Useimmissa perinteisissä "parantavissa" suuntauksissa periaatteena on muodostaa sairauden ja sosiaalisen järjestelmän välinen liitto. Perhettä, yhteiskuntaa, instituutioita pidetään perustaltaan oikeina ja yksilöä yritetään sentähden sopeuttaa noihin virtuaalisiin, epätodellisiin rakenteisiin.
Tri Keppe taas on oivaltanut, etteivät ihmiset voi olla koskaan terveitä eläessään rakenteellisesti vääristyneessä, luulotautisessa yhteiskunnassa, sillä se estää heitä olemasta vapaita ja elämästä perustarkoitustaan varten, rakkauden, hyvyyden, kauneuden ja totuuden ilmentämiseksi.
Siksi monet psykologit, terapeutit ja psykiatrit ovat osaltaan - tietäen tai tietämättään - vain lisänneet järjestelmän patologisuutta yrittäessään sopeuttaa yksilöä tilanteisiin ja olosuhteisiin, jotka ovat luonteeltaan vääriä ja epärehellisiä. Esimerkiksi riistetyn työntekijän asema on sinänsä erittäin epärehellinen - se aiheuttaa siten luonnollisesti neurooseja. Useimmat terapeutit eivät huomaa, että he tukevat valtaapitävien yhteisöjen, kapitalistien, sosialistien, tai valtiojohtoisten yhtiöiden intressejä opettaessaan potilaitaan alistumaan valtaapitävien auktoriteettien epäoikeudenmukaiseen ja puolueelliseen, epäinhimillisen yhteiskuntaan.
Terveydenhoidon alalla toimivat ovat itse saman sairaan yhteiskunnan tuotteita. Koska heille on opetettu, että on oikein tehdä työtä tämän saman yhteiskunnan säilyttämiseksi, he siten vain vahvistavat vieraantumisen mekanismia.
Vaikkakin ympäristö on pääasiallisesti aiheuttanut nuo neuroosit, on painotettava samalla yksilön vastuuta siinä, miten ihminen käyttää tahtoaan henkilökohtaisessa elämässään ja suhtautumisessaan sosiaaliseen sairauteen. Keppe määrittääkin siten neuroosit todellisuutta muuntaviksi tai vääristäviksi asenteiksi sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Kun yksilö tulee tietoiseksi omien ja yhteiskunnan ongelmien aiheuttajasta, hänenkin paranemisensa edistyminen riippuu pääasiassa siitä, omaksuuko hän oikeamman asenteen vai ei.
Sairaus aiheutuu eettisyyden puutteesta, epärehellisyydestä. Ihminen ei ole epärehellinen siksi, että hän on sairas, vaan hän sairastuu sentähden, että hän on epärehellinen (e-eettinen, e-moraalinen).
Epärehellisyys opitaan suurelta osaltaan turmeltuneesta yhteiskunta- ja perherakenteesta ja nämä omaksutaan sitten parhaana elämisenmuotona.
Jos meillä on päänsärky tai vatsahaava tai tunnemme ahdistusta tai masennusta, syynä on se, että käytämme huomaamattamme tahtoamme vääristyneellä tavalla - todellisuuden vääristämiseen, huomiotta jättämiseen tai kieltämiseen. Se voi tapahtua monin eri tavoin, mutta tyypillisin syy on haluttomuutemme hyväksyä tietoisuus henkilökohtaisista tai yhteiskunnallisista virheistä. Tämä vieraantumisen tila estää meitä käyttämästä tahtoamme ongelmiemme ratkaisemiseksi oikealla tavalla, olivatpa ongelmamme luonteeltaan sitten miten keveitä tai vaikeita tahansa fyysisesti, psykologisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti.
Keppen integraalisen psykoanalyysin tarkoituksena on auttaa yksilöä havaitsemaan, miten hän voi käyttää tahtoaan tarkoituksenmukaisella tavalla, käsittämään sen, miten me kaikki helposti huomaamattamme toimimme vastoin omia etujamme, mikä puolestaan johtuu omista henkisistä "hiertymistämme" ja myös yhtä invertoituneesta ja patologisesta sosioekonomisesta järjestelmästämme.
Itse kunkin meistä paranemisemme kannalta on aivan ehdottoman välttämätöntä ymmärtää vapaan tahdon luonne, sillä vain ihminen, joka käyttää tahtoaan sen hyväksymiseen, mitä hänen tietoisuutensa hänelle osoittaa, voi parantua ja korjata sen yhteiskunnan virheitä, missä hän elää.
Jo presidentti J. K. Paasikivikin totesi aikoinaan: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.
Toisaaltahan on aivan ilmeistä, ettei ihminen voi käyttää tahtoaan vapaasti eikä oikein tämän päivän taloudellisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa järjestelmässä. Siitä huolimatta voimme valita: voimme käyttää tahtoamme joko vallitsevan tilan hyväksymiseen tai sen hylkäämiseen ja työskennellä sen muuttamiseksi, kuten niin monet suurenmoiset yksilöt ovat tehneet menneisyydessä ja tekevät nykyäänkin trilogisissa yrityksissä ja yhteisöissä.
Sillä hetkellä kun yksilö tulee tietoiseksi sairautensa aiheuttajasta - EU, Nato, ns. maailmanvaltiaat, jne. - ihminen on erittäin epärehellinen, ärsyyntynyt, jne. - vrt. EU- vastustuksen vastustajat! - ellei hän käytä tahtoaan ja valinnanvapauttaan parantaakseen sairautensa, yhteisönsä vinoutuman. Vastustaessaan parantumistaan - yhteisönsä kohenemista - yksilön sairaus on pikemminkin psykologista kuin enää sosiopatologista, ja hän on siitä itse täysin vastuussa. Silloin on kyse vain siitä tahdommeko korjata vinoumat, eheyttää yksilöt ja yhteiskunnat vai vain yrittää pistää ongelmat maton alle, vain pahentaa onnetonta tilannettamme...
Ilkka Hyttinen
Tri Keppe taas on oivaltanut, etteivät ihmiset voi olla koskaan terveitä eläessään rakenteellisesti vääristyneessä, luulotautisessa yhteiskunnassa, sillä se estää heitä olemasta vapaita ja elämästä perustarkoitustaan varten, rakkauden, hyvyyden, kauneuden ja totuuden ilmentämiseksi.
Siksi monet psykologit, terapeutit ja psykiatrit ovat osaltaan - tietäen tai tietämättään - vain lisänneet järjestelmän patologisuutta yrittäessään sopeuttaa yksilöä tilanteisiin ja olosuhteisiin, jotka ovat luonteeltaan vääriä ja epärehellisiä. Esimerkiksi riistetyn työntekijän asema on sinänsä erittäin epärehellinen - se aiheuttaa siten luonnollisesti neurooseja. Useimmat terapeutit eivät huomaa, että he tukevat valtaapitävien yhteisöjen, kapitalistien, sosialistien, tai valtiojohtoisten yhtiöiden intressejä opettaessaan potilaitaan alistumaan valtaapitävien auktoriteettien epäoikeudenmukaiseen ja puolueelliseen, epäinhimillisen yhteiskuntaan.
Terveydenhoidon alalla toimivat ovat itse saman sairaan yhteiskunnan tuotteita. Koska heille on opetettu, että on oikein tehdä työtä tämän saman yhteiskunnan säilyttämiseksi, he siten vain vahvistavat vieraantumisen mekanismia.
Vaikkakin ympäristö on pääasiallisesti aiheuttanut nuo neuroosit, on painotettava samalla yksilön vastuuta siinä, miten ihminen käyttää tahtoaan henkilökohtaisessa elämässään ja suhtautumisessaan sosiaaliseen sairauteen. Keppe määrittääkin siten neuroosit todellisuutta muuntaviksi tai vääristäviksi asenteiksi sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Kun yksilö tulee tietoiseksi omien ja yhteiskunnan ongelmien aiheuttajasta, hänenkin paranemisensa edistyminen riippuu pääasiassa siitä, omaksuuko hän oikeamman asenteen vai ei.
Sairaus aiheutuu eettisyyden puutteesta, epärehellisyydestä. Ihminen ei ole epärehellinen siksi, että hän on sairas, vaan hän sairastuu sentähden, että hän on epärehellinen (e-eettinen, e-moraalinen).
Epärehellisyys opitaan suurelta osaltaan turmeltuneesta yhteiskunta- ja perherakenteesta ja nämä omaksutaan sitten parhaana elämisenmuotona.
Jos meillä on päänsärky tai vatsahaava tai tunnemme ahdistusta tai masennusta, syynä on se, että käytämme huomaamattamme tahtoamme vääristyneellä tavalla - todellisuuden vääristämiseen, huomiotta jättämiseen tai kieltämiseen. Se voi tapahtua monin eri tavoin, mutta tyypillisin syy on haluttomuutemme hyväksyä tietoisuus henkilökohtaisista tai yhteiskunnallisista virheistä. Tämä vieraantumisen tila estää meitä käyttämästä tahtoamme ongelmiemme ratkaisemiseksi oikealla tavalla, olivatpa ongelmamme luonteeltaan sitten miten keveitä tai vaikeita tahansa fyysisesti, psykologisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti.
Keppen integraalisen psykoanalyysin tarkoituksena on auttaa yksilöä havaitsemaan, miten hän voi käyttää tahtoaan tarkoituksenmukaisella tavalla, käsittämään sen, miten me kaikki helposti huomaamattamme toimimme vastoin omia etujamme, mikä puolestaan johtuu omista henkisistä "hiertymistämme" ja myös yhtä invertoituneesta ja patologisesta sosioekonomisesta järjestelmästämme.
Itse kunkin meistä paranemisemme kannalta on aivan ehdottoman välttämätöntä ymmärtää vapaan tahdon luonne, sillä vain ihminen, joka käyttää tahtoaan sen hyväksymiseen, mitä hänen tietoisuutensa hänelle osoittaa, voi parantua ja korjata sen yhteiskunnan virheitä, missä hän elää.
Jo presidentti J. K. Paasikivikin totesi aikoinaan: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”.
Toisaaltahan on aivan ilmeistä, ettei ihminen voi käyttää tahtoaan vapaasti eikä oikein tämän päivän taloudellisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa järjestelmässä. Siitä huolimatta voimme valita: voimme käyttää tahtoamme joko vallitsevan tilan hyväksymiseen tai sen hylkäämiseen ja työskennellä sen muuttamiseksi, kuten niin monet suurenmoiset yksilöt ovat tehneet menneisyydessä ja tekevät nykyäänkin trilogisissa yrityksissä ja yhteisöissä.
Sillä hetkellä kun yksilö tulee tietoiseksi sairautensa aiheuttajasta - EU, Nato, ns. maailmanvaltiaat, jne. - ihminen on erittäin epärehellinen, ärsyyntynyt, jne. - vrt. EU- vastustuksen vastustajat! - ellei hän käytä tahtoaan ja valinnanvapauttaan parantaakseen sairautensa, yhteisönsä vinoutuman. Vastustaessaan parantumistaan - yhteisönsä kohenemista - yksilön sairaus on pikemminkin psykologista kuin enää sosiopatologista, ja hän on siitä itse täysin vastuussa. Silloin on kyse vain siitä tahdommeko korjata vinoumat, eheyttää yksilöt ja yhteiskunnat vai vain yrittää pistää ongelmat maton alle, vain pahentaa onnetonta tilannettamme...
Ilkka Hyttinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.