Net missiossa kirjoitti rakas tavallinen näin!
Minä en jaksa näissä nykyajan seuroissa, kun on se kiitos, remu, kättentaputtaminen ja jalkojen kolistaminen, Hilja Aaltonen sanoo. Minä olen vieras ja muukalainen. Täällä yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.
Vaikka tällaiselle ihmiselle kuinka huutaa hallelujaa tai hyppii sen edessä, ei se tule autetuksi. Siihen itkuun täytyy osallistua ja kuunnella, mitä sydän sanoo. Tätä kaipaa koko Suomen Sii
Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanaikaista sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.
”Haluaisin jättää perinnökseni veren evankeliumin, oman synnintunnon ja myös oman arvon- ja armontunnon. Ihmisille pitää julistaa synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nykyään anteeksiantamuksen julistus on liian kevyttä. Missä näet enää kyyneleitä? Ennen kirkon penkkien alta kerättiin kyynelillä kasteltuja sanomalehtipapereita, nykyisin karamellipapereita! ”Olemme kadottaneet sanoman!
Kysynkin missä ovat nykyisin julistajat jotka jo aloittaessaan puhetta itkevät sydämen tuskaa sanomastaan jonka saivat suoraan Jumalalta?
Missä on sellaiset seurakunnat jotka itkevät syntejään ja omaa heikouttaan saarnojen vaikutuksesta kuin tuossa Hiljan mainitsemassa kohdassa
Oskari Kättö hän nousi saarnapaikalle polviltaan Jumalan neuvotteluista. Kyyneleet valuivat, kun hän avoin Raamattu kädessään aloitti: "Tämän Jumalan sanan kohdalla minä olen ollut ahtaalla Jumalan edessä. Minun pitäisi tästä teille puhua, ja mitä minä raukka osaan?"
- Sitten kun Kättö avasi suunsa, siellä itkivät kaikki, Hilja Aaltonen kertoo.
Tuossa on vielä toimittajan kysymys joka kuuluu sanoin meille
Hyvästellessäni Hilja Aaltosen ihmettelen sitä rauhaa, jota sisimmässäni tunnen. Kuulun sukupolveen, joka halusi oikotien Jumalan tuntemiseen. Emme kestäneet kiusausta, vaan pyrimme yläsaliin ennen ristiä, täyteyteen ilman kärsimystä.
Jossain syvällä ihmisen sisimmässä on tunto, joka erottaa aidon Golgatan leivän maun. Koko kotimatkan kuuntelen haastattelunauhaa itken...
Pyrkiikö tämä hyvinvoinnin pehmentämä sukupolvemme oikotietä Jumalan todelliseen tuntemiseen?
Onko sittenkään oikea muu tie kun itkun tie jossa sydän vasta alkaa avautumaan ja joka huutaa abba isä anna minulle kaikki syntini anteeksi ja UUdista minun uskoni ensirakkauteen.
Uudista kansasi ristin verelläsi JEESUS
Rukoile sinäkin rakas! Onko joku muu tie autuuteen kuin Herätyxsen kautta?
Rukoillaan rakkaat Herätystä! Aamen !!
Minä en jaksa näissä nykyajan seuroissa, kun on se kiitos, remu, kättentaputtaminen ja jalkojen kolistaminen, Hilja Aaltonen sanoo. Minä olen vieras ja muukalainen. Täällä yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.
Vaikka tällaiselle ihmiselle kuinka huutaa hallelujaa tai hyppii sen edessä, ei se tule autetuksi. Siihen itkuun täytyy osallistua ja kuunnella, mitä sydän sanoo. Tätä kaipaa koko Suomen Sii
Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanaikaista sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.
”Haluaisin jättää perinnökseni veren evankeliumin, oman synnintunnon ja myös oman arvon- ja armontunnon. Ihmisille pitää julistaa synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nykyään anteeksiantamuksen julistus on liian kevyttä. Missä näet enää kyyneleitä? Ennen kirkon penkkien alta kerättiin kyynelillä kasteltuja sanomalehtipapereita, nykyisin karamellipapereita! ”Olemme kadottaneet sanoman!
Kysynkin missä ovat nykyisin julistajat jotka jo aloittaessaan puhetta itkevät sydämen tuskaa sanomastaan jonka saivat suoraan Jumalalta?
Missä on sellaiset seurakunnat jotka itkevät syntejään ja omaa heikouttaan saarnojen vaikutuksesta kuin tuossa Hiljan mainitsemassa kohdassa
Oskari Kättö hän nousi saarnapaikalle polviltaan Jumalan neuvotteluista. Kyyneleet valuivat, kun hän avoin Raamattu kädessään aloitti: "Tämän Jumalan sanan kohdalla minä olen ollut ahtaalla Jumalan edessä. Minun pitäisi tästä teille puhua, ja mitä minä raukka osaan?"
- Sitten kun Kättö avasi suunsa, siellä itkivät kaikki, Hilja Aaltonen kertoo.
Tuossa on vielä toimittajan kysymys joka kuuluu sanoin meille
Hyvästellessäni Hilja Aaltosen ihmettelen sitä rauhaa, jota sisimmässäni tunnen. Kuulun sukupolveen, joka halusi oikotien Jumalan tuntemiseen. Emme kestäneet kiusausta, vaan pyrimme yläsaliin ennen ristiä, täyteyteen ilman kärsimystä.
Jossain syvällä ihmisen sisimmässä on tunto, joka erottaa aidon Golgatan leivän maun. Koko kotimatkan kuuntelen haastattelunauhaa itken...
Pyrkiikö tämä hyvinvoinnin pehmentämä sukupolvemme oikotietä Jumalan todelliseen tuntemiseen?
Onko sittenkään oikea muu tie kun itkun tie jossa sydän vasta alkaa avautumaan ja joka huutaa abba isä anna minulle kaikki syntini anteeksi ja UUdista minun uskoni ensirakkauteen.
Uudista kansasi ristin verelläsi JEESUS
Rukoile sinäkin rakas! Onko joku muu tie autuuteen kuin Herätyxsen kautta?
Rukoillaan rakkaat Herätystä! Aamen !!
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet varmaan oikeassa!
Sanonut? Kapakoissa kolistellaan jalkojen kanssa!
Taivallisessa on kuninkaalista arvokkuutta joka ajattelen että Hilja oli saanut kokea ja kokee!!
Ja tätä hän peränkuulutti ilman pelottelemalla hautausmaan sanomalla joka vastahenki niin mielellään käyttää pelottelemalla uskovaiset sisään harhaan! Tee Parannus ja ota Jeesus vastaan !!
joka ei normaalia ihmistä kiinnosta, Jeesus sanoi: Minä olen tullut, että teillä olis elämä ja yltäkylläisyys. Mitähän se elämä on sun mielestä, elämä on aktiviteettia eikä vain olemista?
On tietysti se kun saadaan Elämä Herralta elikkä uudestisynnytetään! Ja vain Hengessä voi tutkia onko todella näin asiat! koska ihminen voi olla sielullinen tai lihassa tai väärien voimien hojauxsissa ja vietävissä kun demoonit on sisäpuolella! Ja se on myös kovin harhaanjohdattava koska ilmiöt matkii Jumalan ilmiöt niinkuin kaikki tietää paitsi ne jotka on näitten voimien vietäväxi kuin jehovalaiset ovat myös ja erilaisia buddhat,hinddut sun muut!
selitä vähän?
Todella hyvä kirjoitus, joka panee miettimään ja aihetta onkin;
-onko tämän päivän hulabaloo-hihhulointi sittenkin vain pinnallista
räiskyttelyä, jonka keskellä tuskaisten sydänten tuska vain korostuu...
Ihminen ei saa kokea sielua puhdistavaa ja sydäntä avaavaa itkua,
joka on paljon aidompaa, kuin joku ilakoiminen, jota pystyy,
niin halutessaan, kyllä helposti näyttelemäänkin, vaikka sydän ei
olisi siinä mukana. Molempia tarvittaisiin, mutta
jos vain toista esiintyy, niin jotain puuttuu.
Eikö Jumalan edessä murtuminen ja itkeminen olekaan sitten
niin trendikästä? Ai niin, mutta kun kokouksissahan ovat kaikki
muutkin läsnä, niin siihenhän ei monen ylpeys anna periksi,
että voisi nöyrtyä itkemään niin että myös muut sen näkee.
Onko tämän maailman "positiivisen ajattelun" aivopesu,
tehnyt itkien Jumalan edessä murtumisestakin, tai yleensä itkemisestä,
niin eptrendikkään ilmiön, että sitä ei sallita muulloin,
kun jonkun läheisen kuollessa, tai jos ihmisellä on rakkauselämässään dramatiikkaa.
Että maailman sanoma positiivista psykologista ajattelutapa on tullut myös seurakuntiin saatanasta ja on saanut ihmiset alkamaan laita toivon siihen ettäliha saisi muttumaan? Ei liha muutuu koskaan vaan sen paikka on Risti.. Kuolema sille. Että saamme arvokkaan ja kuninkaallisen ylistyslaulun laulaa ja joka jatkuu taivassa! Sen ylistyslaulun ei voida laula näitten demonisten ylistylaulujen kanssa,, joka tänä päivänä uusylistäjät huutavat!
vaikka kuinka laitat naaman hartaaseen irvistykseen pääse taivaaseen....