emme muista, vaikka itkien tänne tulimme.
Harva nuori on valmis siinä suhteessa elämäänsä jättämään ja eiköhän moni vaan jatko-aikaa ano, jos nyt ei vaikea saisaus runtele lopullisesti meitä.
Se taas jos omilla teoillamme omantuntomme puhdistamme, tuskin pitkälle riittää, kun rajan yli astelemme.
Uskon kyllä siihen, että niin on voimasi kuin on päiväsi, eli saamme sen voiman Jeesukselta, kun tilanne tarvitsee, jopa kuolin vuoteellakin.
Olisi kyllä melko mustaa, jos ei olisi Jeesus turvamme, minä ainakin olen saanut Häneen turvata elämäni ja varsinkin silloin, kun omat voimat ovat lopullaan, tosin sanakin sanoo, että heikoissa Hän on väkevä.
Joskus ajattelenkin, että kaikkein vaikeimmat pelastettavat, ovat oma-voimaiset nuoret miehet, jotka luottavat kuolemattomuuteen asti omiin suorituksiinsa ja älyynsä.
Miten sellaiselle tulisi edes kuoleman mahdollisuus mieleen.
Kuolemanpelosta.
Sinä olet aiemmin sanonut maailman palon tulevan nopeasti.
Miksi juuri sinun viimeisinä päivinä Jumala haluaisi kaiken polttaa?
minä olen nähnyt vierestä kuolevan uskovaisen ja ei uskovaisen. Molemmat pelkäsi aivan samalla tavalla ennenkuin annettiin niin paljon morfiinia että oltiin jo ajatuksia vailla. Minä en usko mihinkään uskovaisen ei pelkoon. Ne puhuu vain mutta mitä sitten kun tulee omalle kohdalle. Helppo täällä puhua. Minä kyllä uskoisin pelkääväni ja uskon uskovaistenkin. Se on osana ihmisen mieltä vaikka jokaisen meidän on joskus täältä lähdettävä.
Eksä ole suomalainen, eli kyllähän sinä lämmöstä tykkäät ja tiedät jo saunankin osalta.
Mikäs sua noin Raamatun sans alko kiinostaa, kun tuosta tulelle säästettystä tahdot tietää, Raamattuhan sen ilmoittaa ja Raamattu taas on Jumalan ilmoitus.
En tosin ole sanonut maailman palon tulevan pian, mutta olen sitä mieltä, että sekin aika on tänään lähempänä kuin koskaan ennen.
Se että miksi Jumala haluaisi kaiken polttaa, täytynee sinun tutkia Jumalan tietosanakirjasta, sehän on jo sinulla toivottavasti.