että laki on ikuinen. kuten Psalmit. kuten Paavalin muut kirjeet. kuten Jeesus.
Nimikristityt kun tahtovat pitää lihanmielen, joka ei alistu lain alle, koska se on helpompaa. on helpompaa viettää sunnuntaita pyhänä, sillä niin tekee koko kristitty maailma. olisi ollut helpompaa kumartaa kultaista kuvapatsasta kuin olla kuuliainen Jumalan käskylle.
historia kertautuu. odotellaan pedonmerkin aikoja... silloin on todella vaarallista olla kuuliainen Jeesukselle ja hänen käskyilleen.
Nimikristityt kun tahtovat pitää lihanmielen, joka ei alistu lain alle, koska se on helpompaa. on helpompaa viettää sunnuntaita pyhänä, sillä niin tekee koko kristitty maailma. olisi ollut helpompaa kumartaa kultaista kuvapatsasta kuin olla kuuliainen Jumalan käskylle.
historia kertautuu. odotellaan pedonmerkin aikoja... silloin on todella vaarallista olla kuuliainen Jeesukselle ja hänen käskyilleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ikuinen, niin silloin se olisi aina ollut olemassa. Paavali sanoo selvästi lain olleen jäljestäpäin lisätty.
Voimme kyllä Raamatusta muodostaa selvän käsityksen, että Jumalan laki on ollut voimassa heti syntiinlankeemuksesta lähtien - tosin vain Jumalan taholta sanallisesti esitettynä, kunnes Jumala antoi sen kirjallisena Siinailla.
2. Moos. 16. luvun mannaihme, ennen Siinain kirjallisen lain julistamista, todistaa mm. tästä.
Koska Israelin kansa oli ollut pitkään Egyptin orjuudessa, se oli siellä unohtanut tämän lain ja siksi se palautettiin heidän muistiinsa näin voimallisella ja kirjaimellisella tavalla.
Galatalaiskirje:
3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se SIEMEN, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
Tuo Gal. 3:19 juuri vahvistaa, että laki on annettu rikkomusten tähden eli Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen tähden.
Eihän ensimmäinen ihmispari synnittömässä tilassaan tarvinnut tuota lakia, koska he silloin vielä elivät sen täyteydessä eli rakkaudessa ja pyhinä Jumalan edessä.
"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.
Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.
Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Abrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!
"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.
Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.
Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle. Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.
"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut"
(Joh. 5:46).