Hei vanhusten omaiset, olisi hyvä olla selvillä heidän lääkinnästään niin laitos- kuin kotihoidossakin.
Tässä Hesarin artikkelin viime syksyltä. Tärkeitä asioita.
JOTAIN TOLKKUA PILLERIMÄÄRIIN
Vanhuksia voi pahoinpidellä myös lääkkeitä syöttämällä. 9.10.2006 Helsingn Sanomat 9.10.Elämä & Terveys
Lääkehuollon lehtori Alli Puirava sanoo suoraan, että vanhusten lääkitseminen on Suomessa paljon huonommalla tolalla kuin ihmiset uskovat.
"Varmaa on, että jos vanhus saa vaikkapa viittätoista eri lääkettä, tilanne ei ole enää hallinnassa. Kymmenenkin eri lääkkeen käyttö on jo ongelmallista."
Puiravalla on farmaseutin ja biokemistin koulutus. Hänellä on alalta yli kolmenkymmenen vuoden kokemus. Viime vuosina hän on toiminut kouluttajana ja tapaa työssään vuosittain tuhansia hoitajia ja lääkäreitä.
"Lääkkeiden käyttö on lisääntynyt vauhdilla, mutta suosituksia käytöstä ei ole kuten vaikkapa Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa", Puirava huomauttaa.
"Geriatriaa ei ole arvostettu tarpeeksi, ja vanhusten hoidon asiantuntijoita on liian vähän. Kuvaan kuuluu myös se, että kulttuurissamme ei arvosteta vanhuutta ja että vanhuksia hoidetaan lääkevaltaisesti. Hoitokulttuuri on kehittymätöntä."
Lääkkeettömien hoitojen kehittäminen on jäänyt Puiravan mukaan Suomessa vähäiseksi.
"Esimerkiksi Hollannissa levottomuudesta ja dementiasta kärsiviä vanhuksia on hoidettu järjestämällä näille ulkoilua, musiikkituokioita, hierontaa tai aromaterapiaa."
"Kun vanhuksella on liikaa lääkkeitä, hoidetaan toisella lääkkeellä jo toisen sivuvaikutuksia. Välillä omaiset tulevat näyttämään mummon tai papan lääkelistaa ja kertovat potilaan olevan henkitoreissaan. Hallitsematon lääkitys on johtanut jopa lääkeainemyrkytyksiin."
Ongelmia syntyy myös, kun lääkitystä ei osata lopettaa oikein. Vanhusten lääkitystä ei pitäisi lopettaa kuin seinään, vaan se on ajettava alas pikkuhiljaa.
"Suurin ongelma on se, että vanhuksia lääkitään kuin työikäisiä. Sehän on täysin väärin. Vanhukset eivät kestä yhtä kovaa lääkitystä. Ohjearvot verenpaineen tai kolesteroliarvojen suhteen ovat myös erilaiset", Puirava sanoo.
"Lääkkeet ovat yksi vallankäytön väline. Olen alkanut puhua lääkkeillä pahoinpitelystä, sillä tietyt lääkeyhdistelmät voivat olla tappavia. Jonkun lääkkeen vaikutus voi myös kumota toisen lääkkeen vaikutuksen."
Puiravan mielestä taustalla on muun muassa lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tietämättömyys. Hoidossa keskitytään myös liikaa oireen mukaiseen lääkitykseen.
"Joskus potilaan kokonaislääkityksen selvittäminen on varsinaista salapoliisityötä. Tiedot on kirjattu eri paikkoihin ja eri tavalla. Tässä olisi paljon parantamisen varaa."
Kun lääkkeitä on enemmän, olisi tärkeää katsoa, mitä kaikkea vanhus syö: selvitettäisiin potilaan taustat, lääkityksen historia ja otetut laboratoriokokeet.
Suomessa käytetään Puiravan mukaan vanhusten lääkitsemisessä paljon rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, mikä on ongelmallista.
"Unilääkkeet menettävät tehonsa pitemmän ajan kuluessa, mutta silloin potilas on jo tullut niistä riippuvaiseksi. Meillä onkin suuri itse aiheutettu huumeongelma", Puirava sivaltaa.
"Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet rentouttavat ja veltostuttavat lihaksia. Vanhoilla ihmisillä on kuitenkin vähän lihaksia, joten samalla kasvaa myös riski kaatua, pudota tai törmätä. Kaatumisen pääsyy onkin usein liikalääkitys."
Yksittäisistä lääkkeistä Puirava pitää ongelmallisimpana ketiapiinia, jota käytetään yleisesti dementikkojen hoidossa.
"Tutkimusten mukaan ketiapiini heikentää selvästi dementikkojen tilaa, joten sitä ei pitäisi käyttää lainkaan. Lääke lamauttaa ja tekee vanhuksista apaattisia, sekavia ja jäykkiä. On järkyttävää, että suuri osa suomalaisista vanhuksista syö lääkkeitä, joita käytetään skitsofrenian hoidossa", Alli Puirava pohtii.
Tässä Hesarin artikkelin viime syksyltä. Tärkeitä asioita.
JOTAIN TOLKKUA PILLERIMÄÄRIIN
Vanhuksia voi pahoinpidellä myös lääkkeitä syöttämällä. 9.10.2006 Helsingn Sanomat 9.10.Elämä & Terveys
Lääkehuollon lehtori Alli Puirava sanoo suoraan, että vanhusten lääkitseminen on Suomessa paljon huonommalla tolalla kuin ihmiset uskovat.
"Varmaa on, että jos vanhus saa vaikkapa viittätoista eri lääkettä, tilanne ei ole enää hallinnassa. Kymmenenkin eri lääkkeen käyttö on jo ongelmallista."
Puiravalla on farmaseutin ja biokemistin koulutus. Hänellä on alalta yli kolmenkymmenen vuoden kokemus. Viime vuosina hän on toiminut kouluttajana ja tapaa työssään vuosittain tuhansia hoitajia ja lääkäreitä.
"Lääkkeiden käyttö on lisääntynyt vauhdilla, mutta suosituksia käytöstä ei ole kuten vaikkapa Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa", Puirava huomauttaa.
"Geriatriaa ei ole arvostettu tarpeeksi, ja vanhusten hoidon asiantuntijoita on liian vähän. Kuvaan kuuluu myös se, että kulttuurissamme ei arvosteta vanhuutta ja että vanhuksia hoidetaan lääkevaltaisesti. Hoitokulttuuri on kehittymätöntä."
Lääkkeettömien hoitojen kehittäminen on jäänyt Puiravan mukaan Suomessa vähäiseksi.
"Esimerkiksi Hollannissa levottomuudesta ja dementiasta kärsiviä vanhuksia on hoidettu järjestämällä näille ulkoilua, musiikkituokioita, hierontaa tai aromaterapiaa."
"Kun vanhuksella on liikaa lääkkeitä, hoidetaan toisella lääkkeellä jo toisen sivuvaikutuksia. Välillä omaiset tulevat näyttämään mummon tai papan lääkelistaa ja kertovat potilaan olevan henkitoreissaan. Hallitsematon lääkitys on johtanut jopa lääkeainemyrkytyksiin."
Ongelmia syntyy myös, kun lääkitystä ei osata lopettaa oikein. Vanhusten lääkitystä ei pitäisi lopettaa kuin seinään, vaan se on ajettava alas pikkuhiljaa.
"Suurin ongelma on se, että vanhuksia lääkitään kuin työikäisiä. Sehän on täysin väärin. Vanhukset eivät kestä yhtä kovaa lääkitystä. Ohjearvot verenpaineen tai kolesteroliarvojen suhteen ovat myös erilaiset", Puirava sanoo.
"Lääkkeet ovat yksi vallankäytön väline. Olen alkanut puhua lääkkeillä pahoinpitelystä, sillä tietyt lääkeyhdistelmät voivat olla tappavia. Jonkun lääkkeen vaikutus voi myös kumota toisen lääkkeen vaikutuksen."
Puiravan mielestä taustalla on muun muassa lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tietämättömyys. Hoidossa keskitytään myös liikaa oireen mukaiseen lääkitykseen.
"Joskus potilaan kokonaislääkityksen selvittäminen on varsinaista salapoliisityötä. Tiedot on kirjattu eri paikkoihin ja eri tavalla. Tässä olisi paljon parantamisen varaa."
Kun lääkkeitä on enemmän, olisi tärkeää katsoa, mitä kaikkea vanhus syö: selvitettäisiin potilaan taustat, lääkityksen historia ja otetut laboratoriokokeet.
Suomessa käytetään Puiravan mukaan vanhusten lääkitsemisessä paljon rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, mikä on ongelmallista.
"Unilääkkeet menettävät tehonsa pitemmän ajan kuluessa, mutta silloin potilas on jo tullut niistä riippuvaiseksi. Meillä onkin suuri itse aiheutettu huumeongelma", Puirava sivaltaa.
"Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet rentouttavat ja veltostuttavat lihaksia. Vanhoilla ihmisillä on kuitenkin vähän lihaksia, joten samalla kasvaa myös riski kaatua, pudota tai törmätä. Kaatumisen pääsyy onkin usein liikalääkitys."
Yksittäisistä lääkkeistä Puirava pitää ongelmallisimpana ketiapiinia, jota käytetään yleisesti dementikkojen hoidossa.
"Tutkimusten mukaan ketiapiini heikentää selvästi dementikkojen tilaa, joten sitä ei pitäisi käyttää lainkaan. Lääke lamauttaa ja tekee vanhuksista apaattisia, sekavia ja jäykkiä. On järkyttävää, että suuri osa suomalaisista vanhuksista syö lääkkeitä, joita käytetään skitsofrenian hoidossa", Alli Puirava pohtii.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useita lääkkeitä ei pitäisi vanhukselle antaa jauhettuna eikä samalla kertaa.
Osaa lääkkeistä ei pidä jauhaa ollenkaan! Ns. depot-lääkkeiden vaikutus vapautuu vähitellen ruoansulatuksessa. Jos ne saa jauhettuna, niiden koko vaikutus laukeaa kerralla, ja sillä on varsinkin hauraan vanhuksen oloon rajuja seurauksia.
Näin kuitenkin saattaa tapahtua, esim. jos hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia saada vanhus ottamaan lääkettä.
Kannattaa keskustella hoitohenkilökunnan kanssa asiasta. Voi kysyä, mitä lääkkeitä on käytössä ja miksi. Ja onko lääkkeiden otossa ollut vaikeuksia, ja miten ne silloin ratkaistaan.
Minulla on omaisteni kanssa ollut sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Joskus on oltu huolimattomia.
Ystävälliset tiedustelut eivät ole koskaan aiheuttaneet hankaluuksia.
Jos en olisi puuttunut omaiseni lääkitykseen hän olisi jo haudassa.
Lääkäri ei uskonut että omaiseni voinnin romahtaminen johtui lääkkeestä vaikka se oli päiväselvää.
Hyvin liikkuneelta potilaalta meni jalat alta ei pystynyt juuri kättään nostamaan.
Lääkitystä olisi vain pitänyt jatkaa.
Palasin entiseen lääkitykseen omin nokkineni ja omaiseni kunto palautui ennalleen parissa päivässä.
vieläkään lääkkäri ei myötänyt voinnin huonontumista lääkkeestä johtuvaksi, lupasi silti "jos välttämättä haluan" palata entiseen lääkitykseen.
jos omaiseni olisi ollut laitoksessa hän olisi menehtynyt koska siellä olisi lääkitystä jatkettu automaattisesti lääkärin ohjeen mukaan.
Tässä on asia mistä ei pidetä tarpeeksi meteliä.
On päällekkäistä lääkitystä on keskenään sopimattomia lääkkeitä määrätty yhtä aikaa.
Tätä kaikkea on meille sattunut, koska meillä on ollut näin niin uskoisin sen olevan hyvin yleistä muillakin. Varsinkin vanhukset ovat lääkäreiden armoilla, riippuu ihan lääkärin huolellisuudesta ja välittämisestä minkälaiseksi heidän loppuelämänsä muodostuu.