Kylmän sodan aikana suomalaiset sotilaat rakensivat henk.koht. suhdeverkkoa lännen tiedustelupalveluihin ja tekivät salaisia suunnitelmia Neuvostoliiton hyökkäyksen torjumiseksi.
Puolustusvoimien johdossa kyllä ymmärrettiin todellisen uhkan tulevan idästä, mutta politikkojen lausuntoja sitoi YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Puolustusvoimien toiminta saattoi vaikuttaa ulospäin ristiriitaiselta, 50-60 luvuilla, mutta sisäinen henki oli erinomainen.
Tilanne oli se että piti olla YYA-sopimuksen mukaiset viralliset suunnitelmat länteen päin suuntautuvasta puolustuksesta, vaikka tiedettiinkin ettei lännestä mikään voi uhata, mutta paperilla piti pystyä vakuuttamaan Neuvostoliitolle että tälläiset suunnitelmat oli tehty.
Puolustusvoimat, niinkuin Suomen kansakin tiesi, että ainoa todellinen uhka tuli idästä päin. Kuten Tsekkoslovakian kriisi konkreettisesti osoitti niillekin jotka eivät sitä siihen saakka olleet uskoneet.
Idästä suuntautuvan Neuvostoliiton hyökkääyksen varalta ei voitu tehdä puolustussuunnitelmia paperille, vaan asioista keskusteltiin suoraan asianomaisten kanssa.
Elikä virallisesti Suomella oli puolustussuunnitelmat Etelästä, Pohjoisesta ja Lännestä tuleviin hyökkäyksiin, mutta epävirallisesti valmistauduttiin lähinnä vain idästä tulevaan Neuvostoliiton hyökkäykseen.
Paperilla olevat puolustussuunnitelmat oli laadittu sitä silmällä pitäen että miten ne saadaan tositilanteessa nopeasti muutettua idästä tulevan hyökkäyksen torjumiseksi.
Tämän takia Päämajan reservejä ei sidottu mihinkään, vaan ne sijoitettiin sellaisille alueille, josta ne voidaan nopeasti suunnata kaakkois ja itä Suomeen tarvittaessa.
Tälläisistä suunnitelmista ei saanut missään nimessä joutua Neuvostoliitolle kiinni ja siksi näitä suunnitelmia ei voinut kirjata mihinkään. Sama koski Suomen kontakteja länteen.
Toinen idea oli nimittäin että Suomen piti pikku hiljaa hivuttautua kontaktiin länsivaltojen kanssa, jotka suhtautuivat sodan jälkeen Suomeen epäilevästi ja laskivat Suomen kuuluvaksi itäblokin maihin. Siksi luottamuksen hankkiminen lännestä olikin tärkeintä kaikin keinoin. mm. materiaalihankinnoissa ( kuten tänäkin päivänä Halonen tekee...), vierailuissa (Lipponen) , sotilaskoulutuksessa, tiedustelupalvelussa ym...
Näillä aloilla piti luoda länteen päin jatkuvasti henkilökohtaisia suhteita luottamuksen kasvattamiseksi.
Näitä suhteita ei voinut tuoda virallisesti julki.
Osa suhteista ei saanut tulla edes tasavallan presidentin tietoon mm. suhteet Länsi-Saksaan....
Puolustusvoimissa työskennelleet toimivat ajan hengen mukaisesti ja kaikki tajusivat asian, eikä kellään ollut epäselvää Suomen roolista.
Vaikkakin sodan jälkeen oli eräitä upseereja jotka lähtivät intoilemaan YYA-sopimuksen puolesta, mutta se oli todella vähäistä.
NL:n suurlähettiläs ymmärsi kuviot ja oli hiukan vihoissaan, varsinkin materiaalihankintojen osalta, mutta myös kontaktien osalta. Hän tiesi mitä peliä suomalaiset pelasivat.
Tulos oli kuitenki erinomainen lännen vakuuttuessa Suomen kuulumisesta länteen.
Puolustusvoimien johtohenkilöiden toiminta oli erittäin tärkeää ja oikeastaan ainoa keino, koska politikot eivät voineet virallisesti luoda läheisiä suhteita länteen. Poliitikkojen piti pitää "pokeri naama" ja hoitaa asiat niin kuin YYA-sopimus edellytti. Mutta sotilaan tehtävänä on valmistautua todellisen uhkan varalta puolustamaan Suomea eli siis ensisijaisesti Neuvostoliiton hyökkäykseen, koska se oli ainoa konkreettinen uhka, jota lännestä ei voinut tulla.
http://ra.yle.fi/ramgen/radiouutiset/1000.rm
Puolustusvoimien johdossa kyllä ymmärrettiin todellisen uhkan tulevan idästä, mutta politikkojen lausuntoja sitoi YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Puolustusvoimien toiminta saattoi vaikuttaa ulospäin ristiriitaiselta, 50-60 luvuilla, mutta sisäinen henki oli erinomainen.
Tilanne oli se että piti olla YYA-sopimuksen mukaiset viralliset suunnitelmat länteen päin suuntautuvasta puolustuksesta, vaikka tiedettiinkin ettei lännestä mikään voi uhata, mutta paperilla piti pystyä vakuuttamaan Neuvostoliitolle että tälläiset suunnitelmat oli tehty.
Puolustusvoimat, niinkuin Suomen kansakin tiesi, että ainoa todellinen uhka tuli idästä päin. Kuten Tsekkoslovakian kriisi konkreettisesti osoitti niillekin jotka eivät sitä siihen saakka olleet uskoneet.
Idästä suuntautuvan Neuvostoliiton hyökkääyksen varalta ei voitu tehdä puolustussuunnitelmia paperille, vaan asioista keskusteltiin suoraan asianomaisten kanssa.
Elikä virallisesti Suomella oli puolustussuunnitelmat Etelästä, Pohjoisesta ja Lännestä tuleviin hyökkäyksiin, mutta epävirallisesti valmistauduttiin lähinnä vain idästä tulevaan Neuvostoliiton hyökkäykseen.
Paperilla olevat puolustussuunnitelmat oli laadittu sitä silmällä pitäen että miten ne saadaan tositilanteessa nopeasti muutettua idästä tulevan hyökkäyksen torjumiseksi.
Tämän takia Päämajan reservejä ei sidottu mihinkään, vaan ne sijoitettiin sellaisille alueille, josta ne voidaan nopeasti suunnata kaakkois ja itä Suomeen tarvittaessa.
Tälläisistä suunnitelmista ei saanut missään nimessä joutua Neuvostoliitolle kiinni ja siksi näitä suunnitelmia ei voinut kirjata mihinkään. Sama koski Suomen kontakteja länteen.
Toinen idea oli nimittäin että Suomen piti pikku hiljaa hivuttautua kontaktiin länsivaltojen kanssa, jotka suhtautuivat sodan jälkeen Suomeen epäilevästi ja laskivat Suomen kuuluvaksi itäblokin maihin. Siksi luottamuksen hankkiminen lännestä olikin tärkeintä kaikin keinoin. mm. materiaalihankinnoissa ( kuten tänäkin päivänä Halonen tekee...), vierailuissa (Lipponen) , sotilaskoulutuksessa, tiedustelupalvelussa ym...
Näillä aloilla piti luoda länteen päin jatkuvasti henkilökohtaisia suhteita luottamuksen kasvattamiseksi.
Näitä suhteita ei voinut tuoda virallisesti julki.
Osa suhteista ei saanut tulla edes tasavallan presidentin tietoon mm. suhteet Länsi-Saksaan....
Puolustusvoimissa työskennelleet toimivat ajan hengen mukaisesti ja kaikki tajusivat asian, eikä kellään ollut epäselvää Suomen roolista.
Vaikkakin sodan jälkeen oli eräitä upseereja jotka lähtivät intoilemaan YYA-sopimuksen puolesta, mutta se oli todella vähäistä.
NL:n suurlähettiläs ymmärsi kuviot ja oli hiukan vihoissaan, varsinkin materiaalihankintojen osalta, mutta myös kontaktien osalta. Hän tiesi mitä peliä suomalaiset pelasivat.
Tulos oli kuitenki erinomainen lännen vakuuttuessa Suomen kuulumisesta länteen.
Puolustusvoimien johtohenkilöiden toiminta oli erittäin tärkeää ja oikeastaan ainoa keino, koska politikot eivät voineet virallisesti luoda läheisiä suhteita länteen. Poliitikkojen piti pitää "pokeri naama" ja hoitaa asiat niin kuin YYA-sopimus edellytti. Mutta sotilaan tehtävänä on valmistautua todellisen uhkan varalta puolustamaan Suomea eli siis ensisijaisesti Neuvostoliiton hyökkäykseen, koska se oli ainoa konkreettinen uhka, jota lännestä ei voinut tulla.
http://ra.yle.fi/ramgen/radiouutiset/1000.rm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että miksi näitä suomen sisäisiä puolustuspoliittisia juttuja pitää levitellä täällä jonninjoutavilla sivuilla???
Ei paljon puutu, etteikö se hipoisi maanpettuuden rajoja, kun aina joku on lörpöttämässä asioita, joiden levittämisen ainoa motiivi kuitenkin on kyseenalainen ja arveluttava.
Ettekö tajua, että venäläiset kätyrit kyttäävät joka asiaa ja viijä lekrittävät tietoja moskovaan.
Onko jääny sotilasvala tekemättä, vai onko se unohtunu, vai syljetkö sinä sotilasvalan päälle?
Mikään ei sitten loppujen lopuksi uhkannut Suomea.
Suomella on mennyt hyvin viimeiset 60 vuotta, kun sotahullut eivät ole olleet vallassa.