Taas järisi Libanonissa.
Adventtikirkon kotisivuilta löytyi sanomaa myöskin n. 250 vuotta sitten tapahtuneesta maanjäristyksestä. Mikäli oikein muistan, niin vuosikymmeniä sitten tämä vanhempi järistys oli merkittävämminkin esillä adventistien lopun aikojen kaavailuissa. Tässä lainaus kotisivuilta aikojen merkeistä, ensimmäisenä luettelossa tämä "maan todistus":
"Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit
Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.
Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks. tämän kirjan lukua 12).
1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman.
Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.
2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.
Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle.
Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä."
Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi."
Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.
Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).
3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä.
Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'."
Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).
Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin."
Adventtikirkon kotisivuilta löytyi sanomaa myöskin n. 250 vuotta sitten tapahtuneesta maanjäristyksestä. Mikäli oikein muistan, niin vuosikymmeniä sitten tämä vanhempi järistys oli merkittävämminkin esillä adventistien lopun aikojen kaavailuissa. Tässä lainaus kotisivuilta aikojen merkeistä, ensimmäisenä luettelossa tämä "maan todistus":
"Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit
Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.
Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks. tämän kirjan lukua 12).
1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman.
Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.
2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.
Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle.
Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä."
Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi."
Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.
Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).
3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä.
Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'."
Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).
Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuon 1700 -luvun järistyksen keskus oli siis Portugalin edustalla. Näin siitä on kirjoitettu:
"Lissabonin maanjäristys vuonna 1755
Länsimaiden tuhoisin luonnonkatastrofi uudella ajalla oli Lissabonin maanjäristys vuonna 1755. Lissabonin maanjäristystä voisi kutsua länsimaiden ensimmäiseksi mediakatastrofiksi. Ero nykyajan onnettomuuksiin oli tietysti siinä, että onnettomuus pysyi julkisuudessa vuosikymmenien ajan, toisin kuin nykyään, jolloin tiedotusvälineet tyhjentävät aiheen nopeasti. Sanomalehdistössä ei Lissabonin maanjäristyksen aikaan vielä paljonkaan käsitelty onnettomuuksia, mutta sen sijaan lyhyitä pamfletteja ja kiertokirjeitä tehtailtiin aiheesta vielä 1770-luvullakin. Pienpainatteet levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Se alkoi noin klo 9.30 aamulla lauantaina 1. marraskuuta 1755, jumalanpalveluksen aikaan. Tarinan mukaan São Vicente de Foran katedraalissa munkit olivat juuri laulamassa Gaudeamus omnes in Deo, kun kirkko alkoi keinua kuin meren aalloilla. Ensimmäistä järistystä seurasi kaksi muuta noin minuutin väliajoin. Tämän jälkeen seurasi myös jälkijäristyksiä koko aamupäivän ajan. Ensimmäisen järistyksen jälkeen ihmiset ryntäsivät kaduille, katot romahtivat, muurit murtuivat, palatsit ja puodit romahtivat. Viimeinen järistys nosti kaupungin ylle tomupilven, joka peitti auringonvalon. Erityisen tuhoisaksi osoittautui tulipalo, joka pyyhki Lissabonin yli. Kaiken lisäksi arviolta 60 jalkaa korkea hyökyaalto ravisteli kaupunkia, ja meren vavahtelut voitiin tuntea Tanskan ja Norjan rannikolla asti."