Vapaa uskonnon ilmoituksesta

ateistinen tiedemies kirjoitti:

Ei kait sellaisten itse keksittyjen ja ainoastaan johonkin ilmoitukseen, että näin vain sattuu olemaan, perustuvien sanojen ja käsitteiden kuin vaikka hhuhyfytdtd tai klikkklokklukin olemattomuutta voida todistaa, jos tälle sanalle luodaan ja annetaan jokin mielekäs ja ymmärrettävä merkitys, jolla on empiirinen sisällys perustuen kokemukseen, aistimuksiin ja järkeilyyn, mitä etua sanalla jumala taas ei ole, koska se ei täytä koeteltavuuden periaatteita, eikä sitä voida faksivoida tai verifoida, osoittaa todeksi tai epätodeksi ja on tästä johtuen sanana mieletön. toisin sanoen sana jumala voi tarkoittaakin aivan mitä tahansa abstraktista tai konkreettista tai olla tarkoittamatta äärettömän laajalla spektrillä, käsitteen käyttäjän tai sen hylkääjän intresseistä ja tendensseistä riippuen, koska miksikään yksiselitteiseksi objektiksi sitä ei voida havainnossa mieltää, koska aistien edellytyksenä oleva syy esittäytyy havainnossa juuri objektina, jonka tiedoitseminen riippuu vielä havainnonmuodoista, ajasta ja paikasta, jotka on subjektissa aivotoimintoinamme määrätyt. Siksi sen olemattomuutta tai olemassaoloa empiirisenä objektina empiirisessä paikassa ja ajassa, tai reaalimaailmassa ei voida todistaa. se onkin vain vertauskuvallinen elämnätunteen ilmaisu, samassa mielessä kuin runous, joka vain tulkitsee kirjoittajansa tuntemuksia, mutta ei väitä mitään olennaista olevaisen perimmäisestä luonteesta tieteellisluontoisten asiakysymysten tavoin. Se ei kuitenkaan heijastu tahtommeliikkeinä, tydytyksen ja tuskan kuvana, puhtaan mielteen alueella, jossa älyn ylijäämä tunkee tahdon pois tajunnasta, mikä on nerouden edellytys, ja kaikien jalojen taiteiden näyttämö, vaan uskonnolisia kokemuksia yleensä sävyttävät hyvin subjektiiviset ja tahtoperäiset tunteet, jossa tahtomme itse on jännitetty, puristettu ja väräjävä kieli. Pikemminkin usko johonkin supoernaturalistiseen on lopulta vain eräänlaista taikauskoa, jka palvelee tahdon tarkoitusperiä elämän kriisitilanteissa ilman taidenautintojen objektiivista iloisuutta, kun tiedoitsevasta on tullut tiedoitsemisen puhdas subjekti. Vaika uskopnto vastaa ajattelemaan kykenemättömien ihmisten emotionaalissyntyisiin tarpeisiin, niiden loukauskivenä voitanee pitää paitsi sitä, että ne eivät tunnusta vertauskuvallista luonnettaan, vaan väittävät olevansa totrta sensu proprio, ja siinä että tätä ei välittömästi tunnusteta ja pueta sanoisi asti. Vaan tästä puutteellisesta uskonasioitten luonteen täsmällisemmäksi määrittelemisestä ja kategorioimisesta kirkon oppien vastustajat ja antigonismin herääminen metafysiikan taholta saa tuulta purjeisiin, jolloin on myös mahdollista että ateistit käyttävät tieteellistä, naturalistista maailmankatsomusta, lyömäaseenaan. hyvin moni ihminen, heikkoja ja vajavaisia ihmisiä kun olemme, silloin tällööin vaikeina hetkinään, saattaa puhutella omia sisäisiä tarpeitaan ja tuntojaan ikän kuin kertoakseen ystävän puutteessa huolistaan ja murheistaan ja toiveistaan, jollekin ulkopuoliselle näkymättömälle ojumalolennolle, joka voi yhtä hyvin olle nimensä puolesta vaikka haltia, jolta voi salassa pyyttää ja toivoa, ts. rukoilla apua ja ihmtekoja elämäntilanteen parantumiseksi ja korjaantumiseksi, Siis kyse on hyvin subjektiivisesta prosessista, eikä sitä tule sekoittaa ihmishengen korkeimpiin aivotoiminnallisiin kykyihin ja objektiiviseen olemasaoloon pelkkänä puhtaana mielteenä, jossa suuri taide, filosofia ym, näyttävät parhaat puolensa hyödytämättä käytännöllistä elämää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä