Minua heitettiin pullolla käteen, josta sain haavan käteeni, joka tikattiin sairaalassa. Nyt kuitenkin käsi on tosi turvoksissa kokoajan ja tuntuu turpoavan pikkuhiljaa entisestään, lisäksi kättä ja sormia ei juurikaan pysty liikuttamaan, sormia voi ihan hitusen liikuttaa, mutta en pysty esimerkiksi koskettamaan sormillani kämmenen sisäosaa, kun sormet vaan ei liiku ja sattuu tosi paljon. Kättä kuumottaa ja särkee siis tosi paljon.
Tikattu kohta on kyllä siisti, ei näytä punoittavan tai muuta. Voiko siis kyseessä olla vain tikeistä ja haavasta johtuva kipu ja turpoaminen, vai olisiko murtuma kyseessä? Tietysti lääkäriin menen jos jatkuu/pahenee, mutta olisi kiva kuulla vähän mielipiteitä...
Tikattu kohta on kyllä siisti, ei näytä punoittavan tai muuta. Voiko siis kyseessä olla vain tikeistä ja haavasta johtuva kipu ja turpoaminen, vai olisiko murtuma kyseessä? Tietysti lääkäriin menen jos jatkuu/pahenee, mutta olisi kiva kuulla vähän mielipiteitä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikenlisäksi tunto kädestä, kämmenen päältä on lähtenyt, tikkien laittamisesta siis n.puolitoista vuorokautta
Mitäs jos menisit ihan vaan sinne lääkäriin.
EI TÄÄLLÄ OLE LÄÄKÄREITÄ:
Luepa viestini uudestaan. Valopää.
sinun pitäisi mennä välittömästi vaikka päivystykseen.
Googlaa ainakin sepsis (verenmyrkytys) ja päättele, voisiko sellaisesta olla kyse. Haavaanhan on voinut mennä vaikka mitä bakteereja.
Tosin verenmyrkytyksessä ilm. yleiskunto menee muutenkin huonoksi.
Murtumassa kyllä on samanlaisia oireita kuin sinulla, mutta oliko isku niin kova, että se saattoi aiheuttaa murtuman?
Tuttavani kaatui juuri viime viikolla hiihtoladulla ja oireet ovat ihan samanlaiset, mutta kaatuminen on vähän eri asia kuin isku pullosta. Rippuu tietenkin iskun kovuudesta ja kuinka se sattuu osumaan.
Joka tapauksessa tuttavalleni sanottiin ensin, ettei ole murtumaa ja laitettiin vain joku side. Sitten soitettiin, että kun röntgenlääkäri oli kuvan tutkinut, niin siinä oli kuitenkin murtuma. Hänet käskettiin äkkiä takaisin ja käsi kipsattiin.
jo nyt. Jos käsi on turvonnut ja kipeä, olisi tärkeää sulkea pois, ettei siihen ole vain kehittynyt tulehdusta - ommeltu haava saattaa joskus näyttää ihan siistiltäkin, vaikka ihonalaiskudokset ovat tulehtuneet.
Jos tulehdus on poissuljettu, on muitakin mahdollisia syitä, jotka vaativat hoitoa. Esimerkiksi tällainen tulee mieleen:
(kopioin tämän terveysportin terveyskirjastosta)
"Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, CRPS I ja II
Tämä outo nimike tarkoittaa tietynlaista, hermokipuihin luettua kiputilaa, jota aikaisemmin on kutsuttu sympaattiseksi refleksidystrofiaksi tai kausalgiaksi. Sen englanninkielinen nimi on Complex Regional Pain Syndrome, ja usein Suomessakin puhutaan vain CRPS-kiputilasta. Se syntyy vamman seurauksena joko ylä- tai alaraajaan. Vamma voi olla pienikin. Kiputila jaotellaan tyyppin I ja tyyppin II riippuen siitä, onko mukana hermovaurio vai ei; hermovaurio kuuluu tyyppiin II.
Vammana on yleensä luunmurtuma, mutta pienempikin vamma (ruhje yms.) voi johtaa CRPS-kipuoireyhtymään. Kipu alkaa yleensä viikkojen kuluttua vammasta ja on luonteeltaan jatkuvaa ja polttavaa. Sitä lisäävät raajan liikuttelu, ihon kevytkin koskettelu ja stressi. Tyypillistä CRPS-oireyhtymälle on, että kipeään raajaan tulee autonomisen hermoston toiminnan muutoksia. Autonominen hermosto säätelee sellaisia tahdosta riippumattomia toimintoja kuin ihon väri ja verenkierto, lämpötila ja hikoilu. CRPS I ilmenee ensin raajan turvotuksena, hikoiluna ja lämmön tunteena. Tämä kestää 1–3 kuukautta. Vähitellen iho muuttuu viileäksi, sinertäväksi, hikiseksi ja ohueksi (3–6 kuukautta). Hoitamattomana kiputila muuttuu pysyväksi, ja myös vastapuolen raajaan voi kehittyä CRPS.
Hermon tai sen haaran osittainen vaurioituminen voi johtaa krooniseen kiputilaan, joka voi alkaa välittömästi tai vasta kuukausien kuluttua vauriosta. Ampumavamma on yleinen CRPS II:n aiheuttaja. CRPS II:ta onkin tavattu juuri sotavammojen jälkeen. Kipu on luonteeltaan polttavaa ja siihen liittyy vaikeaa kosketusarkuutta ja liikearkuutta. Sitä pahentavat kosketus, stressi, lämpötilan muutokset, liikuttelu ja jopa näkö- ja kuuloärsykeet. Kivuliaan raajan iho on ohentunut, viileä, punertava ja hikinen. Tilaan voi liittyä luukatoa (näkyy röntgenkuvassa) ja lihasten surkastumista. Hermovaurioon liittyy tunto- ja liikehäiriöitä raajan alueella.
CRPS:n hoidon perustana on kipulääkärin, fysioterapeutin ja psykologin yhteistyö. Kipulääkitys on sama kuin kaikissa hermovauriokivuissa (masennus- ja epilepsialääkkeet, joskus opioidit). Psykologiset menetelmät tähtäävät kivunhallintakeinojen vahvistamiseen. Fysioterapeutin osuus on tärkeä, koska raajan liikehoito on hitaan ja kärsivällisyyttä vaativan kuntoutuksen kulmakivi. Raaja on saatava liikkuvaksi alkuvaiheen kovastakin kivusta huolimatta. Myöhemmin raajan käytön lisääntyessä kipukin vähenee."
Tuo CRPS on tietenkin hyvin harvinainen, mutta mikäli se olisi kyseessä, nopea fysioterapia olisi tarpeen kivun kroonistumisen estämiseksi.
Tai murtumakin on mahdollinen, ellei kättä röntgattu heti alussa. En sinuna viivyttelisi, toimivat kädet on niin tärkeät.
Kädessä on niin paljon erilaisia hermoratoja ja tuntoratoja että jos pitkä haava tulee ja ne vioittuu, niin liikkuminen estyy. Toinen juttu on se kun arpikudos kasvaa, niin silloinkin hermoradat menee umpeen. Kuntouttamalla ja liikuttelemalla sormia yleensä saadaan jonkinasteinen liikkuvuus palautettua, mutta ei entiselleen. terveisin tohtori toloska