Katetriablaatioon menossa..

kuten tuossa tuonnempana kirjoitin en tiedä ihan tarkkaan mitä tarkoitat, mutta ei se ole paha juttu ollenkaan.

olin pallolaajennuksessa,jossa suonia rassataan.
ei siinä tarvii nukutusta. rauhottavia tarjottiin, mutta kun ajattelin,että en ota niin ei siinä ollut mitään ongelmaa.

Enemmän sitä jännitti edellisenä yönä kun ajatteli toimenpidettä eikä saanut kunnolla unta.
se väsytti eniten

..huh, ettäkö pelkällä kylmällä suihkeela..? Enpäs voi millään tuota kyllä uskoa! Suoneen sullakin meni pakosta mm. verta ohentavaa ainetta, varmaan myös kipulääkkeitä tms..

Manteli35 kirjoitti:

..huh, ettäkö pelkällä kylmällä suihkeela..? Enpäs voi millään tuota kyllä uskoa! Suoneen sullakin meni pakosta mm. verta ohentavaa ainetta, varmaan myös kipulääkkeitä tms..

Lue lisää

Olipas kiva lukea että muutkin ovat olleet kauhusta kankeina:) Ehkäpä se on tämä odottelu (kohta 3kk) joka on oikein lietsonut tätä tunnetta että kaikki menee kuitenkin pieleen.. On ollut liikaa aikaa ajatella miten käsittämätöntä on ajatus että minun ainokaistani sydäntä rämplätään ja sen sisällä kuljetellaan katetreja ja että vielä sähköllä rääkätään-hui!

Välillä on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja perua koko juttu- olenhan jo elänyt tämän vaivani kanssa 33 vuotta. Mutta toisaalta odotan hurjasti että ylim. rata löydetään ja poikkastaan- sen verran ongelmia se on elämässäni aiheuttanut. En voi uskoa todeksi että voisin ilman huolta harrastaa kaikenlaista liikuntaa eikä pienestäkin kumarruksesta rytmihäiriö aktivoituisi. Uskon että minulta pääsee itku siinäkin vaiheessa jos lääkärit saavat vian korjattua..puhumattakaan saliin menosta.

Kun toimenpiteeseen on enää 3 yötä, alan rauhoittua. Uskon kaiken menevän hyvin ja kieltäydyn kurjista tunteista vaikkakin kieltämättä ajatukset pyörivät vaan maanantaissa..

Kiitos vielä ja mukavaa kevättä!!

Katjuh kirjoitti:

Olipas kiva lukea että muutkin ovat olleet kauhusta kankeina:) Ehkäpä se on tämä odottelu (kohta 3kk) joka on oikein lietsonut tätä tunnetta että kaikki menee kuitenkin pieleen.. On ollut liikaa aikaa ajatella miten käsittämätöntä on ajatus että minun ainokaistani sydäntä rämplätään ja sen sisällä kuljetellaan katetreja ja että vielä sähköllä rääkätään-hui!

Välillä on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja perua koko juttu- olenhan jo elänyt tämän vaivani kanssa 33 vuotta. Mutta toisaalta odotan hurjasti että ylim. rata löydetään ja poikkastaan- sen verran ongelmia se on elämässäni aiheuttanut. En voi uskoa todeksi että voisin ilman huolta harrastaa kaikenlaista liikuntaa eikä pienestäkin kumarruksesta rytmihäiriö aktivoituisi. Uskon että minulta pääsee itku siinäkin vaiheessa jos lääkärit saavat vian korjattua..puhumattakaan saliin menosta.

Kun toimenpiteeseen on enää 3 yötä, alan rauhoittua. Uskon kaiken menevän hyvin ja kieltäydyn kurjista tunteista vaikkakin kieltämättä ajatukset pyörivät vaan maanantaissa..

Kiitos vielä ja mukavaa kevättä!!

Lue lisää

..sitten miten meni? Sanot vaan että sua jännittää ja pelottaa, sekin jo auttaa.. Kaikki menee hyvin, ja voi hyvinkin olla että vika saadaan korjattua samantien, sepä onkin sitten hassu tunne kun yhtäkkiä on 'hiljaista'! Tietysti huomaat varmaan jälkikäteen olevasi hieman huonossa kunnossa fyysisesti kun mitään kuntoilua ei ole voinut harrastaa. Mutta, se on sitten pikkuhiljaa hoidettavissa sekin..

Manteli35 kirjoitti:

..sitten miten meni? Sanot vaan että sua jännittää ja pelottaa, sekin jo auttaa.. Kaikki menee hyvin, ja voi hyvinkin olla että vika saadaan korjattua samantien, sepä onkin sitten hassu tunne kun yhtäkkiä on 'hiljaista'! Tietysti huomaat varmaan jälkikäteen olevasi hieman huonossa kunnossa fyysisesti kun mitään kuntoilua ei ole voinut harrastaa. Mutta, se on sitten pikkuhiljaa hoidettavissa sekin..

Lue lisää

Ihana reissu takana ja uskomattoman onnellinen olo että voiko tämä olla todella totta ettei rytmihäiriöitä enää tulisi!!

Kaikki sujui hienosti, olin yllättävän rauhallinen vaikka jouduin odottamaan osastolla tunnin ylimääräistä- olin jo sängyssä lähtövalmiudesa kun tuli tämä viive ja silloin kieltämättä alkoi jännittää..

Leikkurin hoitajat olivat aivan loistavia ja niinkuin sanoit, sain heti tujauksen rauhoitavaa suoneen. Kuunneltiin Josh Crobainia ja turistiin mukavia. Puudutus ei tuntunut miltään, ainoa joka tuntui todella kurjalta oli kun katetrit olivat perillä sydämessä ja sydän alkoi muljahdella ihan omiaan.. Tahdistuskin oli aluksi epämiellyttävää mutta rauhoituin kun kardiologi selitti että hän niitä häiriöitä aiheuttaa ja voi koska vaan ne myös lopettaa- eivätkä ole vaarallisia(lisäksi sain diapamia suoneen:)

Rytmihäiriö löytyi nopeasti, oli siis kaksijakoinen eteis-kanniosolmuke joista ylim.osa siis poltettiin. Kertapoltto riitti eikä rytmihäiriöitä enää ilmestynyt kun tahdistettiin polton jälkeen. Lääkäri oli oikein vakuuttunut että pääsin vaivastani- 6kk kuluessa se selvinnee..Sen aikana kuulemma rytmihäiriöitä tulee jos on tullaksen.

Toimenpide kesti alle 2tuntia!! Olin varustautunut 3-5 tuntiin. Paikallaanoloa sitten riittikin ja se olikin koko reissun kurjin osa. Osastolla ei ollut tilaa joten makailin leikkurin tarkkailussa 2 tuntia holkit nivusissa- niitä ei voitu poistaa kun valvomassa oli vain 1 hoitaja joka olisi ollut painamisessa kiinni eikä olisi voinut siten hoitaa muita potilaita.
Kun vihdoin sain ne pois alkoi 2tunnin makoilu lyijypussit nivusissa 2tuntia m-siteessä. Yht.siis 8tuntia Selkä oli lujilla!!!

Oikeastaan makasin koko päivän- kun yritin nousta luvan saatuani nivunen repesi aukija makoilu alkoi uudelleen. Taas 2 tunnin jälk. uusi yritys ja jälleen haavat aukesivat. Makailin siis aamun asti jolloin vihdoin haavat umpeutuneet:) Koko aikana ei ole tullut muljahduksia tai tykytyksiä- ihan oudon rauhallinen olo rinnassa kun odotin että sydän voi olla rauhaton jonkun aikaa.

En voi uskoa todeksi että voin harrastaa ja kyykkiä ja heittää kärrynpyöriä ilman rytmihäiriöpelkoa:)

Elämä on ihanaa, kiitos vielä tsemppauksesta!

katjuh kirjoitti:

Ihana reissu takana ja uskomattoman onnellinen olo että voiko tämä olla todella totta ettei rytmihäiriöitä enää tulisi!!

Kaikki sujui hienosti, olin yllättävän rauhallinen vaikka jouduin odottamaan osastolla tunnin ylimääräistä- olin jo sängyssä lähtövalmiudesa kun tuli tämä viive ja silloin kieltämättä alkoi jännittää..

Leikkurin hoitajat olivat aivan loistavia ja niinkuin sanoit, sain heti tujauksen rauhoitavaa suoneen. Kuunneltiin Josh Crobainia ja turistiin mukavia. Puudutus ei tuntunut miltään, ainoa joka tuntui todella kurjalta oli kun katetrit olivat perillä sydämessä ja sydän alkoi muljahdella ihan omiaan.. Tahdistuskin oli aluksi epämiellyttävää mutta rauhoituin kun kardiologi selitti että hän niitä häiriöitä aiheuttaa ja voi koska vaan ne myös lopettaa- eivätkä ole vaarallisia(lisäksi sain diapamia suoneen:)

Rytmihäiriö löytyi nopeasti, oli siis kaksijakoinen eteis-kanniosolmuke joista ylim.osa siis poltettiin. Kertapoltto riitti eikä rytmihäiriöitä enää ilmestynyt kun tahdistettiin polton jälkeen. Lääkäri oli oikein vakuuttunut että pääsin vaivastani- 6kk kuluessa se selvinnee..Sen aikana kuulemma rytmihäiriöitä tulee jos on tullaksen.

Toimenpide kesti alle 2tuntia!! Olin varustautunut 3-5 tuntiin. Paikallaanoloa sitten riittikin ja se olikin koko reissun kurjin osa. Osastolla ei ollut tilaa joten makailin leikkurin tarkkailussa 2 tuntia holkit nivusissa- niitä ei voitu poistaa kun valvomassa oli vain 1 hoitaja joka olisi ollut painamisessa kiinni eikä olisi voinut siten hoitaa muita potilaita.
Kun vihdoin sain ne pois alkoi 2tunnin makoilu lyijypussit nivusissa 2tuntia m-siteessä. Yht.siis 8tuntia Selkä oli lujilla!!!

Oikeastaan makasin koko päivän- kun yritin nousta luvan saatuani nivunen repesi aukija makoilu alkoi uudelleen. Taas 2 tunnin jälk. uusi yritys ja jälleen haavat aukesivat. Makailin siis aamun asti jolloin vihdoin haavat umpeutuneet:) Koko aikana ei ole tullut muljahduksia tai tykytyksiä- ihan oudon rauhallinen olo rinnassa kun odotin että sydän voi olla rauhaton jonkun aikaa.

En voi uskoa todeksi että voin harrastaa ja kyykkiä ja heittää kärrynpyöriä ilman rytmihäiriöpelkoa:)

Elämä on ihanaa, kiitos vielä tsemppauksesta!

Lue lisää

eikä eteiskannio:)

katjuh kirjoitti:

eikä eteiskannio:)

Hieno juttu, onneksi olkoon! Eikö olekin mahtava tunne kun yhtäkkiä kaikki omituisuudet on poissa, kohta huomaat ettet enää sydäntä ajattelekaan.. Tosin kyllä sitä aina silloin tällöin miettii, että saas nähdä miten käy portaiden keskellä..

Varaudu siihen, että sydän voi vielä pari viikkoa muljahdella muutaman kerran. Minä tätä pelästyin kun kukaan ei sanonut, että se on normaalia ja häviää. Seuraavaksi pelkäsin, että nivuseen tulleet 'herneet' eli ne pienet verenhyytymät ovat epänormaaleja, mutta eivät nekään ole, vaan sulavat pikkuhiljaa pois. Taisit olla Hyksissä kun musiikkia soitettiin ;-)

Se makaaminen on pahinta joo.. mutta siihenkin saa särkylääkettä. Minä jouduin olemaan paikallani seuraavaan aamuun asti. Tai vaikeinta oikeastaan oli virtsata astiaan sängyssä makuuasennossa. Ei meinanneet aivot millään taipua moiseen operaatioon tuossa asennossa. Kyllä se sitten onnistui kun oli suunnilleen räjähtämäisillään =)

Toivottavasti muutkin samaa toimenpidettä pelkäävät nyt lukevat tämän ja saavat rohkaistusta, kiva kun kerroit kokemuksista.

Hyvää jatkoa!!

Manteli35 kirjoitti:

Hieno juttu, onneksi olkoon! Eikö olekin mahtava tunne kun yhtäkkiä kaikki omituisuudet on poissa, kohta huomaat ettet enää sydäntä ajattelekaan.. Tosin kyllä sitä aina silloin tällöin miettii, että saas nähdä miten käy portaiden keskellä..

Varaudu siihen, että sydän voi vielä pari viikkoa muljahdella muutaman kerran. Minä tätä pelästyin kun kukaan ei sanonut, että se on normaalia ja häviää. Seuraavaksi pelkäsin, että nivuseen tulleet 'herneet' eli ne pienet verenhyytymät ovat epänormaaleja, mutta eivät nekään ole, vaan sulavat pikkuhiljaa pois. Taisit olla Hyksissä kun musiikkia soitettiin ;-)

Se makaaminen on pahinta joo.. mutta siihenkin saa särkylääkettä. Minä jouduin olemaan paikallani seuraavaan aamuun asti. Tai vaikeinta oikeastaan oli virtsata astiaan sängyssä makuuasennossa. Ei meinanneet aivot millään taipua moiseen operaatioon tuossa asennossa. Kyllä se sitten onnistui kun oli suunnilleen räjähtämäisillään =)

Toivottavasti muutkin samaa toimenpidettä pelkäävät nyt lukevat tämän ja saavat rohkaistusta, kiva kun kerroit kokemuksista.

Hyvää jatkoa!!

Lue lisää

Minullakin muljahteli tänään aamusella ja säikähdinkin sitä niinkuin sanoit:) Tuli heti tykytystä ja kylmä hiki ja säikähdys olo ja ensimmäinen ajatus olikin veritulppapelko-tadaa..:)Kaikkea sitä voikin stressata..

Rauhoituin kun tiedän että sydän voi muljahdella ja nuo muut oireet lienevät säikähdyksestä. Taipumusta tulppailuun ei ole suvussa eikä rakenteessa ja asperiinia nappailen kuukaudenpäivät eli koitan uskoa että tulppaa ei tule:)

Kiitos kun kerroit taas faktoja, olet ollut oikea pelastava enkeli-niin ahdistava pelko oli.

Nivunen voi ihan ok, irroitin suihkussa lapun tänään ja pieni veritippa tuli näkyviin kun osa tarrasta olikin haavan päällä. Painamalla vuoto loppui heti- tai siis tippa kuivui:)

Jep, Hyksissä oli ja voin siis lämpimästi paikkaa suositella jos joku toimenpiteeseen jonotaa!

Ihanaa kevättä!

Sattuipas kivasti että näit viestini. Ymmärrän loistavasti miltä tuntuu kun sydämen ajattelu hallitsee elämää. Minulla ensimmäinen muistikuva rytmihäiriöstä on 9-vuotiaana jolloin koulussa pesäpalloa pelatessa sain häiriön.

Minulla rytmihäiriöitä tuli pari kertaa vuodessa- muistan ajan jolloin pysyivät vuodenkin poissa- syystä että osasin vältellä tilanteita joissa niitä tuli. Välttely rupesi vähitellen haittaamaan elämää sillä sen takia mm.en halunnut käydä jumpassa, pelata sählyä tms.jolloin olisi ollut kiusallista selitellä muille mikä minulle tuli kun jouduin poistumaan yskimään tai kyykkäämään(joka myös auttoi häiriön pois menoa).

Olin käynyt kardiologilla muutamia kertoja jolloin oltiin osattu oireiden perusteella epäillä SVT:tä eli supraventrikulaarista takykardiaa. Ihan ensimmäisellä käynnillä vuosia sitten kardiologi jo kertoi katatriablaatiosta mutten silloin tuntenut vielä rytmihäiriöitäni niin häiritseviksi. Lääkitystäkään en halunnut.

EKG otettiin monesti josta ei löytynyt mitään vikaa, 24-h rekisteröinti holterilla oli minulla kolmesti mutta silloin tietenkään rytnihäiriö ei ilmestynyt vaikka olisin päälläni seisonut:) Sydän myös ultrattiin ennen toimenpidettä niin että voitiin todeta kaiken olevan kunnossa.

Minulle sanottiinkin että SVT on kiusallinen mutta vaaraton. Päätöksen katetriablaatiosta tein kun viime vuonna loppuraskaudessa kovan yskän seurauksena sain rytmihäiriön 11 kertaa 5 tunnin aikana. Pelästyin hurjasti ja hakeuduin heti synnytyksen jälkeen kardiologille ja prosessi käynnistettin.

Rytmihäiriöt siis tulivat minulle sykkeen ollessa koholla jolloin tein jonkinlaisen kierto-/kumarrusliikkeen. Ns. valsalvan menetelmä, eli yskiminen, kyykkiminen hengen pidättäminen saivat kohtauksen pois. Syketaajuus oli n 180-200/min ja kohtauksen kesto n.5-10min, sain sen aina itse siinä ajassa lopetettua.

Toivon sinulle rohkeutta lähteä hoitamaan rytmäriäsi pois- jos kyse on ylimääräisestä johtoradasta se onnistuu hyvin todennäköisesti niin ettet enää joudu olemaan sydämestäsi huolissasi. Minulla nyt toimenpiteestä 1,5vkoa ja en enää tunne sydäntäni,aiemmin kuulostelin sitä koko ajan- olo on kuin uuden sydämen saanut!

Nyt vaan kardiologin puheille ja apua saamaan:) Annahan kuulua itsestäsi jos haluat vielä kysyä jotain!

ps. minulla ollut kaksijakoinen eteis- kammiosolmuke on näistä SVT rytmihäiriöistä yleisin- ja suhteellisen tavallinen.

..niin vielä että hengityksen pidättäminen mm. kengännauhoja sitoessa tai jotain lattialta nostaessa tuli liiankin tutuksi. Minä sain sillä tavalla estettyä rytmihäiriön.. kokeileppas.
(Vieläkin huomaan pidättäväni hengitystä vanhasta muistista kumartuessani;)

Kuullostaa todella tutulta nuo sinun oireesi. Mene siis suoraan kardiologille, yleislääkärit kai aika nihkeästi kirjoittavat lähetettä kun eivät näe todellista ongelmaa..

katjuh kirjoitti:

..niin vielä että hengityksen pidättäminen mm. kengännauhoja sitoessa tai jotain lattialta nostaessa tuli liiankin tutuksi. Minä sain sillä tavalla estettyä rytmihäiriön.. kokeileppas.
(Vieläkin huomaan pidättäväni hengitystä vanhasta muistista kumartuessani;)

Kuullostaa todella tutulta nuo sinun oireesi. Mene siis suoraan kardiologille, yleislääkärit kai aika nihkeästi kirjoittavat lähetettä kun eivät näe todellista ongelmaa..

Lue lisää

Mullakin juuri ensimmäinen kohtaus jonka muistan tuli 9-vuotiaana, koulussa liikuntakerhossa. Siitä eteenpäin rytmihäiriöitä esiintyi vain pari kertaa vuodessa ja kestikin vain korkeintaan pari minuuttia. Sit aika tarkalleen vuos sitten tuli ensimmäinen pitkä tykytyskohtaus liikkatunnilla ja siitä sit suoraan ekg:n kautta sairaalaan päivystykseen odottamaan. Yli 4 tuntia odotettiin äipän kans ja sillä välin se tykytys sit lakkas (pari tuntia kesti). Kyseisen kohtauksen jälkeen tykytyksiä on tullu n. kerran kuukaudessa, pari viimestä kuukautta oon tosin saanut olla ihan rauhassa. Ekg otettu 3 kertaa (joissa yhdessä lievä kohtaus päällä) verikokeet ja virtsanäyte. Missään ei mitään näy.

Mitenkähän vois sinne kardiologille sit päästä? Pitääkö yksityiselle hankkiutua? Maksaako paljonkin? (alaikäinen vielä siis olen) Entäs se ablaatio, kalliskin?

kai sinne on mentävä kirjoitti:

Mullakin juuri ensimmäinen kohtaus jonka muistan tuli 9-vuotiaana, koulussa liikuntakerhossa. Siitä eteenpäin rytmihäiriöitä esiintyi vain pari kertaa vuodessa ja kestikin vain korkeintaan pari minuuttia. Sit aika tarkalleen vuos sitten tuli ensimmäinen pitkä tykytyskohtaus liikkatunnilla ja siitä sit suoraan ekg:n kautta sairaalaan päivystykseen odottamaan. Yli 4 tuntia odotettiin äipän kans ja sillä välin se tykytys sit lakkas (pari tuntia kesti). Kyseisen kohtauksen jälkeen tykytyksiä on tullu n. kerran kuukaudessa, pari viimestä kuukautta oon tosin saanut olla ihan rauhassa. Ekg otettu 3 kertaa (joissa yhdessä lievä kohtaus päällä) verikokeet ja virtsanäyte. Missään ei mitään näy.

Mitenkähän vois sinne kardiologille sit päästä? Pitääkö yksityiselle hankkiutua? Maksaako paljonkin? (alaikäinen vielä siis olen) Entäs se ablaatio, kalliskin?

Lue lisää

Eli yksityiselle esim. Diacor, voit varata ilman lähetettä ajan itse kardiologille- maksaa n.60€ muistaakseni, (itse kuulun työpaikkani sairaskassaan joka maksaa laskun joten en näe laskua)

Siellä kardiologi arvioi mistä sinun tykytyksesi mahtaa johtua ja jos kyseessä sama vaiva ts.ylimääräinen johtorataepäily voit pyytää lähetettä tähän operaatioon.

Ensin tehdään siis rytmihäiriötutkimus-elektrofysiologinen tutkimus-jossa rytmihäiriö paikallistetaan ja jos syynä tosiaan ylim. johtorata tai tämä kaksoissolmuke ja jos se on hyvässä paikassa se voidaan katetriablaatiolla hoitaa pois polttamalla.

Odotus kestää kiireellisyysluokasta riippuen n.3-6kk, minä odotin lokakuusta ja nyt helmikuussa homma tehtiin. Se tehtiin siis yliopistosairaalassa joten maksan vain hoitopäivistä sen parikymppiä/vrk. Eläköön suomalainen terveydenhuolto! :)

Tsemppiä matkaan, kannattaa hoitaa pois!