Agnostikon mielestä ei voida saada tietoa siitä, onko Jumala olemassa tai eikö ole. Niinpä agnostikko jättää kysymyksen auki ja pitää sen miettimistä turhana, vastaustahan ei voi saada.
Teistin mielestä on olemassa varma tai riittävä syy uskoa, että Jumala on olemassa. Teisti voi tulla tuohon tulokseen siksi, että hänen mielestään Jumala on koettavissa olevaa todellisuutta, eikä Jumalan olemassaolo ole silloin yhtään kyseenalaisempaa kuin aineellisen todellisuuden olemassaolo.
Ateisti vastustaa teististä käsitystä, koska hänellä ei ole kokemuksellista syytä väittää Jumalan olevan olemassa ja hän sen perusteella tekee oletuksen, ettei Jumalaa ole.
Nämä taitavat olla ne kolme pääsuuntausta, joista jonkin alle voidaan kaikki muut, täsmällisemmin määritellyt suuntaukset asettaa. Nuo eivät ole virallisia määritelmiä, mutta mielestäni niistä tulee selväksi se, mikä kunkin suuntauksen sisältö on.
Epäilen agnostikon perustelua heikoimmaksi. Jumalan täytyy joko olla olemassa tai ei. Ateisti perustaa uskomuksensa kokemukseensa, vaikka perustelu ei ole looginen. Siitä ettei ole kokemusta jostakin, ei loogisesti seuraa, ettei sitä voisi olla kenelläkään toisella tai itselläkin myöhempänä ajankohtana. Silti se on perustelu, voi pitää perusteltuna ratkaisua olla uskomatta sellaiseen mistä ei tiedä.
Agnostikon mielestä ei voida saada tietoa, jonka avulla voisi ottaa kantaa tämän laatuisiin perimmäisiin kysymyksiin. Kuitenkin hän ottaa kantaa siihen kysymykseen ja se tekee hänen kannanotostaan epäilyttävän jo hänen omankin vakaumuksensa perusteella.
Teistin perustelu on aina lopulta kokemus siitä, että Jumala on. Hän voi ymmärtää, ettei pysty pukemaan tuota kokemusta sellaisen perustelun muotoon, joka olisi riittävä toisenlaisen kokemustodellisuuden omaavalle ihmiselle, mutta ei pidä kokemusta sen takia epäluotettavana. Hän jakaa saman kokemustodellisuuden niiden kanssa, joilla on vastaavia kokemuksia.
Jumalasta voi muodostaa ajatuskonstruktioita (mikä ei mielestäni ole täysin itsestään selvä asia jonkin olemattoman kohdalla) joiden avulla voidaan esittää myös perusteluja Jumalan olemassaolosta. Kuitenkin ajatuskonstruktiot ovat tiedollinen tapa esittää väitteitä Jumalan olemassaolosta ja samoin kuin tiedollisille väitteille on ominaista, ne voidaan kyseenalaistaa. Siksi epäilen tuon kokemuksen tai niiden puuttumisen olevan lopulta se, mikä ratkaisee eri ihmisten kannan puolesta ja vastaan.
Onnistuuko tällainen kärjistetty hahmottelu kuvaamaan edes jollain tasolla sitä, miten tämä asia todellisuudessa on?
Teistin mielestä on olemassa varma tai riittävä syy uskoa, että Jumala on olemassa. Teisti voi tulla tuohon tulokseen siksi, että hänen mielestään Jumala on koettavissa olevaa todellisuutta, eikä Jumalan olemassaolo ole silloin yhtään kyseenalaisempaa kuin aineellisen todellisuuden olemassaolo.
Ateisti vastustaa teististä käsitystä, koska hänellä ei ole kokemuksellista syytä väittää Jumalan olevan olemassa ja hän sen perusteella tekee oletuksen, ettei Jumalaa ole.
Nämä taitavat olla ne kolme pääsuuntausta, joista jonkin alle voidaan kaikki muut, täsmällisemmin määritellyt suuntaukset asettaa. Nuo eivät ole virallisia määritelmiä, mutta mielestäni niistä tulee selväksi se, mikä kunkin suuntauksen sisältö on.
Epäilen agnostikon perustelua heikoimmaksi. Jumalan täytyy joko olla olemassa tai ei. Ateisti perustaa uskomuksensa kokemukseensa, vaikka perustelu ei ole looginen. Siitä ettei ole kokemusta jostakin, ei loogisesti seuraa, ettei sitä voisi olla kenelläkään toisella tai itselläkin myöhempänä ajankohtana. Silti se on perustelu, voi pitää perusteltuna ratkaisua olla uskomatta sellaiseen mistä ei tiedä.
Agnostikon mielestä ei voida saada tietoa, jonka avulla voisi ottaa kantaa tämän laatuisiin perimmäisiin kysymyksiin. Kuitenkin hän ottaa kantaa siihen kysymykseen ja se tekee hänen kannanotostaan epäilyttävän jo hänen omankin vakaumuksensa perusteella.
Teistin perustelu on aina lopulta kokemus siitä, että Jumala on. Hän voi ymmärtää, ettei pysty pukemaan tuota kokemusta sellaisen perustelun muotoon, joka olisi riittävä toisenlaisen kokemustodellisuuden omaavalle ihmiselle, mutta ei pidä kokemusta sen takia epäluotettavana. Hän jakaa saman kokemustodellisuuden niiden kanssa, joilla on vastaavia kokemuksia.
Jumalasta voi muodostaa ajatuskonstruktioita (mikä ei mielestäni ole täysin itsestään selvä asia jonkin olemattoman kohdalla) joiden avulla voidaan esittää myös perusteluja Jumalan olemassaolosta. Kuitenkin ajatuskonstruktiot ovat tiedollinen tapa esittää väitteitä Jumalan olemassaolosta ja samoin kuin tiedollisille väitteille on ominaista, ne voidaan kyseenalaistaa. Siksi epäilen tuon kokemuksen tai niiden puuttumisen olevan lopulta se, mikä ratkaisee eri ihmisten kannan puolesta ja vastaan.
Onnistuuko tällainen kärjistetty hahmottelu kuvaamaan edes jollain tasolla sitä, miten tämä asia todellisuudessa on?
Vastaukset 59
Vanhimmat
ihmettelin tätä elämän kulkua ja sitä,kun niin monet asiat elämässäni meni ihmeellisen hyvässä järjestyksessä.Ajattelin, että jonkun täytyy johtaa tätä koko hommaa, ei nämä kohdalleen menneet asiat voi olla sattumaa.Muutamaa vuotta myöhemmin sain uskovan työkaverin.Nyt tiedän, että Jumala lähetti hänet ihan minua varten.Kaipasin lisäksi elämääni auktoriteettia ja sellaista tahoa, joka on aina oikeassa...no ihmisistä sitä ei löytynyt,mutta Jeesuksesta se löytyi ja vielä lisäksi se armollisuus, jota ei ihminen omassa itsessään omista...
Näet ateistit ehdottomina jumalankieltäjinä, vaikka suurin osa heistä suhtautuu jumaliin täysin avoimesti. He tutkivat annettuja todisteita ja tekevät niistä sen johtopäätöksen, että jumalan tai jumalien olemassaolo on erittäin epätodennäköistä. Jos jostain ilmaantuu uusia todisteita, ateisti tarkastelee niitä objektiivisesti ja muuttaa kantaansa tarvittaessa.
Agnostikot ovat olevinaan välinpitämättömiä henkiolentojen suhteen. Jokaiselta agnostikolta löytyy kuitenkin vahva mielipide siitä, asuuko suussani hammaspeikkoja vai ei. Tai asuuko pihalla olevan kiven alla näkymätön tonttu... Eli käytännössä agnostikkojen välinpitämättömyys on hyvin valikoivaa. Agnostikko mittaa henkiolentojen arvon niiden suosion mukaan, mikä on älyllisesti varsin ala-arvoista touhua... Suosittujen henkiolentojen (Allah, Jahve, Pyhä kolminaisuus) tieltä he väistyvät, vähemmän suositut henkiolennot (hammaspeikot ja näkymättömät tontut) saavat heiltä tuomion.
On ihan totta, että suurin osa ateisteista ei tee sitä päätelmää, ettei Jumalaa voi olla. Sellaisen "negatiivisen ateismin" kohdalla ei ole kysymys niinkään ehdottomasta vakaumuksesta, vaan sen hetkisestä oletuksesta. Ihan hyvä tarkennus tuohon hyvin karkeaan yksinkertaistukseen, jonka kirjoitin. Kuitenkin tulee väistämättä mieleen sekin, voiko sellaista kutsua ateistiksi, vai onko avoimin mielin maailmaa katseleva enemmänkin jonkinlainen "etsijä" kuin kantansa muodostanut ateisti?
taas kerran: ateisti ei omaa jumaluskoa.
Määritelmä on vain ja ainoastaan tuo.
Teisti oama jumaluskon, yhteen tai useampaan. Agnostikko sanoo ettei varmuutta ole, mikä tahansa on mahdollista. Itse asiassa hammaspeikkoihin ei mikään näistä ota kantaa, vain jumalolentoihin. Hammaspeikkoa ei kai lasketa jumalaksi?
Mikä on jumaluuden määritelmä, muuten?
***
Ismi sisältää aatteen, se ei ole vain neutraalia olemista ilman jotain toista ismiä.
Sanakirjan mukaan:
ateismi (< kreik.), käsitys, joka kieltää jumalan ja jumalallisen maailmanjärjestyksen olemassaolon.
Kieltäminen on eri asia, kuin esim. välinpitämättömyys.
Miksi sitten kutsut henkilöä, jolla ei ole jumaluskoa ja on asian suhteen välinpitämätön?
Tarvinnet uuden sanan, jos ateisti ei siihen merkitykseen sinulle kelpaa.
Jumala on vaikea määritellä kaikenkattavasti, se voi olla jo periaatteessakin mahdotonta, kun kysymys käsitteestä jonka sisältö on laajempi kuin rajallisen olennon on mahdollista ymmärtää. Kuitenkin on paljon ihan perinteisiä määritelmiä, joilla teistin Jumalaa voidaan kuvailla.
Jokaisen Jumalaan uskovan ensimmäinen käsitys, joka tuon uskon vaikuttaa tai jonka tuo usko vaikuttaa, on se, että Jumala on. Jumala ei siis ole jonkin negaatio tai jonkin puuttumista, vaan olemassaoloa. Jumalasta ei voi sanoa, että hän on vain olemassa oleva, vaan hän on olemassaolo. Jumala on perimmäinen syy myös näkyvän olemassaoloon. Kausaaliketjua ei voida mennä kauemmaksi, kuin Jumalaan asti, sen jälkeen ei ole mitään muuta, eikä Jumalan lisäksi tarvita mitään muuta, koska hänessä on kaikki.
Koska Jumala on myös ”aristoteelinen alkusyy”, hän on riippumaton kaikesta muusta, eikä hän tarvitse mitään muuta. Tästä joudutaan johtamaan myös Jumalan erillisyys, joka on olemuksellista suhteessa aikaan tai aineeseen, kuten henki on olemukseltaan erilaista suhteessa aineeseen.
Jumala on suuri, koska mikään ei ole hänen ulottumattomissaan. Ei universumin mittakaavassa, eikä kvanttitasolla. Jumalan vaikutusmahdollisuus ulottuu paitsi kaikkein pienimmistä hiukkasista kaikkein suurimpiin kokonaisuuksiin, myös kaikilla olemukseltaan erilaisilla olemassaolon tasoilla.
Jumalasta on kaikki, siis myös elämä. Kuitenkaan ei voi sanoa, että hänestä olisi kuolema, koska se on elämän puuttumista. Samoin ei voi sanoa, että Jumala olisi vain elävä, vaan hän on elämä. Aivan kuten kristittyjen mukaan ei voi sanoa, että Jumala olisi vain rakkaudellinen, koska hän on rakkaus.
Kun Jumala on olemassaolo ja olemassa olevan syy, niin voidaan nähdä, että hän on hyvyys. Näin siksi, että hyvyys on olevaa, kun pahuus on hyvyyden puutetta. Psykopaattia voidaan sanoa pahaksi, mutta hänellä ei ole mitään enemmän kuin toisilla, vaan häneltä puuttuu jotain, nimittäin empatian kyky. Tarkoitan, että esim. itsekkyyteen jäädään silloin, kun ei kasveta ja ylletä välittämiseen, mutta Jumala ei jää mihinkään tällaiseen, koska hän yltää ylemmäs ihmisen korkeintakin välittämistä.
Samalla tavalla totuudellisuus on jonkin saavuttamista, mutta Jumalaa ei kuvata totuudellisuudeksi, koska totuus on riippuvainen hänestä, hän on totuus. Valheellisuutta ei saavuteta, vaan siihen joudutaan tyytymään jos ei tunneta totuutta. Siten totuus on jälleen jotain olevaa, kun totuudettomuus on totuuden puutetta, aivan kuten merkitys on olevaa ja merkityksettömyys on merkityksen puuttumista.
Jo käsitteenä Jumala pitää sisällään paljon sellaista, mikä on yhteistä kirkkokunnista riippumatta. Mielenkiintoisesti käsite sisältää myös olemassaolon niin kiinteästi, että se tekee lauseesta ”Jumalaa ei ole” hieman epämääräisen, kuin sanoisi ”olemassaoloa ei ole”. Tämä on johtanut jotkin ateistit esittämään agnostisen väitteen, jonka mukaan Jumalasta ei voida puhua, siitä huolimatta, että he samalla kuitenkin puhuvat Jumalasta.
Tätä voi yrittää välttää sillä, että nimittää Jumalasta puhumista vain kielipeliksi, jolla on merkitystä ainoastaan tietyssä yhteydessä. Silloin taas mielestäni unohdetaan se, että Jumalasta puhuminen on lähtöisin kokemuksista, ei teoreettisesta ajattelusta. Kokemukset taas eivät ole vain subjektiivisia, vaan vähintäänkin intersubjektiivisia.
Jumalan määritteleminen on siis vaikeaa varsinkin kun ei käytetä hengellisiä käsitteitä, vaan kuvaillaan asioita yleiskielellä. Käsitteillä on merkityksiä ja ne voivat luoda huomaamatta ristiriitaisia lauseita. Esimerkiksi väite siitä, että Jumala, joka on Luoja, on vain ihmisen luoma ajatuskonstruktio, vaikuttaa epämääräiseltä. Miten koko maailman alkusyy voisi olla riippuvainen ihmisestä jo ennen kuin ihmisiä on olemassakaan. Se ei ole vain käsitteillä leikkimistä, vaan käsitteillä on merkityksensä. Niin kuin ymmärrät, niin tämä ei ole yritys määritellä Jumalaa, vaan laittaa joitain kuvailuja, jotka voisivat hyvin yleisellä tasolla suunnata ajatuksia sellaisen olennon hahmottamiseen, josta käytetään käsitettä Jumala.
Kutsun häntä uskonnottomaksi. Se ei sisällä aatetta tai kannanottoa Jumalan olemassaolosta, kuten ateismista on havaittavissa.
Ehkä sinun olisi syytä tutustua ns. vahvan ja heikon ateismin käsitteisiin, jottet olisi aivan pihalla. Voit tietysti halutessasi antaa sanoille mielivaltaisen sisällön, mutta älä ihmettele jos et tule ymmärretyksi.
Ei muuta tästä aiheesta.
Minä tuossa jo aikaisemmin kyllä sanoin tuosta negatiivisen ateismin käsitteestä, joka taitaa tarkoittaa ihan samaa kuin heikko ateismi. Ateismin käsitteen kanssa on silti mielestäni käynyt niin, että se on kokenut kahvipöytäpuheissa inflaation, kun sitä joskus käytetään kaikesta uskonnottomuudesta. Käsitteen merkitys on kuitenkin sellainen, että se kuvaa ideologiaa, aatetta, ei aatteen puuttumista. Se on ismi, kuten käsitteestä itsestään on nähtävissä, en voi sille mitään.
sanakirjasta. Yksi sanoo ateismi, jumalankieltäminen, toinen, ateismi, Jumalan olemassaolon kieltäminen, jumalankieltäminen ja kolmas, ateismi, käsityskanta, joka kieltää Jumalan ja jumalallisen maailmanjärjestyksen olemassaolon, vastakohtana teismille, polyteismille ja panteismille. Ateismi tulee uuslatinan sanasta atheismus, ilman jumalaa oleminen, kieltotavu on a ja theos on jumala. Ateistinen käsityskanta kuuluu kommunismin opinkappaleisiin.
lue jumalien kieltäminen jos siellä noin on.
Mutta tosiasiassa ateismi sanana ilmaisee kahta asiaa.
A ilmaisee ominaisuuden puuttumista, tai poissaoloa ja teismi tarkoittaa käsitystä, että Jumala/jumalia olisi olemassa.
Joten pitäisi ajatella, että ateismi on näytönpuutteesta johtuvaa uskon puuttumista, yksinkertaistettuna.
>Joten pitäisi ajatella, että ateismi on näytönpuutteesta johtuvaa uskon puuttumista, yksinkertaistettuna.<
Näyttöjen puuttumisesta ei määritelmissä puhuta mitään, kuten ei muistakaan syistä. Teisti uskoo, ateisti ei usko. Viime kädessä kyse on siis uskosta tai sen puuttumisesta. Siis uskosta.
>>>Joten pitäisi ajatella, että ateismi on näytönpuutteesta johtuvaa uskon puuttumista, yksinkertaistettuna.<
Näyttöjen puuttumisesta ei määritelmissä puhuta mitään, kuten ei muistakaan syistä. Teisti uskoo, ateisti ei usko. Viime kädessä kyse on siis uskosta tai sen puuttumisesta. Siis uskosta.
"Jumalasta voi muodostaa ajatuskonstruktioita (mikä ei mielestäni ole täysin itsestään selvä asia jonkin olemattoman kohdalla) "
Ajatuskonstruktio on mahdollinen myös siitä kuuluisasta spagettimonsterista :D olemme kai yhtä mieltäe ttä sitä ei ole olemassa? Keijut, tontut, kaikki mielikuvitusolennot joita ei voida todistaa oleviksit ai olemattomiksi... toiset jumalolennot, ne kaikki unohdat taas kerran. Miksi?
Agnostikko on minusta noista kolmesta älyllisin versio. Ateisti ja teisti molemmat luottavat oman kokemuksensa tuomaan "tietoon" ja omaan tulkintaansa todisteista. Agnostikko, vastoin luonnehdintaasi, miettii, teorisoi ja ajattelee asiaa, keskustelee siitä eikä pidä sitä turhana. Hän vain tunnustaa sen että pitäviä todisteita kumpaankaan suuntaan ei ole, joten totuutta ei (vielä?) voi tietää. Ja siinä tapauksessa että jumalaa ei ole, olemattoman ei-olemassaoloa ei myöskään voi todistaa, vain olemassaolo olisi todistettavissa, niin että... kysymys jäänee ikuisesti auki mikäli se toinen tuleminen ei nyt jo ala lähestyä :D
***
Tuosta aiheesta oli puhetta alempana, enkä siitä tahtoisi alkaa tässä tekemään uutta ketjua. Halutessasi voit toki kertoa, millä aineellisesta maailmasta poikkeavalla tavalla tuo monsteri olisi olemassa. Eikö se ole vain kahden ennestään tutun käsitteen yhdistämistä, spagetti ja monsteri. Erilaisia ajatuskonstruktioita voidaan muodostaa niistä asioista, joista on ennestään tietoa tai kokemusta. Siis tältä pohjalta on todennäköistä, että käsitys Jumalasta on kokemusperäistä ja siksi myös Jumalasta voidaan muodostaa ajatuskonstruktioita.
Hei, se ihmisen antama nimi sille on spagettimonsteri, ei se ole spagetin aj monsterin risteytys! Se on olemassaolo, kaikki alkuaineet ovat peräisin spagettimonsterin Tahdosta, sillä spagettimonsterin Tahto on Suuri! Emmekä me voi ymmärtää mikä spagettimonsteri ihmisten antaman nimen ulkopuolella On, sillä se on niin paljon monimutkaisempi kuin me. Siitä on lähtöisin kaikki elämä ja sen kunniaksi me syömme spagettia.
Miten muuten selität sen että spagetti on niin suosittua?
Todista minulle että tätä monsteria ei ole olemassa.
Sarkasmia.
***
>>Agnostikko on minusta noista kolmesta älyllisin versio. Ateisti ja teisti molemmat luottavat oman kokemuksensa tuomaan "tietoon" ja omaan tulkintaansa todisteista.
>>Siis tältä pohjalta on todennäköistä, että käsitys Jumalasta on kokemusperäistä ja siksi myös Jumalasta voidaan muodostaa ajatuskonstruktioita.
luotetaan sinuun kun halutaan tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkainen.
Itse katson olevani jossain ateistin ja agnostikon välimaastossa. Yhtä yhtenä päivänä ja toista toisena :D
"Mitä tietoa, kokemuksia ja todisteita jumalista on mihin voi luottaa, oli ateisti tai ei? "
Siksi tieto oli lainausmerkeissä. "tieto"-käsittellä tarkoitin sitä mitä itse kukin yksilö pitää tietona, mistä tise on varma vaikak todisteita ei olisiakan. Jollekin pelkkä henkilökohtainen uskon kokemus on todiste jumalan olemassaolosta, silloin hänelle se on tieto, mutta kenellekään toiselle se ei sitä ole.
Jos minulla olisi tiedossani todisteita kumpaan tahansa suuntaan, en istuisi tällä koneella nyt vaan kirjoittaisin sitä bestselleriä ja ravaisin luennoimassa. :D
***
>Jos minulla olisi tiedossani todisteita kumpaan tahansa suuntaan, en istuisi tällä koneella nyt vaan kirjoittaisin sitä bestselleriä ja ravaisin luennoimassa. :D
Onko tieto sitä, että arvostettu professori kertoo luennollaan sinulle, miten jokin asia on? Tiedätkö silloin, että niin on, vai uskotko vain?
Onko tieto sitä, että joku henkilö voidaan tuomita huomattavan pitkiin vankeusrangaistuksiin, koska on ”riittävä” näyttö syyllisyydestä? Onko se tietoa vai onko oikeampaa sanoa, että uskotaan hänen olevan syyllinen hyvin todennäköisin syin?
Onko tieto sitä, että ”kävellessäsi päin seinää” koet törmääväsi seinään? Onko se riittävä peruste sanoa, että sinulla on tieto seinän olemassaolosta? Vai pitäisikö sanoa, että uskot kokemuksesi välittävän sinulle oikeaa tietoa todellisuudesta?
Onko tieto sitä, että tahtoessasi todistaa oman olemassaolosi siteeraat kirkkoisä Augustinusta ja sanot, että silloinkin kun epäilen olenko olemassa, on kuitenkin oltava olemassa epäilijä. Siispä, koska pystyn epäilemään omaa olemassaoloani, oma epäilyni todistaa, että epäilijä (minä) olen olemassa? Onko se tietoa, vai onko se vain käsitteillä luotu todistelu siitä, minkä koet olevan?
Onko tieto sitä, että tutkijoiden kesken vallitsee melko hyvä yhteisymmärrys siitä, miten jokin asia on? Tutkijoiden valtavirta, esim. 72% kannattaa jotain väitettä (kyseenalaistamattomia tieteellisiä väitteitä lienee mahdoton löytää). Onko se silloin ”riittävä” osoitus siitä, että asian on oltava niin, vai uskotko vain niin? Jos se on ”riittävä” osoitus, niin onko se tietoa?
Onko tieto sitä, että joku tyyppi ilmatieteenlaitokselta sanoo ”aurinko nousee kello 6:48”. Onko se tietoa, vai uskoa?
Onko tieto sitä, että tiedät syntyneesi tiettynä päivänä ja tiettyyn kellon aikaan, vai uskotko vanhempiesi todistuksen ja ihmisen kirjoittaman syntymätodistuksen? Onko se tietoa, vai uskoa?
Onko tieto sitä, että tiedetään maailmankaikkeuden massasta suurimman osan olevan ”pimeää energiaa” josta ei tiedetä oikeastaan mitään? Vai onko se uskoa?
Onko tieto sitä, että saat välittömän kokemuksen jonkin asian todellisuudesta ja vakuutut siitä, että se on osa objektiivista todellisuutta riippumatta siitä, miten sinä tai joku muu sen kokee? Tietoa vai uskoa?
Onko tieto sitä, että kokemusten ja mittausten kautta uskotaan saatavan oikeaa tietoa objektiivisesta todellisuudesta? Tai onko tieto sitä, että uskotaan objektiivisen todellisuuden olemassaoloon?
Onko tieto sitä, että saadaan tuntea jotain sellaista, joka on täydellisesti ihmisten olemassaolosta riippumatonta ja muuttumatonta? Vai voiko todellinen tieto olla jatkuvasti muuttuvaa. Tänään tieto on tätä ja huomenna naureskellaan miten sitä luultiin tiedoksi?
taitaa olla vaikeuksia ymmärtää tiedon ja informaation käsitteiden ero?
Niin, katsoin juuri peiliin ja mietin olinko se minä. Voihan se olla heijastus jostain muusta. Mitä jos peilin takana on joku. Entä valo, minulla on huoneessa sähkölamppu,mistä energia tulee. En voi tietää. Oletko sinä totta, sinulla on nimimerkki ja paljon hienoja sanoja, osaa en niistä ymmärräkään. Olet lukenut kirjoja, ihmisten kirjoittamia, kaiken tietosi olet saanut lukemalla, kuulemalla. Onko maailma olemassa juuri nyt, kuka sen voi todistaa jne.
Käytän sanaa tieto lainausmerkeissä ilmaisemassa tietoa laianusmerkeissä, ja jo aletaan vihtoa. No tämä käy. Ilmeisesti kukaan ei sitten tajunnut mitä tarkoitin? No matter. Tapahtuu usein. Minulta on vissiin tuo rautalanka loppu.
"Onko tieto sitä, että arvostettu professori kertoo luennollaan sinulle, miten jokin asia on? Tiedätkö silloin, että niin on, vai uskotko vain? "
Uskoahan se on! Jos uskon kyseisen henkilön taustan tuovan hänelle tiedon auktoriteetin, todennäköisesti uskon häntä. Punnitsen hänen sanansa sen mukaan mitä jo tiedän tai uskon. Tyhmäkö minun kuvittelet olevan?
"Onko tieto sitä, että ”kävellessäsi päin seinää” koet törmääväsi seinään? Onko se riittävä peruste sanoa, että sinulla on tieto seinän olemassaolosta?"
Silloin sanoisin että tiedän seinän olevan siinä. Määrittelen tiedon sellaiseksi jota ei voi kiistää. Tiedot, faktat, ovat mitä ovat, aukottomasti todistettavissa. Kaikki mikä jää sen ulkopuolelle one nemmän tai vähemmän uskon varassa. Kuitenkin; jos käsittelemme tässä aistien kautta saatua informaatiota, on pakko vetää raja johonkin. On keskustelun helpottamiseksi sovittava että luotamme aisteihimme ja suoraan vahvistettuun informaatioon jonka niiden kautta saamme. Seinä on siinä koska kuka tahansa voi nähdä seinän ja kävellä sitä päin ihan samalla tavalla. Voidaan teorisoida loputtomiin sitä mitä aie todella on ja onko se seinä todellinen tässä vai seuraavassa ulottuvuudessa ja kuinka monella tasolla, mutta se tekee keskustelusta loppujen lopuksi vähän vaikeaa, eikö niin?
"Onko se tietoa, vai onko se vain käsitteillä luotu todistelu siitä, minkä koet olevan?"
Hyvins anottu, Sitä käsittääkseni koko totuuden käsite on, käsitteillä luotu todistelu kokemuksesta. Muuhun tarvitsisimme hiukan enemmän kuin sanoja :D
Se että valtaosa tutkijoista uskoo asian olevan todisteiden perusteella tietyllä tavalla, on minulle riittävä peruste uskoa samoin. Kuitenkin, nykytietämys, niinkuin sanoit, ei ole aukoton, vaan tämänhetkinen tieto voi olla huomisen valhe. Kun käytän sanaa tieto heittomerkeissä, tarkoitan uskoa joka näyttää uskojasta tiedolta, mutta minusta ei. Hyvin subjektiivista mutta luulen että sinäkin ymmärrät tarkoitukseni jos lakkaat hetkeksi hakomasta hiuksia ja yrität nähdä ajatuksen tekstin takana.
***
voit lopettaa "väittelyn" itsesi kanssa todetaan, että TIETO ON TIETOTEORIAN MUKAAN TOSI, TAI AINAKIN HYVIN PERUSTELTU USKOMUS.
Tieto ja totuusteoriat ovat tietysti filosofisia niiden käsitteistä.
sitten mentiin taas tähän. Mutta silti: esittämäsi muotoilu toimii.
Montakohan nikkiä minulla oikein mahtaa olla? :D
***
Siitä olen samaa mieltä, että tarvitaan jonkinlainen yleinen linja siitä, miten havaintojen ja kokemusten uskotaan välittävän tietoa todellisuudesta. Mielenkiintoiset kysymykset tulevat vastaan siinä vaiheessa, kun pohditaan, miten johdonmukaisesti tuosta näkemyksestä lopulta pidetään kiinni.
monta.
mitä tuolla oikein haluat kertoa, tyhmemmin kun ei voi kirjoittaa sanomatta oikeastaan mitään?
Tottahan toki voi tietää. Oikeaan uskoon kuuluu
luomakunnan ja ihmiskunnan Luojan, taivaallisen Isän tuntemus, jota ihmisen Poika, Kristuskin opetti jo melkein kaksituhatta vuotta sitten menestyksekkäästi , kuten nyt voimme tietää, senkin.
Jeesuksen opetus sinulle.
Luuk. 14:26 "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."
Miten on Truba, vihaatko?
En vihaa! Sillä katsos, nyt eletään jo vuotta 2007
ja minä turvaudun taivaallisen Isän viisauteen sekä myös noudatan että toteutan vain Hänen tahtoaan kaikessa siinä jossa sitä näin nykypäivänä on vielä mahdollisti tehdä. Mutta toki otan ihmisen Pojan, Kristuksen julistaman ilosanoman sellaisenaan
ja myös hänen antamat monet opetukset olen omaksunut
osaksi elämääni. Se on ollut kaikin puolin hyvä ja oikea valinta sekä varsin siunauksellista.
"rusinapulla uskonto", noukit vain ne opetukset jotka sinulle sopii.
Heippa taas!
Rusinapullauskonto viittaisi siihen, että taivaaseen pääsee helposti. Rusinapullauskovaiset-termin ymmärrän. Selitätkö, mitä tarkoitat rusinapullauskonnolla?
>>Heippa taas!>Rusinapullauskonto viittaisi siihen, että taivaaseen pääsee helposti. Rusinapullauskovaiset-termin ymmärrän. Selitätkö, mitä tarkoitat rusinapullauskonnolla?
Noinhan sanoitkin viestissäsi ilman =-merkkiä ("rusinapulla uskonto", noukit vain ne opetukset jotka sinulle sopii.). En silti ymmärrä, miksi haluat sanoa sitä uskonnoksi. Harvemmin ihminen nimittää kerättyjä uskomuksiaan tietyllä nimellä ja uskonnot ovat tietääkseni nimettyjä. Ok enivei.
>>En silti ymmärrä, miksi haluat sanoa sitä uskonnoksi. Harvemmin ihminen nimittää kerättyjä uskomuksiaan tietyllä nimellä ja uskonnot ovat tietääkseni nimettyjä. Ok enivei.
Kun kerää uskomuksia eri uskonnoista, voi nimetä sen tietysti miten haluaa, tai olla nimeämättä. En usko, että Trubaduuri on nimennyt uskonsa "Usko Taivaan Isään"-uskonnoksi. Sinä ilmeisesti kuitenkin tiedät sen.
Onko alkoholi tappanut empaattisuutesi? Alkoholilla en tarkoita määrää vaan arvoa, minkä sille elämässäsi olet antanut suhteessa muihin arvoihin kuten työhön, perheeseen jne..
Empatia on siis kykyä asettua toisen asemaan. Kuten huomaat, yritän edelleen selvittää, mikä sinua motivoi tollottelemaan.
>>En usko, että Trubaduuri on nimennyt uskonsa "Usko Taivaan Isään"-uskonnoksi. Sinä ilmeisesti kuitenkin tiedät sen
"Ei hän ole sitä käsittääkseni nimittänyt miksikään uskonnoksi, vaan pelkäksi uskoksi."
Hän teki niin. Kun me puhuttiin uskonnosta, otit esimerkiksi hänet. Kun vastaat asian viereen, en tiedä puhutko samasta asiasta vai jätitkö jo aiheen. Oletin että puhut samasta asiasta, mutta tässä olitkin jo jättänyt aiheen. Turha väärinkäsitys.
"Mistähän päättelet, että alkoholi olisi tehnyt minulle yhtään mitään?
Onko se sinulle jokin ongelma, minulle se on nautintoaine siinä kuin joillekin suklaa, tai tryffelit?"
Tollottelu ja empaattisuus eivät sovi yhteen. Alkoholismi tappaa empaattisuuden niitä kohtaan, jotka eivät suosi alkoholistin juomista. En päättele, kunhan kyselen.
Kysyit, että onko alkoholi minulle ongelma. Käsittääkseni ei. Käytän sitä kohtuudella.
Tutustuin eilen lukemalla James Joycen alkoholin käyttöön ja sen seurauksiin hänen perheensä elämään. Aikas mielenkiintoinen. Siitä idea.
"minua motivoi, sinulaiset ..."
Tuota motiivia en yritä selvittää. Sen olen lukenut aikaisemminkin. Esimerkkinä miksi ihminen syö: vastasit koska on nälkä. Hakemani motiivi on: koska kroppa vaatii ruokaa pysyäkseen toimintakunnossa. Ymmärsitkö sovelluksen?
>
Syömisesimerkkini oli siihen viestiini keksimäni sovellutus. En ymmärrä kysymyksiäsi.
Kysymys kuuluu, kerrotko missä näin sanoin.
"Esimerkkinä miksi ihminen syö: vastasit koska on nälkä".
Aika yksinkertainen kysymys jopa yksinkertaisellekin, vai mitä?
>>Syömisesimerkkini oli siihen viestiini keksimäni sovellutus. En ymmärrä kysymyksiäsi.
Ei ihme, että et puhu asiasta, vaan liität asiaan aina jotain muuta, joka ei mene jakeluun. Tuo vaan tekee keskustelusta käsittämätöntä. Pakkomielteesi on tärkeämpi kuin itse keskustelu kanssani ja se loukkaa ihmisarvoani. Asia, mitä et ymmärrä tai ota huomioon.
Veikkaan, että harjoitit työpaikkakiusaamista aktiiviaikanasi.
Mikäli et ymmärtänyt sovellutusta liitettynä siihen asiaan, mistä oli kyse, sanotaan sitten lyhyesti, että olen kiinnostunut syvemmästä motiivistasi.
Ei tällä kertaa tämän enempää.
>>Ei ihme, että et puhu asiasta, vaan liität asiaan aina jotain muuta, joka ei mene jakeluun.>Pakkomielteesi on tärkeämpi kuin itse keskustelu kanssani ja se loukkaa ihmisarvoani. Asia, mitä et ymmärrä tai ota huomioon>Veikkaan, että harjoitit työpaikkakiusaamista aktiiviaikanasi. >Mikäli et ymmärtänyt sovellutusta liitettynä siihen asiaan, mistä oli kyse, sanotaan sitten lyhyesti, että olen kiinnostunut syvemmästä motiivistasi.>Ei tällä kertaa tämän enempää.
"Veikkaan, että harjoitit työpaikkakiusaamista aktiiviaikanasi."
"vaikka sinua rupesi taas vituttamaan niin veikkasit väärin. Sain yleensä aina kiitosta yhteistyökyvystä ja halusta neuvoa ja auttaa kokemattomia työryhmässäni."
Veikkaukseni ei todellakaan ole syntynyt äskeisen keskustelun aikana, jos niin ajattelet. Sitä paitsi savustaja voi hyvin olla yhteistykykyinen ja avulias neuvomaan uusia työntekijöitä.
>
"Huvittavinta asiassa on se, että sinä "piipität" asiasta, koska olet palstan pahimpia "kiusaajia" itse, eri nickeillä provoillessasi."
":pp.":n kirjoitus ilmestyi palstalle samoihin aikoihin kuin "Irmel":n. Mitähän (johto)päätöksiä siitä voisi vetää kun molempien tekstikin on samanlaista räksytystä..
Luuletko, että savustaja savustaa kaikki ympäriltään ulos? Ei toki, vain ne, joista hän ei pidä.
ylitöiksi..hehe sinähän kirjoittelet "työnantajasi koneella" muistaakseni..hehe.
>>":pp.":n kirjoitus ilmestyi palstalle samoihin aikoihin kuin "Irmel":n. Mitähän (johto)päätöksiä siitä voisi vetää kun molempien tekstikin on samanlaista räksytystä.. >Luuletko, että savustaja savustaa kaikki ympäriltään ulos? Ei toki, vain ne, joista hän ei pidä.
Sinulla tuo aivopesu on ainakin hallinnassa.
>>Sinulla tuo aivopesu on ainakin hallinnassa.
Etkö usko kykyysi aivopestä ihmisiä? Miksi sitten yrität?
>>Ateisti vastustaa teististä käsitystä, koska hänellä ei ole kokemuksellista syytä väittää Jumalan olevan olemassa ja hän sen perusteella tekee oletuksen, ettei Jumalaa ole.
Nimimerkillä .pp: kirjoittava henkilö on henkisesti sairas ihminen, joka kärsii harhaluuloista. Hän on trolli, joka hinnalla millä hyvänsä pyrkii saamaan huomiota osakseen. Koska hän kerjää huomiota, ainoa oikea tapa reagoida häneen on jättää hänet huomiotta. Tee palvelus asiallisen keskustelufoorumin puolesta: älä ruoki trollia.
avauksessa ei tuosta huolimatta mihinkään katoa, hehe.
ilmoitusluontoisena asiana ilmoitan että minun ruokkiminen on kieletty, nautin vain omista sapuskoista, ja tuo luuseri ei kykene "ruokkimaan" tarpeeksi edes itseään vaikka parhaansa ressukka tekeekin.
Asialliseen keskusteluun se ei edes kykene tuolla sairaalla moraalillaan, pelkkiin trolleihin vain kuten taas nähtiin.
En sanoisi, että heidän perustelunsa on heikoin, sanoisin, että se on helpoin.
Ateistit ja teistit tappelevat, mutta on mahdotonta löytää vastausta siihen, kummat ovat oikeassa. Silloin astuvat agnostikot esiin.
Ja joskus minusta on vaikea erottaa, että olenko ateisti, agnostikko tai teisti. En mielestäni ole noista mitään ainakaan puhtaasti. Siksi ehkä agnostikko kuitenkin tuntuu noista ehkä eniten omalta. Mutta en itseään agnostikoksi kutsu, koska eihän se edes kerro mitään. Agnostikoilla ei ole oikeastaan mitään kantaa, kuten jo vähän vihjailit. Heidän pointtinsa kuitenkin on juuri se, ettei voi olla kantaa, kun ei voi olla varma.
Teisteistä ja ateisteista taas tulee mieleen ylimieliseset "minä olen oikeassa" tyypit.
Omaan tapaani tarkastelen asioita monilta eri kanteilta ja uskon kaikesta löytyvän sen puolitotuuden verran. Luokittele minut?
Säähän puhut ihan käsittämätöntä kieltä.Et varmaan edes paskanna siihen mihinkä kyykistyt!Ei ole jumalaa vieläkään!