Uskovat luulevat saavansa anteeksi

kaikki syntini anteeksi.
Kaikki joita kadun ja nekin joita en edes muista.

Mielestäni on aivan kummallista jos joku väittäisi edes tietävänsä kaikki syntinsä mitä on tehnyt Jumalaa vastaan.

Tai jos joku luulee, että pystyisi vastaisuudessa elämään ilman syntiä - sellainen oppi on harhaa ja ihmisten vangitsemista vääriin luuloihin ja pahimmassa tapauksessa saada heidät uskomaan että armo ei heitä koskekaan.

On tietysti hyvä ja tarpeellista että tulee synnin tuntoon ja ymmärtää tilansa, mutta paljon enempää ei ihminen sitten voikaan synneilleen tehdä kuin katua. En ole sitä mieltä että olisi pelastuksen ehto että kertoo vikojansa kaikelle kansalle (vaikka eihän se kiellettyäkään tietenkään ole) jo siitäkin syytä, että aina jää suurin osa kertomatta vaikkakin ottaisi ja kertoisi ne suurimmat rikkeet, pääasia on että ihminen ymmärtää tilansa ja katuu kaikkia pahoja tekojaan. Uskova on "väsynyt" tämän maailman menoihin ja epäoikeudenmukaisuuteen ja rakkaudettomuuteen, hän kaipaa Jumalan valtakunnan oikeudenmukaisuutta ja rakkaudellista olotilaa ja jättää loput Jumalan pojan luotettavaan, oikeudenmukaiseen ja armolliseen käteen.

Totuus on että jokainen ihminen on niin syntinen että jos armon ehtona olisi että niitä pitäisi katua ja pyytää anteeksi jokaista syntiä erikseen niin ei kukaan pelastuisi.

Minun uskoni on että Jumala armahtaa sen jolla on katuva sydän ja halu tulla puhtaaksi ja pysyä puhtaana (vaikka ei aina siihen kykenekään).

Matt. 19
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.

24 Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

25 Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?"

26 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta JUMALALLE ON KAIKKI MAHDOLLISTA.


--------------------------------------------------