Henkinen väkivalta työelämän ongelmana
Juoruilu, panettelu, tavaroiden piilottelu, ja pahin : sosiaalinen eristäminen, ovat tuttuja tilanteita mutta ei vain lastenkamarista.
Tarvitseeko kaikkien pitää kaikista ja olla kaikille mieliksi ? Mielestäni ei. Hiljaisilla ja sulkeutuneilla on kuitenkin tapana eristäytyä sosiaalisesti. Onko tämä kiusausta ?
Kysymyksessä on olennaista tehdäänkö eristäminen tarkoituksena vahingoittaa uhria, vai onko kyse vain siitä että uhri ei itsekkään halua muiden seuraa, tai eristäytyminen johtuu jostain muusta seikasta. Kiusauksessa pitää kuitenkin mielestäni olla tarkoitus vahingoittaa. Jos uhri eristetään tarkoituksella kyseessä on kiusaaminen, jos syy on jokin muu, mielestäni tapauksessa ei ole kiusaamisen piirteitä. Syy ei ole ympäristön.
Työntekijöistä kohtuuttoman suuri osa joutuu jossain elämänsä vaiheessa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Ja koska tilanteista kärsii koko lähityöyhteisö, koskettaa ongelma todella suuria joukkoja. Tutkimusten mukaan työpaikkakiusaamisen kohteeksi on joutunut työpaikasta riippuen 3-13 prosenttia suomalaisista.
Työntekijät kiusaavat toisiaan yleisimmin mustamaalaamalla, eristämällä, arvostelemalla. Esimiehen alaiseen kohdistama kiusaaminen taas liittyy aseman ja vallan käyttöön, tai pitäisi kai sanoa, väärinkäyttöön.
Työntekijä voi myös aloittaa kiusaamisen, mikäli hän on sosiaalisesti taitava peluri, joka luo ensin oman verkostonsa, hankkimalla oman sisäpiirinsä ja levittämällä tässä omassa pienessä salaisessa yhteisössään valitsemastaan uhrista juoruja, ilkeämielisiä vihjaluja - tekemällä hänestä syntipukin kaikkiin mahdollisiin työyhteisön ongelmiin.
Tällainen peluri ei välttämättä halua itselleen valtaa. Luomansa sosiaalisen verkoston hiljaisella tuella, jossa verkostossa olevat eivät edes välttämättä huomaa olevansa tämän taitavan sosiaalisen juonittelijan pelinappuloita, hän voi manipuloida jopa esimiestään. Esimies puolestaan näkee johdateltuna ongelmien keskittyvän uhriin. Tämä sinällään voi ola koko pelin ja taustalla harjoitetun vallankäytön tavoite.
Itse kiusaaja, omien itse luomiensa sosiaalisten suhteiden avulla antaa ulospäin säteilevän, viehättävän ja jopa ystävällisen kuvan omasta kieroutuneesta persoonastaan. Hän on kaikille näennäisen ystävällinen, joustava ja käytökseltään lipevä - jopa uhriaan kohtaan. Tällaisessa tilanteessa kiusaajan tunnistaminen on vaikeaa ja vaatii esimieheltä hyvää ihmistuntemusta.
Harvoin kuitenkaan moni edes kiinnittää huomiota koko asiaan, vaan pitää uhria syntipukkina. On vaikeaa ajatella negatiivisesti aurinkoisesti hymyilevästä ja kaikille liehakoivasta kiusaajasta, jota esimieskin arvostaa hänen tietoisesti esiletuomien hyvien, mutta näyteltyjen, puolien ansiosta.
Aletaan olemaan kriittisessä tilanteessa uhrin kannalta. Uhri ei voi puolustautua, koska häntä ei uskota. Uhria pidetään vainoharhaisena ja hänen kykyjään epäillään - kiusaaja on voittanut työpaikan enemmistön puolelleen ja tehnyt uhristaan puolustuskyvyttömän.
Kiusaaminen alkaa usein pienestä konfliktista tai työpaikan toimintatavan muutoksesta. Konfliktin alkusyy saattaa olla vaikkapa huono työtehtäviin perehdyttäminen tai mikä tahansa työpaikan ongelma.
Ensimmäisessä vaiheessa otetaan käyttöön ei-verbaalinen kiusaaminen; eleet, ilmeet, äänenpainot. Tämä johtaa pian käsitykseen, että uhri on ansainnut kiusaamisen kohteeksi joutumisen.
Toisessa vaiheessa siirrytään konkreetimpiin muotoihin; haukutaan, pilkataan, eristetään porukasta. Kolmannessa vaiheessa uhkaillaan jo suoraan fyysisillä toimilla, uhria ei pidetä saman arvoisena kuin muut ja tämän mielenterveys kyseenalaistetaan.
Aivan liian usein kiusaaminen jatkuu niin kauan, että uhri todella sairastuu. Alkuun uhri yrittää joko hyökätä kiusaajaa vastaan tai puolustautua. Sana sanasta -tyyli on hyökkäävää, samoin tilanteen aktiivinen selvittäminen, halu puolustaa toimintaansa ja itseään. Hyökkäämisellä ei tässä tarkoiteta negatiivista toimintamallia.
Kiusaamisen alkuaikoina uhri voi ahdistua, tulee unihäiriöitä, väsymystä, masentuneisuutta. Erilaiset psykosomaattiset oireet voivat olla ensimmäisiä hälytysmerkkejä, jotka tosin saattavat jäädä huomaamatta.
Kun kiusaaminen jatkuu, uhrin oireet pahenevat. Pahimmillaan kiusaaminen johtaa työkyvyttömyyteen, ennenaikaiselle tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Ruotsissa kuolleisuustilastoissa on vuosittain jopa kymmenien itsemurhien syynä työpaikkakiusaaminen.
Kiusaamisongelmaa yritetään usein ratkaista siirtämällä kiusattu toiseen työtehtävään tai toiseen yksikköön. Uhri saattaa vaihtaa työpaikkaa tai tehtävää. Liian usein kiusattu lopulta sanoutuu irti työstään vailla tietoa uudesta työpaikasta tai hänet irtisanotaan.
Parasta olisi, että työpaikoilla kiusaamisen oireet tunnistettaisiin ja niihin puututtaisiin välittömästi niiden ilmettyä. Myös itse kukin meistä voi yrittää muuttaa tilanteen kulkua.
Kun huomaamme, että jotakuta ei kutsuta yhteisiin kahvihetkiin, miksi emme ottaisi aloitetta itsellemme ja pyytäisi mukaan. Tai kun esimies karjuu naama punaisena kaikkien kuullen mitättömästä virheestä, miksi emme huomauttaisi huonosta käytöksestä. Kuuntelemme juoruja mutta yhtä hyvin voisimme huomauttaa juoruajalle moisen tavan vahingollisuudesta.
Esteenä kiusaamiseen puuttumiselle pidetään usein sitä, että pelätään uhriksi joutumista. Jos et uskalla puuttua suoraan tilanteisiin, älä ainakaan lähde mukaan ja anna tukesi kiusatulle. Uhri ei selviä ilman tukea, ja juuri sinun apusi voi olla ratkaiseva.
Kiusaaminen on koko työyhteisön ongelma. Tällaista voi esiintyä myös muuallakin kuin vain työyhteisöissä - kaikkialla, missä ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, jopa ompeluseurassa tai vaikkapa keskusteluforumilla.
Juoruilu, panettelu, tavaroiden piilottelu, ja pahin : sosiaalinen eristäminen, ovat tuttuja tilanteita mutta ei vain lastenkamarista.
Tarvitseeko kaikkien pitää kaikista ja olla kaikille mieliksi ? Mielestäni ei. Hiljaisilla ja sulkeutuneilla on kuitenkin tapana eristäytyä sosiaalisesti. Onko tämä kiusausta ?
Kysymyksessä on olennaista tehdäänkö eristäminen tarkoituksena vahingoittaa uhria, vai onko kyse vain siitä että uhri ei itsekkään halua muiden seuraa, tai eristäytyminen johtuu jostain muusta seikasta. Kiusauksessa pitää kuitenkin mielestäni olla tarkoitus vahingoittaa. Jos uhri eristetään tarkoituksella kyseessä on kiusaaminen, jos syy on jokin muu, mielestäni tapauksessa ei ole kiusaamisen piirteitä. Syy ei ole ympäristön.
Työntekijöistä kohtuuttoman suuri osa joutuu jossain elämänsä vaiheessa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Ja koska tilanteista kärsii koko lähityöyhteisö, koskettaa ongelma todella suuria joukkoja. Tutkimusten mukaan työpaikkakiusaamisen kohteeksi on joutunut työpaikasta riippuen 3-13 prosenttia suomalaisista.
Työntekijät kiusaavat toisiaan yleisimmin mustamaalaamalla, eristämällä, arvostelemalla. Esimiehen alaiseen kohdistama kiusaaminen taas liittyy aseman ja vallan käyttöön, tai pitäisi kai sanoa, väärinkäyttöön.
Työntekijä voi myös aloittaa kiusaamisen, mikäli hän on sosiaalisesti taitava peluri, joka luo ensin oman verkostonsa, hankkimalla oman sisäpiirinsä ja levittämällä tässä omassa pienessä salaisessa yhteisössään valitsemastaan uhrista juoruja, ilkeämielisiä vihjaluja - tekemällä hänestä syntipukin kaikkiin mahdollisiin työyhteisön ongelmiin.
Tällainen peluri ei välttämättä halua itselleen valtaa. Luomansa sosiaalisen verkoston hiljaisella tuella, jossa verkostossa olevat eivät edes välttämättä huomaa olevansa tämän taitavan sosiaalisen juonittelijan pelinappuloita, hän voi manipuloida jopa esimiestään. Esimies puolestaan näkee johdateltuna ongelmien keskittyvän uhriin. Tämä sinällään voi ola koko pelin ja taustalla harjoitetun vallankäytön tavoite.
Itse kiusaaja, omien itse luomiensa sosiaalisten suhteiden avulla antaa ulospäin säteilevän, viehättävän ja jopa ystävällisen kuvan omasta kieroutuneesta persoonastaan. Hän on kaikille näennäisen ystävällinen, joustava ja käytökseltään lipevä - jopa uhriaan kohtaan. Tällaisessa tilanteessa kiusaajan tunnistaminen on vaikeaa ja vaatii esimieheltä hyvää ihmistuntemusta.
Harvoin kuitenkaan moni edes kiinnittää huomiota koko asiaan, vaan pitää uhria syntipukkina. On vaikeaa ajatella negatiivisesti aurinkoisesti hymyilevästä ja kaikille liehakoivasta kiusaajasta, jota esimieskin arvostaa hänen tietoisesti esiletuomien hyvien, mutta näyteltyjen, puolien ansiosta.
Aletaan olemaan kriittisessä tilanteessa uhrin kannalta. Uhri ei voi puolustautua, koska häntä ei uskota. Uhria pidetään vainoharhaisena ja hänen kykyjään epäillään - kiusaaja on voittanut työpaikan enemmistön puolelleen ja tehnyt uhristaan puolustuskyvyttömän.
Kiusaaminen alkaa usein pienestä konfliktista tai työpaikan toimintatavan muutoksesta. Konfliktin alkusyy saattaa olla vaikkapa huono työtehtäviin perehdyttäminen tai mikä tahansa työpaikan ongelma.
Ensimmäisessä vaiheessa otetaan käyttöön ei-verbaalinen kiusaaminen; eleet, ilmeet, äänenpainot. Tämä johtaa pian käsitykseen, että uhri on ansainnut kiusaamisen kohteeksi joutumisen.
Toisessa vaiheessa siirrytään konkreetimpiin muotoihin; haukutaan, pilkataan, eristetään porukasta. Kolmannessa vaiheessa uhkaillaan jo suoraan fyysisillä toimilla, uhria ei pidetä saman arvoisena kuin muut ja tämän mielenterveys kyseenalaistetaan.
Aivan liian usein kiusaaminen jatkuu niin kauan, että uhri todella sairastuu. Alkuun uhri yrittää joko hyökätä kiusaajaa vastaan tai puolustautua. Sana sanasta -tyyli on hyökkäävää, samoin tilanteen aktiivinen selvittäminen, halu puolustaa toimintaansa ja itseään. Hyökkäämisellä ei tässä tarkoiteta negatiivista toimintamallia.
Kiusaamisen alkuaikoina uhri voi ahdistua, tulee unihäiriöitä, väsymystä, masentuneisuutta. Erilaiset psykosomaattiset oireet voivat olla ensimmäisiä hälytysmerkkejä, jotka tosin saattavat jäädä huomaamatta.
Kun kiusaaminen jatkuu, uhrin oireet pahenevat. Pahimmillaan kiusaaminen johtaa työkyvyttömyyteen, ennenaikaiselle tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Ruotsissa kuolleisuustilastoissa on vuosittain jopa kymmenien itsemurhien syynä työpaikkakiusaaminen.
Kiusaamisongelmaa yritetään usein ratkaista siirtämällä kiusattu toiseen työtehtävään tai toiseen yksikköön. Uhri saattaa vaihtaa työpaikkaa tai tehtävää. Liian usein kiusattu lopulta sanoutuu irti työstään vailla tietoa uudesta työpaikasta tai hänet irtisanotaan.
Parasta olisi, että työpaikoilla kiusaamisen oireet tunnistettaisiin ja niihin puututtaisiin välittömästi niiden ilmettyä. Myös itse kukin meistä voi yrittää muuttaa tilanteen kulkua.
Kun huomaamme, että jotakuta ei kutsuta yhteisiin kahvihetkiin, miksi emme ottaisi aloitetta itsellemme ja pyytäisi mukaan. Tai kun esimies karjuu naama punaisena kaikkien kuullen mitättömästä virheestä, miksi emme huomauttaisi huonosta käytöksestä. Kuuntelemme juoruja mutta yhtä hyvin voisimme huomauttaa juoruajalle moisen tavan vahingollisuudesta.
Esteenä kiusaamiseen puuttumiselle pidetään usein sitä, että pelätään uhriksi joutumista. Jos et uskalla puuttua suoraan tilanteisiin, älä ainakaan lähde mukaan ja anna tukesi kiusatulle. Uhri ei selviä ilman tukea, ja juuri sinun apusi voi olla ratkaiseva.
Kiusaaminen on koko työyhteisön ongelma. Tällaista voi esiintyä myös muuallakin kuin vain työyhteisöissä - kaikkialla, missä ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, jopa ompeluseurassa tai vaikkapa keskusteluforumilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienosti kirjoitettu. Kiitos valaisevasta kirjoituksesta. Toivottavasti huomaamme ajoissa nämä merkit ympäristössämme.