Olisiko jok jakanut kanssani kokemuksia sektiosta? Kinka kaikki sujui alusta loppuun saakka? Minkälainen sektio oli sinulle "synnytys-kokemuksena"? Kuinka imetys sujui? Entä vauvan hoito ja haavan paraneminen? Olivatko kivut suuret ym. ym. ym... Itselläni sektio edessä ja kuulisin mielelläni kokemuksiasi.
Sektio kokemuksia?
-----
30
3762
Vastaukset
- äiti 01/07
Moikka!
Esikoiseni syntyi suunnitellulla sectiolla 18.1.07...
Perätila aiheutti section, alatiesynnytys ei mulla ollu mahollinen...
Oli ihana huomata leikkaussalihenk.kunnan iloisuus päästessään heille ns.toisenlaiseen leikkaukseen..
Mulle tuli leikkauksen aikana huono olo, joutuivat antamaan reilusti nesteitä...Hb laski kans aika reilusti, mut ei tarvittu kuitenkaa lisäverta...
Oli tosi ihana, et tuleva isä sai olla koko ajan vierellä ja kun tyttö oli ulkona, hän sai videokuvata meitä heti leikkauspöydällä...Jäi ihana muisto...
En kadu sectiota, tosin heräämössä sai monta kertaa itelleen sanoa,et hei sie oot nyt äiti...
Muksu kun oli isän huostassa sen ajan...
Imetys on sujunut hyvin, maito alkoi nousemaan oikein kunnolla kolmantena päivänä, sairaalassa olin 6 päivää...
Särkylääkkeitä piti syödä reilummin 3 päivää...
Haava on parantunu hyvin, huomenna tulee täyteen 4 viikkoa ja "rajoitukset" loppuvat..Saa nähä miten alkaa sujua, kun saa pikkuhiljaa alkaa nostelemaan lasta painavampaakin...
Ei kannata etukäteen turhia jännitellä, mulle jäi ainakin hyvä kokemus tästä tavasta synnyttää lapsi maailmaan...
Tsemppiä!- -----
vastauksesta!
Minullakin vauva perätilassa, jonka takia sektioon ollaan menossa. Mukavaa kuulla, että kaikki sujui hyvin. Hyvää jatkoa sinulle!
- mametsu68
Mulla oli sovittu sektio 30.1. mutta poika päättikin lähtä liikkeelle vähä aikasemmin. 25.1. alkoi tihkumaan vedet jo aamusta, eli käskivät sitte illalla mut äippäpolille, ja siitä osastolle. Suppareita ei ollu juuri lainkaan.
Seuraavana päivänä, ku oli perjantai, ilmoittivat mulle lekurin jälkeen, että lapsi synnytetään jo samana päivänä, kunhan leikkaussali vapautuu, ettei ala viikonloppuna ittekseen syntymään ja säästyy hätäsektiolta. Kolmen maissa iltapäivällä tuli käsky petiin, ja siitä kaikki alkoi.
Mut kuskattiin leikkaussaliin, ja laitettiin piuhoja kiinni sinne tänne. Sitte alettiin laittamaan epiduraali-/spinaalipuudutusyhdistelmää selkään. Varmaan joutuivat ainaki kolmesti yrittämään ennenku onnistu, tuntui valjulta, muttei kovin kivuliaalta. Sitte rupeski jo jalat lämpenemään ja puutumaan, ja käänsivät mut selälleen. Sen jälkeen kuulemma laittoivat virtsakatetrin, jota en tuntenu enää lainkaan. Sen jälkeen aloittivat leikkauksen vauhdilla, ja mulle sanottiinki vasta pikkusen ajan päästä että leikkaus on jo käynnissä, tuntenu en mitään tisseistä alaspäin.
Mieheni kans höpötettiin niitä näitä. Ehkä 5-10 minuuttia alotuksesta poika parkaisi heti ulospäästyään, ja kehuivatki tosi tomeraksi ja reippaaksi pojaksi. Itku tuli välittömästi ittelläki onnesta!
Mies lähti heti kätilön kans putsaileen enimpiä törtteitä pojan päältä, että saa sitte äitiki nähä uuden tulokkaan pikasesti ennen haavan kursimista. Käyttivät vauvan mun rinnan päällä, ja onni oli sanoinkuvaamaton! Sitte iskä lähti kätilön kans hoitamaan vauvaa mun ompelemisen ajaksi.
Ompelu kesti ehkä puoli tuntia reilusti. Painelivat kohtua, ja antoivat supistavaa lääkettä. Siitä sitte heräämöön, jossa oli kans miellyttävää henkilökuntaa, niinku kaikki Oyssissa muutenki. Tunnin päästä alkoi tulla jo tunto jalkoihin.
Vauvaki kävi tissillä yhesti, ei ihan onnistunu eka yrittämällä. Toisen tunnin päästä pääsinki sitte osastolle, johon vauva tuotiin heti vierihoitoon. Imetys alkoi sujua heti tosi hyvin, vaikka ekakertalainen oonkin. Voi sitä onnen määrää! Iskä oli kans paikalla useamman tunnin.
Lääkkeitä sai minkä tarttiki, eli kivuista ei tarvinnu kärsiä.Muutaman kerran vauva sai lisämaitoa, kun ei ollu vielä eka päivinä maito kunnolla noussu, mutta sen jälkeen on ollu ihan tissillä, ja hyvin on maito piisannu ja paino noussu.
Nyt alkaa jo jälkivuoto hiipua olemattomiin. Haavakipu on ollu tosi vähäistä ilman mitään lääkitystä, tikit poistettiin jo viidentenä päivänä, kun pääsin pois sairaalasta. Kantanu oon jo kauppakassejaki ilman kipuja, ku muistaa tehdä rauhassa ja maltillisesti. Jopa seksiä on harrastettu hyvällä menestyksellä! Ja aikaa on kulunu vasta vajaa kolme viikkoa...
Kaikenkaikkiaan hieno kokemus sektiosynnytys oli! Ja sairaalan henkilökunta oli tosi kannustavaa, ja hyvin asennoitunutta porukkaa, kaikilla osastoilla! Erikoiskiitokset hoitsuille kaikille os 13/1!!!! - 2 vkoa sitten
mulla sektio 2.2.07 vauvan perätilan takia, jalat edellä siis.
Edellisenä päivänä kävin sairaalassa verikokeissa ja ottivat vauvan sydänkäyrän, tsekkasivat vielä ultralla että on edelleen perätilassa.Anestesialääkäri jututti, samoin lääkäri.Pääsin yöksi kotiin, piti olla iltapäivästä nestemäisellä ruokavaliolla ja yöllä 12 jälkeen ei mitään suuhun, ei edes vettä.
Kävin saunassa ja hiukset piti pestä.
aamulla mentiin sairaalaan 9.00, kävin suihkussa ja vaihdoin sairaalavaatteet.N.klo 11 lääkäri sanoi, että soita nyt isälle saa lähteä tulemaan ja alkoivat valmistelemaan minua leikkaukseen.
Tippa käteen, ettei tule huono olo, virtsakatetrin laitto (joka ei muuten tuntunut yhtään ikävälle vaikka pelkäsin sitäkin), sitten kaksi pientä pulloa yököttävän makuista ainetta että vatsahapot pysyy kunnossa.
Salissa laitettiin verenpainemittarit ja kaikenmaailman piuhat, porukkaa oli kun vilkkilässä kissoja.
Mua autettiin jaloista että saan itseni mahdollisimman "köyryyn", kun anestesia lääkäri laittoi spinaalipuudutusta.Ei sattunut yhtään kun yritti itsekkin olla rentona ja köyristää selkäänsä mahdollisimman paljon.
Hetken kuluttua jalat puutui.Mies tuli saliin ja vierelle.Ainut vaan, että tunsin kun kokeilivat vatsalla veistä ja tekivät samantien päätöksen, että ei ala puutumaan joten mut on nukutettava.
Mies ulos salista ja mulle kauhea itku ja paniikki mutta maailma sumeni hetkessä ja heräsin heräämössä ja yritin tajuta kun mies vierellä selvitti että meillä on poika.
Vauva syntyi 12.06 ja pääsin heräämöstä osastolle 16.30.sain koko ajan heräämössä kipulääkettä suoneen.
Osatolle mentyä mies toi vauvan viereen ja kätilö esitteli uutta tulokasta.
Seuraava yö meni lääkehuuruissa ja kätilöt kävivät laittamassa kipulääkettä suoraan lihakseen.Jälkisupistukset oli aika kauheat mutta lääkettä sai kun vaan pyysi.
Lauantai meni kans vähän "pöllyssä" mutta mentiin jo sängyllä suihkuun kätilön avustamana ja ottivat virtsakatetrin pois ja haavan päältä teipin.Iltapäivällä kävin miehen avustamana jo vessassa ja hyvin lähti sujumaan.
Vauva oli vielä yhden yön vauvalassa koska en pystynyt häntä itse nostamaan.
Kipulääkettä otin ekstraa vielä sunnuntain.Liikuin silloin jo yksin suihkussa ja vessassa.
Vauva oli seuraavan yön jo vieressä ja maito alkoi nousemaan 2 pv leikkauksesta, lisämaitoa sai ja saa vieläkin sillä oma ei riitä täyttämään pojan massua.
Maanantai meni jo ihan omatoimisesti ja tiistaina lähdettiin kotiin.
Olin siis sairaalassa 5 pvää.Nyt poika 13 pv vanha, jälkivuotoa tulee hiljalleen, tikit otettiin pois maanantaina.Kaupungilla olen käynyt jo shoppailemassa kolmena päivänä.
NOstanut en ole muuta kuin vauvaa ja vältän rehkimistä mutta normaaleja kotihommia teen ihan rauhassa.
Olen itse todella positiivisesti yllättynyt että parannuin näin äkkiä.
Kertakaikkiaan positiivinen kokemus ja kannattaa nousta vaan sängystä heti kun mahdollista vaikka alussa tuntuu helvetiltä mahassa mutta parantuminen on sitä nopeampaa mitä nopeammin nouset ylös.
Alussa kannattaa myös ottaa kunnolla särkylääkettä niin sitten pääsee nopeammin liikkumaan.
Itse otin kotona ehkä 4 pvän ajan 600 buranan ja 1 mg panadolin 3xpvä ja nyt en tartte enää särkylääkettä ollenkaan.
Paljon tsemppiä sektioon, älä pelkää kaikki menee varmaan hyvin!
Ja haava paranee nopeaan, eikä arvet haittaa kun tuloksena on uusi ihana tuhisija =) - -----------
että jaksoitte kirjoitta kokemuksistanne pitkästi ja selventävästi.
Vielä tässä sulattelen tätä sektio-uutista ja koitan tottua ajatukseen, etten pääsekkään synnyttämään. Olo on hiukan pettynyt ja jotenkin myös tunnen itseni "huonommaksi synnyttäjäksi", kun lapsi tulee maailmaan sektion kautta... Mutta eiköhän sse tästä ja kuten sanottu, lopussahan se palkinto sitten odottaa :)
Tsemppiä kaikille vauvojensa hoidossa!- jysäys 2
etkös sie tiiä et synnytys se on sektiokin!! Eikä yhtään sen huonompi kuin alakautta suoritettu. Nyt nyt, sanon kyllä että miuta et ainakaan saa tuntemaan alemmuus kompelksia. Tein ekan 10 v sitten alteitse ja sen jälkeen päätin että kiitos ei enää koskaan kiitos tätä hevosen leikkiä mut kuinka ollakkaan tein 6 v sitten sektiolla toisen lapsen ja 5 v sitten sektiolla kolmannen lapsen, synnytys pelon vuoksi sektiot. Jokaisella on omat mielipiteensä mut kyllä se oli sellainen kokemus se eka kerta et en ymmärrä kuka hullu haluaa semmoiseen joutua mielellään ja vapaaehtoisesti. Ja edelleen painotan että miusta ei ollu siihen ja tää oli miulle paree näin. Ja olen onnellinen kolmen lapsen äiti ja vielä sellainen joka on saanut olla kotona lasten kanssa, arvostan sitä kovasti, vaikka ei helppoo aina, vaan mikäpä olis. En toivo että kärkäs puheenvuoroni yllyttää muita puolustus toimiin kun ilmoitan edelleen että tää oli vaan miun mielipide. Onnea matkaan, kaikki sujuu hyvin, usko pois
- äiskä x 2
jysäys 2 kirjoitti:
etkös sie tiiä et synnytys se on sektiokin!! Eikä yhtään sen huonompi kuin alakautta suoritettu. Nyt nyt, sanon kyllä että miuta et ainakaan saa tuntemaan alemmuus kompelksia. Tein ekan 10 v sitten alteitse ja sen jälkeen päätin että kiitos ei enää koskaan kiitos tätä hevosen leikkiä mut kuinka ollakkaan tein 6 v sitten sektiolla toisen lapsen ja 5 v sitten sektiolla kolmannen lapsen, synnytys pelon vuoksi sektiot. Jokaisella on omat mielipiteensä mut kyllä se oli sellainen kokemus se eka kerta et en ymmärrä kuka hullu haluaa semmoiseen joutua mielellään ja vapaaehtoisesti. Ja edelleen painotan että miusta ei ollu siihen ja tää oli miulle paree näin. Ja olen onnellinen kolmen lapsen äiti ja vielä sellainen joka on saanut olla kotona lasten kanssa, arvostan sitä kovasti, vaikka ei helppoo aina, vaan mikäpä olis. En toivo että kärkäs puheenvuoroni yllyttää muita puolustus toimiin kun ilmoitan edelleen että tää oli vaan miun mielipide. Onnea matkaan, kaikki sujuu hyvin, usko pois
Synnytystä yritettiin käynnistäää muutamia kertoja mutta tuloksetta. Sairaalassa jouduin käymään joka toinen päivä, se oli kyllä rasittavaa. Mulle tehtiin sectio v.91 koska raskaus oli yliaikainen 3.5viikkoa. Tohtori sen sitten tokaisi vähemmän kivalla tavalla. Hän sanoi, että on tehtävä sectio koska istukan toiminta on muuttunut ja on vaarana sikiön kuolema. Sitten minut leikattiin samana päivänä, epiduraalipuudutuksella. Leikkaus sujui hyvin, kipuja ei oikeastaan ollut .Viikon kuluttua pääsimme kotiin,ja samantien läksin ruokaostoksille. Painavia kasseja en olisi saanut kantaa, mutta eipä ollut paljon vaihtoehtoja.
Toinen lapsi syntyi alateitse, leikkauspäivä oli jo sovittu mutta onneksi synnytys käynnistyi jo muutamaa opäivää aiemmin.
Jos joskus vielä sen iltatähden saan niin toivottavasti syntyy alateitse, mutta sectiostakaan ei jäänyt huonoja muistoja.
- Pip
Itselläni takana yksi kiireellinen sektio. Normaliin alatiesynnytykseen lähdettiin, mutta kahden tunnin ponnistelun jälkeen ei pikkuinen vieläkään suostunut syntymään. Todettiin tarjontavirhe ja päädyttiin sektioon. Sain spinaalipuudutuksen eli olin hereillä koko toimenpiteen ajan. Mieheni oli leikkurissa mukana. Aikaa en osaa sanoa, koska olin ponistelu-urakan jälkeen melko väsynyt. Nopeasti se tuntui menevän. Sain nähdä pikkuisen ennen kuin vietiin lämpökaappiin. Tuore isi sai mennä mukaan, kun pikkuinen pestiin ja kapaloitiin. Pääsin heräämöön, jossa nukuin makeasti varmaan pari tuntia. Pikkuista käytettiin pikaisesti rinnallani, jonka jälkeen hänet vietiin jonnekin. Pääsin osastolle siinä vaiheessa, kun puudutteen vaikutus loppui ja sain itse jalat koukkuun. Kipulääkettä laitettiin suoraan suoneen, joten kipuja ei ollut. Osastolla kipulääke laitettiin lihakseen ja sain suun kautta kahta kipulääkettä. Pikkuinen tuotiin heti samaan huoneeseen, joka oli perhehuone. Tuore isi saapui kotoa perhehuoneeseen viettämään uutta arkea. Kahteen päivään en saanut nostella pikkuista, joten mies hoiti häntä. Imettää sain heti. Lääkitys ei estänyt, mutta maidon herumisessa kesti jonkin aikaa.
Osastolla pärjäsin pääasiassa suunkautta otettavilla kipulääkkeillä ja kotiin päästiin varmaan viiden päivän jlkeen. Pikkuisen painoa tarkkailtiin, kun laski melkoisesti. Itse voin fyysisesti todella hyvin. Henkinen puoli oli toista. Minulle sektioon päätyminen tuli yllätyksenä, mutta pikkuinen oli terve. Se on pääasia.
Nyt odottelemme toista ja menemme loppuraskaudesta synnytystapa-arvioon, jotta osaamme varautua mahdolliseen historian toistoon. Esikoinen painoi päälle 4kg, joten ei ole takeita, olisiko mahtunut normaalissakaan asennossa tulemaan itse ulos. Sektiosta minulle ei jäänyt pahaa mieltä. Ainoastaan ponnistusvaiheen pitkittymisestä. Olisin ollut valmis sektioon jo paljon ennen virallista päätöstä.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Sinulla on kuitenkin eri tilanne, koska ilmeisesti suunniteltu sektio. Pääset täysillä voimilla toimenpiteeseen ja vastaanottamaan pikkuista. Onnea teille!!!
T: Pip- Lilja -82
Saako kysyä, mikä tarjontavirhe teidän vauvalla oli? Meidän poika oli avotarjonnassa, joten päädyttiin loppujen lopuksi myös hätäsektioon. (3995g 53,5cm), (ensin yritettiin imukupilla). Mut nukutettiin ja mies ei päässy mukaan:( Sulla ei ilmeisesti ollut ihan yhtä kiire?
Kerrothan sitten kuinka toinen synnytyksesi sujui:)? Olisi kiva kuulla kokemuksia seuraavaa raskautta ajatellen. Haluaisin niin vielä kokea alatiesynnytyksenkin. Munkin pitää sitte käydä kontrolloimassa vauvan asento/tarjonta 36 viikolta lähtien, kun/jos vielä raskaaksi tulen.
- Kai5a
Minulle tehtiin perätilan takia sektio 6vrk sitten, kaikki meni hienosti vaikkei se leikkaus nyt mikään miellyttävä kokemus ollut (sujui suunnilleen niinkuin tässä on kerrottukin jo). Itse kammoan neuloja, niin oli vähän neulatyynymäinen olo siinä (verinäyte, tippa, 3 puudutuspiikkiä selkään, leikkaus ja sen jälkeen vielä 2 verinäytettä). Itse leikkaus meni huomaamattomasti ja nopeasti ja yllätyin itsekin miten positiivinen kokemus se oli (jännitin etukäteen aika paljon).
Leikkauksen jälkeen olin seuraavaan aamuun sängyssä kiinni katetrissa, kipupumppu oli vielä iltaan asti. Imetys lähti hyvin käyntiin, maitoa alkoi tulemaan heti hyvin ja nyt onkin ongelmana liikatuotanto:) Vaikutusta oli varmaan sillä että minulla oli leikkauksen jälkeen jatkuva jano, ja join todella runsaasti mehua ja vettä.
Vauvaa hoidin 2vrk leikkauksesta itse täysin, ensimmäisenä yönä oli hoidossa että sain nukuttua, muuten soitin aina apua (vauva sängystään rinnalle yms, kun se sängystä nousu ja sänkyyn meno oli aluksi "hieman" hidasta). Toivuin niin hyvin, että pääsimme kotiin 3vrk leikkauksesta (toinen lapsi). Tähän vaikutti sekin, että vauva vain nukkuu ja syö, sain rauhassa keskittyä omaan paranemiseen.
Kipuja on vieläkin, joudun syömään särkylääkettä melkoisesti. Myönnän kyllä etten osaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti, en osaa olla tekemättä kotitöitä ja hoitamatta esikoista (en tietenkään nostele). Kuulemma viikon päästä on jo ihan erilainen olo, sitä odotan innolla kun nyt jo menee melko hyvin!:)
Itsekin olin pettynyt kun en päässyt synnyttämään, mutta itsellä on jo yksi synnytys takana ja olihan tämä kokemus (ensimmäinen leikkaus). Ei se vaikuta äitiyteen mitenkään, ihan sama äitihän minä olen sekä esikoiselle että tälle vauvalle!:)
Tsemppiä sinulle!!- näin täällä
Mulle tehtiin kiireellinen sectio 16.1. Ei siis mikään hätä sectio niinkun usein mielletään vaan nimenomaan kiireellinen jossa sai isäkin olla mukana ja olin hereillä koko ajan.Tosin filmi katkesi kun isä lähti mukaan lapsen pesuille ja mittauksille jne. Olin taju kankaalla tunnin verran.
Alateitse lähdettiin synnyttämään 14.1. ja salissa olin ekan yön ilokaasua imien ja aamulla kätilö totesi ettei mitään ole tapahtunut kohdun suulla vaikka supistellut koko yön parin minuutin välein... Eiku osastolle päiväksi ja illalla saliin takaisin kun alkoi uudestaan supistella jua nyt jo kipeämmin.
Salissa olin klo.19.30. 15.1. Lääkäri kävi jossain vaiheessa illalla sanomassa että pitää leikata jos synnytys pitkittyy (lapsi oli perätilassa, ei saanut pitkittää sen takia kun se olis ollu vaaraksi muksulle). Oksitosiinia tiputeltiin nelisen tuntia ja vedetkin meni siinä jossain vaiheessa, joka nopeutti avautumista onneksi. Epiduraalia lisättiin kerran ja kun kysäisin toisen kerran niin kätilö sanoi että olen auennut 10 cm ja mulle alkoikin siinä sitten tulla sellanne olo että se vauva syntyy siihen pöydälle ihan just. Jännä kyllä ei tehny mieli ponnistaa vaan laittaa jalat ristiin ja pidättää. Hassua, päinvastoin kun yleensä.
No lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi kokeilla mihin sitä pudendus-puudutetta laitetaan emättimeen ja totesi että "voi hitsi, vauva on kääntynyt viime hetkellä polvitarjontaan" apua "pitää siis leikata".
Leikkaussali oli valmis vartin päästä siitä ja sinne sitten siirryttiin yhden aikaan yöllä. Äkkiä piti ottaa oksitosiini pois ja laittaa supistuksia estävää lääkettä ettei se vauva synny. Se olis meinaan syntyny ihan just jos ei olis tapahtunu ja äkkiä. Sali vilisi ihmisiä ja kaikki kävi esittelemässä, kukaan ei kuitenkaan jostain syystä jääny mieleen. Jännitti ja pelotti ihan kamalasti. Kamala tärinä ja vapina tuli siitä supistusten estolääkkeestä. Sätkin aika huolella siinä pöydällä. Spinaali laitettiin epiduraalista huolimatta ja sit alkoi se pistely. Halvaannuin rinnoita alaspäin välittömästi ja tuntu pahalta. Kivut se vei muttei tuntoa. Tunsin kun veitsi viilsi ja vauvaa revittiin mahasta ulos, ei vaan sattunu yhtään. Pelottavaa se oli ja koko ajan odotin koska sattuu. Kaikki tapahtu nopeesti ja sit katkes se filmi. Pari tuntia olin heräämössä ja siirrettiin osastolle.
Synnytyksenä sectio oli kivuton ja helppo. Mutta pelottava kun tunti mitä tapahtu ja oli piuhaa ja remmiä ja letkua vaikka muille jakaa, ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä.
kivut tuli sit synnytyksen jälkeen. Yli viikon söin hirveet määrät lääkkeitä ja kärsin. Eka kerta ku piti liikkua oli yhtä helvettiä ku haavaa kirveli ja sitä kipua ei vieny mikään pois.
Nyt on kulunu reilu kuukausi ja alkaa olla parempi ja normaalimpi olo. En kuitenkaan vielä uskalla tehdä mitään raskasta. Sängystä nouseminen on vaikeeta välillä.
Maitoa on alkanu tulla kunnolla vasta nyt viime päivinä.
Oli hyvä näin koska vauva on terve, mutta en haluaisi sectiota enää ikinä. Oli se niin pelottavaa. Mutta toisilla se voi mennä paremmin. - Tähän
näin täällä kirjoitti:
Mulle tehtiin kiireellinen sectio 16.1. Ei siis mikään hätä sectio niinkun usein mielletään vaan nimenomaan kiireellinen jossa sai isäkin olla mukana ja olin hereillä koko ajan.Tosin filmi katkesi kun isä lähti mukaan lapsen pesuille ja mittauksille jne. Olin taju kankaalla tunnin verran.
Alateitse lähdettiin synnyttämään 14.1. ja salissa olin ekan yön ilokaasua imien ja aamulla kätilö totesi ettei mitään ole tapahtunut kohdun suulla vaikka supistellut koko yön parin minuutin välein... Eiku osastolle päiväksi ja illalla saliin takaisin kun alkoi uudestaan supistella jua nyt jo kipeämmin.
Salissa olin klo.19.30. 15.1. Lääkäri kävi jossain vaiheessa illalla sanomassa että pitää leikata jos synnytys pitkittyy (lapsi oli perätilassa, ei saanut pitkittää sen takia kun se olis ollu vaaraksi muksulle). Oksitosiinia tiputeltiin nelisen tuntia ja vedetkin meni siinä jossain vaiheessa, joka nopeutti avautumista onneksi. Epiduraalia lisättiin kerran ja kun kysäisin toisen kerran niin kätilö sanoi että olen auennut 10 cm ja mulle alkoikin siinä sitten tulla sellanne olo että se vauva syntyy siihen pöydälle ihan just. Jännä kyllä ei tehny mieli ponnistaa vaan laittaa jalat ristiin ja pidättää. Hassua, päinvastoin kun yleensä.
No lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi kokeilla mihin sitä pudendus-puudutetta laitetaan emättimeen ja totesi että "voi hitsi, vauva on kääntynyt viime hetkellä polvitarjontaan" apua "pitää siis leikata".
Leikkaussali oli valmis vartin päästä siitä ja sinne sitten siirryttiin yhden aikaan yöllä. Äkkiä piti ottaa oksitosiini pois ja laittaa supistuksia estävää lääkettä ettei se vauva synny. Se olis meinaan syntyny ihan just jos ei olis tapahtunu ja äkkiä. Sali vilisi ihmisiä ja kaikki kävi esittelemässä, kukaan ei kuitenkaan jostain syystä jääny mieleen. Jännitti ja pelotti ihan kamalasti. Kamala tärinä ja vapina tuli siitä supistusten estolääkkeestä. Sätkin aika huolella siinä pöydällä. Spinaali laitettiin epiduraalista huolimatta ja sit alkoi se pistely. Halvaannuin rinnoita alaspäin välittömästi ja tuntu pahalta. Kivut se vei muttei tuntoa. Tunsin kun veitsi viilsi ja vauvaa revittiin mahasta ulos, ei vaan sattunu yhtään. Pelottavaa se oli ja koko ajan odotin koska sattuu. Kaikki tapahtu nopeesti ja sit katkes se filmi. Pari tuntia olin heräämössä ja siirrettiin osastolle.
Synnytyksenä sectio oli kivuton ja helppo. Mutta pelottava kun tunti mitä tapahtu ja oli piuhaa ja remmiä ja letkua vaikka muille jakaa, ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä.
kivut tuli sit synnytyksen jälkeen. Yli viikon söin hirveet määrät lääkkeitä ja kärsin. Eka kerta ku piti liikkua oli yhtä helvettiä ku haavaa kirveli ja sitä kipua ei vieny mikään pois.
Nyt on kulunu reilu kuukausi ja alkaa olla parempi ja normaalimpi olo. En kuitenkaan vielä uskalla tehdä mitään raskasta. Sängystä nouseminen on vaikeeta välillä.
Maitoa on alkanu tulla kunnolla vasta nyt viime päivinä.
Oli hyvä näin koska vauva on terve, mutta en haluaisi sectiota enää ikinä. Oli se niin pelottavaa. Mutta toisilla se voi mennä paremmin."...ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä."
Olisitko kyennyt tai osannut tehdä asiat tuossa tilanteessa toisin ja paremmin, jos olisit saanut itse siitä määrätä? Mitä jos olisi kyselty? Olisitko kieltänyt? Mitä? Miksi? - tarkoitin...
Tähän kirjoitti:
"...ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä."
Olisitko kyennyt tai osannut tehdä asiat tuossa tilanteessa toisin ja paremmin, jos olisit saanut itse siitä määrätä? Mitä jos olisi kyselty? Olisitko kieltänyt? Mitä? Miksi?Että se oli yksi asia joka tuntui todella ilkeältä. Kukapa ei haluaisi itse päättää kuka sinuun koskee, mihin ja miten. Mutta tämä kuuluu synnytykseen kuin sýnnytykseen. Leikkaussalissa tämä siis. Oma kätilöni joka oli mukana koko touhussa alusta loppuun, oli todella ihana. Teki hän mitä tahansa hän kertoi mitä tekee ja miten. Oli kiva kun se selosti eikä vaan sorkkinu kiireessäkään miten lystäs.
En mitään olisi kieltänyt, koska he ovat ammatti-ihmisiä ja tietävät mitä tekevät. Enkä todellakaan olisi itse osannut paremmin.
Saako kysyä miksi tuohon takerruit? - Takertuja
tarkoitin... kirjoitti:
Että se oli yksi asia joka tuntui todella ilkeältä. Kukapa ei haluaisi itse päättää kuka sinuun koskee, mihin ja miten. Mutta tämä kuuluu synnytykseen kuin sýnnytykseen. Leikkaussalissa tämä siis. Oma kätilöni joka oli mukana koko touhussa alusta loppuun, oli todella ihana. Teki hän mitä tahansa hän kertoi mitä tekee ja miten. Oli kiva kun se selosti eikä vaan sorkkinu kiireessäkään miten lystäs.
En mitään olisi kieltänyt, koska he ovat ammatti-ihmisiä ja tietävät mitä tekevät. Enkä todellakaan olisi itse osannut paremmin.
Saako kysyä miksi tuohon takerruit?Näitä palstoja näyttää lukevan monikin sellainen, jolla ei ole yhtään mitään tietoa tai kokemusta mitä sairaaloissa tai synnytyssaleissa tapahtuu (päätellen siitä, että samat kysymykset toistuvat vähän väliä). On turha antaa mitään negatiivissävytteistä käsitystä tapahtumista ja niihin liittyvistä henkilöistä jos siihen ei ole mitään aihetta. Nämä synnytyskertomukset ovat aina joka tapauksessa muutenkin eräänlaisia naisten armeijakokemuksia, joissa aika lisää väriä kertomuksiin jotta kokijan ainutlaatuiset ja heroistiset kohtalot kohottaisivat hänet kuulijan silmissä yhä korkeampiin kaikkensa antaneen superäitiyden sfääreihin.
Mikä siis sai sinutkin heittämään tuollaisen kommentin ( "...ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä."), kun siihen ei kuitenkaan olisi ollut olemassa siinä tilanteessa mitään reaalista parempaa vaihtoehtoa? Ei edes sinun omasta mielestäsi. - sitä vaan.....
Takertuja kirjoitti:
Näitä palstoja näyttää lukevan monikin sellainen, jolla ei ole yhtään mitään tietoa tai kokemusta mitä sairaaloissa tai synnytyssaleissa tapahtuu (päätellen siitä, että samat kysymykset toistuvat vähän väliä). On turha antaa mitään negatiivissävytteistä käsitystä tapahtumista ja niihin liittyvistä henkilöistä jos siihen ei ole mitään aihetta. Nämä synnytyskertomukset ovat aina joka tapauksessa muutenkin eräänlaisia naisten armeijakokemuksia, joissa aika lisää väriä kertomuksiin jotta kokijan ainutlaatuiset ja heroistiset kohtalot kohottaisivat hänet kuulijan silmissä yhä korkeampiin kaikkensa antaneen superäitiyden sfääreihin.
Mikä siis sai sinutkin heittämään tuollaisen kommentin ( "...ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä."), kun siihen ei kuitenkaan olisi ollut olemassa siinä tilanteessa mitään reaalista parempaa vaihtoehtoa? Ei edes sinun omasta mielestäsi.Kun kysellään kertomuksia niin niitä saa. Toiset kokee synnytyksen erilailla kun toiset.
Kerroin oman kokemukseni niinkun kysyttiin. Ei mielestäni ole hyvä jos antaa ruusuisen kuvan synnytyksestä kun se sitä ei ole välttämättä kaikilla. Ja jokatapauksessa kaikesta huolimatta mulla on hyvä muisto ja mieli synnytyksestä vaikka se sillon ei siltä tuntunut. Mutta palkkio oli mitä parhain. Ja ihan hetken mielijohteesta kirjoitin mitä kirjoitin koska siltä MINUSTA tuntuu, ei kaikki niin koe kuitenkaan. Jos joku ei kestä lukea negatiivista ja "pelottavaa" tekstiä niin ei kannata kysellä. Edelleen olen sitä mieltä että synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin. - Lyhyesti
sitä vaan..... kirjoitti:
Kun kysellään kertomuksia niin niitä saa. Toiset kokee synnytyksen erilailla kun toiset.
Kerroin oman kokemukseni niinkun kysyttiin. Ei mielestäni ole hyvä jos antaa ruusuisen kuvan synnytyksestä kun se sitä ei ole välttämättä kaikilla. Ja jokatapauksessa kaikesta huolimatta mulla on hyvä muisto ja mieli synnytyksestä vaikka se sillon ei siltä tuntunut. Mutta palkkio oli mitä parhain. Ja ihan hetken mielijohteesta kirjoitin mitä kirjoitin koska siltä MINUSTA tuntuu, ei kaikki niin koe kuitenkaan. Jos joku ei kestä lukea negatiivista ja "pelottavaa" tekstiä niin ei kannata kysellä. Edelleen olen sitä mieltä että synnyttämään kannattaa mennä avoimin mielin.Halusit jostakin syystä syyllistää henkilökuntaa omien tuntemuksiesi vuoksi.
- hohhoijaa...........
Lyhyesti kirjoitti:
Halusit jostakin syystä syyllistää henkilökuntaa omien tuntemuksiesi vuoksi.
en halua syyllistää ketään koska niin se vaan menee eikä mahda mitään. eihän se nyt kenenkään syy ole jos kokee asiat jollain tavalla. mutta jatkoja sinulle..... tere moro hei
- tarkemmin
näin täällä kirjoitti:
Mulle tehtiin kiireellinen sectio 16.1. Ei siis mikään hätä sectio niinkun usein mielletään vaan nimenomaan kiireellinen jossa sai isäkin olla mukana ja olin hereillä koko ajan.Tosin filmi katkesi kun isä lähti mukaan lapsen pesuille ja mittauksille jne. Olin taju kankaalla tunnin verran.
Alateitse lähdettiin synnyttämään 14.1. ja salissa olin ekan yön ilokaasua imien ja aamulla kätilö totesi ettei mitään ole tapahtunut kohdun suulla vaikka supistellut koko yön parin minuutin välein... Eiku osastolle päiväksi ja illalla saliin takaisin kun alkoi uudestaan supistella jua nyt jo kipeämmin.
Salissa olin klo.19.30. 15.1. Lääkäri kävi jossain vaiheessa illalla sanomassa että pitää leikata jos synnytys pitkittyy (lapsi oli perätilassa, ei saanut pitkittää sen takia kun se olis ollu vaaraksi muksulle). Oksitosiinia tiputeltiin nelisen tuntia ja vedetkin meni siinä jossain vaiheessa, joka nopeutti avautumista onneksi. Epiduraalia lisättiin kerran ja kun kysäisin toisen kerran niin kätilö sanoi että olen auennut 10 cm ja mulle alkoikin siinä sitten tulla sellanne olo että se vauva syntyy siihen pöydälle ihan just. Jännä kyllä ei tehny mieli ponnistaa vaan laittaa jalat ristiin ja pidättää. Hassua, päinvastoin kun yleensä.
No lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi kokeilla mihin sitä pudendus-puudutetta laitetaan emättimeen ja totesi että "voi hitsi, vauva on kääntynyt viime hetkellä polvitarjontaan" apua "pitää siis leikata".
Leikkaussali oli valmis vartin päästä siitä ja sinne sitten siirryttiin yhden aikaan yöllä. Äkkiä piti ottaa oksitosiini pois ja laittaa supistuksia estävää lääkettä ettei se vauva synny. Se olis meinaan syntyny ihan just jos ei olis tapahtunu ja äkkiä. Sali vilisi ihmisiä ja kaikki kävi esittelemässä, kukaan ei kuitenkaan jostain syystä jääny mieleen. Jännitti ja pelotti ihan kamalasti. Kamala tärinä ja vapina tuli siitä supistusten estolääkkeestä. Sätkin aika huolella siinä pöydällä. Spinaali laitettiin epiduraalista huolimatta ja sit alkoi se pistely. Halvaannuin rinnoita alaspäin välittömästi ja tuntu pahalta. Kivut se vei muttei tuntoa. Tunsin kun veitsi viilsi ja vauvaa revittiin mahasta ulos, ei vaan sattunu yhtään. Pelottavaa se oli ja koko ajan odotin koska sattuu. Kaikki tapahtu nopeesti ja sit katkes se filmi. Pari tuntia olin heräämössä ja siirrettiin osastolle.
Synnytyksenä sectio oli kivuton ja helppo. Mutta pelottava kun tunti mitä tapahtu ja oli piuhaa ja remmiä ja letkua vaikka muille jakaa, ja itsemääräämisoikeus riistettiin täysin. Ei voinu päättää mitä sulle tehdään vaan tehtiin ja ronkittiin joka paikkaa kyselemättä.
kivut tuli sit synnytyksen jälkeen. Yli viikon söin hirveet määrät lääkkeitä ja kärsin. Eka kerta ku piti liikkua oli yhtä helvettiä ku haavaa kirveli ja sitä kipua ei vieny mikään pois.
Nyt on kulunu reilu kuukausi ja alkaa olla parempi ja normaalimpi olo. En kuitenkaan vielä uskalla tehdä mitään raskasta. Sängystä nouseminen on vaikeeta välillä.
Maitoa on alkanu tulla kunnolla vasta nyt viime päivinä.
Oli hyvä näin koska vauva on terve, mutta en haluaisi sectiota enää ikinä. Oli se niin pelottavaa. Mutta toisilla se voi mennä paremmin.Lukekaapa tarkemmin kirjoittajan viesti: hänelle tehtiin kiireellinen sektio. Se ei ole yhtä onnistunut vähäisine kipu tavoitteineen. Sektiossa ei tunne puukkoa tai yhtään mitään jos se on suunniteltu. Tästä todisteena tuttavani joka juuri oli suunnitellussa sektiossa. Hätäsektioita tuli aina välttää.
Kun tehty sektio on kiireellinen, tapahtuu kaikki myös kiireessä. Siinä ei tuleva äiti pysy mukana millään. Se on varmasti yllätys hänelle itselleenkin. Li´säksi ei välttämättä ole lukenut etukäteen asiasta, jotta voisi tietään mitä tulee tapahtumaan.
Kaikki tuo yhteensä saa aikaan sen että jää aika huono kuva leikkauksesta. Näin luulen minä, vaikken asiantuntija olekkaan. - ei enää
tarkoitin... kirjoitti:
Että se oli yksi asia joka tuntui todella ilkeältä. Kukapa ei haluaisi itse päättää kuka sinuun koskee, mihin ja miten. Mutta tämä kuuluu synnytykseen kuin sýnnytykseen. Leikkaussalissa tämä siis. Oma kätilöni joka oli mukana koko touhussa alusta loppuun, oli todella ihana. Teki hän mitä tahansa hän kertoi mitä tekee ja miten. Oli kiva kun se selosti eikä vaan sorkkinu kiireessäkään miten lystäs.
En mitään olisi kieltänyt, koska he ovat ammatti-ihmisiä ja tietävät mitä tekevät. Enkä todellakaan olisi itse osannut paremmin.
Saako kysyä miksi tuohon takerruit?Ymmärrän täysin mitä tarkoitat tuolla "itsemääräämisoikeuden riistämisellä", koska itse kooin sekstiossa vastaavaa, eli ei siis kirjaimellisesti vaan se, että ei voi itse määrätä tapahtumista, vaan kaikki vain tapahtuu ja itse on ikäänkuin "sivustakatsojan" roolissa, toisin kuin alatiesynnytyksessä, jossa itse teet sen työn. Olen itse siis kokenut molemmat synnytystavat. Mnulla oli todella vaikea alatiesynnytys esikoisen kohdalla, mutta silti sektio toisen lapsen synnytystapana oli todella paljon raskaampi, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siis turha arvostella toisten kirjoituksia, jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
- jos haluaa
Olen kuullut, että suunnitellun sektion voi saada, jos on synnytyspelko.
Saako sen vain, jos niin sanoo? Missä vaiheessa siitä pitäisi mainita? Olisiko hyvä jos ennen kuin aikoo raskaaksi tulla? Ikää tällä hetkellä minulla alle 40 mutta silti vasta suunnittelen muutaman vuoden päästä ekaa lasta. Vaihtoehto on ettei koskaan. :) Voisko tuo ikä olla hyvä syy sen pelon lisäksi? Entäpä, jos joku neuvolassa tms. lupaa sektion tai täyden nukutksen, ja sitten kun tulee synnytyksen aika, niin sitten sitä ei saakaan? Voiko näin käydä?
Pitäisikö olla mustaa valkoisella sektiosta, että sen varmuudella saa.
Kaikki suosittelee, että tee lapsi, mutta sen on nyt vähän viivästynyt..- mi-LENA
luonnollisin ja suositeltavin synnytystapa on alatie synnytys. sektioon päädytään esim. jos vauva on epäedullisessa asennossa syntymään normaalisti (perätila) ja ei sovi tässä asenossa ulos tulemaan, tai jos synnytys pitkittyy tai jotain muuta tapahtuu äidille tai vauvalle vaaraksi olevaa. synnytyspelkoa hoidetaan ja koitetaan lieventää etukäteen terapiolla, vertaisryhmillä, kertomalla synnytyksen kulusta, kivunlievityksestä (nykyään huippuluokkaa!) ym. äidille ja vauvalle normaaleissa olosuhteissa alatiesynnytys on paras ja turvalinen mahdollisuus. sektio on suuri leikkaus, josta toipuminen on hitaampaa ja kivuliaampaa ja johon aina liittyy omat riskinsä (vaikkakin pienet).
suosittelen siis alatiesynnytystä. mielestäni raskautta ei kannata suunnitella sen varaan, että suostuu vain synnyttämään leikkauksen avulla. anteeksi jos kuulostan tylyltä. juttele asiasta asiantuntijoiden kanssa, niin saat tarkempaa tietoa (lääkäri, kätilö, terveydenhoitaja...). - suunniteltu sektio
mi-LENA kirjoitti:
luonnollisin ja suositeltavin synnytystapa on alatie synnytys. sektioon päädytään esim. jos vauva on epäedullisessa asennossa syntymään normaalisti (perätila) ja ei sovi tässä asenossa ulos tulemaan, tai jos synnytys pitkittyy tai jotain muuta tapahtuu äidille tai vauvalle vaaraksi olevaa. synnytyspelkoa hoidetaan ja koitetaan lieventää etukäteen terapiolla, vertaisryhmillä, kertomalla synnytyksen kulusta, kivunlievityksestä (nykyään huippuluokkaa!) ym. äidille ja vauvalle normaaleissa olosuhteissa alatiesynnytys on paras ja turvalinen mahdollisuus. sektio on suuri leikkaus, josta toipuminen on hitaampaa ja kivuliaampaa ja johon aina liittyy omat riskinsä (vaikkakin pienet).
suosittelen siis alatiesynnytystä. mielestäni raskautta ei kannata suunnitella sen varaan, että suostuu vain synnyttämään leikkauksen avulla. anteeksi jos kuulostan tylyltä. juttele asiasta asiantuntijoiden kanssa, niin saat tarkempaa tietoa (lääkäri, kätilö, terveydenhoitaja...).Taitaa jäädä vauvat tekemättä tässä elämässä!! Mutta kiitos vastauksesta kuitenkin.
Olisin kaivannut enemmän tarkennetusti kysymiini asioihin tietoa! Ja mistä lähteä tietoa etsimään? Jos jollakulla on sitä, niin mielenkiinnolla odottelen ajatuksia. Vaikkakin tosin häät nyt ensin ollaan järjestämässä, että vauva asiaa ehtii puimaan myöhemminkin..toisaalta ei..koska ikä painaa päälle. Täälläkin kaikki kyselijät näyttää olevan nuoria tyttöjä. - ....
Kyllä sinä voit itse päättää sen että saatko lapsen sektiolla vai alateitse!
Mutta kukaan lääkäri ei kyllä lähde sinua puoltamaan,tuossa sektio asiassa,on se leikkaus sen verran "vaarallisempi" vaihtoehto!!
Itse olen kokenut vaikean synnytyksen,jonka vuoksi odottaessani toista lasta harkitsin sektiota!
Kävin pelkopolilla,läpikäymässä edellisen synnytyksen.
Minusta käynnistä ei ollut mitään apua,ja kaikki hoitajat,terkkarit,lääkärit ym. olivat sitä mieltä että ei sektio kannata,jos ei ole pakko!!!
Minulle kävi loppujen lopuksi niin että suunniteltuun sektioon kuitenkin päädyttiin edellisessä synnytyksessä tapahtuneen repeämän vuoksi.(oli siis vaara että se repeää uudelleen)
Leikkaus sujui hyvin!Ja minusta ehkä vähän liiankin helposti!
Kaiken kokemani jälkeen haluan kuitenkin vielä joskus kokea "normaalin" synnytyksen jos se vain on mahdollista!
Anteeksi vain mutta tyhmähän sinä olet jos synnytyspelon takia jätät lapset tekemättä!!!! - mieltä!!
.... kirjoitti:
Kyllä sinä voit itse päättää sen että saatko lapsen sektiolla vai alateitse!
Mutta kukaan lääkäri ei kyllä lähde sinua puoltamaan,tuossa sektio asiassa,on se leikkaus sen verran "vaarallisempi" vaihtoehto!!
Itse olen kokenut vaikean synnytyksen,jonka vuoksi odottaessani toista lasta harkitsin sektiota!
Kävin pelkopolilla,läpikäymässä edellisen synnytyksen.
Minusta käynnistä ei ollut mitään apua,ja kaikki hoitajat,terkkarit,lääkärit ym. olivat sitä mieltä että ei sektio kannata,jos ei ole pakko!!!
Minulle kävi loppujen lopuksi niin että suunniteltuun sektioon kuitenkin päädyttiin edellisessä synnytyksessä tapahtuneen repeämän vuoksi.(oli siis vaara että se repeää uudelleen)
Leikkaus sujui hyvin!Ja minusta ehkä vähän liiankin helposti!
Kaiken kokemani jälkeen haluan kuitenkin vielä joskus kokea "normaalin" synnytyksen jos se vain on mahdollista!
Anteeksi vain mutta tyhmähän sinä olet jos synnytyspelon takia jätät lapset tekemättä!!!!"Anteeksi vain mutta tyhmähän sinä olet jos synnytyspelon takia jätät lapset tekemättä!!!!"
Olen itse "asian omistajana" :) samaa mieltä, mutta niin vain on pullat uunissa. Nytkin jo asiaa lykätty osittain synnytys pelon takia about 20 v. Nyt on viimeiset mahdolliset vuodet käsillä asian suhteen! Ja itseänikin on alkanut säälittämään, että en saisi lapsia ollenkaan. Vauvakuumetta ei ole, joten siksi en adoptiotakaan koskaan aikaisemmin harkinnut. Sanovat kaikki vauvalliset, että kun oman saa niin kyllä siitä tykkää. Puukkoa en pelkää, neulan pistojakaan (spinaalipuudutus) en ollenkaan. Joten siihen se ei tyssäisi. Leikkauksen ja etenkin nukutuksen vaarallisyuudesta olen tietoinen. Yksityistä klinikkaa ajattelin sektiota ajatellen, vaan se on varmaan hurjan kallista.
Itse jäisin jopa vauvaa ainakin kouluikään asti kotio hoitamaan, joten hoitajakin olisi siis omasta takaa. Syy: olisin muutoinkin pääsääntöisesti kotona, hommat täällä kotipuolessa, joten siksi..Eikä siis tarvitsisi lasta retuutella ympäri tarhoja. (Itsekin kasvanut kotona lapsena.) Harmittaa siis jos jää tekemättä. - nöösi
mieltä!! kirjoitti:
"Anteeksi vain mutta tyhmähän sinä olet jos synnytyspelon takia jätät lapset tekemättä!!!!"
Olen itse "asian omistajana" :) samaa mieltä, mutta niin vain on pullat uunissa. Nytkin jo asiaa lykätty osittain synnytys pelon takia about 20 v. Nyt on viimeiset mahdolliset vuodet käsillä asian suhteen! Ja itseänikin on alkanut säälittämään, että en saisi lapsia ollenkaan. Vauvakuumetta ei ole, joten siksi en adoptiotakaan koskaan aikaisemmin harkinnut. Sanovat kaikki vauvalliset, että kun oman saa niin kyllä siitä tykkää. Puukkoa en pelkää, neulan pistojakaan (spinaalipuudutus) en ollenkaan. Joten siihen se ei tyssäisi. Leikkauksen ja etenkin nukutuksen vaarallisyuudesta olen tietoinen. Yksityistä klinikkaa ajattelin sektiota ajatellen, vaan se on varmaan hurjan kallista.
Itse jäisin jopa vauvaa ainakin kouluikään asti kotio hoitamaan, joten hoitajakin olisi siis omasta takaa. Syy: olisin muutoinkin pääsääntöisesti kotona, hommat täällä kotipuolessa, joten siksi..Eikä siis tarvitsisi lasta retuutella ympäri tarhoja. (Itsekin kasvanut kotona lapsena.) Harmittaa siis jos jää tekemättä.on nyt niin, että jos jäät vauvakuumetta odottelemaan, niin taitaa vauvat jäädä tekemättä. Itse ajattelin vielä pari vuotta sitten samoin lasten hankkimisesta. Vauvat eivät kertakaikkian herättäneet minussa mitään kummempia tunteita ja olin varma, ettei alatiesynnytyksen riskejä (lähinnä repeämät) kannata ottaa, ellei vauvaa todella kovasti halua. Mutta niin vain kävi, että kun 30 vuotispäivistä rupesi olemaan enemmän ja enemmän aikaa, niin ajattelin, että paskaakos tässä, härkää sarvista ja kokeillaan, että onnistuisiko sen lapsen teko meiltä... Elämä rupesi jotenkin junnaamaan paikoillaan ja vanhat kuviot tuntuivat vähän puuduttavilta...Että näin ruusunpunaisia olivat meidän vauvantekopuuhat.
No niinhän siinä kävi, että raskaaksi tulin, odotusaika sujui mukavasti ja ajatus sektiosta rupesi vaan jotenkin kummallisesti siirtymään taka-alalle. Uteliaisuus kait lopulta voitti=).
Itselläni synnytys sujui tosi hyvin ja nopeasti. 9 tunnin kuluttua lapsivesien menosta oli pieni tyttäremme maailmassa...
Ja täytyy sanoa näin jälkikäteen, kun kaikki on sujunut niin hyvin, että jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi lapsen tekoa venyttänyt näin pitkälle. Eli en voi muuta kuin kannustaa sinua ottamaan härkää sarvista! Kyllä se oma vauva vaan on niin ihana lisä tähän elämään... - nöösi
nöösi kirjoitti:
on nyt niin, että jos jäät vauvakuumetta odottelemaan, niin taitaa vauvat jäädä tekemättä. Itse ajattelin vielä pari vuotta sitten samoin lasten hankkimisesta. Vauvat eivät kertakaikkian herättäneet minussa mitään kummempia tunteita ja olin varma, ettei alatiesynnytyksen riskejä (lähinnä repeämät) kannata ottaa, ellei vauvaa todella kovasti halua. Mutta niin vain kävi, että kun 30 vuotispäivistä rupesi olemaan enemmän ja enemmän aikaa, niin ajattelin, että paskaakos tässä, härkää sarvista ja kokeillaan, että onnistuisiko sen lapsen teko meiltä... Elämä rupesi jotenkin junnaamaan paikoillaan ja vanhat kuviot tuntuivat vähän puuduttavilta...Että näin ruusunpunaisia olivat meidän vauvantekopuuhat.
No niinhän siinä kävi, että raskaaksi tulin, odotusaika sujui mukavasti ja ajatus sektiosta rupesi vaan jotenkin kummallisesti siirtymään taka-alalle. Uteliaisuus kait lopulta voitti=).
Itselläni synnytys sujui tosi hyvin ja nopeasti. 9 tunnin kuluttua lapsivesien menosta oli pieni tyttäremme maailmassa...
Ja täytyy sanoa näin jälkikäteen, kun kaikki on sujunut niin hyvin, että jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi lapsen tekoa venyttänyt näin pitkälle. Eli en voi muuta kuin kannustaa sinua ottamaan härkää sarvista! Kyllä se oma vauva vaan on niin ihana lisä tähän elämään...sektioita ei tehdä yksityispuolella. Mutta varmasti kukaan ei sinua pakota alakautta synnyttämään, jos tarpeeksi asiaa pelkäät. Eli tuot kantasi esille. Mutta kuten sanoin, luonto voi myös hoitaa hommat niin, että alatiesynnytys rupeaakin tuntumaan ihan hyvältä vaihtoehdolta... Eli älä ainakaan tuon synnytystavan vuoksi jätä lasta tekemättä!
- sektio?
nöösi kirjoitti:
sektioita ei tehdä yksityispuolella. Mutta varmasti kukaan ei sinua pakota alakautta synnyttämään, jos tarpeeksi asiaa pelkäät. Eli tuot kantasi esille. Mutta kuten sanoin, luonto voi myös hoitaa hommat niin, että alatiesynnytys rupeaakin tuntumaan ihan hyvältä vaihtoehdolta... Eli älä ainakaan tuon synnytystavan vuoksi jätä lasta tekemättä!
"sektioita ei tehdä yksityispuolella"
Hei, mistä tiedät tuon?
Itse kuulin siitä tuttavaltani, joka tosin on venäläinen ja sai vauvan täällä Suomessa. Oli asunut 10 v jo Suomessa. Luulin että hän puhui asiaa. Mutta ehkä asisa ei niin olekkaan!
"Eli älä ainakaan tuon synnytystavan vuoksi jätä lasta tekemättä"
Mutta en uskalla hankkiutua raskaaksikaan koska ei ole varmuutta, että saisi sektion. Ensin pitää selvittää miten sen saisi (jos siis ollenkaan). - nöösi
sektio? kirjoitti:
"sektioita ei tehdä yksityispuolella"
Hei, mistä tiedät tuon?
Itse kuulin siitä tuttavaltani, joka tosin on venäläinen ja sai vauvan täällä Suomessa. Oli asunut 10 v jo Suomessa. Luulin että hän puhui asiaa. Mutta ehkä asisa ei niin olekkaan!
"Eli älä ainakaan tuon synnytystavan vuoksi jätä lasta tekemättä"
Mutta en uskalla hankkiutua raskaaksikaan koska ei ole varmuutta, että saisi sektion. Ensin pitää selvittää miten sen saisi (jos siis ollenkaan).tiedän... Olen itse terveydenhuoltoalalla, enkä koskaan ole kuullut, että sektioita tehtäisiin missään yksityisesti. Ns. erikoismaksuluokan potilaana sektioon saattaa päästä. Eli käytännössä tarkoitaa, että voit valita sektion tekevän lääkärin kun maksat hiukan enemmän...
Kannattaisi varmaan käydä juttelemassa perhesuunnitteluneuvolassa peloistasi. Käsittääkseni jokaisesta kunnasta löytyy ehkäisy-ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut.
Ja vielä, olen kyllä lähes 100% varma, ettei kukaan pakota sinua alatiesynnytykseen, mutta toki joudut (saat) keskustelemaan peloistasi...
Tuli vaan tuossa mieleen, että et kai vaan pidä tuota synnytystapa asiaa itsellesi tekosyynä olla hankkimatta lapsia... Eihän niitä kaikien todellakaan tarvitse tehdä, jos se ei tunnu hyvältä. Ja toivottavasti vaan tuleva miehesikin ajattelee asiasta samoin... - tosi..
nöösi kirjoitti:
tiedän... Olen itse terveydenhuoltoalalla, enkä koskaan ole kuullut, että sektioita tehtäisiin missään yksityisesti. Ns. erikoismaksuluokan potilaana sektioon saattaa päästä. Eli käytännössä tarkoitaa, että voit valita sektion tekevän lääkärin kun maksat hiukan enemmän...
Kannattaisi varmaan käydä juttelemassa perhesuunnitteluneuvolassa peloistasi. Käsittääkseni jokaisesta kunnasta löytyy ehkäisy-ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut.
Ja vielä, olen kyllä lähes 100% varma, ettei kukaan pakota sinua alatiesynnytykseen, mutta toki joudut (saat) keskustelemaan peloistasi...
Tuli vaan tuossa mieleen, että et kai vaan pidä tuota synnytystapa asiaa itsellesi tekosyynä olla hankkimatta lapsia... Eihän niitä kaikien todellakaan tarvitse tehdä, jos se ei tunnu hyvältä. Ja toivottavasti vaan tuleva miehesikin ajattelee asiasta samoin...hyvä, jos asia on noin kuten sanoit vastauksessasi:
"Ja vielä, olen kyllä lähes 100% varma, ettei kukaan pakota sinua alatiesynnytykseen, mutta toki joudut (saat) keskustelemaan peloistasi..."
Onpa hyvä tuuri, että osuit alan ammattilaisena tänne. :)
Hei, muuten, mitä tarkoittaa ns. erikoismaksuluokan potilas?? - nöösi
tosi.. kirjoitti:
hyvä, jos asia on noin kuten sanoit vastauksessasi:
"Ja vielä, olen kyllä lähes 100% varma, ettei kukaan pakota sinua alatiesynnytykseen, mutta toki joudut (saat) keskustelemaan peloistasi..."
Onpa hyvä tuuri, että osuit alan ammattilaisena tänne. :)
Hei, muuten, mitä tarkoittaa ns. erikoismaksuluokan potilas??se erikoismaksuluokka tarkoittaa sitä, että maksamalla hieman enemmän, saa jonkun tietyn kirurgin tai tässätapauksessa gynekologin tekemään toimenpiteen. Et voi "ostaa" sektiota, mutta kun se leikkauspäätös on tehty, niin voit halutessasi "ostaa" itsellesi sen tekijän. Ajattelin, että olisiko tämä venäläinen tuttavasi ollut tällainen eml-potilas ja tarkoittanut sitä sillä yksitysellä sektiolla...
Mutta kuten sanoin, yritä käydä jossain neuvolassa juttelemassa asiasta!
Mutta sinun on hyvä muistaa, että vaikka sektio olisi sovittu ja luvattu, niin voi tulla sellainen tilanne, että vauva rupeaakin syntymään itsestään ja tulee sellaisella vauhdilla maailmaan, ettei sitä sektiota päästä tekemään. Jotkut synnytykset voivat olla ns. syöksysynnytyksiä, jolloin kaikki tapahtuu hyvin nopeasti... mutta harvinaisempaahan se kyllä on.
No näin, toivottavasti pääsisit asiassa jotenkin eteenpäin. Ettet antaisi synnytyspelon aivan lamaannuttaa itseäsi ennenkuin olet edes raskaana. Ja todellakin, en minä ainakaan meidän sairaalassa ole kuullut, että ketään olisi loppuviimeksi pakotettu alatiesynnytykseen. Toki se on ensisijainen synnytystapa mutta tärkeintä kuitenkin on sekä äidin että lapsen hyvinvointi. Synnytyspelkodiagnoosilla tehdyt sektiot ovat kuitenkin niin pieni osuus suunnitelluista sektioista, ettei niitä ole tarve jättää tekemättä.... (no nyt kaikki ryntäävät varailemaan sektioaikoja=D)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2317876
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s455460- 594842
- 763547
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin1533462Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162045Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗322041- 311869
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹451748- 391697